Niin kauan kuin on maan tomua, on elämää

Heipä hei vaan vuosi 2022! 

Olet jo hyvää vauhtia menossa eteenpäin, kuten sinun, Ajan, kuuluukin. Olen pahoillani, mutta me ihmiset olemme usein hitaita. Tai oikeastaan olemme niin painavia, ettemme vain ehdi Ajan mukaan. Meiltä kuluu paljon enemmän energiaa pysyä Ajassa mukana, sillä kiinnitämme huomiotamme niin paljon muuhun, kuin siihen mitä tapahtuu juuri nyt. Elämme joko menneisyydessä tai haaveilemme tulevaisuudesta, jolloin meidän NYT- hetki purjehtii ohi, ja tärkeitä asioita jää huomaamatta ja taltioitumatta muisteihimme. Aika hujahtaa ohi, kuulostaa varmaan tutulle?

On myös toisenlainen tapa ajatella tätä Aika- asiaa. Olemme niin kuormittuneita, ettemme yksinkertaisesti pysty elää rehellisessä, autenttisessa NYT- hetkessä, koska se on täynnä huolia ja ahdistusta. Odotuksia ja vaatimuksia niin oman itsemme sisältä, kuin myös ulkopuoleltamme yhteiskunnasta, läheisiltämme, työstä...kyllä te tiedätte! Kun pinnistelemme näiden odotusten kourissa pohtien, kuinka selviydymme parhain päin, meidän NYT- hetkemme menee ohi. 

Näin on käynyt myös minulle. Kirjoitin viime vuonna kokonaista kaksi blogikappaletta tähän blogiin. Jossain vaiheessa, oikeastaan aika useaankin otteeseen, kävin Facebook sivullani, selasin asetuksia ja katselin "poista sivu"- asetusta. En kuitenkaan tehnyt sitä, vaikka monesti siinä kohdassa kävinkin katsomassa, ja miettimässä jatkaako vaiko ei. 

Miksi en sitten poistanut sivuani Facebookista? No ensinnäkin ajattelin että JOS joku ihminen, joka seuraa tai on tykännyt sivustani, sattuisi mahdollisesti haluamaan tulla lukemaan jotain kirjoituksiani JUURI, kun olisin poistanut sivun. En halunnut pettää ketään niistä ihmisistä, jotka ovat seuranneet "Toivon Tähti"- sivustoa.

Toinen syy oli se, että se sivusto, ja tämä blogi, nämä ovat osa historiaani. Tässä on auki kirjoitettu henkistä matkaani, jota olen pyrkityt myös jakamaan teille muille. Avuksi, oppaaksi ja inspiraatioksi teille, jotka olette sattuneet näkemään sivustoni päivityksiä. Tosin, koska uutta materiaalia ei ole tullut, en usko että juuri kukaan on käynyt varta vasten sivustolla taikka täällä blogissa, ne algoritmit ovat aika ankaria, aivan kuin koko elämän odotuksetkin! Jos et ole tuottelias, kukaan ei huomaa sinua, ei muista sinun olemassa oloa, eikä perään huutele. 

 🚩Tällaiseksi on elämämme mennyt, ja tällaisena se pysyy ellemme itse ymmärrä painaa jarrua ⚠🚫

Joulun alla koin kumminkin kutsumusta muistaa teitä, kertoa etten ole ihan vielä laittanut hanskoja naulaan, vaikka 2021 vuosi olikin aikamoista hurukyytiä koko vuosi. Tein postauksen sivulle, tällaisen:

Jofielin Maailma

Julkaisija: Marika Mettinen  · 2. joulukuuta 2021  · 

Heipä hei!

Tänään minulla läikähti sydämessä sellainen idea, jonka laitan nyt eetteriin teille luettavaksi.

Mieti kenelle haluaisit lahjoittaa aineettoman lahjan tänä jouluna?

Olisiko joku ystäväsi vailla pikaista katsausta omasta elämästään?

Arvon kolmelle (3) tähän postaukseen kommentoivalle lahjaksi kahden kysymyksen/ aiheen pikaluennan. Saat itse päättää milloin haluat lahjasi käyttää. Jos haluat antaa lahjana tämän mahdollisuuden myös jollekin toiselle, tägää hänet tähän postauksen mukaan. Saat tietenkin ihan itsekin osallistua

Arvonnan suoritan jouluaattona ja ilmoitan täällä henkilöt, joille lahja osui.

Luenta toteutuu siten, että olemme yhteydessä joko sähköpostitse tai messenger/wa keskustelussa, jos toivot liveä.

Milles kuulostaa, kenelle haluat antaa lahjan vai onko itselläsi mielessä asioita joihin toivoisit henkimaailmasta energioiden tulkintaa?

Valolla ja rakkaudella!

Sain kolme tykkäystä tähän postaukseen, ei yhtään kommenttia, ei yhtään ilmaisua siitä, että joku haluaisi vaikka lahjoittaa luennan ystävälle, ja tägäisi ystävänkin mukaan, joka olisi tietenkin voinut osallistua itsekin ja niin edelleen. Tulin jonkin verran surulliseksi asiasta, sillä olin miettinyt tämän tarjouksen valmiiksi niin, että pystyisin suorittamaan arvonnan jouluaattona, vaikka olimmekin perheen kanssa kylpylälomalla, ja antaa joillekin joululahjan tätä kautta.

Tämä arvonta oli jotenkin sellainen viimeinen hengenveto ja koetus sille, onko minulle täällä tarvetta enää tällaisena henkisenä tulkkina. Ymmärsin kyllä, että tuskin kovin moni oli tätä edes nähnytkään (tai hetkinen, postauksen yhteydessä lukee statistiikat: 96 tavoitettu. Tämä tarkoittaa, että 96 ihmistä eivät halunneet itse osallistua, tai antaa tätä kenellekään lahjaksi)

Harmittelen, etten aikoinaan, kun aktiivisesti tein luentoja, pyytänyt palautteita. Usein sain kyllä sähköpostitse viestejä ja hämmästelyjä, kiitoksia, mutten ymmärtänyt silloin pyytää niitä tänne Facebook- sivulleni tuomaan luotettavuutta. Tällä hetkellä minulla on yksi arvostelu, jossa henkilö ei suosittele palveluani. En muista tehneeni hänelle luentaa koskaan 💜 Sen sijaan muistan useita henkilöitä, joiden kanssa olen vuosien aikana ollut useinkin yhteydessä, enkä suinkaan ole sulkenut yhteyttämme sen jälkeen kun olen kirjoittanut luennan, vaan olen aina sanonut, että pitää kysyä jos jokin asia ei aukea. Minä tulkitsen tietenkin oman kokemusmaailmani kautta näitä asioita, ja toisinaan joudun tutkia asiaa pitkäänkin, että saan varmasti rehellisen vaikutelman, ettei esimerkiksi minun omat arvot tms sotke saatua tulkintaa. Pidän tätä työtä todellisena kunnia-asiana, sillä pääsen näissä tulkinnoissa hyvin lähelle ihmistä ja hänen haavoittuvuuttaan, kipukohtiaan. Kuin myös tietenkin niitä iloja, onnistumisia ja onnistuneita "ohjauksia" elämänsuunnan ollessa kyseessä.

Kirjoitan tätä postausta nyt kuitenkin Suurella Ilolla, sillä minun olemukseni on tunnistettu! Yllättäen minuun otti yhteyttä ennalta tuntematon ihminen, ja hän alkoi jutella minulle henkisiä asioita, kysellä miten tämä ja tämä menee, ja totesi epäilevänsä että olen noita. Keskustelimme asiasta eilen pitkään ja hartaasti, ja nämä keskustelut saivat taas liekin lepattamaan sisälläni. Kuulin taas kutsun 💓 Eräälle tärkeimmistä ystävistäni olen valitellut usein viime vuoden aikana, kuinka minua harmittaa että aktiivinen henkisyyden harjoittaminen jäänyt niin vähiin, ennen kelluin muissa maailmoissa pitkiäkin aikoja, osasin mennä lepäämään henkimaailmaan. Eilen oivalsin, että se on juuri se asia mitä tarvin! Tai siis sitäKIN tarvin. Se on askel oikeaan suuntaan, siihen suuntaan joka on ominta minua, ja joka tekee minulle itselleni hyvää, ja sitä kautta voin antaa sitä hyvää muillekin.

Yhtäkkiä Facebook olikin armollinen, ja antoi minun vaihtaa sivuston nimen Toivon Tähti -> Jofielin Maailma. Blogi on ollut Jofielin Maailma- niminen jo "kauan", mutta jostain syystä FB ei antanut vaihtaa sivuston nimeä. Mutta EILEN oli Jofielin Maailman virallinen syntymäpäivä! Toivon Tähti on jo yrityksenä rekisteröity, ja vaikken yritys olekkaan, en voi käyttää samaa nimeä, jolla on jo jokin "tavaramerkki" ja toimiala. Jofielin Maailma on toistaiseksi "minun", mutta koska en ole yritys, en voi rekisteröidä nimeä itselleni, toivon vain että saan itse käyttää tätä. Ja miksi Jofielin Maailma? Jofiel on ihana keltaisen energian ja säteen arkkienkeli, josta voit lukea halutessasi lisää täältä

Nyt suljen tämän pitkääkin pidemmän kirjoituksen, jolle oli selkeästi tarve, ainakin minulla itselläni. Olen nyt todella tyytyväinen että sain tämän pitkän hiljaisuuden ja tukoksen liukenemaan. Tein itselleni hyvän työn, ja olen täällä olemassa sinuakin ohjaamassa ja tulkitsemassa näkymätöntä maailmaa tarpeidesi mukaan.

Kyllä tässä olikin juttua vuoden hiljaiselon verran 😍

With all my Love and Compassion ∞

Helmikuun juttuja

Heipä hei! 

Vuosi on jo hyvällä mallilla, oikeastaan tuntuu, että aika olisi aivan hujahtanut nenän edestä. On ollut paljon kaikenlaista itselläkin, ja muutenkin minusta tuntuu että alkuvuodet menevät jotenkin opetellessa ja tasapainoillessa uuden vuoden energioissa. Vaikka vuodenkierto onkin jatkuva spiraali ilman katkoksia, olo on monesti joulukuusta tammikuuhun siirryttäessä, kuin "putoaisi kalenterista", sieltä joulukuun lehdeltä kohti tammikuuta joka on jossain alapuolella. Minulla meni koko tammikuu siinä, että pidin kiinni tästä pyörteestä ja pudotuksesta, ja ryömin kohti helmikuuta. Jotenkin tämä helmikuun alku helpotti jotain painetta minussa, vaikka usein tuntuukin kuinka oikein sisin kihisisi asioita, joiden pitäisi päästä ulos, joko ihan puhuttuna tai konkreettisina tekoina. No nämä ovat varmasti minun ainainen "riesa", sillä tällainen ihminen kun tuntee ja kokee niin paljon. herkkyys on ihanaa, mutta on se myös kuluttavaa. Myös tämä asioiden jarruttelu on turhauttavaa. Tietää että jotain olisi tulossa, muttei saa sitä ulos, toimintaan. 

Tuntuuko yhtään tutulle kenenkään elämässä tällainen?

Miten olette jakselleet korona-aikana, vaivaako epävarmuudet ,pelot, yksinäisyys entistäkin enemmän? 

On todella kuluttavaa tasapainoilla tässä ajassa, niin monet tunteidenvoimat mylläävät ja yksinäisyys ilmestyy vakiovieraaksi tupaan kuin varkain. Toisaalta yksin olossa, silloin kun se tuntuu hyvälle ja on vapaaehtoista ja voimaannuttavaa, on paljon potentiaalia itsensä kuulemiselle. Ihminen tarvitsee sitä aikaa, ettei korvissa soi ja helise muu kuin hiljaisuus, ja ne omat ajatukset. Voi aivan hätkähtää sen keskellä, millaisia asioita sitä alkaakaan kuulla. Nykyaika on niin täynnä ulkoapäin tulevaa ärsykettä, joka peittää alleen sen "oman äänen". Tietenkin on mukavaa ja hyödyllistäkin käyttää digitaalista tiedonhakua, mutta on tärkeää säädellä sitä aikaa, kauanko altistamme itseämme sille. Jos työsi on ruudun äärellä istumista suurimmaksi osin, korvasi, aivosi, hermostosi, koko systeemisi tarvisi vastapainoksi lehtien kahinaa, tuuleen huminaa, seinäkellon hiljaisen tikityksen tai lämpimän kissan kehräyksen sylissä. Usein vain juutumme siihen helppoon viihdykkeeseen, joka antaa näennäisesti tekemistä, kun väsynyt mielemme kaipaisi oikeasti lepoa. Tämä lienee yleinen ongelma nykyään, itsekin tunnistan tämän.

Ei ole pöllömpi "viisas mies" ollut, joka sanonut : "Kun olet väsynyt, lepää!" 

Pätee erityisen hyvin nimenomaan mielen väsymiseen, jonka usein hiljennämme vaatimusten takia. Älä tee sitä, lepää. Aloita sitten uusin silmin työsi, jonka ehkä keskeytit levätäksesi.

**********************************************************

Juuri nyt tässä hetkessä: Oikein ihanaa Ystävänpäivää juuri sinulle! 

Toivon että ympärilläsi on ihmisiä,joita voit täydestä sydämestäsi kutsua Ystäviksi. Vaikka tämä aika hillitseekin suurempia fyysisiä kohtaamisia, mutta onneksi meillä on nämä virtuaalisetkin kanavat käytössä. Ihan ajatustensiirrolla emme vielä pelkästään pärjää, mutta tärkeiden ihmisten kanssa, ja keskittymällä toiseen, voit hyvinkin luoda sydänyhteyden, jossa vaiston varaisesti oman herkkyytesi kautta voit kuunnella sen toisen tunteita. Kokeile! 

 

Tässä Ystävänpäivän alla päätin tehdä myös uudistuksen ->

Jofielin Maa laajentaa Twitteriin! 

Hiljalleen jaan päivityksiä tähänkin somekanavaan, sitä mukaa kuin "inspiraatio" nousee ja tulee teille jotain kerrottavaa jostain tietolähteestäni käsin. 

Haluaisin ehkä eniten jakaa niitä pläjäyksiä ja viestejä, joita saan spontaanisti missä vain, milloin vain. Voisitte kommentoida, resonoiko viestit kenellekään. Olisiko kysyntää?

With all my Love and Compassion ∞

Mun koti on...täällä????

Olen tässä henkilökohtaisessa elämässä kipuillut identiteetin kanssa, tuntunut että olen hukassa itsestäni, että sisin on tyhjää täynnä, että olen ihan hukassa itseltäni, siitä mitä minun "kuuluisi" olla oman sisäisen tunteeni mukaan.
Ja sitten - tämä kuva!!
Kuvan on ottanut valokuvaaja Jukka Risikko

Niin, mitä ihmettä tästä kuvasta, niinkö?

Visiot alkavat kulkea pään sisällä, ja piirryn tuohon kuvaan itse. Tuohon pellolle istumaan kummallisissa ryysyissäni, vähän samoin kun tänään kotipihalla maadoittelin itseäni.
Minä ja noita sisälläni. Noita, ei minkäänlaisella negatiivisela twistillä miellettynä, vaan se sellainen mystinen olento, joka näkee enemmän kuin silmät näkevät. Siinä istun ja tunnistan tässä jotain hyvin hyvin omaa, tuttua ,minua. Minua!!! Tämän minä tunnistan itsessäni, vaikka niin moni muu asia onkin täysin vierasta itsessäni.

Tuo valoilmiö on pysäyttävä, tuo maisema on lumoava. Se on itseasiassa Lapualta, juuri siitä suunnasta maata, jossa tunnen henkisen kotini olevan, kuinkas sattuikaan. Tuo kuu edustaa jollain lailla kotia, kaipuuta jonnekin enemmän kotiin. Mitä ihmettä?

Tämä noita pysyttelee hiukan kauempana talosta, ei halua olla häiriöksi vaikka lumoutuukin kuusta. Kauneus on kaikkien saatavilla, ja kuun voima saatavilla heille jotka vain haluavat. Taikakalut on laitettu kuunvaloon latautumaan, ja kuten aurinkoakin, tämä noita rakastaa kuuta. 

Sanaton. Onnellinen. Kiitollinen.
Kiitos tästä kuvasta ja tästä matkasta jonka sain tehdä tämän kuvan kautta.



With all my Love and Compassion ∞

blogikappale päivitetty 7.2.2022 
 

Satuttavaa Siirtymää

💔 on ihan sydänsuruinen olo, tunteet hajalla. Itku polttaa luomien alla ja sydäntä viiltää suru. Menetys.

Taas on se vaihe elämässä että jotain otetaan pois, jotta...ehkä sitten niin... jotain uutta tulee tilalle. En voi väittää että nauttisin näistä shifteistä, vaihdoista. Koen että omat energiat muuttuvat, niiden on kai nyt pakko muuttua koska vanha malli on kertakaikkisen vanhentunutta. Tarvin uutta suuntaa, uusin energioin.

Minulla on omanlainen fiilis tästä muutoksesta, ja tiedän jo että on luovuttava osasta sellaista mitä on rakastanut tähän saakka niin ehdottomasti. On luovuttava osasta sellaista taajuutta, joka ei enää palvele, jotta saa tilaa sille mikä on tulossa,ja mitä HALUAA,vaikkei tiedä tarkkaan mitä se on.

Tällaista on elämä värähdemaailmassa, kun toisinaan kaikki energiat ovat kuin polttavia neuloja iholla ja woodoo neuloja sydämessä :(

Tämä on itsellekin hämmentävää, saatikka että koetan nyt kertoa teille, mitä tämä on ja mille tämä tuntuu. On annettava itseni nyt valua tähän hämmentävää suruun, odotukseen, mitä tapahtuu ja missä ajassa. Mutta se on ihan kohta kuitenkin.

Puhuin tyttären kanssa hetki sitten, puhuimme manifestoinnista, kuinka hän tekee omassa elämässään ja kehuin häntä kuinka viisasta :) Puhelun jälkeen alkoi avautua itsellekin. Aloin kuunnella musiikkia,ihan ennemmin itselle tuntematonta. Käynnistin taas terapiaistuntoni YouTuben kanssa, ja annan intuition ohjata musiikkivalintoja.

Totisesti suosittelen, oli sitten hämmentävä tunnetila mikä vain! Musiikki antaa omaa värähdettä joka melko varmasti resonoi juuri oikein omaan tunnetilaasi.Se vaan on niin upeaa viisautta...

Musiikin avulla pystyin vapauttamaan itseäni irti arkiminästä ja tästä tunteesta, joka hämyllään ahdisti. Musiikki irrotti sitä tietoa vapaammin käyttööni, ja ymmärsin mitä olin itse tilannut jo muutaman kuukauden, se mihin tunsin kovasti vetoa mutta epäilin kumminkin riittävätkö voimat. Nyt alan uskoa että riittävät koska saan siihen taatusti apua silmille näkymättömiltä. Tavallaan tiedän jo nyt harmikseni, että uhraan ehkä vielä vähän lisää maallisesta elämästäni, mutta olen oppinut raskaan läksyn: jos jokin on mennäkseen, sen on annettava mennä.

Sen minkä on tarkoitus olla luona, pysyy.

Sekavilla fiiliksillä mutta kohti pintaa uiden ja tätä muuntumishetkeä kohti arasti tassutellessa.

Rauhaisaa viikonloppua kuitenkin, vaikka näin täräyttävillä energioilla täältä sitä lähettelen :)

With all my Love and Compassion ∞

Vuoden loppuun muutos tsekkaus

Tänään minua haastettiin pohtimaan muutoksia.
Ihan tuosta vain, automatkalla arkisten asioiden hoidon ohessa, sain vahvan tunteen siitä,että minun halutaan tekevän muutoksia.
Muutoksia mihin?????, kysyin.
Koetin hahmottaa ja kysyä. Ruokailutapoihin? Ei ,ei ollut se tällä kertaa. Jotain muuta sitten, mitä???? Piti hetken aikaa käydä arvuutteluleikkiä ja kuulostella tunnelmia, ennenkuin aukesi lisää.

Minua kehoitettiin alkamaan tekemään muutoksia siihen suuntaan, että lisään elämääni voimaannuttavia asioita,ja pidän huolta henkisestä hyvinvoinnistani.
Tietoiskussa oli kolmaskin asia, josta juttelin miehenikin kanssa matkalla,mutta asia on pyyhkiytynyt mielestä kuin tuhka tuuleen. Jonkinlaiseen ajatusten suuntaamiseen tai asenteiden uudelleen suuntaamiseen se liittyi ....
Minullehan usein käy näin, kun saan itselle viestiä, niin unohdan sen hyvin nopeasti ellen kirjoita sitä ylös. Samoin kun tuon muille viestiä,en muista niitä,enkä tavallaan ole edes läsnä siinä kun käsittelen muiden asioita. Sen verran mitä kirjoitan, muistan,ja sitten unohdan. Eihän toisten asiat minulle kuulukaan kuin sen tapahtuman ajan :)

Oli mukavaa! Tulee niin kevyt olo kun saa hiukan neuvoja. Nyt vain pitäisi keskittyä kuuntelemaan millaisilla teoilla taikka valinnoilla pääsisi siihen pisteeseen. Tiedän kyllä että vallankin tämän vuoden aikana energiani on hajaantunut moneen suuntaan johtuen tietenkin ihan näistä maallisista asioista, joten sitäkin tärkeämpää on kerätä säteensä ja yhdistää voimansa yhteen voimakkaaseen energiasäteeseen.

On hienoa kun on "piireissä" ihmisiä, jotka joko samaan aikaan tai hetkeä ennen kuin ehtii itse avata suutaan,kertovat samoista asioista jotka juuri omassa mielessä nousseet. Nytkin kävi tämän muutoksen ja puhdistautumisen kanssa niin. Puhuttiin tästä vuoden loppumisesta, ja siitä ettei seuraavalle vuodelle otettaisi mukaan painolastia jota ei tarvi. Siis päästää irti. Kuinka se onkaan meille vaikeaa!!!! Joutuu aivan tosissaan tehdä työtä, eikä edes yksi kerta auta,vaan energiat joiden kautta jotkin asiat ovat meihin tarrautuneet, joutuu usein katkaisemaan useamman kerran, niillä on taipumus tulla takaisin siihen kuoppaan energiakentässämme, johon ne pääsi kaivamaan kuopan ja asettumaan.
Meidän pitää täyttää ne kuopat valolla ja rakkaudella!!!
Tämä on vaikeaa ja voimia vievää. Tiedän. Itsekin tätä opettelen ja opettelen....ehkä joskus pääsen loppuun, ainakin hetkeksi.

Nyt toivottelen kaikille iloa onnea rauhaa ja rakkautta tulevalle vuodelle! Vielä ehtii tehdä oman elämän inventaariota ja miettiä tavoitteita 🌈🙏🥰

Minun tavoitteeni on ehdottomasti oppia vain olemaan. 🙏


With all my Love and Compassion ∞

Vuodenkierto

Tasan vuosi sitten muuttui taas energiat perheessäni suuren positiivisen sitoumuksen johdosta.
Paljon, ihan mielettömän paljon on taas tähänkin vuoteen mahtunut, onnea ja iloa,sekä surua ja haastetta. Sillä negatiivisella puolella on vain ikävä taipumus jäädä päälle, koska meille aika luontainen toimintatapa on murehtiminen. Silloin ne negatiivisetkin asiat jäävät sinne päähän pyörimään ja kuluttamaan meille arvokasta voimavaraa. Sieltä päästä se väsymys hyvin herkästi pyrkii laajenemaan koko kehoa koskevaksi uupumukseksi, ja jos ollaan sinne saakka päädytty, ollaankin jo ison matkan päässä siitä olotilasta, jossa ihmisen on hyvä olla. Ja työtä on paljon päästäkseen siihen hyvään oloon. Mutta se ei ole mahdotonta ollenkaan!!

Ensimäinen askel on ihmisen oma aikomus, aie, päätös, päästä ylös, korjaantua, voimistua
Se on kuin käsky alitajunnallemme alkaa päästämään irti siitä kehästä, joka meidät uuvuttaa,ja syöksee maan mutaan uudelleen ja uudelleen. Älä koskaan luovu aikeestasi nousta ja päästä takaisin valoon!

Seuraavaksi, kun pahin sumu alkaa hälvetä, vaikka oletkin vielä väsynyt ja uupunut, ja kenties et näe mitään hyvää ja iloista ympärilläsi, päätä rauhoittaa mielesi. Tiedän, se ei ole helppoa, koska niillä negatiivisilla jutuilla on yllättävän tiukka ote, ja pelkästään niiden olemassaolo vie voimia. Yritä silti! En tarjoa sinulle ohjetta meditoida, koska se voi olla aika haastavaa, mutta hyvänä ensiapuna voi toimia rentoutusohjelmat tai musiikki, jossa on sopiva taajuus aivoille ja jonka kuunteleminen automaattisesti laskee sykettä ja rauhoittaa mieltä. En oletakaan että jaksaisit sitä kovin kauaa, mutta jos jaksat niin hienoa! Pääasia tässä vaiheessa on itsesi tietoinen rauhoittaminen. Hermostosi joka ulottuu koko kehoosi, vaatii sitä, jotta aivosi, joka on koko organismisi tietokone, pystyisi toimia ja auttaa eteenpäin. Jos aivot ovat tukossa, myöskään muu keho ei ole balanssissa.

