Tänään tuskailin aihetta,etten tunne oikein mitään tunteita edes ajatuksen tasolla miespuolisia kohtaan ,siis siinä mielessä,kuten esim poikaystävää kohtaan tuntisi.tai potentiaalista poikaystävää kohtaan.Tuntui että tunnetasolla olen ihan kuollut ja tunteeton...kunnes tämä eräs asia pamahti päähäni kovalla voimalla. Se kohdistui erääseen ihmiseen jonka olen oppinut tuntemaan hiukan aikaa sitten,ja hänen kanssaan olemme keskustelleet hyvinkin korkeavärähteisesti asioista.Sitä voisi kuvata ehkä "tunnistamiseksi",jostain muusta ajasta taikka ulottuvuudesta,hän tunnisti minut.Minä en "muista" häntä,mutta tunnepommitus joka viittaa suoraan häneen,kertoo kyllä,että todella tärkeästä henkilöstä on kyse. Tämä tapahtuma vahvistaa minulle sitä tietoa joka minulla on asioista,että sielut kyllä tuntevat toisensa,vaikka olisivat missä olomuodossa jne.Minä en esimerkiksi tiedä hänen fyysisen elämänsä asioista juuri mitään,vain sen,millainen hän on astraalikeholta ja värähteiltään yleensä,ja mitä hän resonoi minullepäin. Ihan mahtavaa!
Ainut vaan,että tällaisen jälkeen "kukaan" ei tunnu miltään.
Olen juuri joutunut jättämään yhden tällaisen henkilön taakseni, joka oli ,ja on toki edelleen,hyvin hyvin tärkeä ihminen minulle,mutta meidän oppimatkamme tuli päätökseen.Ihmistasolla eroaminen on todella raskasta,koska siihen sekoittuu niin paljon tätä maan energiaa,ja maallisia asioita,ja toisaalta sitä tilannetta sotkee,ainakin minunkaltaisten aistivien ihmisten nkökulmasta se,että tietyllä lailla niitä sielujen sidoksia ei edes voi katkaista.Voit viedä ne kyllä hyvin matalavoimakkuuksiselle energialle, siis kuin "valmiustilaan",mutta niiden ei kuulukaan koskaan sammua.
Joten kun tunnen suurta tuskaa antaessani tämän sielun irtaantua minusta ja jatkaa oppimatkaansa muualle,koen suurta tyhjyyttä siitä kohdasta,jossa hän oli kiinni minussa.Siitä kohdasta,jossa meidän elämämme yhtyivät ja täydensivät ja opettivat toisiaan.Se on äärimmäisen surullista,mutta näin nämä tapahtuvat.On raskasta päästää irti siitä jumalaisesta sielullisesta yhteydestä ja rakkaudesta,jota ei voi selitää kenellekään. Mutta kun Aika on, me emme voi sille mitään.
Joten kun sain taas yhteyden uuteen sielututtavaan,olo on iloinen,riemukas. kun olin maatasolla vajonnut ajatukseen,että en voi,en kykene tuntea mitään,niin sitten sain taas sähköshokin hänestä.Toisen jo oikeastaan,sinä aikana kuin olemme tutustuneet.Tämä siis suuri ilon aihe siksi,että ensinnäkin
- tämä toimii. Tämä asia todellakin toimii,sinä tunnet Hänet,vaikka missä.Vaikka missä te kohtaisitte,ja vaikka hänen merkityksensä elämässäsi olisi mikä vain.
-minä tunnen. En ole tullut kuuroksi mykäksi enkä tunteettomaksi kaiken menetyksen keskellä.
Päinvastoin,nyt kun pystyin toteuttamaan Ajan minulle määrittämää tehtävää,irtipäästämistä,ja kun tämän seurauksena sain kokea ihanan kiitollisuuden universumista ,ikäänkuin olisin "valmistunut" jostain tehtävästä ja minua kiitellään ja kehutaan.Tämän kaiken ansiosta minun omaan energiaani on hivuttautunut vieläkin herkempää värähdettä.Se toimii hyvin pienellä liikkeellä,äärimmäisen pieninä hiutaleina,joka pystyy menemään sellaisiin lempeyttä vaativiin "energia-aukkoihin" meidän kentässämme, joka eheyttää meitä.
Minua siis eheytetään. Kyllä maailmankaikkeus tietää,miten paljon olen ihmismaailmassa kärsinyt,ja saan palkintoni eheyttämisenä.
Kiitos siitä,olen niin kiitollinen <3
Minun,ja Sinunkin,pitää luottaa niihin värähteisiin,joita saat ihmisestä.Vaikka ne olisivatkin ristiriidassa näkemäsi taikka kuulemasi kanssa,mutta luota energiaan.
Energy does not lie.
With all my Love and Compassion,
Ajna ∞
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti