torstaina, lokakuuta 6
Vastuu.
Mulle tuli eilen vahva tunne,että mun pitää kirjoittaa vastuusta.
Nimenomaan siitä vastuusta,jota tuntee henkilö,joka lukee toisen elämää tavalla taikka toisella.
Ajatus heräsi siitä,kun tuli keskustelua näkijöiden oikeellisuudesta,siitä mitä kautta he saavat tietonsa ja millainen eettinen vastuu heillä on sanoistaan.
Jokainen näkijä työskentelee tietenkin oman persoonansa kautta.Siihen vaikuttaa omat kokemukset ja se, kuinka "korkealla tasolla" itse on henkisessä kehityksessään
(nämä ei tosiaan ole mitään eikä kenenkään määrittämiä portaita nämä "tasot",vaan ihan sitä,kuinka laajalle hänen ajatus ja käsityskykynsä on avautunut.Koska ihminen voi saada henkimaailmasta tietoa,mutta jos hänen oma kehityksensä ei ns tue sen tiedon eteenpäin viemistä,niin vääränlaisia tulkintoja tulee erittäin helposti tehtyä.Jos näkijä on vielä kovin maantasossa,ei hienojakoinen tieto henkimaailmasta voi kulkea puhtaana hänen lävitseen)
Joten tässä kohtaa piilee vaara.
Jokaisen ,joka itseään näkijäksi,selvänäkijäksi,miksi vain ennustajaksi ja viestien välittäjäksi kutsuu tai itsensä sellaiseksi omaksuu,tulisi tuntea todella raskas vastuu tästä.
Hän kumminkin puuttuu ihmisen elämään niillä sanoillaan,joita antaa ulos.
Jokainen sana ohjaa ihmistä johonkin suuntaan,sellaista ihmistä,joka on sinulta halunnut tietoa ja opastusta,hän kaipaa suuntaa,ja sinä annat sitä hänelle omilla sanoillasi.
En halua nyt verrata tässä kohtaa mitään itseeni,eli en käytä itseäni nyt esimerkkinä missään,vaan koetan selittää asiaa muuten.
Liika toivo,turhan toivon luominen.
Toivo on hyvä asia,jos sen pohja on realistinen.Siinä mielessä toivon pohja on aina realistinen,sillä jokaisella ihmisellä ON toivoa,koska jokainen ihminen viime kädessä itse määrää suuntansa,ja hänelle tapahtuvat asiat.Häntä kyllä ohjataan,mutta lopullinen vastuu on hänen itsensä.
Olen kirjoittanut tästä joskus:
Jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa teoistaan!Piste.Ei ole selityksiä tähän henkiseen lakiin.
Mutta jokainen ihminen ottaa niin erilailla sen "toivon antamisen".
Mietitään vaikka pitkään lapsettomuudesta kärsineen kanssa oltaessa tekemisissä.On ymmärrettävä,miten hienosta asiasta on kyse.Ei voi kevyesti heittää että raskaudut ihan justiinsa.Vaan mieluummin ilmaista asiaa varovammin,koska henkimaailma on muuttavainen,nämä henkilapset muuttavat mieltään.Tosin,se EI OLE niin yleistä,kuin ehkä luullaan.Eivät he alvariinsa ole tulossa ja sitten päättävätkin että hah hah empä tulekkaan.Siihen kuvioon liittyy aina suurempia tilanteita,kuin vain hänen tuleminen,tai ei tuleminen.On NÄHTÄVÄ se varmuus asiasta,ei vain mahdollisuus.Joskus ei tietenkään näe kuin sen mahdollisuuden,koska joku muukin asia vaikuttaa tilanteeseen.
Ihmisten omat ajatukset esimerkiksi.
Toisena esimerkkinä sairaudet.Jo fyysisessä ruumiissa olevat ,taikka vasta eetterikehossa näkyvät.Sairaus näkyy terveysaurassa ensin,mutta myös fyysisen kehon alueelta voi saada signaalia puutteesta jossain päin elimistöä.Toivon ja toivottomuuden kanssa trapetsitaiteilu on herkkä laji.
Nämä on vaikeita kuvioita,ja siksipä äidyinkin näitä miettimään,koska ihmisiä kiinnostaa "tulevaisuus" ehkä liikaakin,ja he ovat alttiita imemään kaiken itseensä,minkä joku näkijäksi itseään tituleeraava sanoo.Ja kuten sanottu,meitä on moneen junaan.
Mitä sanoisin näistä jotka maksullisen puhelinlinjan takana "ennusta"...??En osaa sanoa.Tunnen yhden muutaman vuoden takaa,olen keskustellut kanssaan.Hän toimii esimerkiksi psyykkisellä tasolla,eli lukee auroja,energiakenttiä.Hän siis EI varsinaisesti ole henkimaailman tasolla!!!!!!!!!!!!!!MUTTA: nimittää itseään silti selvänäkijäksi jne.
Joskus näkijän itsensäkin on vaikea tietää tasoaan,vallankaan jos ei ole saanut ns oppia siihen.
Psyykkisellä tasolla työskentelevä on ihan hyvä,hän tuntee ja tietää erilaisia juttuja,hän on maanläheisempi.
Taas henkimaailman kanssa jatkuvasti työskentelevä saa eritasosita tietoa,ja tämä välittäjä,eli näkijä,osannee toivoakseni myös erotella sitä puhtautta jolla tieto tulee.
Mitä sanoisin korteista,heilureista ja muista "ennustuskaluista"?
Tätä on minulta kysytty usein myös,ja vastaan,että itse en niihin luota.Kaikki mikä ottaa välineen väliin eikä tule selvätietona ja näkönä ja tunteena,on hyvin hyvin häiriöherkkää toimintaa,ja se tarvii niin korkeat suojaukset,ja siltikin alempitasoiset henget liimaantuvat näihin tilanteisiin hyvin herkästi,koska ne ovat perinteisesti kanavia,joita pitkin heitä vain kuullaan.Kukaan meedio ja selvänäkijä,joka on vastuunsa tunteva ja hyvällä erottelukyvyllä varustettu,ei ala jutuille heidän kanssa.Mutta tarve on kova,ja he mielellään ilmentävät itseään ja omia ajatuksiaan,juuri välineiden kautta,jossa heidän värähtelynsä muuntuu vähemmän tunnistettavaksi.
Joten,minä en käytä,enkä minä suosittele sitä muillekkaan.
Kevyesti voi ottaa ehkä inspiraatioksi kortteja,mutta silloinkin suosittelen ehdottomasti enkelikortteja.
Olla tekemisissä vain hyvän kanssa!!!!!!!!!!!!!!Mielestäni esim tarotkorteissa on liittyneenä paljon peljoa ,pelottelua,pahoja enteitä tiettyihin kortteihin jne.ne energiat eivät minun mielestä johda ihmistä eteenpäin.En ymmärrä tätä pelottelun tapaa kertoa ihmisille asioista.Minusta on suorastaan edesvastuutonta kertoa ihmisille jotain kamalan synkkää,koska se synkkyys vie toivon,ja kun toivo hiipuu ihmiseltä,hänestä irtoaa paranemisen tahto.Meidän mielemme on kovin herkkä uskomaan.
Nyt minulta loppuu voimat tämän asian kirjoittamiseen,joten luulen että kanavani sullkeutuu nyt ja kiitän avustajiani tästä kirjoituksesta,koska kyllä tähänkin apuja tuli hyvin paljon!
Hymyn ja surun sisällä tiedän,että Oppaani oli mukana,ja hän auttaa minua näissä kirjallisissa tehtävissä aina,vaikken muistaisi erikseen pyytääkkään.
Rakkautta ja valoa teille ihmiset,ja rukoilkaa itsenne ja toisten puolesta,se on helpointa kaukohoitoa kaikille
*LOVE*
.With all my Love and Compassion.
lauantaina, syyskuuta 3
Eräälle enkelivauvalle :`(
Ei elämä ole reilua,
ei alkuunkaan
Kun ensin annetaan
ja sitten otetaan
Voi pieni enkeli mukana,
olan yli kurkkia
mitä maassa tapahtuu
ja läsnäololla lohdutta.
Ei hän kokonaan mennyt pois
sanois jos vois
mutta vielä ei ollut aika mun
vielä mä syliinne sulkeudun
.With all my Love and Compassion.
maanantaina, kesäkuuta 13
Pilvistä tarinaa
Muutoksien tuulet puhaltelee taas!Sydän täynnä uskoa tulevaan ja samalla surua luopumisesta.Elämä menee niin,etenemisen laki...
Tänään katselin pilviä kun odotin sateen alkavan täälläkin.Kuvasin valon kajoa hauskasta muodosta...
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
.With all my Love and Compassion.
Pilvistä tarinaa
Muutoksien tuulet puhaltelee taas!Sydän täynnä uskoa tulevaan ja samalla surua luopumisesta.Elämä menee niin,etenemisen laki...
Tänään katselin pilviä kun odotin sateen alkavan täälläkin.Kuvasin valon kajoa hauskasta muodosta...
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
.With all my Love and Compassion.
keskiviikkona, kesäkuuta 8
Vauvakuume- sielunsopimukset -karma
Minua on pyydetty selventämään tätä asiaa,mitä tekemistä vauvakuumeella on henkimaailman ja sielunsopimuksen kanssa.
Olen tästä kirjoittanut jo aikaa sitten,jopa pari vuottakin sitten,mutta kertaus on opintojen äiti.
Lapsi valitsee vanhempansa,tämän fraasinhan on varmaan jokainen kuullut.Miten se sitten tapahtuu?
-Tulevalla lapsellamme on joitain ominaisuuksia,joita me tarvimme heiltä kasvaaksemme ja kehittyäksemme,mutta myös me olemme sopivia ihmisiä hiomaan heissä esiintyä särmiä,niitä,mitä aiemmat elämät eivät ole tehneet.He ovat ehkä olleet meidän lapsiamme jo ennenkin,tai he syntyvät meille suorittamaan tehtävä loppuun,joka jäi kesken edellisessä elämässä.Yhtä kaikki,kaikki on suunniteltua.
Nyt voimme kysyä ja pohtia,miksi se sielu,joka yrittää tulla luoksemme,ei tulekkaan.Tulee keskenmenoja,kohtukuolemia,raskaudenkeskeytyksiä,lapsettomuutta...
Tutkimattomat ovat Herran tiet,sanotaan,ja tällä tarkoitetaan sitä,että me ihmiset emme voi ihan käden käänteessä aina nähdä niitä tarkoituksia.Ja se toki harmittaa itse kutakin.Tuntuu epäreilulle kokea näennäisesti niin paljon vastoinkäymisiä,mutta jos ajattelemme asiaa niin,että Elämämme on koulu.Meillä on läksymme,ja meillä on kokeita.Tosin kukaan muu ei meille arvosanaa anna,kuin me itse sisimmässämme,omassatunnossamme.Jotkut yrittävät määritellä toista ihmistä,mutta ei heillä ole siihen valtuuksia.Vain hyvällä voi määritella toista,ymmärryksen kautta.Me olemme eri"tasoisia",riippuen monestakin asiasta.Kehitymme niin eri tahtia.Tässä elämässä henkisesti herännyt,ei ehkä ole sitä ollut niin paljoa edellisessä elämässään-kehitys menee hissuksiin.
Keskenmenoon voi olla lukuisia syitä,mutta jos puhun nyt vain hengen näkökulmasta.ja omista kokemuksista.
Henkilapsemme voi olla vielä kypsymätön tänne,hän ei ehkä ole varma onko aika oikea,vaikka kutsumme häntä,ja hän haluaisikin ehkä jo tulla.Maan värähteet ovat vielä kovin raskaita,ja hengen värähteet niin kevyttä,että maalliseen ruumiiseen asettuminen,ja sen hyväksyminen,kuinka rajoittuneiksi tulemme,voi olla pelottavaakin.Henkihän ei asetu sikiöön pysyvästi ennen syntymää,mutta käy toki ohjaamassa kehitystään.Joskus äidin kehossa kaikki vaan ei mene niinkuin pitää (vaikka henkimaailmakin auttaisi sitä),on häiriötilaa vaikkapa energioissa,hormonitoiminna ylläpitämisessä...
Suuri energia"putous" voi vahingoittaa meidän itsemmekin henkikeehoa pahoin,kehittyvän sikiön kohdalla se on tappavaa.Tarvimme oman kenttämme pystyäksemme olla.Se on kuin oma happikuplamme,joka voi olla hyvässä taikka huonommassa kunnossa.
Näitä energian putoamisia voivat aiheuttaa suuret järkytykset,pettymykset,toivon menetykset.Mutta koskaan se ei tapahdu rangaistuksena,"en ansaitse lasta"-tyyliin. Ei vain olekkaan Aika .
Itse en usko että tulijoillemme on määrätty tiettyä aikaa.He voivat näkyä minullekkin,jos katselen ihmisen elämää,kiinnittyen johonkin kuukauteen,tai näen vuodenajan,tai vain numeron.Mutta kuten oma vauva-aiheisen palstan päiväkirjakin sanoo "mikään ei ole sitä miltä näyttää", sama on tässäkin.
Minulla on ollut kaksi todella epätavallista raskautta.Niissä on ehkä jotain samoja piirteitä,mutta kukaan ei osaa viisaista (maa)lääkäreistä kertoa minulle,miten se on mahdollista.
Raskauteni kesti testin plussasta laskien,yli 10 kuukautta!Olin raskana,mutta alkio odotti.Se ei kehittynyt raskauden ensi viikkoina lainkaan!Kyllä.Menin ultraan,joka oli ajoitettu testin mukaan niin,että se olisi pitänyt olla noin 13 viikkoa (niin sanottu niskaturvotus ultra) sikiö oli hädin tuskin 10 viikkoinen!Väitin vastaan,ei ole mahdollista,hulluko olen,olen saanut raskaustestiin plussan vaikken muka ollutkaan ollut raskaana!!!Haloo.
Tästä seurasi se että laskettua aikaa vietiin eteenpäin.Jostain syystä alkuperäisen lasketunaikani 4.3 siirtymä olikin 18.3.Mietin päivämäärää.Mummoni kuolinpäivä.Tämä oli minulle merkki tämän lapsen erilaisuudesta.Ei,sitten lääkärit päättivät,että laskettuaikani onkin 31.3. Olin ihan hämilläni kaikesta,onnekseni ei ollut ensimmäisestä lapsesta kyse.Lopulta menimme siis yliajalle,ja sovittiin käynnistysaika.Edellisenä yönä synnytys lähti käyntiin omineen,ja ennen kuin olisi ollut aika ilmoittautua aamulla polilla käynnistykseen,mustatukkainen jättiläiseni oli syntynyt.Näin olin siis odottanut tätä lasta yli kuukauden normaali raskautta pidempään.
Toinen kummallisuus tapahtui niin,että minulla oli normaalit kuukautiset ja raskaustesti näytti ihan normaalisti plussaa,silloin kun sen kuuluikin näyttää.Minulla oli kumminkin kummallinen olo koko odotuksesta,ja kävin pariin otteeseen ultrassa.Ensimmäisellä kerralla ei näkynyt mitään,vaikka olisi pitänyt näkyä jo alkio ja sykekkin.Ei mitään.Korkeintaan joku ruskuaispussi.Sain kontrolliajan.Viikkoja oli kuukautisista laskien silloin 7+3 muistaakseni.Ultraan saatiin ihan pienen pieni nirkuma,muttei sykettä.(minä tämän myös diaagnosoin,olen niin paljon ultrakuvia nähnyt,että näin kyllä itsekkin,ja tiesin mitä näin)
Todettiin keskeytynyt km.Minulla oli viikonloppu aikaa surra tätä menetettyä raskautta.Sairastuinkin sopivasti kamalaan kuumeeseen,söin huoletta tulehduskipulääkkeitä,koska enhän ollut oikeasti raskaana!
Maanantaina menin polille kohdun tyhjennystä varten.Vastustin kovasti uusinta ultraa,muistan sanoneeni lääkärille,ettei minua huvita katsoa enää kuollutta sikiötä,kun hän pyysi katsomaan.Hän sanoi kumminkin että katsoppa tänne nyt mitä tässä on...siellä oli sydän joka pumputti niin mallikkaasti kuin olla ja voi.Näin toukan,jolla oli selvät jalkojen ja käsien alut,ja joka liikkui hurjasti.Hän eli!!!!!!!!!!!Sikiön kooksi saatiin 9+5!!!!!!!!!!Joten...minun kuollut sikiöni kasvanut viikonlopun,eli 2 pv aikana, 2 VIIKKOA.Kukas tämän selittää? No minun vauvan suunnitelma oli tulla luokseni,säikäyttää äitiä alkumetreillä,ja sitten korvata kärsimys sillä,että jutella äidille koko odotusaika.(tässä tapauksessa raskaus siis oli 2vk edellä,ja syntymä tapahtui rv 38+3,jolloin raskautta oli vasta 36 viikkoa oikeasti takana)
Joten tutkimattomat ovat myös nämä sielunsopimukset,jotka olemme itse itsellemme laatineet,jo siinä vaiheessa,kun olemme päättäneet palata.
Se on vähän kuin To-Do(=tehtävä)- lista...mitä pitää tehdä.Tavata tämä henkilö,asua tämän kanssa,rakastua tähän,elää näiden kanssa...monta asiaa on.
Josta pääsenkin takaisin vauvakuumeeseen,jonka aiheuttaa siis henkilapsesi,joka kopistelee olallasi ja ilmaisee näin toiveensa tulla alas maan päälle.Joudumme usein ns hankaliin tilanteisiin,koska meitä painaa toisaalta se tunne ja tieto lapsesta,jonka tunnemme sydänalassa,tai ainakin vauvakuumeena.Tulee aivan rintaa kiristävä tunne,haluta se lapsi lähelle ja äkkiä.Ja sitten on ulkopuolisen maailman vaatimukset,odotukset,puolison toiveet-odotukset-mielipide.Yhtäkkiä voimme olla todella hankalassa tilanteessa vain siksi että tunnemme!!!!
Tilanne voi olla tietenkin toisinkinpäin,niin että miehelle tulee vauvakuume :D ja nainen ei vaan pysty ajattelemaan elämää raskauden kanssa taikka kenenkään muun kuin itsen ja miehen.
Lapsella voi olla eriskummallinen suunnitelma saattaa itsensä maahan."Sairastuttaa" vaikka äiti ensin,ja äiti sitten ilmaisee toiveensa isälle.Asiasta aletaan käydä neuvotteluja,jotka etenee vaihtelevaa vauhtia.Tämä odotusaikakin on tärkeää,siinä opitaan yleensä toisesta jotain lisää,varsinkin jos vastaus ei ole samantien kyllä :) Ihanteellisintahan on,että ajatukset menevät samaa rataa,sillä henkilapsemme ratsastaa näillä aalloilla,tutustuu teihin jo silloin.Ja hänellä on vapaa tahto.Tulla tai olla tulematta.Joten ilman muuta jokainen lapsi on merkityksellinen!Hänellä on oma sanomansa sinulle ja maailmalle,oma opetus ja oma opeteltava asia.
Kaikkien sopimuksessa ei lue,että saat lapsia.on vaikeaa tietää niin pitkälle,miksi on määrätty toiset lapsettomiksi.Heillekkin voi tulla vauvakuume ja he voivat yrittää vauvaa monin keinoin,mutta lapsen saaminen kestää tai ei tapahdu koskaan.Ihminen on suurien haasteiden edessä.On vaikeaa olla katkeroitumatta näistä tilanteista,ja vaikeaa nähdä tätä elämää pidemmälle.
Hyväksyminen on yksi koetinkivi elämässä,opetella hyväksymään se,mitä ei itse voi muuttaa.
Aihepiiri on todella laaja,kuten voi ymmärtää,mutta ylitsemalkaan tilanne,jossa pariskunnan toiveet asioista ei ainakaan heti kohtaa,on myös koetinkivi.
On väärin ajatella,että koska minä haluan näin,niin ilman muuta sinunkin on haluttava näin.Mutta keskustelemalla asioista todella syvällisesti,voidaan päästä yhteisille energiakanaville (en keksinyt parempaa sanaa kuvaamaan sitä asiaa) jolloin ne yhteiset värähteet luovat helpon pohjan tulla.Mitä epätasapainoisemmat värähtelyt on määränpäässä,sen vaikeampaa.(Tosin tiedän tapauksia joissa lapsi on päättänyt tulla,oli vanhemmat mitä mieltä vain,miten valmiita tai ei valmiita)Toisaalta jos kysytään,onko nyt hyvä aika,vastaan;AINA on hyvä aika,eikä KOSKAAN ole hyvä aika,mikäli ihmisten kriteerejä kuunnellaan.
Anteeksi, tämä tarina levisi ja ryöppysi joka suuntaan,kas kun kaikki vaikuttaa kaikkeen,ja kaikki johtaa johonkin.
Elämän kaunis ikuisuuden kukka.
"Elämän kukka on Drunvalo Melchizedekin opetuksissa keskeinen elementti. Siihen sisältyvä viisaus johdattaa Merkaban, kaiken elollisen ympärillä olevan valokehon, tuntemiseen."
Kiitän ja kuittaan.
Oppaani yritti olla läsnä auttamassa minua,ja ilmaisi läsnäolonsa jo heti alussa.Keräilimme keskittymistäni täällä muutamaan kertaan häiriötekijöiden vuoksi
.With all my Love and Compassion.
Olen tästä kirjoittanut jo aikaa sitten,jopa pari vuottakin sitten,mutta kertaus on opintojen äiti.
Lapsi valitsee vanhempansa,tämän fraasinhan on varmaan jokainen kuullut.Miten se sitten tapahtuu?
-Tulevalla lapsellamme on joitain ominaisuuksia,joita me tarvimme heiltä kasvaaksemme ja kehittyäksemme,mutta myös me olemme sopivia ihmisiä hiomaan heissä esiintyä särmiä,niitä,mitä aiemmat elämät eivät ole tehneet.He ovat ehkä olleet meidän lapsiamme jo ennenkin,tai he syntyvät meille suorittamaan tehtävä loppuun,joka jäi kesken edellisessä elämässä.Yhtä kaikki,kaikki on suunniteltua.
Nyt voimme kysyä ja pohtia,miksi se sielu,joka yrittää tulla luoksemme,ei tulekkaan.Tulee keskenmenoja,kohtukuolemia,raskaudenkeskeytyksiä,lapsettomuutta...
Tutkimattomat ovat Herran tiet,sanotaan,ja tällä tarkoitetaan sitä,että me ihmiset emme voi ihan käden käänteessä aina nähdä niitä tarkoituksia.Ja se toki harmittaa itse kutakin.Tuntuu epäreilulle kokea näennäisesti niin paljon vastoinkäymisiä,mutta jos ajattelemme asiaa niin,että Elämämme on koulu.Meillä on läksymme,ja meillä on kokeita.Tosin kukaan muu ei meille arvosanaa anna,kuin me itse sisimmässämme,omassatunnossamme.Jotkut yrittävät määritellä toista ihmistä,mutta ei heillä ole siihen valtuuksia.Vain hyvällä voi määritella toista,ymmärryksen kautta.Me olemme eri"tasoisia",riippuen monestakin asiasta.Kehitymme niin eri tahtia.Tässä elämässä henkisesti herännyt,ei ehkä ole sitä ollut niin paljoa edellisessä elämässään-kehitys menee hissuksiin.
Keskenmenoon voi olla lukuisia syitä,mutta jos puhun nyt vain hengen näkökulmasta.ja omista kokemuksista.
Henkilapsemme voi olla vielä kypsymätön tänne,hän ei ehkä ole varma onko aika oikea,vaikka kutsumme häntä,ja hän haluaisikin ehkä jo tulla.Maan värähteet ovat vielä kovin raskaita,ja hengen värähteet niin kevyttä,että maalliseen ruumiiseen asettuminen,ja sen hyväksyminen,kuinka rajoittuneiksi tulemme,voi olla pelottavaakin.Henkihän ei asetu sikiöön pysyvästi ennen syntymää,mutta käy toki ohjaamassa kehitystään.Joskus äidin kehossa kaikki vaan ei mene niinkuin pitää (vaikka henkimaailmakin auttaisi sitä),on häiriötilaa vaikkapa energioissa,hormonitoiminna ylläpitämisessä...
Suuri energia"putous" voi vahingoittaa meidän itsemmekin henkikeehoa pahoin,kehittyvän sikiön kohdalla se on tappavaa.Tarvimme oman kenttämme pystyäksemme olla.Se on kuin oma happikuplamme,joka voi olla hyvässä taikka huonommassa kunnossa.
Näitä energian putoamisia voivat aiheuttaa suuret järkytykset,pettymykset,toivon menetykset.Mutta koskaan se ei tapahdu rangaistuksena,"en ansaitse lasta"-tyyliin. Ei vain olekkaan Aika .
Itse en usko että tulijoillemme on määrätty tiettyä aikaa.He voivat näkyä minullekkin,jos katselen ihmisen elämää,kiinnittyen johonkin kuukauteen,tai näen vuodenajan,tai vain numeron.Mutta kuten oma vauva-aiheisen palstan päiväkirjakin sanoo "mikään ei ole sitä miltä näyttää", sama on tässäkin.
Minulla on ollut kaksi todella epätavallista raskautta.Niissä on ehkä jotain samoja piirteitä,mutta kukaan ei osaa viisaista (maa)lääkäreistä kertoa minulle,miten se on mahdollista.
Raskauteni kesti testin plussasta laskien,yli 10 kuukautta!Olin raskana,mutta alkio odotti.Se ei kehittynyt raskauden ensi viikkoina lainkaan!Kyllä.Menin ultraan,joka oli ajoitettu testin mukaan niin,että se olisi pitänyt olla noin 13 viikkoa (niin sanottu niskaturvotus ultra) sikiö oli hädin tuskin 10 viikkoinen!Väitin vastaan,ei ole mahdollista,hulluko olen,olen saanut raskaustestiin plussan vaikken muka ollutkaan ollut raskaana!!!Haloo.
Tästä seurasi se että laskettua aikaa vietiin eteenpäin.Jostain syystä alkuperäisen lasketunaikani 4.3 siirtymä olikin 18.3.Mietin päivämäärää.Mummoni kuolinpäivä.Tämä oli minulle merkki tämän lapsen erilaisuudesta.Ei,sitten lääkärit päättivät,että laskettuaikani onkin 31.3. Olin ihan hämilläni kaikesta,onnekseni ei ollut ensimmäisestä lapsesta kyse.Lopulta menimme siis yliajalle,ja sovittiin käynnistysaika.Edellisenä yönä synnytys lähti käyntiin omineen,ja ennen kuin olisi ollut aika ilmoittautua aamulla polilla käynnistykseen,mustatukkainen jättiläiseni oli syntynyt.Näin olin siis odottanut tätä lasta yli kuukauden normaali raskautta pidempään.
Toinen kummallisuus tapahtui niin,että minulla oli normaalit kuukautiset ja raskaustesti näytti ihan normaalisti plussaa,silloin kun sen kuuluikin näyttää.Minulla oli kumminkin kummallinen olo koko odotuksesta,ja kävin pariin otteeseen ultrassa.Ensimmäisellä kerralla ei näkynyt mitään,vaikka olisi pitänyt näkyä jo alkio ja sykekkin.Ei mitään.Korkeintaan joku ruskuaispussi.Sain kontrolliajan.Viikkoja oli kuukautisista laskien silloin 7+3 muistaakseni.Ultraan saatiin ihan pienen pieni nirkuma,muttei sykettä.(minä tämän myös diaagnosoin,olen niin paljon ultrakuvia nähnyt,että näin kyllä itsekkin,ja tiesin mitä näin)
Todettiin keskeytynyt km.Minulla oli viikonloppu aikaa surra tätä menetettyä raskautta.Sairastuinkin sopivasti kamalaan kuumeeseen,söin huoletta tulehduskipulääkkeitä,koska enhän ollut oikeasti raskaana!
Maanantaina menin polille kohdun tyhjennystä varten.Vastustin kovasti uusinta ultraa,muistan sanoneeni lääkärille,ettei minua huvita katsoa enää kuollutta sikiötä,kun hän pyysi katsomaan.Hän sanoi kumminkin että katsoppa tänne nyt mitä tässä on...siellä oli sydän joka pumputti niin mallikkaasti kuin olla ja voi.Näin toukan,jolla oli selvät jalkojen ja käsien alut,ja joka liikkui hurjasti.Hän eli!!!!!!!!!!!Sikiön kooksi saatiin 9+5!!!!!!!!!!Joten...minun kuollut sikiöni kasvanut viikonlopun,eli 2 pv aikana, 2 VIIKKOA.Kukas tämän selittää? No minun vauvan suunnitelma oli tulla luokseni,säikäyttää äitiä alkumetreillä,ja sitten korvata kärsimys sillä,että jutella äidille koko odotusaika.(tässä tapauksessa raskaus siis oli 2vk edellä,ja syntymä tapahtui rv 38+3,jolloin raskautta oli vasta 36 viikkoa oikeasti takana)
Joten tutkimattomat ovat myös nämä sielunsopimukset,jotka olemme itse itsellemme laatineet,jo siinä vaiheessa,kun olemme päättäneet palata.
Se on vähän kuin To-Do(=tehtävä)- lista...mitä pitää tehdä.Tavata tämä henkilö,asua tämän kanssa,rakastua tähän,elää näiden kanssa...monta asiaa on.
Josta pääsenkin takaisin vauvakuumeeseen,jonka aiheuttaa siis henkilapsesi,joka kopistelee olallasi ja ilmaisee näin toiveensa tulla alas maan päälle.Joudumme usein ns hankaliin tilanteisiin,koska meitä painaa toisaalta se tunne ja tieto lapsesta,jonka tunnemme sydänalassa,tai ainakin vauvakuumeena.Tulee aivan rintaa kiristävä tunne,haluta se lapsi lähelle ja äkkiä.Ja sitten on ulkopuolisen maailman vaatimukset,odotukset,puolison toiveet-odotukset-mielipide.Yhtäkkiä voimme olla todella hankalassa tilanteessa vain siksi että tunnemme!!!!
Tilanne voi olla tietenkin toisinkinpäin,niin että miehelle tulee vauvakuume :D ja nainen ei vaan pysty ajattelemaan elämää raskauden kanssa taikka kenenkään muun kuin itsen ja miehen.
Lapsella voi olla eriskummallinen suunnitelma saattaa itsensä maahan."Sairastuttaa" vaikka äiti ensin,ja äiti sitten ilmaisee toiveensa isälle.Asiasta aletaan käydä neuvotteluja,jotka etenee vaihtelevaa vauhtia.Tämä odotusaikakin on tärkeää,siinä opitaan yleensä toisesta jotain lisää,varsinkin jos vastaus ei ole samantien kyllä :) Ihanteellisintahan on,että ajatukset menevät samaa rataa,sillä henkilapsemme ratsastaa näillä aalloilla,tutustuu teihin jo silloin.Ja hänellä on vapaa tahto.Tulla tai olla tulematta.Joten ilman muuta jokainen lapsi on merkityksellinen!Hänellä on oma sanomansa sinulle ja maailmalle,oma opetus ja oma opeteltava asia.
Kaikkien sopimuksessa ei lue,että saat lapsia.on vaikeaa tietää niin pitkälle,miksi on määrätty toiset lapsettomiksi.Heillekkin voi tulla vauvakuume ja he voivat yrittää vauvaa monin keinoin,mutta lapsen saaminen kestää tai ei tapahdu koskaan.Ihminen on suurien haasteiden edessä.On vaikeaa olla katkeroitumatta näistä tilanteista,ja vaikeaa nähdä tätä elämää pidemmälle.
Hyväksyminen on yksi koetinkivi elämässä,opetella hyväksymään se,mitä ei itse voi muuttaa.
Aihepiiri on todella laaja,kuten voi ymmärtää,mutta ylitsemalkaan tilanne,jossa pariskunnan toiveet asioista ei ainakaan heti kohtaa,on myös koetinkivi.
On väärin ajatella,että koska minä haluan näin,niin ilman muuta sinunkin on haluttava näin.Mutta keskustelemalla asioista todella syvällisesti,voidaan päästä yhteisille energiakanaville (en keksinyt parempaa sanaa kuvaamaan sitä asiaa) jolloin ne yhteiset värähteet luovat helpon pohjan tulla.Mitä epätasapainoisemmat värähtelyt on määränpäässä,sen vaikeampaa.(Tosin tiedän tapauksia joissa lapsi on päättänyt tulla,oli vanhemmat mitä mieltä vain,miten valmiita tai ei valmiita)Toisaalta jos kysytään,onko nyt hyvä aika,vastaan;AINA on hyvä aika,eikä KOSKAAN ole hyvä aika,mikäli ihmisten kriteerejä kuunnellaan.
Anteeksi, tämä tarina levisi ja ryöppysi joka suuntaan,kas kun kaikki vaikuttaa kaikkeen,ja kaikki johtaa johonkin.
Elämän kaunis ikuisuuden kukka.
Kiitän ja kuittaan.
Oppaani yritti olla läsnä auttamassa minua,ja ilmaisi läsnäolonsa jo heti alussa.Keräilimme keskittymistäni täällä muutamaan kertaan häiriötekijöiden vuoksi
.With all my Love and Compassion.
sunnuntaina, kesäkuuta 5
Voimakuva
(klikkaa kuva suuremmaksi)
.With all my Love and Compassion.
maanantaina, toukokuuta 23
Antaminen
Hei pitkästä aikaa!!
kevät on jo melkein kääntynyt kesäksi,vaikkei luonto oikein osaakkaan päättää,nauraako vai itkeekö,sataako vai paistaako.Mutta niinkuin jokapaikassa,elämä on laineita,ylös ja alas,hymyä,naurua ja itkua,kaikkea vuorotellen.Silloin pysyy tasapaino.Luontokin välillä ruokkii itseään sateella.
Aivan kuin luontokin osaa antamisen lahjan,ja opettaa sitä meille ihmisillekkin siinä muodossa,millaisia antimia löytyy luonnosta;marjat,sienet,ihanat vesistöt rauhoittumiseen ja nautiskeluun...on ihmisen tärkeä oppi,oppia antamaan.
