Viestejä

Olen nyt ilmaissut tahtoni henkimaailmalle vastanottaa viestejä,sillä minulle tuli tunne,että minun tarvii saada "muistiinpanovälineet" esiin ,ja kirjoittaa mitä minulle kerotaan :)

Saan tähän vanhemman miehen.Hän on seitsemissäkymmenissä,on hoikka ja rusehtavat hiukset,hiukan harvenneet.Silmät on edellen tummat,liki pistävät,kulmakarvat tummat.
Hän on hiukan heikossa voinnissa juuri nyt,hän on elävä ihminen ,mutta yhteys aukeaa häneen ja tilanteeseen. Hän haluaisi neuvoa perhettään jälkeensä tapahtuvista asioista,mutta toteaa,että sen aika ei ole vielä,ja että hän jatkaa elämää kunnes toisin määrätään.Mutta terveydellisiä ongelmia on jo,huolestuttavia.Hän on huolestunut itsekin,vaikka ei sitä myönnä.
Hänellä ei ole muuta viestiä tällä hetkellä.
Kiitos hänelle.

Läsnä on ollut tällainen vihreää valoa ja energiaa loistava olento,ei ehkä perinteisin enkeli vaan korkeampi,ikäänkuin Arkkienkeli, mutta hän on feminiinisemmässä muodossa tässä nyt .Rafaelin kaksoisliekki Maria siis :) Hauska tilanne,sillä sain hiukan aikaisemmin Äiti Marialta enkeliviestin kautta viestiä No näin se johdatus kulkee.
Eli Rafael/ Maria tässä,selkeästi minua varten tullut.Hän saapui tähän tilanteeseen auttamaan nyt minua vastaanottamaan viestejäHän ikäänkuin puhdistaa kolmatta silmääni näkemään paremmin ja pyytää minua rauhoittumaan ja unohtamaan nyt minua painavat asiat hetkeksi- nautitaan tästä hetkestä yhdessä- hän sanoo. Hän sanoo nyt hoitavansa minua ensin hetken, koska olen aika stressaantunut,mutta tänään halusin availla yhteyksiä,koska sille minusta tuntui .Että jotain olisi otettava vastaan.

Minun mummonikin haluaa olla tässä tilanteessa mukana,hän laskeutui tähän hyvin samanlaisena kuin ihmishahmossaan hän oli.Hän haluaa tällä nyt jotenkin alleviivata,että hän on tässä läsnä,ihan minun käden ulottuvilla,ja että hän haluaa edelleen kuunnella minun murheita.Hän sanoo että hän jaksaa ne,kestää siis,ja melkein kuin vinkkaisi silmää,että kyllä sitä tyttö tiedät mitä minä tarkoitan.Mummo oli aina tosi leppoisa minulle ja mummo oli kyllä ensimäinen jolle kerroin mitä elämässä tapahtuu.Mummo sanoo että pieni lapsi pienet murheet,iso lapsi isot murheet,ja tällä tarkoittaa että nyt kun olen iso,minulla on isot murheet.No niin kyllä on. Hän sanoo vieläkin että hän on se,kenelle minun pitää jutella ja puhua asioistani,hän kyllä auttaa.Hän sanoo että se energia jonka minä laitan liikkeelle puhuessani näitä ikäviä juttuja,ne on niin täynnä myrkkyä,että lähimpiä ne satuttaa hirveästi.Hän nostaa tässä esiin kaksi henkilöä jotka kärsivät minun puheistani,ja siis sanoo että juttele minulle.Ei ole muutenkaan hyvä antaa sille energialle lisää voimaa antamalla sen tulla suusta ulos,vaan antaa ajatusten jarruttaa sitä,ja vaikka ajatuksin kerron kaiken,se ei satuta niin paljon.Minun pitää muistaa ruokkia aivojani,että ne jaksaa pitää prosessia yllä. Mummo sanoo että minua on neuvottu kyllä ruokavaliossa,ja jo hän ohjasi minua lapsena,vaikka omat ruuat olikin vaatimattomia.Mutta että olen ollut aina niin oman tien kulkija,ja kaikki on pitänyt itse kokeilla,että eihän ne neuvot ole menneet perille.Hän toki kehuu että olen sanut jätettyä karkit pois,hän sanoo että minun elimistö odottaa vielä jonkun asian tasaantumista,ja sitten alan kuin itsestään voida paremmin.Sanoo että ruokavalio on ok,mutta minulta pitää ottaa aivosumu pois.

Hän haluaa sanoa minun parisuhteesta jotain,ok....
Sinulla on ollut lapsenomainen luulo,ja väärä tieto itsestäsi.Olet hakenut vääränlaista asiaa elämään,ei se tule kenenkään mukana,et sinä voi ostaa kenenkään pyyteetöntä rakkautta.Ja unohda mies-nainen rakkaus romantiika on ihanaa ja hienoa,mutta todellinen rakkaus johon kuuluu toisen ihailu ja kunnioitus kaikissa hänen elämänsä osa-alueissa ,se ei ole tv ohjelmien romantiikkaa sitä on mukava katsoa mutta elämä on tärkeintä. Olet etsinyt ja juossut ihan väärän asian perässä.Nyt olet kyllin viisas tietämään ja oppimaan viimeinkin,me kaikki voimme alkaa lepäämään kun sinä olet oppinut.minä tiedän että olet. mutta nyt aion olla sinun tukena tässä ja jos itkettää niin itke,minä pidän sinut tässä pehmeässä "renkaassa" sinulla on pehmustetta ympärillä ja minä pidän sinua.vaikka sattuisi,sinä selviät.tämä on tuskallista mutta on sen aika.katso tätä näkymää- hän näyttää minulle kuin hologrammina kaunista maisemaa josta huokuu rauha ja ilo,minun hymy tuntuu siitä kuvasta. Auringonpaistetta ja keltaista peltoa,tuulenvire,joitain rakennuksia pellolla,huonoon kuntoon menneitä mutta vielä niissä jotain pidetään.Missä me ollaan kysyn,mummo sanoo että olemme pohjanmaalla,siellä minne sinä aina kaipaat.Hän kysyy haluanko nähdä lisää ja haluan. siirryn jonkun talon taakse.siellä on sellaista samanlaista keltaista peltoa ja aurinko paistaa tulee kevyt tuoksu jotain hyvää kukkaa taikka puun kukintoa. se tuuli siellä sivelee minun kasvoja,en minä siinä mitään tee,eikä taloa näytetä minkä takana olen, mutta se on joku tärkeä talo mulle . Selviää aikanaan kuulema,yllätys.

ymmärrätkö nyt miksi pitää olla nyt vahva.Tämä aikalenkki on nyt murrettava,lopetettava,koska sinua odotetaan muualla,muihin thtäviin,tärkeisiin juttuihin.Pidä silmät auki,ja älä torju asiaa tai ihmistä joka tuntuu aluksi ehkä vieraalle tai .. (no en saa selvää mitä muuta, )

Mummo haluaa nyt lähteä,muistuttaa vielä siitä että hänelle juttelen.Ja hän antaa minun taakkaani enkeleille ja korkeammalle vietäväksi. Minä olen vaan sinun mummo,sanoo,hymyilee ha halaa minua.

Sinne meni mummokin.
Kiitos,kiitos niin paljon.
Tämä oli ihan mahtavaa.
Ne olikin minun omat jutut jotka vaati päivätajuntaan tulemista.

Olen onnellinen!!!!
Kiitos.







With all my Love and Compassion, Ajna ∞

Ajattelemisen aiheita (kiertoviesti)

"Tultuani kotiin sinä iltana, vaimoni tarjoillessa illallista otin häntä kädestä ja sanoin "Minun täytyy kertoa sinulle jotain." Hän istui alas ja söi hiljaa. Näin jälleen loukkaantumisen hänen silmissään. Yhtäkkiä en osannutkaan avata suutani, mutta minun täytyi kertoa hänelle, mitä ajattelin. Haluan avioeron. Otin sen puheeksi rauhallisesti. Hän ei näyttänyt ärsyyntyvän sanoistani vaan kysyi minulta pehmeästi "Miksi?". Välttelin hänen kysymystään. Tämä teki hänet vihaiseksi. Hän heitti syömäpuikot pois ja huusi minulle "Sinä et ole mies!". Sinä iltana emme puhuneet toisillemme. Hän nyyhkytti. Tiesin, että hän halusi tietää mitä avioliitollemme oli tapahtunut, mutta en pystynyt antamaan hänelle tyydyttävää vastausta. Hän oli menettänyt sydämeni, se kuului nyt Janelle. En rakastanut häntä enää, ainoastaan säälin. Syvän syyllisyyden vallassa luonnostelin avioerosopimuksen, jonka mukaan hän saisi talomme, automme ja 30% osuuden yrityksestäni. Hän vilkaisi sitä ja repi sen kappaleiksi. Nainen, jonka kanssa olin viettänyt kymmenen vuotta, oli muuttunut muukalaiseksi. Pahoittelin hänen menetettyjä vuosiaan, panostustaan ja minuun tuhlaamaansa energiaa, mutta en voinut peruuttaa sanojani, koska rakastin Janea niin paljon. Lopulta hän itki äänekkäästi edessäni, mikä oli näky jonka olin odottanut näkeväni. Minulle hänen itkunsa oli oikeastaan helpotus. Ajatus avioerosta, joka oli pyörinyt mielessäni jo viikkoja, tuntui lujemmalta ja selkeämmältä.

Seuraavana iltana tulin kotiin hyvin myöhään ja löysin hänet pöydän äärestä kirjoittamassa jotain. En syönyt illallista vaan menin suoraan nukkumaan ja nukahdin nopeasti, koska olin väsynyt tapahtumarikkaasta päivästä Janen kanssa. Kun heräsin, hän oli yhä pöydän ääressä kirjoittamassa. En välittänyt siitä, vaan käänsin kylkeä ja nukahdin uudelleen. Aamulla hän esitti ehtonsa: hän ei halunnut minulta mitään, mutta tarvitsi kuukauden aikaa ennen avioeroa. Hän ehdotti, että kuukauden ajan me molemmat yrittäisimme elää niin normaalia elämää kuin mahdollista. Hänen syynsä olivat yksinkertaiset: meidän pojallamme oli kokeet ensi kuussa eikä hän halunnut häiritä pojan keskittymistä ilmoittamalla rikkoutuneesta avioliitostamme. Tämä kuullosti hyväksyttävältä. Mutta hänellä oli mielessään jotakin muutakin; hän pyysi minua muistelemaan miten olin kantanut hänet kynnyksen yli hääpäivänämme. Hän pyysi, että joka aamu seuraavan kuukauden ajan minä kantaisin hänet makuuhuoneesta ulko-ovelle. Luulin hänen tulleen hulluksi. Tehdäkseni meidän viimeiset yhteiset päivämme siedettäviksi, suostuin hänen outoon ehdotukseensa. Kerroin Janelle vaimoni ehdoista. Hän nauroin äänekkäästi ja sanoi sen olevan hullua. Huolimatta kaikenlaisista tempuista hänen täytyisi hyväksyä avioero, Jane sanoi halveksivasti.

Minulla ja vaimollani ei ollut ollut minkäänlaista kosketuskontaktia toisiimme siitä lähtien kun olin ilmoittanut haluavani avioeron. Joten kun kannoin häntä ensimmäisenä päivänä, me molemmat tunsimme olomme kömpelöiksi. Poikamme hurrasi takanamme, isäänsä pitelemässä äitiään sylissään. Hänen sanansa aiheuttivat minulle tuskaa. Makuuhuoneesta olohuoneeseen ja edelleen ovelle, kävelin yli kymmenen metriä kantaen häntä. Hän sulki silmänsä ja sanoi pehmeästi: "älä kerro pojalle avioerostamme". Nyökkäsin, tuntien oloni epävakaaksi. Laskin hänet ovella. Hän meni odottamaan bussia päästäkseen töihin ja minä ajoin yksinäni toimistolle.

Toisena päivänä se sujui meiltä molemmilta helpommin. Hän nojasi rintaani ja tunsin hänen parfyyminsa tuoksun puserolla. Tajusin, etten ollut katsonut tätä naista kunnolla pitkään aikaan. Tajusin, ettei hän ole nuori enää. Hänellä oli ryppyjä kasvoillaan ja hänen hiuksensa olivat harmaantumassa. Avioliittomme oli ottanut osansa hänestä. Hetken ajattelin, mitä olin tehnyt hänelle.

Neljäntenä päivänä nostaessani häntä ylös, tunsin läheisyyden tunteen palaavan. Tämä nainen oli antanut kymmenen vuotta elämästään minulle. Viidentenä ja kuudentena päivänä tajusin, että läheisyytemme oli kasvamassa. En kertonut Janelle tästä. Hänen kantamisestaan tuli päivä päivältä helpompaa. Ehkä jokainen päivä teki minut vahvemmaksi.

Yhtenä aamuna hän oli valitsemassa vaatteita ylleen. Hän koitti monia asuja, muttei tuntunut löytävän mieleistään. Sitten hän huokaisi, että kaikki pukunsä ovat liian isoja. Yhtäkkiä tajusin, että hän oli laihtunut niin paljon, se oli tehnyt hänen kantamisensa helpommaksi. Sitten tajusin sen.. hän oli haudannut niin paljon tuskaa ja katkeruutta sisälleen. Alitajuisesti kurotin häntä kohti ja kosketin hänen päätään. Poikamme tuli sillä hetkellä sisään ja sanoi "Isä, on aika kantaa äiti ulos". Hänelle siitä oli tullut oleellinen osa elämää, nähdä isänsä kantavan äitiään. Vaimoni pyysi poikamme tulemaan lähemmäs ja halasi häntä tiukasti. Käänsin kasvoni poispäin, koska pelkäsin että muuttaisin mieltäni viime hetkellä. Sitten pidin häntä sylissäni kävellessäni makuuhuoneesta, olohuoneen läpi eteiseen. Hänen kätensä oli kietoutunut niskaani kevyesti ja luonnollisesti. Pidin hänen vartalostaan tiukasti kiinni: tuntui kuin olisi hääpäivämme jälleen. Mutta hänen huomattavasti kevyempi vartalonsa teki minut surulliseksi.

Viimeisenä päivänä, kantaessani häntä pystyin tuskin ottamaan askeltakaan. Poikamme oli mennyt jo kouluun. Pidin vaimostani tiukasti kiinni ja sanoin, etten ollut tajunnut että elämästämme puuttui läheisyys.

Ajoin toimistolle.. hyppäsin autosta nopeasti lukitsematta ovia. Pelkäsin että pieninkin viivästys saisi minut muuttamaan mieleni. Kävelin yläkertaan. Jane avasi oven ja sanoin hänelle: "Olen pahoillani Jane, mutten enää halua erota hänestä. Avioelämämme oli tylsää luultavasti siksi, että me kumpikaan emme arvostaneet pieniä yksityiskohtia elämässämme, eikä siksi ettemme olisi rakastaneet toisiamme enää. Nyt ymmärrän, että kantaessani hänet sisään hääpäivänämme, velvollisuuteni on kantaa häntä kunnes kuolema meidät erottaa." Jane vaikutti yhtäkkiä heräävän. Hän antoi minulle äänekkään läimäytyksen, pamautti oven perässään ja puhkesi kyyneliin. Kävelin alakertaan ja ajoin pois. Pysähdyin matkalla kukkakauppaan ja ostin kimpun kukkia vaimolleni. Myyjätär kysyi mitä korttiin kirjoitettaisiin. Hymyilin ja kirjoitin "Kannan sinua jokaikinen aamu kunnes kuolema meidät erottaa. " Sinä iltana tulin kotiin kukat kädessäni ja hymy kasvoillani. Juoksin raput yläkertaan ja löysin vaimoni sängystä, kuolleena. Vaimoni oli taistellut syöpää vastaan kuukausia ja olin ollut niin kiireinen Janen kanssa, etten ollut edes huomannut sitä. Hän tiesi kuolevansa pian ja halusi pelastaa minut poikamme negatiiviselta reaktiolta, jos olisimme päätyneet eroon. Poikamme silmissä sentään... olin rakastava aviomies.

Elämän pienet asiat ovat niitä, joilla todella on merkitystä ihmissuhteissa. Ei talo, auto, omaisuus tai raha pankissa. Nämä luovat ympäristön joka johtaa onnellisuuteen, mutta eivät tuo onnellisuutta itsessään. Joten löydä aikaa ollaksesi puolisosi ystävä ja tehkää niitä pieniä asioita toisillenne, jotka luovat läheisyyttä. Olkaa onnellisia avioliitossanne.

With all my Love and Compassion, Ajna ∞

Inspirationaalinen kirjoittaminen

Harmittaa,että tämäkin blogi huutaa tyhjyyttää.Tuntuu,että hirveästi olisi sanottavaa,mutta sanat eivät tule ulos.Muistelen,että olen valittanut tästä ennenkin?
Jotakin pitäisi tehdä,jotta sanat pulppuaisi ulos kuten ne ovat vuositolkulla pulpunneet
-oikeastaan lapsuudesta saakka!!

Kirjoittelin ensin runoja.Innostus siihen tuli jonkun äidin ja isän tuttavapariskunnan kautta,he aina kyselivät,olenko kirjoitellut,ja sitten näytin heille minun silkkikantisen runokirjani.Oikeen japanilaistyylinen kaunis kirja se oli,ja täyteen sen kirjoitinkin,aikojen kuluessa.Aloittaessa olin ehkä 8-vuotias,ja runot olivat naiiveja,kertoivat eläimistä ja sen sellaista,mutta teini-ikää lähestyessä sisältö muuttui,ja niihin tuli paljon tunnelatausta ja niiden peilaamista.Jälkikäteen ajatellen,tämä "syvästi tunteminen" on ollut läsnä todellakin,lapsuudesta saakka.

Teini-iässä kirjoittamiseen tuli mukaan myös omaehtoiset kirjoitelmat,mininovellit,semmoiset.Koulussa äidinkielen kirjoitelma ja aine-tunnit olivat lempparitunteja,joilla sain loistaa.Lukiossa opettelin aloittamaan veturilauseella kirjoitelman,mutta myöhempään oman persoonani tyyliin se ei istunut.

Koko ikäni on sanat soljuneet sormiltani,uudelleen kirjoitin(sovitin) sanoja biiseihin,ja nautin niiden rallattelusta.

Nyt tunne,kun haluaa,mutta ei "osaa" enää...kuin mykkä! Osaan puhua edelleen,miksi en osaa kirjoittaa enää?Onko tämä merki sille,että minun pitäisi työskennellä puheen kautta paremminkin...
-nyt minua alkaa ihan naurattaa,kun kirjoitin tuon lauseen,koska tajusin,että ehkäpä se tosiaan on se totuus,sillä minua kosiskeltiin sellaiseen henkisten palvelujen paikkaan töihin,jossa nimenomaan puhuminen ja esiintyminen on se juttu.
Mutta minähän olen kirjoittava henkilö,ja lähetän viestini ihmisille kirjallisesti!!!
Voisiko minusta tulla puhetyöläinen tälläkin saralla???
Mielenkiintoinen ajatus.

Kuitenkin halusin nyt vuodattaa tätä kirjoittamisen tuskaa,ja nimesin sen inspirationaaliseksi kirjoittamiseksi,jollaisena se on minulla esiintynyt.Tarinat ovat pulpunneet,ja olen elänyt omaa elämääni niiden kautta,oppinut jopa itse itseltäni,lukiessani ja kirjoittaessani niitä tarinoita,voitko ymmärtää???Se on ollut hirveän hienoa.
Näissä henkisissä hommissakin,usein vain istun paperin (nykyisin koneen)ääreen,ja alan kirjoittaa.En tiedä itse ehkä aluksi,mistä kirjoitan.Ja toisinaan kun kirjoitan,juttua tulee niin hurjalla vaihdilla,että aivoni ehtivät luoda niistä kyllä ymmärrettävän kuvan päähäni mutta sormeni eivät ehdi kirjoittaa.

-Sama asia tapahtuu,kun kirjoitan asiakkaalle tulkintaa.Joskus palaan tekstiin,mitä kirjoitin,korjaten esim lauserakennetta,mutta usein sekin on ihan hyvin jäsennettynä,kun se tulee eetteristä jonkun minun sieluni muuntokoneen kautta kirjoitettavaksi vastaukseksi toiselle ihmiselle.
Se on niin hienoa!
Ja toisinaan kun haluan kirjoittaa ihmisille Facebookissa,joko omille kavereille taikka Toivon Tähden- sivuni seuraajille,saatan vain mennä "paikalle" ja kuunnella "sanaa".
Tämä on hienoa.

Ehkä opetus onkin siinä,että aina ei voi olla jaettavaa,että ne jutut mitä minun mielessä liikkuu,ovatkin vain minun yksityisiä juttuja?
Ehkä poden niistä ihan turhaan huonoa omaatuntoa taikka riittämättömyyden tunteita.

Kiitos tästäkin inspirationaalisesta kirjoitushetkestä,sillä huomasin taas jotain uutta,opin itsestäni.
Tämä on hienoa,eikö vain??????

With all my Love and Compassion, Ajna ∞

Nykypäivän ihmiset kohtaavat joka päivä monia erilaisia valintatilanteita.Puhutaan vaikkapa ihan ruokakaupassa käymisestä.Tuotteita on joka lähtöön,ja niistä tuleva informaatio on monesti aika ristiriitaista tai puutteellista.Yksi sanoo yhtä ja toinen toista,ketä uskoa.Sama pätee omaan elämään.Jos olet hankalassa elämäntilanteessa,ja pyydät vaikka apua siihen,niin usein hyväätarkoittavat ohjeet ja kommentitkin voivat alkaa painostaa.Ristiaallokko on valmis!
Tämä vie voimia kauheasti,mutta on ihan tarkoituksenmukaistakin silloin,että joutuu kohtaamaan nämä vastavoimat,joilla on tarkoituksensa näyttää sinulle jotakin muuttamisen arvoista!


With all my Love and Compassion, Ajna ∞

Jos etsit,kysy!

Sielunsopimukset, "elämän tarkoitus"

Parisuhdekatselmus,minne minä olen menossa,minne puolisoni?

Henkimaailman lapset

Lähityöskentely -energisoiva tapaaminen herkän energian mukana ollessa- katselmus toivomiisi aiheisiin

Lähityöskentely- käytetään vyöhyketerapiaa ja energiavirtoja hyväksi haettaessa ratkaisuja niin fyysisiin kuin henkimaailmallisiin asioihin

Lähityöskentely- Rentouttava hoito intuitiivisella herkistelyllä

Kaukohoito - rakkaudellisen energian välitys, tulkinta

Erilaajuiset luennat-tulkinnat toivomastasi asiasta

Puhelinkonsultaatio/ Hangouts (Google) / Skype / sopimuksen mukaan joku muu

Sinun aikasi on juuri nyt

With all my Love and Compassion, Ajna ∞

Fiilistelyjä

Minä aion nyt maalata.
Maalata sieluni kuvia tähän tekstiin,koska värit läikkyvät päässäni,ne viuhuvat kuviksi paperille jota ei siis edes ole.Minun mieli maalaa jo kuvaa kovaa vauhtia,oli pakko sanoa -Odota!- ja tulla kirjoittamaan,koska "tavaraa" oli tulossa tuutista sisään niin paljon.

Tämä alkoi puskea päälle jo tuossa alkuillasta.Meillä viuhui,ja kun pääsimme vähän kämpästä ulos,tuohon terassille pienten poikien kanssa istumaan ja olemaan,oi mikä vapautunut energia siinä leijuikaan,sanoinkin että nyt tässä meille hurrataan,me teimme juuri niin kuin he halusivat,ja he ovat tietenkin kaikki Ihanat henkimaailman tyypit,jotka mukanani/mukanamme hengaa.Heitä on vaihteleva määrä,tänään oli monta,tarvittiin kai monta tyyppiä työntämään meidät pihalle tuvasta,jossa olemme melkein viikon olleet sairaina.

Ulkona huimaus loppui,se huimaus josta kärsinyt nyt taudin päätteeksi.Istuin ihan mielettömän täydellisellä paikalla terassilla,en yleensä istu siinä,mutta huomasin että se on selkeästi Minun Paikka.Siemailin teetä ja naureskelin pienille pojille joista toinen soitteli kitaraa ja toinen muuten vaan höpisi hassuja,ja molemmilla oli omat teemukinsa,joissa oli kylläkin teetä ehkäpä 1/3 mukillista,loput maitoa :) Mutta meillä oli hirveän hyvä iltaheti siinä,hassua ja ilottelua, mutta rauhaisaa.
Fiilistelin siinä Minun Paikallani asioita ja havainnoin juttuja,kamala luomisen tuska kutkutteli sormenpäitäni,tai kielenkantoja tai mitä se nyt voi kutkutella,kun haluaisi pian päästä purkamaan asiat tekstiksi,kertomaan muillekin!!

No,nyt olen tässä.Tulin maalaamaan,koska ne asiat tarvii taustansa.Se alkaa näin:

Vaaleansininen tausta,siihen ripottelen hopeanvärisiä tähtiä,jotka kiltävät tosi sievinä ja todella Tietoisina.
- on ihanaa maalata näin,koska näin saan tästä nättiä,muuten en osaa maalata oikeasti,ehkä pakko opetella?

Tähän kuvaan alkaa nyt muodostua purppuran tai aniliinin punaisella,sellaisella pinkillä mitä minun hiuksenikin nyt on,niin kaaria.Tai laineita.Nyt ne saavat myö keltaisen värin mukaansa,ja vihreäkin pyskii mukaan.Nämä värit lekkivät tässä taulussa,tehden siihen hauskoja kuvioita.Kaikki ne ilmentävät itseään erilailla ja erilaisina "henkilöinä".Tässä kohtaa kun on tuotu esiin värine olevan persoonia,siis he ovat henkimaailman persoonia,minun tuttuja ja auttajia ja niitä ketkä useinkin täällä on,paitsi yksi näistä tällä kertaa.Ysi näistä kolmesta väristä ei ole tuttu,se on voimallisempi vielä,vahvistus  porukassa.Hän johtaa tätä värileikkiä ja ilmaisee,että oli hänen tavoitteensa saada meidät ulos,sillä siellä on parempi olemus,tai maasto,ympäristö (koetan saada nyt selvä sanoistaan)
Hän on tämä keltainen.
Ja hän toivottaa minut tervetulleeksi takaisin,ja alkaa kertoa,kuinka olen nyt käynyt väsymykseni pohjalla,ja johan sinua on odotettukin.Hiljaiselosi saan yt päättyä,ja olenkin saanut nyt parin päivän aikana paljonkin vihjeitä siitä,mihin minun toivotaan ryhtyvän,mutta nyt on kerrottava,että juuri nyt en muista- on keskityttävä.
Hän kertoo että ilolla ovat seuranneet kamppailuani,ja sitä,mten tuskissani olen ollut tässä "lepovaiheessani",jolloin olen tuntenut jopa hukanneeni itseni,kun kevyt maailma ei ole ollut niinkään saatavilla,vaan mennyt ovien taakse,jotta voin levätä.Emme puhu syistä miksi olen ollut väsynyt,tottakai he sen tietävät.Jokatapauksessa JO OLI AIKAKIN,ja hän lempeästi nyhtää minua lisää esiin ja sanoo että minä olen nyt kasvttanut ajatustani ja ideani,ja että se on pian valmis,nyt voin jo alkaa heräämään.
Tarvin vielä rauhallisia ajatuksia pitkään,en voi toimia niin nopeasti kuin "ennen",mutta että siitä hitaudesta on myös hyötyä,joudan miettiä enemmän ja tarkemmin,ja joudun odottaa tuloksia.Se tekee minulle hyvää,kärsimättömälle luonteelle.Nyt hän sanoo- näethän,sinä kuulet minut vieläkin,vaikket uskonut,luulit jo menettäneesi Lahjan.Se jolle lahja annetaan,ei sitä poiskaan oteta,mutta heikennetään tarpeen tullen,koska elämässä pitää kuulla monia asioita (Kiitos tästä sinä ihana täti keltainen,en tunne sinua vielä tarkemmin,mutta olet jostain todella pitkältä ajalta taaksepäin jo minun "omani")

Vihreällä ja purppuralla oli markkereina vaan minulle tuttuja värejä,ne on ihan tarkoituksella nekin,ja he olivat nyt vain tässä auttamassa.Ovat tyytyväisiä että saivat auttaa keltaista.

Nyt kysyvät tunnistinko jo tunteja sitten että ne kävijät jotka mieskin aisti,alkoivat maalata tätä.Kerroin että joo tunnistin kyllä,koska jos minulla olisi ollut värejä heti kädenulottuvilla,olisin alkanut kaksin käsin vetää sitä taustaa,johon olisin tehnyt merkintöjä tästä isosta henkisestä ilmapiiristä,ja siitä että kovasti tätä asiaa tuotiin,tässä ei ole edes puolet.Suurinosahan menee minullakin suoraan tiedostamattomaan tajuntaani,jossa ne elää omaa elämää,ei minun tarvikkaan tässä päivätietoisuudellani kaikkea tajuta.

Niimpä maalaan tämän kuvan nyt näin,halusin kertoa,oli pakko jakaa :)

Kiitän korkeimpaani valolla ja rakkaudella tästä mitä sain,tämä oli yksi puhdistus minulle,yksi kiitos etapilleni joka ollut raskas,eikä taatusti vielä edes lopu,mutta on hienoa kuulla että on vielä jengissä mukana.

Ei ole aina tasaista henkisentien kulkijankaan tie,ei todellakaan.Varmaan päinvastoin.
Olen ollut kuuromykkä,ehkä voit ymmärtää ilon ja onnen,kun pullonkorkki poksautettiin auki,toivotettiin tervetulleeksi tänne suureen maailmaan takaisin.Kerrotaan että olen taas "palveluksessa"
On niin suuri ilo ja kunnia saada olla osa sitä ihmeellistä auttajien ketjua,minä siellä aika loppupäässä,tulkkina niille viesteille joita henkimaailma kauttani laittaa.

Voisin kiittää montaakin henkilöä lähiympäristöstäni,mutta kiitänkin heidän sielujaan ja energioitaan avusta,tiedän että minua on tuettu tässä henkisessä tiessä,ihan tietoisesti muutaman ihmisen sielujen kautta.

Olo on nyt aivan hirvittävän virkeä ja energinen,mutta maallinen elämä pmakottaa ottaman myös unta.Niimpä jätän pyyntöni heille jotka aikovan uneni aikana nikkaroida lisää,että nikkaroikaa kunnolla,tuokaa minulle selvää viestiä unessa.

Olen täällä,jos sinäkin tarvit tulkkia :)


With all my Love and Compassion, Ajna ∞

(oikoluettuna huomaan kauheasti kirjoitusvirheitä,anteeksi,mutten korjaa niitä,kertonee vikkelästä energiasta jonka tahtiin täällä naputeltiin)

"Zarahkiel"

Tällainen typykkä tuli illalla tuomaan viestiä,ensin itse ilmentyen minun piirustuksen kautta (en ole valitettavasti hyvä piirtäjä) ja nimekseen ilmoitti jotakuinkin tämän nimen (en oikein saanut Selvää) Hänen viestinsä oli jokaisen meidän keskittyminen oman elämäntehtävämme huomaamiseen ja löytämiseen. teemaväreinä tuli juuri nuo kuvassa näkyvät, voimakkaimmin aistin lilan ja oranssin.

Hyvää ja "näkevää" kevään odotusta, siunauksen suojeluksessa

With all my Love and Compassion, Ajna ∞

Muutoksia,muutoksia...

Tässä on nyt mennyt jonkinlainen ajanjakso,jonka aikana olen tuntenut ja aistinut muutoksia,koskien ympäristöämme,aina tunnustellen koko maamme hallinnollisiin raakenteisiin saakka ulottuen.Tässä kohtaa on hyvä mainita,että olen tällainen "pöllö",joka ei oikeasti tiedä oikeen mistään mitään,vaan pelkän intuition varassa fiilistelen tapahtumia.Olen jotenkin sokea jopa konkreettisille asioille,siksi onkin helppo vain kertoa sitä näkymätöntä,jota aistin.

Niin,kirjoitin aiemminkin negatiivisista energioista jotain.Tämä teema on häirinnyt minua niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin tosi paljon,ja tuossa maanantaina se lähti irtoamaan minusta,erittäin hankalasti yritin eräälle ihmiselle asiaa selittää ja puhua,mutta selkeästi sanat sotkettiin,ja selostus oli aivan puolitiessään.Se avasi kumminkin vähän aukkoa,josta pääsin tutkimaan asiaa paremmin.
Voin sanoa,että minua on koitettu estää tätä asiaa puhumasta,koska mitä enemmän on valaistuneita,kuin pimeitä,sen suuremmalla joukolla olemme "voitolla".

Asiaan siis.Olen saanut tosiaan itse fyysisessä ja psyykkisessä kehossani tuntea tätä muutosta.Ne ei ole yhtään kivoja oireita voin vakuuttaa.Ensinnäkin sellainen asia joka pitää huomioida,on ,miten sen sanoisin, saastuneen voiman,energian,valtaaminen tiettyjä ryhmiä,esim politiikan saralla.Ja minä en ymmärrä politiikastakaan mitään,joten sanon näin että hallitus-päättäjistä osa- ja näemmä sellainen osa päättäjistä joiden sanominen jostain syystä on ollut painavaa ja meille ihmisille siis merkityksellistä siinä mielessä,että heidän päätöksensä on vaikuttaneet elämiimme tosi paljon.Siis saastunutta energiaa on pumpattu tähän koneistoon tosi paljon,ja tästä johtuen on vastaavasti puhtauden,eli valon lhettiläät aktivoituneet ja nousset ylös toimittamaan oikeaa sanaa ja tolkkua ja inhimillisyyttä jne.Meidän on kumminkin elettävä tämän kehon vaatimusten mukaan ja ruokittava tätä olomuotoa niillä elementeillä,kuin sen on tarvis.Mutta useat päätökset ja säännökset joita on tehty ihmisille viime aikoina,tuottavat vain lisää sitä saastaa ja kurjuutta,jota nämä henkilöt tuottavat ollessaan tuolla johdossa.

Minä näen tämän vähän vastaavana tapahtumana kuin ihmiskehon immuunijärjestelmä.Olemme saaneet viruksen tai bakteerin,ja immmuunijärjestelmämme tutkii tätä ja koettaa estää leviämisen.Ihan sama ilmiä ön nähtävissä tässä suuremmassa mittakaavassa vain.

Joten  puolustusjärjestelmää olisi vahvitettava.
Tähän tarvittaisiin paljon puhdasta ja valoisaa materiaa siinä muodossa mitä te jotka olette voimallisia,voitte välittää ja tehdä puhdistystyötä,eli toimia niinä T-auttajasoluina tässä ihmismaailmassa.
Tämä likavesi ja pimeys jota koetetaan lyödä päällemme,ei todellakaan ole hyväksi kenellekään.
Ainakin herkät ihmiset tuntevat olonsa tukaliksi.
Tästäpä siis hyvä jatkaa ihan sillekin alueelle muutosta,mitä tapahtuu todellakin omassa kehossamme,sillä solutasolla.
Solumme vastaavat värähtelemällä heille annettuihin taajuuksiin jne,ja jälleen tässä on herkimmät ihmiset saaneet tuntemuksia kun ihan kehossa on muutoksia,johtuen olosuhteiden muutoksista ympärillämme.On todellakin tarkoituksenmukaista,että fyysistä olomuotoammekin muutetaan vastaamaan paremmin tarpeisiin tulevaisuudessa,tarkoitan tällä sitä herkistymistä ja valoistumista,johon tähdätään koko maapalloakin katsellessa,mutta se prosessi on todella herkkä.

Osa saa tuntemuksia kehoonsa,osa mieleen,osa molempiin.
Tulee esimerkiksi tunne,että sisäinen tunne maailmasta ei sovi ulkona näkyvään maailmaan,tai tulee ihan konkreettista superväsymystä,kun keho koettaa pitää yllä uutta ja vanhaa -tunnen nimenomaan tämän,että tosi moni on juuri siinä "taitteessa",tasapainoilee sen kanssa,millä vaihdilla voi ottaa vastaan ja käyttöön sitä uutta,korkeataajuisempaa toimintaa sisälleen.Se on ihan oikeasti todella väsyttävää,koska koko  elimistösi systeemi on "ajastettava" uudelleen.

Eli monta monessa.On "porukka" jotka ovat epäpuhtaita,joko omasta halustaan taikka sitten ei.Epäpuhtaus ts.negatiivinen värähtely,joku voisi sitä vaikka raamatullisesti saatanaksikin kutsua,aiheuttaa ihmisissä ihan mieletöntä itsekkyyttä.Kaikki ajatustoiminta tapahtuu sen kautta,mikä on itselle hyväksi,tai sille ihmisryhmälle,jota itse edustaa.Tämä tuottaa vääjäämättä hankaluuksia niille,jotka eivät kuulu siihen ryhmään maallisessa elämässään.Koska meidän on kumminkin tätä ihmiselämää harjoitettava täällä tämän matkamme ajan,on tehtävämme todellakin taistella tällaista vastaan,ja levittää sanaa ja oppia,jossa rakkaus ja kunnioitus on ainoita mahdollisia asioita.Tämä on nyt ilmaistu näin yksioikoisesti,jopa naiivisti,mutta tämä asia loppupelissä pätee kaikkeen.
Viekää sanaa eteenpäin,valon ja rakkauden sanaa,se että teemme hyvää toisillemme,emmekä vahingoita oman itsekkyyden takia.Tämän puhdistumisen olisi todella syytä käynnistyä pian tuolla meidän johtoportaassa,ennenkuin tämä sonta vyöryy päällemme enää yhtän enempää.
Menkää siis ja tehkää tämä maailma valoisemmaksi.Te osaatte tehdä sen,ottakaa se taito sisltänne käyttöön ja kuunelkaa se "ohjausnauha" jonka saatte sen mukana.

Ja sitten tosiaan nämä omissa pikkumaailmoissamme eli kehoissamme tapahtuvat muutokset,ne tapahtuvat ihan geneettisellä tasolla saakka,ja muuntuminen on raskasta.Irtonainen olo,ahdistus,ja sekavuus omasta olotilasta.Nämä on ainakin oireita siitä.Vaikka ei ehkä lohduta vaikka tietää mistä ne voi johtua,koska oireet on niin hankalia kun pitäisi normaalielämää pystä toimittamaan,mutta niiden pitäisi olla vain lyhyitä aikoja kerrallaan,ja kun jonkun "päivityksen" on saanut loppuun,tulee huojentunut olo,huomaat sen kyllä.Lepoajat voivat olla juuri nyt lyhyitäkin,niin että on keskityttävä todellakin niihin lepoaikoihin,ja annettava kropan levätä.Tyypillistä on ajatusten harhailevuus kun psyykkisessä olomuodossa nikkaroidaan.Samaan aikaan tiedät ymmärtäväsi korkeammin ja laajemmin,mutta et saa vielä oikeen mistään kiinni.

Jouduin tätä kirjoittaessa monesti pysähtymään.Tieto pyrkii ulos,mutta kuten sanoin näitä asioita pyritään myös estämään ettei tietoisuus kasvaisi ja vaihtuisi vallitsevaksi,ymmärrättehän,hyvä vs.paha näin karrikoituna.
Joutunut myös monesti ihan ravistella päätä ja silmiä availla kun meinaan nuupahtaa tämän ääreen.
Toivottavasti saatte jotain tolkkua,minulla ei ole enää voimia oikolukea tätä,mutta kysymyksiä saa aina esittää!Minun kädet ihan tärisee ja tuntuu että hengityskin ihan tulee raskaammaksi,on tässä niin kovaa matskua nyt.Mutta hei,vastaan kysymyksiin ilolla,koska valaistuminen ja Valo ja rakkaus on se mihin uskon.

With all my Love and Compassion, Ajna ∞