Kierrokset nousevat herkästi uudelleen, kun ne on joskus päässeet ylivirittyneeseen tilaan, joten ole herkästi reagoimassa kehosi viesteihin, joudut todennäköisesti harjoittelemaan tätä tietoista rauhoittumista usein, jopa päivittäin, ja jopa useasti päivässä. Älä huoli siltikään että koko elämäsi olisi yhtä harjoittelua, vaan hyvin pian opit pikku niksit joilla rauhoitat itsesi, ja kun opit tämän, on pienempi riski päätyä siihen uupumukseen joka kaikki negatiivinen sinussa aiheuttaa.

Ystäväni, kutsun häntä ystäväksi vaikka olen tavannut hänet vasta kerran, mutta hän on auttanut minua etänä jo paljon ja sysännyt lempeästi uudelle polulle päin, muistutti minua irtipäästämisestä.

-Se onkin yllättävän vaikeaa, koska ensin pitää miettiä, mistä haluat päästää irti. Olet ehkä jo niin tottunut sinua kuormittaviin asioihin, ettet heti hahmota mistä sinun pitäisi päästää irti. On konkreettisia asioita joista kannattaa päästää irti, esimerkiksi turha materian kerääminen on ehkä helpoin esimerkki. Omat tunnereaktiot on yksi osa, jossa kannattaa tutkailla niitä tapahtumia, jotka aiheuttavat ikäviä tunnereaktioita, ja miettiä mitä sille voisi tehdä. Jos itse tapahtumienkulkuun ei voi itse juuri vaikuttaa, voi vaikuttaa siihen millaisia tunteita otat kehoosi niistä tapahtumista. Voi olla pettynyt, voi olla loukkaantunut, mutta tunnista etteivät ne tunteet kuulu kehoosi,vaan niiden voi antaa jatkaa matkaa.  Tämä tekniikka avautui itsellekin vastaikään, kun olin hienon "kivimiehen" Jan-Mikael Maroksen kivillä parantamisen kurssilla.

On siis kaikki mahdollisuudet voida hyvin, kun muistaa auttaa itseään.

Tämä kuva on jo liki seitsemän vuoden takaa, mutta sopinee tähänkin tarinaan hyvin



Julkaisu on sivustoltani, ja löytyy 16.1.2013 päivän postauksesta.

Hymyä ja Valoa tähänkin päivääsi !!

With all my Love and Compassion ∞

Kuuntelen kutsumusta

Kerroinkin tuolla Instan puolella, että kävin palauttamassa kivillä hoitamista mieleeni viime viikonloppuna. Se käynti oli jotenkin mullistava muutenkin, vaikutukset tulivat vain vähän jälkijunassa. Olin niin jännittynyt uudesta paikasta ja uusista ihmisistä, etten ehtinyt sulaa sinä aikana- tarkkailtavaa oli niin paljon :) 

Kotimatkalla autossa illan pimeydessä alkaa silmien takaa nousta kuvaa jossa minun käsien välissä on ihmisen pää. Tämä ihminen makaa edessäni ja pää lepää käsissäni. Vaihdan käsien paikkaa välillä jopa kasvoja sivelen. Tiedän että hoidan, mutten tiedä ollenkaan muuten ”mitä teen”. Se näky veti minua puoleensa ja koin että tuo on todellakin sydämeni asia, jota haluan tehdä. Kerron matkalla miehellekin ja hän haluaa tukea minua siinä mitä ikinä haluankaan tehdä ❤️

Liekö taas liian kirkas valo ollut minussa ja meissä, mutta mies päätyi aivan hirvittävään mustaan aukkoon, syvään negaan. Minä hänen mukanaan. Jo samana iltana. Ymmärsin että nyt on voimat kulutettu niin pahoin, että halusin heti alkaa selvittää syytä. Niinpä ensin yhteys tätiini, joka aina etäältä osaa kertoa mikä häiriö milloinkin meillä kyseessä.

Minä sain taivaallisen avun seuraavana päivänä ja oloni koheni entiselleen. Hoitoa vastaanottaessani näin taas näyn- se oli kuin pallo jonka päällä oli harvakseltaan "lankaa", se oli hyvin heikko ja hauras. Mutta sitten siihen palloon alkoi tulla kiinteitä palasia,ja se alkoi korjaantua. 
Nyt on mieli selkeä ja pää täynnä valoa ja kiitollisuutta, niin että kyynelehdin vähän väliä. Sanat tulevat selkeästi suusta, ja elämä näkyy omana sotkuisena vyyhtinään, mutta niin että ymmärrän sitä edes hiukan. Miehelle luvattu sama apu, sitten voimme taas tankattuina jatkaa haastavaa arkea eteenpäin.

Mikä tämän jutun pointti on? Aika monikin juttu. Henkisellä polulla tapahtuu vaikka mitä, ja toisinaan se elämänenergia vain hiipuu monien eri juttujen vuoksi. Toiset ovat sille lie alttiimpia? Mitä voimakkaampi valosi on, sitä mieluummin sinua halutaan häiritä. Onneksi on keinoja auttaa energiaa palaamaan ja tasapainottamaan ihmistä kokonaisuutena, ja siksipä tunnen viimein sen kutsumuksen, joka sisällä on kolkuttanut. Se joka kertonut että haluan tehdä ”jotain” mutten tiennyt mitä. Nyt tarvin vielä rohkeutta hypätä mukaan ja alkaa toteuttaa sitä haavetta joka muhinut jo muutaman vuoden sisälläni.
Kiitos Kiitos Kiitos!
Helppoa tietä ei ole minulle annettu, onneksi matkalleni on kuitenkin siunaantunut aina auttajia kun on kyse ollut viimeisistä voimista ❤️🌈❤️

4 t

With all my Love and Compassion ∞

Onni täällä vaihtelee, taivaan Isä suojelee

Olen saanut tasaiseen tahtiin ilmoituksia Facebookista, että sivullani on uusia tykkääjiä tai seuraajia. Mietin, mistä he minut vielä löytävät, en ole ollenkaan aktiivinen, enkä mainosta sivuani enkä palveluitani missään, enää.
Tulee suorastaan huono omatunto ja huijaritunne, kun uusia ihmisiä löytää sivuni,ajattelevat ehkä löytäneensä jotain joka auttaa heitä elämässään eteenpäin. Tämä on ollutkin minun motiivini, kun sivustoni pystytin, muistaakseni... niin, milloin? Nyt en edes muista!!

Haluan edelleen auttaa, haluan ohjata ja jakaa sitä tietoutta ja vallankin sitä tunnetta ja varmuutta siitä, että elämä jatkuu. Haluan, en vaan ole jaksanut paneutua tuottamaan julkaisuja mistään, sillä olen niin kunnianhimoinen ihminen, että kaikki minkä tuotan ulos omissa nimissäni, on oltava autenttisesti minun ikiomaa ajatusta. Harvoin jaan edes mitään, sellaisia suuria "tietoja" jotka haluan saada kaikkien tietoisuuteen. Mutta tosiaan, kovin vaisuksi olen heittäytynyt. Elämä on väsyttänyt minua niin paljon.

Vasta kun perheemme oli, tässä ja edellisissä kokoonpanoissaan, muuttanut kuuden vuoden sisään viidennen kerran, tajusin että oikeasti, olen aivan järjettömän väsynyt! Muuttaminen on todella raskasta, mutta pidin sitä aina kilpailuna itsenikin kanssa, pitäähän minun jaksaa, olenhan minä jaksanut koska on ollut pakko vaan jaksaa, hoitaa toisinaan aivan yksinkin elämässä yhtä aikaa seitsemää lasta kotona, joten onhan minun jaksettava tämäkin. Olen ollut aika armoton itselleni siinä ,mitä minun on jaksettava auttaakseni muita ja viedäkseni perhettä eteenpäin, ja samaan aikaan olen tuonut viestiä ihmisille tuonpuoleisesta, kuinka heidän toivotaan antavan armoa ja lepoa itselleen,ja kiitettävä itseään. Jokainen viesti joka kauttani on kulkenut, on antanut minulle palkinnoksi hyväntuntuista energiaa, koska henkimaailman olemus on niin suurta rakkautta.

Katselen usein sivuani Facebookissa ja näen tämän blogin joka kerran kun kirjoitan jotain meidän arkiblogiimme. Yritän aina kirjoittaa, koska olen aina kirjoittanut, rakastan kirjoittamista. Se on tapani tutkia elämää ja tunnustella asioita. Tulkinnoissanikin käytän välineenä kirjoittamista, sähköpostia. Toisinaan asiat voivat tulla äänenäkin, mutta se on minulle vähän oudompi olomuoto. Toisinaan, ihan pyytämättä, kun asiat alkavan vyöryä ulos, ne on toki tuotava päivänvaloon silloin kertomuksen muodossa omalla äänellään, silloin se on ihan spontaania. Toki omassa elämässäni puhun kyllä paljon ;)
...Mutta haluaisin kirjoittaa. Haluaisin sanoa edes jonkin rohkaisevan sanan seuraajille, jotka sattuvat saamaan päivitykseni- tilastojen mukaan oikeasti kovin moni seuraajani ei edes näe päivitykisäni, se lienee joku Facen oma juttu, mitä näytetään ja kenelle.
...mutta haluaisin kirjoittaa! Haluaisin jakaa edes jotain, mutta pääni on tyhjä. Ja mitään tyhjänpäiväistä en halua kirjoittaa. Ammattiylpeys se on minullakin. Tämä kaikki on varmaankin nyt pahoitteluni teille sivuni seuraajille, että juurikaan sisältöä en ole jaksanut tuottaa. Omalla tavallaan koen myös, että nykyään "tätä samaa" kirjoitetaan niin monella sivulla, ja koskapa en ole ollut koskaan kilpailuhenkinen, annan muille estradin, ja liityn itsekin muiden sivustojen lukijaksi. Välillä olen samaa mieltä, toisinaan en, joskus kommentoin omien tulkintojen kautta asioita, usein vain hymyilen taustalla lueskellen ja nyökytellen. "Aivan totta, juuri näin se menee. Kyllähän minä tämän tiedän. " On kuitenkin hyvä tuntea ja tietää, että tietää. Että se lahja on tallessa, mutta siirretty taka-alalle odottamaan uutta kukoistusta kenties?

Aikoinaan kirjoittelin yhdelle vauvapalstalle todella aktiivisesti. Minut opittiin tuntemaan siellä äitinä, joka näkee asioita ja voi antaa näkymän verhon taakse tuonpuoleiseen. Minulla oli paljon kysyntää ja kun lahjaa käytetään, se pysyy yllä ja kasvaa ja vahvistuu.  Siihen aikaan eräs nykyäänkin tunnettu kollega sanoi,että minulle oli iso tilaus silloin tällä vauvapalstalla näiden äitien keskuudessa.Olin herkkä tuntemaan toisten äitien värähteet, olinhan siihen aikaan itsekin moninkertainen äiti ja moninkertainen pikkulapsien äiti, joten tuntosarvet olivat ojossa, ja ottivat signaalia vaikka mistä. Se oli jotenkin hienoa aikaa.

Nykyään muistelen niitä aikoja kuin vanhus muistelee nuoruuttaan. Minulle on kyllä luvattu että minä tästä vielä nousen ja vahvistun, ja voin julistaa omaa tietoani, tämän toisen maailman saloja, muillekin. Antaa lohtua. Auttaa solmukohdissa.
Itseään selvänäkijä ei oikein voi auttaa, minäkin joudun turvautua toiseen energiatason työskentelijään kun tarvin latausta ja puhdistusta. Mutta Tieto, se on kristallin kirkasta selvätietoa edelleen, ja tässä oman henkisen kehitykseni myöhäisessä etsikkovaiheessa, kamppailen ihmiselämän tuottaman väsymyksen ja toisaalta tämän selvätiedon kanssa, joka kyllä kertoo mitä minun pitäisi tehdä... Tämä myöhäisempi etsikkoaikani, eli viimeiset kuukaudet, vuosi, on ollut sikäli hassua aikaa, sillä kun aloitin tämän elämäntien, ja siitä kun viimein ymmärsin että se tieto mitä saan, on todellakin totta, johan niistä on ensimäisestä yli 20 vuotta ja ymmärryksestäkin jo melkein sen saman. On varmaan 20-vuotis päivityksen aika?

Eniten on hoidettava nyt itseä. Lävitseni on mennyt niin paljon erilaista energiaa, ja myös fyysisessä elämässäni olen joutunut hyvin hyvin erilaisten,raskaiden ja pahojenkin energioiden piinaamaksi, sillä tiedän että olen vahva valo, ja sellaista voi "alamaailma" pitää niin suurena uhkana, että kiinnittyy minuun ja haittaavat elämääni aivan hirvittävästi. Se on taistelu, jossa minua koetetaan nitistää niin voimattomaksi, piru pitää pihdeissään, voisin sanoa kansankielisesti.

Pyydän apua siihen, että malttaisin nyt asettua tähän elämään vain itseäni varten. Se on mielettömän vaikeaa koska on lapset, mutta se olisi nyt ainoa keino säilyttää "minut". Mutta kuinka malttaa, kuinka antaa lupa itselle ihan rehellisesti olla väsyny. Minä olen väsynyt ja silti koetan vain touhuta eteenpäin.
EI! Ei sillä lailla. Olen ymmärtänyt hiljattain sen yhtälön, mitä herkempi eetterikeho on, mitä hienojakoisemmalla pölyllä olet kuorrutettu (pölyllä kuvaan ehkä eniten energiakenttää ja niitä hippusia joita siihen tarrannut) sen tarkempi on oltava sen väsymyksen ja lepäämisen tasapainon kanssa. Meinasin kirjoittaa "olisi oltava", mutta ei se niin ole, vaan se vaan ON OLTAVA. Itsekkyyttä on opeteltava siinä muodossa että osaa rakastaa omaa kehoaan ja mieltäänkin oikein.
Toisilla on enemmän "rautaa" eetterikehossaan, he ovat niitä voimanpesiä, kuin härkiä. Usein vähemmän herkkiä kuin meikäläiset, joka osaltaan suojaakin heitä paremmin. Pikku hiljaa kun alkaa tässä iässä ymmärtää itseään, ehtii vielä opiskella sen ihmisyyden oppimäärän joka sinun on tarkoitettu oppivan tällä kierroksella maan päällä :)

Halusin kirjoittaa teille tämän "kirjeen"- en ole mennyt minnekään,mutta en vain voi nyt rehellisyyden nimissä jakaa paljoakaan- mutta sen vähän näette tässä taikka Instagramissa on myös tilini.

Lähetän teille kaikille siunauksen joka minun pyydettiin välittämään jokaiselle lukijalle, laittamaan käteni tässä virtuaalisesti teidän päällenne ja vuodattamaan tämän vaaleanvihreän samettisen energian teille. Se olkoon paarantavaa meille kaikille! 

Kiitos ja Amen.

With all my Love and Compassion ∞