Itsestään henkisellä tasolla muille,ystävällisyydellä,konkreettisella avulla ystävälle,lähimmäiselle.
usein se voi tuntua todella vaikealle,sillä meitä vaivaa itsekkyys; eihän tuokaan tee minun hyväkseni mitään,mitä minä siitä saan?
Se mitä sinä saat,ei ole rahalla ja materialla mitattavissa.
Ihmisen tarkoitus on tehdä hyvää,ei pahaa.Kun myönnyt tähän yhteen luonnon lakiin,kun ymmärrät sen rehellisesti sisälläsi tämän tarkoituksen,se avaa uusia ovia sinulle!
Mitään ei saa,jos ei itse anna myös.Yksipuolinset tilanteet kuolevat,kuihtuvat kuin kukka ilman vettä; kukkakin antaa kauneutensa miellyttää ihmistä,mutta jos hänelle ei suoda vettä ja ravinnetta,se ilo kuolee.
Itsekkyys on kuin törkeästi ihmisiin istutettu luonnevika,joku mikrosiru,joka aktivoituu tietyissä tilanteissa.
Ihminen on muuttunut evoluution myötä,jolloin tämä henkiinjäämistaistelu on sikäli jäämässä pois- ainakin meidän kehittyneissä maissa,joissa yltäkylläisys on tukahduttamaisillaan ihmiset.Halutaan lisää ja lisää,ja vieläkin lisää,koska turtunut sisin ei tunnista enää saamista.
Voi kuinka toivoisin kaikille sitä ymmärrystä,joinakin hetkinä elämässään,että sanovat,kiitos nyt riittää,en halua enempää.Irrottautumista siitä pyörästä,että kilpaillaan siitä mitä on.
Kilpaillaan mieluummin siitä,kuka osaa antaa!
Hyvä antaa vähästäänkin,paha ei paljostaankaan.
Miettimistä jokaiselle.
Omalla kohdalla tämä antaminen on näyttäytynyt ihanana asiana.Kun saan tehdä luentaa ihmisille,antaa heille jonkin pienen palan,jonka sisällä on merkitys tai huojennuss,taikka ymmärrys...kun siitä ollaan iloisia,se antaa niin paljon.
Kun annan,sitä enemmän saan.
Sitä enemmän kasvan ihmisenä ja sieluna
Sitä enemmän herkistyn asioille ja antaudun työhöni,joka on asetettu minulle.
Koko elämää ajatelleen tämä minun palvelutehtäväni on varmasti pieni,mutta ei se haittaa,kun antaa hyvästä sydämestä,sen merkitys kasvaa.
Joka päiväisessä elämässäni saan itselleni osoitettuja antamisia,tekoina,rakkautena,hyväksymisenä,tukenaa - myös annan,ja opetan antamista.
Kaikki se tekeminen,jonka voit tehdä toisen hyväksi ja avuksi..
Aina ei voi konkreettisesti auttaa,mutta sinun sieluasi luetaan,ja sinusta luetaan jo aikomus hyvään (myös aikomuksesi pahaan),ja se sinulle hyväksi lasketaan.Jo hyvät ajatukset auttavat,sinua ja toista.
Meitä ohjataan ja johdatellaan tällä tiellä,ja on vastaanottajan herkkyydestä ja omantunnon herkkyydestä kiinni,kuinka sanoma menee perille.Johdatellaan aina oikeaan suuntaan,mutta vääryys on tehty helpommaksi niin kauan kunnes yksilön sisin nousee sen yläpuolelle,ja kuulee vain hyvän kutsun.
Yksinkertainen asia elämässä.Antaminen.Ja niin vaikeaa monelle.
Jos sinun on vaikea antaa,kysy ,miksi!!?? Mitä minulle tapahtuu jos en voi itsestäni antaa mitään?Sattuuko minuun? Pelkäänkö että minua satutetaan?Mitä pelkäät....
Älä pelkää,sillä hyväntekijää autetaan!
Päivän voimalause a`la Kristal Valo:
.With all my Love and Compassion.
kevät on jo melkein kääntynyt kesäksi,vaikkei luonto oikein osaakkaan päättää,nauraako vai itkeekö,sataako vai paistaako.Mutta niinkuin jokapaikassa,elämä on laineita,ylös ja alas,hymyä,naurua ja itkua,kaikkea vuorotellen.Silloin pysyy tasapaino.Luontokin välillä ruokkii itseään sateella.
Aivan kuin luontokin osaa antamisen lahjan,ja opettaa sitä meille ihmisillekkin siinä muodossa,millaisia antimia löytyy luonnosta;marjat,sienet,ihanat vesistöt rauhoittumiseen ja nautiskeluun...on ihmisen tärkeä oppi,oppia antamaan.
Itsestään henkisellä tasolla muille,ystävällisyydellä,konkreettisella avulla ystävälle,lähimmäiselle.
usein se voi tuntua todella vaikealle,sillä meitä vaivaa itsekkyys; eihän tuokaan tee minun hyväkseni mitään,mitä minä siitä saan?
Se mitä sinä saat,ei ole rahalla ja materialla mitattavissa.
Ihmisen tarkoitus on tehdä hyvää,ei pahaa.Kun myönnyt tähän yhteen luonnon lakiin,kun ymmärrät sen rehellisesti sisälläsi tämän tarkoituksen,se avaa uusia ovia sinulle!
Mitään ei saa,jos ei itse anna myös.Yksipuolinset tilanteet kuolevat,kuihtuvat kuin kukka ilman vettä; kukkakin antaa kauneutensa miellyttää ihmistä,mutta jos hänelle ei suoda vettä ja ravinnetta,se ilo kuolee.
Itsekkyys on kuin törkeästi ihmisiin istutettu luonnevika,joku mikrosiru,joka aktivoituu tietyissä tilanteissa.
Ihminen on muuttunut evoluution myötä,jolloin tämä henkiinjäämistaistelu on sikäli jäämässä pois- ainakin meidän kehittyneissä maissa,joissa yltäkylläisys on tukahduttamaisillaan ihmiset.Halutaan lisää ja lisää,ja vieläkin lisää,koska turtunut sisin ei tunnista enää saamista.
Voi kuinka toivoisin kaikille sitä ymmärrystä,joinakin hetkinä elämässään,että sanovat,kiitos nyt riittää,en halua enempää.Irrottautumista siitä pyörästä,että kilpaillaan siitä mitä on.
Kilpaillaan mieluummin siitä,kuka osaa antaa!
Hyvä antaa vähästäänkin,paha ei paljostaankaan.
Miettimistä jokaiselle.
Omalla kohdalla tämä antaminen on näyttäytynyt ihanana asiana.Kun saan tehdä luentaa ihmisille,antaa heille jonkin pienen palan,jonka sisällä on merkitys tai huojennuss,taikka ymmärrys...kun siitä ollaan iloisia,se antaa niin paljon.
Kun annan,sitä enemmän saan.
Sitä enemmän kasvan ihmisenä ja sieluna
Sitä enemmän herkistyn asioille ja antaudun työhöni,joka on asetettu minulle.
Koko elämää ajatelleen tämä minun palvelutehtäväni on varmasti pieni,mutta ei se haittaa,kun antaa hyvästä sydämestä,sen merkitys kasvaa.
Joka päiväisessä elämässäni saan itselleni osoitettuja antamisia,tekoina,rakkautena,hyväksymisenä,tukenaa - myös annan,ja opetan antamista.
Kaikki se tekeminen,jonka voit tehdä toisen hyväksi ja avuksi..
Aina ei voi konkreettisesti auttaa,mutta sinun sieluasi luetaan,ja sinusta luetaan jo aikomus hyvään (myös aikomuksesi pahaan),ja se sinulle hyväksi lasketaan.Jo hyvät ajatukset auttavat,sinua ja toista.
Meitä ohjataan ja johdatellaan tällä tiellä,ja on vastaanottajan herkkyydestä ja omantunnon herkkyydestä kiinni,kuinka sanoma menee perille.Johdatellaan aina oikeaan suuntaan,mutta vääryys on tehty helpommaksi niin kauan kunnes yksilön sisin nousee sen yläpuolelle,ja kuulee vain hyvän kutsun.
Yksinkertainen asia elämässä.Antaminen.Ja niin vaikeaa monelle.
Jos sinun on vaikea antaa,kysy ,miksi!!?? Mitä minulle tapahtuu jos en voi itsestäni antaa mitään?Sattuuko minuun? Pelkäänkö että minua satutetaan?Mitä pelkäät....
Älä pelkää,sillä hyväntekijää autetaan!
Päivän voimalause a`la Kristal Valo:
Anna avoimesti
Elä pelottomasti
Rakasta lämpimästi
-Sinua autetaan
Olemaan juuri niin hyvä ihminen
kuin itse haluat!
sunnuntaina, toukokuuta 8
Hyvää Äitienpäivää!
Jospa äitienpäivä olisi päivä,jolloin pysähdymme muistelemaan niitä kaikkia oppeja,joita olemme saaneet äideiltämme.
Muistamaan sitäkin,kuinka emme ehkä uskoneet niitä nuorempina,ja kaikki mitä äitimme tekivät,olivat vain kiusaksemme.
Ja kun itse olemme äitejä (vanhempia),voimme huomata kuinka paljon kaikessa oli perää.
Tai huomata ainakin,että Äiti...hän yritti vain parhaansa,ja halusi sinun parastasi,omalla tavallaan,vaikkemme aina sitä ehkä ymmärtäneet.
Äitiys on maailman vaikein tehtävä,mutta mikä luottamus siihen onkaan annettu!
Me äidit saamme kunnian jatkaa sitä luomistyötä,jonka Jumala on aloittanut.Kuten kaikki elollinen luo jotain uutta tähän maailmaamme,niin myös me,ollessamme Äitejä,toteutamme luojamme suurta suunnitelmaa.
Ja kuten ilman vettä ja valoa,ei yksikään kukka kuki,niin myös meidän äitien luomuksemme,lapsemme,eivät
rakkautta ja kasvatusta.
Kaunista Äitienpäivää joka ikiselle ihmiselle!
-sillä vaikka et olisi ÄITI,olet kuitenkin aina jonkun Äidin luomus
Muistamaan sitäkin,kuinka emme ehkä uskoneet niitä nuorempina,ja kaikki mitä äitimme tekivät,olivat vain kiusaksemme.
Ja kun itse olemme äitejä (vanhempia),voimme huomata kuinka paljon kaikessa oli perää.
Tai huomata ainakin,että Äiti...hän yritti vain parhaansa,ja halusi sinun parastasi,omalla tavallaan,vaikkemme aina sitä ehkä ymmärtäneet.
Äitiys on maailman vaikein tehtävä,mutta mikä luottamus siihen onkaan annettu!
Me äidit saamme kunnian jatkaa sitä luomistyötä,jonka Jumala on aloittanut.Kuten kaikki elollinen luo jotain uutta tähän maailmaamme,niin myös me,ollessamme Äitejä,toteutamme luojamme suurta suunnitelmaa.
Ja kuten ilman vettä ja valoa,ei yksikään kukka kuki,niin myös meidän äitien luomuksemme,lapsemme,eivät
rakkautta ja kasvatusta.
Kaunista Äitienpäivää joka ikiselle ihmiselle!
-sillä vaikka et olisi ÄITI,olet kuitenkin aina jonkun Äidin luomus
.With all my Love and Compassion.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)