Haluan antaa lupaukseni sinulle tässä.Tulen tähän luoksesi, minulla on päälläni vaalean vihreaä harsomainen huivi (viitta) joka on päälläni olkapäiltä alas saakka.
Olen kevyt kuin keiju,ja minä leijun tässä.Olen tulossa luoksesi antamaan lupauksen siitä,että olen yhtä sinun kanssasi.Tämä sitoumus on suurin,mitä olen koskaan antanut,kenellekään,vaikka läsnä ei ole pappia,tai muutakaan kirkon väkeä.On vain sinä ja minä ja luonto.Tämän hetkinen totuus ja läsnäolo ,jotka tulevat ihan jostain muualta kuin siitä,mitä näemme tässä (fyysisesti)
Sinä olet vaaleassa asussa siinä minua odottamassa ,ja ilma väreilee odotuksesta ,siitä energiasta joka pian yhdistyy. Sanomme sanamme toisillemme, kuin runot. Ne on lausuttu suurella vakaumuksella ja kunnioituksella, eikä kukaan ihminen niitä ole todistamassa,vain me kaksi. Vai voiko meitä enään ihmisiksi sanoa? Olemme samaa väreilevää energiaa,joka yhdistyy.
Yhdessä.Aina.
With all my Love and Compassion, Ajna ∞
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti