Minua on pyydetty selventämään tätä asiaa,mitä tekemistä vauvakuumeella on henkimaailman ja sielunsopimuksen kanssa.
Olen tästä kirjoittanut jo aikaa sitten,jopa pari vuottakin sitten,mutta kertaus on opintojen äiti.
Lapsi valitsee vanhempansa,tämän fraasinhan on varmaan jokainen kuullut.Miten se sitten tapahtuu?
-Tulevalla lapsellamme on joitain ominaisuuksia,joita me tarvimme heiltä kasvaaksemme ja kehittyäksemme,mutta myös me olemme sopivia ihmisiä hiomaan heissä esiintyä särmiä,niitä,mitä aiemmat elämät eivät ole tehneet.He ovat ehkä olleet meidän lapsiamme jo ennenkin,tai he syntyvät meille suorittamaan tehtävä loppuun,joka jäi kesken edellisessä elämässä.Yhtä kaikki,kaikki on suunniteltua.
Nyt voimme kysyä ja pohtia,miksi se sielu,joka yrittää tulla luoksemme,ei tulekkaan.Tulee keskenmenoja,kohtukuolemia,raskaudenkeskeytyksiä,lapsettomuutta...
Tutkimattomat ovat Herran tiet,sanotaan,ja tällä tarkoitetaan sitä,että me ihmiset emme voi ihan käden käänteessä aina nähdä niitä tarkoituksia.Ja se toki harmittaa itse kutakin.Tuntuu epäreilulle kokea näennäisesti niin paljon vastoinkäymisiä,mutta jos ajattelemme asiaa niin,että Elämämme on koulu.Meillä on läksymme,ja meillä on kokeita.Tosin kukaan muu ei meille arvosanaa anna,kuin me itse sisimmässämme,omassatunnossamme.Jotkut yrittävät määritellä toista ihmistä,mutta ei heillä ole siihen valtuuksia.Vain hyvällä voi määritella toista,ymmärryksen kautta.Me olemme eri"tasoisia",riippuen monestakin asiasta.Kehitymme niin eri tahtia.Tässä elämässä henkisesti herännyt,ei ehkä ole sitä ollut niin paljoa edellisessä elämässään-kehitys menee hissuksiin.
Keskenmenoon voi olla lukuisia syitä,mutta jos puhun nyt vain hengen näkökulmasta.ja omista kokemuksista.
Henkilapsemme voi olla vielä kypsymätön tänne,hän ei ehkä ole varma onko aika oikea,vaikka kutsumme häntä,ja hän haluaisikin ehkä jo tulla.Maan värähteet ovat vielä kovin raskaita,ja hengen värähteet niin kevyttä,että maalliseen ruumiiseen asettuminen,ja sen hyväksyminen,kuinka rajoittuneiksi tulemme,voi olla pelottavaakin.Henkihän ei asetu sikiöön pysyvästi ennen syntymää,mutta käy toki ohjaamassa kehitystään.Joskus äidin kehossa kaikki vaan ei mene niinkuin pitää (vaikka henkimaailmakin auttaisi sitä),on häiriötilaa vaikkapa energioissa,hormonitoiminna ylläpitämisessä...
Suuri energia"putous" voi vahingoittaa meidän itsemmekin henkikeehoa pahoin,kehittyvän sikiön kohdalla se on tappavaa.Tarvimme oman kenttämme pystyäksemme olla.Se on kuin oma happikuplamme,joka voi olla hyvässä taikka huonommassa kunnossa.
Näitä energian putoamisia voivat aiheuttaa suuret järkytykset,pettymykset,toivon menetykset.Mutta koskaan se ei tapahdu rangaistuksena,"en ansaitse lasta"-tyyliin. Ei vain olekkaan Aika .
Itse en usko että tulijoillemme on määrätty tiettyä aikaa.He voivat näkyä minullekkin,jos katselen ihmisen elämää,kiinnittyen johonkin kuukauteen,tai näen vuodenajan,tai vain numeron.Mutta kuten oma vauva-aiheisen palstan päiväkirjakin sanoo "mikään ei ole sitä miltä näyttää", sama on tässäkin.
Minulla on ollut kaksi todella epätavallista raskautta.Niissä on ehkä jotain samoja piirteitä,mutta kukaan ei osaa viisaista (maa)lääkäreistä kertoa minulle,miten se on mahdollista.
Raskauteni kesti testin plussasta laskien,yli 10 kuukautta!Olin raskana,mutta alkio odotti.Se ei kehittynyt raskauden ensi viikkoina lainkaan!Kyllä.Menin ultraan,joka oli ajoitettu testin mukaan niin,että se olisi pitänyt olla noin 13 viikkoa (niin sanottu niskaturvotus ultra) sikiö oli hädin tuskin 10 viikkoinen!Väitin vastaan,ei ole mahdollista,hulluko olen,olen saanut raskaustestiin plussan vaikken muka ollutkaan ollut raskaana!!!Haloo.
Tästä seurasi se että laskettua aikaa vietiin eteenpäin.Jostain syystä alkuperäisen lasketunaikani 4.3 siirtymä olikin 18.3.Mietin päivämäärää.Mummoni kuolinpäivä.Tämä oli minulle merkki tämän lapsen erilaisuudesta.Ei,sitten lääkärit päättivät,että laskettuaikani onkin 31.3. Olin ihan hämilläni kaikesta,onnekseni ei ollut ensimmäisestä lapsesta kyse.Lopulta menimme siis yliajalle,ja sovittiin käynnistysaika.Edellisenä yönä synnytys lähti käyntiin omineen,ja ennen kuin olisi ollut aika ilmoittautua aamulla polilla käynnistykseen,mustatukkainen jättiläiseni oli syntynyt.Näin olin siis odottanut tätä lasta yli kuukauden normaali raskautta pidempään.
Toinen kummallisuus tapahtui niin,että minulla oli normaalit kuukautiset ja raskaustesti näytti ihan normaalisti plussaa,silloin kun sen kuuluikin näyttää.Minulla oli kumminkin kummallinen olo koko odotuksesta,ja kävin pariin otteeseen ultrassa.Ensimmäisellä kerralla ei näkynyt mitään,vaikka olisi pitänyt näkyä jo alkio ja sykekkin.Ei mitään.Korkeintaan joku ruskuaispussi.Sain kontrolliajan.Viikkoja oli kuukautisista laskien silloin 7+3 muistaakseni.Ultraan saatiin ihan pienen pieni nirkuma,muttei sykettä.(minä tämän myös diaagnosoin,olen niin paljon ultrakuvia nähnyt,että näin kyllä itsekkin,ja tiesin mitä näin)
Todettiin keskeytynyt km.Minulla oli viikonloppu aikaa surra tätä menetettyä raskautta.Sairastuinkin sopivasti kamalaan kuumeeseen,söin huoletta tulehduskipulääkkeitä,koska enhän ollut oikeasti raskaana!
Maanantaina menin polille kohdun tyhjennystä varten.Vastustin kovasti uusinta ultraa,muistan sanoneeni lääkärille,ettei minua huvita katsoa enää kuollutta sikiötä,kun hän pyysi katsomaan.Hän sanoi kumminkin että katsoppa tänne nyt mitä tässä on...siellä oli sydän joka pumputti niin mallikkaasti kuin olla ja voi.Näin toukan,jolla oli selvät jalkojen ja käsien alut,ja joka liikkui hurjasti.Hän eli!!!!!!!!!!!Sikiön kooksi saatiin 9+5!!!!!!!!!!Joten...minun kuollut sikiöni kasvanut viikonlopun,eli 2 pv aikana, 2 VIIKKOA.Kukas tämän selittää? No minun vauvan suunnitelma oli tulla luokseni,säikäyttää äitiä alkumetreillä,ja sitten korvata kärsimys sillä,että jutella äidille koko odotusaika.(tässä tapauksessa raskaus siis oli 2vk edellä,ja syntymä tapahtui rv 38+3,jolloin raskautta oli vasta 36 viikkoa oikeasti takana)
Joten tutkimattomat ovat myös nämä sielunsopimukset,jotka olemme itse itsellemme laatineet,jo siinä vaiheessa,kun olemme päättäneet palata.
Se on vähän kuin To-Do(=tehtävä)- lista...mitä pitää tehdä.Tavata tämä henkilö,asua tämän kanssa,rakastua tähän,elää näiden kanssa...monta asiaa on.
Josta pääsenkin takaisin vauvakuumeeseen,jonka aiheuttaa siis henkilapsesi,joka kopistelee olallasi ja ilmaisee näin toiveensa tulla alas maan päälle.Joudumme usein ns hankaliin tilanteisiin,koska meitä painaa toisaalta se tunne ja tieto lapsesta,jonka tunnemme sydänalassa,tai ainakin vauvakuumeena.Tulee aivan rintaa kiristävä tunne,haluta se lapsi lähelle ja äkkiä.Ja sitten on ulkopuolisen maailman vaatimukset,odotukset,puolison toiveet-odotukset-mielipide.Yhtäkkiä voimme olla todella hankalassa tilanteessa vain siksi että
tunnemme!!!!
Tilanne voi olla tietenkin toisinkinpäin,niin että miehelle tulee vauvakuume :D ja nainen ei vaan pysty ajattelemaan elämää raskauden kanssa taikka kenenkään muun kuin itsen ja miehen.
Lapsella voi olla eriskummallinen suunnitelma saattaa itsensä maahan."Sairastuttaa" vaikka äiti ensin,ja äiti sitten ilmaisee toiveensa isälle.Asiasta aletaan käydä neuvotteluja,jotka etenee vaihtelevaa vauhtia.Tämä odotusaikakin on tärkeää,siinä opitaan yleensä toisesta jotain lisää,varsinkin jos vastaus ei ole samantien kyllä :) Ihanteellisintahan on,että ajatukset menevät samaa rataa,sillä henkilapsemme ratsastaa näillä aalloilla,tutustuu teihin jo silloin.Ja hänellä on vapaa tahto.Tulla tai olla tulematta.Joten ilman muuta jokainen lapsi on merkityksellinen!Hänellä on oma sanomansa sinulle ja maailmalle,oma opetus ja oma opeteltava asia.
Kaikkien sopimuksessa ei lue,että saat lapsia.on vaikeaa tietää niin pitkälle,miksi on määrätty toiset lapsettomiksi.Heillekkin voi tulla vauvakuume ja he voivat yrittää vauvaa monin keinoin,mutta lapsen saaminen kestää tai ei tapahdu koskaan.Ihminen on suurien haasteiden edessä.On vaikeaa olla katkeroitumatta näistä tilanteista,ja vaikeaa nähdä tätä elämää pidemmälle.
Hyväksyminen on yksi koetinkivi elämässä,opetella hyväksymään se,mitä ei itse voi muuttaa.
Aihepiiri on todella laaja,kuten voi ymmärtää,mutta ylitsemalkaan tilanne,jossa pariskunnan toiveet asioista ei ainakaan heti kohtaa,on myös koetinkivi.
On väärin ajatella,että koska minä haluan näin,niin ilman muuta sinunkin on haluttava näin.Mutta keskustelemalla asioista todella syvällisesti,voidaan päästä yhteisille energiakanaville (en keksinyt parempaa sanaa kuvaamaan sitä asiaa) jolloin ne yhteiset värähteet luovat helpon pohjan tulla.Mitä epätasapainoisemmat värähtelyt on määränpäässä,sen vaikeampaa.(Tosin tiedän tapauksia joissa lapsi on päättänyt tulla,oli vanhemmat mitä mieltä vain,miten valmiita tai ei valmiita)Toisaalta jos kysytään,onko nyt hyvä aika,vastaan;AINA on hyvä aika,eikä KOSKAAN ole hyvä aika,mikäli ihmisten kriteerejä kuunnellaan.
Anteeksi, tämä tarina levisi ja ryöppysi joka suuntaan,kas kun kaikki vaikuttaa kaikkeen,ja kaikki johtaa johonkin.
Elämän kaunis ikuisuuden kukka.
"
Elämän kukka on Drunvalo Melchizedekin opetuksissa keskeinen elementti. Siihen sisältyvä viisaus johdattaa Merkaban, kaiken elollisen ympärillä olevan valokehon, tuntemiseen."
Kiitän ja kuittaan.
Oppaani yritti olla läsnä auttamassa minua,ja ilmaisi läsnäolonsa jo heti alussa.Keräilimme keskittymistäni täällä muutamaan kertaan häiriötekijöiden vuoksi
.With all my Love and Compassion.
