Pitkästä aikaa

En ole unohtanut tätäkään blogia,mutta nyt on pitänyt pitää pieni mietintätauko,sekä voimien keräily tauko.
Katsoitteko muuten videolinkin Niina-Matildasta? (tässä alempana)
Olen lukenut hänen kirjansa,ja toinen on odottanut hyllyssä aikaa parempaa,eli ehtimistä.Ihana kirja oli,ja uskon että tämä toinenkin Näkijä on yhtä ihana.

Viime viikon opiskeluviikko imaisi voimat seuraavastakin viikosta,intensiivinen iltaopiskelu viimeisillä tunneilla ennen nukkumaanmenoaikaa,vetää kyllä kiitettävästi piippuun.Sitä ponnistelee äärimmillään ne päivät ja pitää itsensä kasassa.Mantrasin itselleni,etten sairastu,vaikka lapset sairastivat taas opiskeluviikkoni...aivan kuin tietäisivät?Ja kun rasitus ja stressi laukeaa...no,silloin ihmiset voivat käyttäytyä mitä kummallisemmin.

Omalla kohdalla tässä on kysymyksiä heitelty elämääni nähden,niitä avaimia,polkuja..mietitty taas paljon,mitä kerrottavaa milläkin asialla on.Toisinaan sitä saa puristaa siihenkin liki kaiken voimansa- tai sitten katsoa rauhassa miten asiat etenee.Itseasiassa meitä neuvotaan tekemään juuri niin,kulkemaan siinä virrassa mukana,eikä liikaa murehtivan kuinka kaikki nyt menee.
Itselläni tämä on ihan luonteen vika ja heikkous,että pyrin murehtimaan asioita.
Tätä voi katsoa myös toisesta näkökulmasta.Mitä kutsut ajatuksillasi luoksesi?
Ajatuksesi ovat kuin tilaus,jonka jätät ravintolassa tarjoilijalle.
Yksi annos kanaa,kiitos.Ajattelet,että saat hyvää ruokaa,etkä suinkaan ajattele,että saat huonoa ruokaa.
Yksi onnistunut tentti,kiitos.Ajattele,että tentti ONNISTUU,eikä epäonnistu!!!
Eikös ne ole melkein sama asia? :)
Meitä opetetaan olemaan varovaisia sanojemme kanssa,sillä ainuttakaan sanaa ei takaisin saa.Ja jokainen sana "tilaa" jotain.
Sanoihin kätkeytyy ajatuksia,ja ajatukset ovat kuin bumerangeja,jotka sinkoutuvat takaisin lähettäjälleen.
Kun vastassasi on "pahin vihamiehesi",mitä teet?
Sinkoatko tulisia sanoja häntä päin,mutta lopulta sisimpäsi on ontto kaikesta siitä mitä olet suustasi päästänyt?
Ehkä alkuunsa onkin voittajafiilis,mutta kuinka kauan?
Joka kerran kun tapaat tämän ihmisen,taakkana on kaikki ne sanat.
Ja jos sattuu niin,että ihminen on läheisesi...Kuinka monesti olemmekaan joutuneet itkemään sanojamme,kun tämä läheinen onkin poistunut maailmastamme,ja sitten ymmärrämme...miten turhaa kaikki se paha olikaan.

Sovelsin itse tätä taannoin erääseen hankalaan ihmissuhteeseen,jossa oli aina läsnä se vaara,että tulisi sanottua pahasti.Päätin että ensinnäkin hymyilen heti kun näen tämän "epämiellyttävän" ihmisen.
Jos kohtaisin hänet naama myrtyssä,se loisi heti tunnelman,jossa vastustus olisi läsnä.
Hymyllä sen sijaan voin rentouttaa niin itseäni kuin vastapeluriakin.
Ehkä mitään ongelmaa ei tulekkaan?Myös hyvillä ajatuksilla ympäröiminen.Voithan aina ajatella,että tältä ihmiseltä puuttuu se taito,joka sinulla on,sanojen sovittamisen taito.
Ei se ole hävinnyt,joka on hiljaa ja hymyilee,mietippä vain.
Viimeinen sana,on vain illuusio.

Tässäpä taas pari palaa mietteitä loppu viikkoon tarjoiltuna.

Luuk 10:27 Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi

.With all my Love and Compassion.