Oppiminen

Tätä viikkoa on leimannut taas oppiminen.
Muutamaa asiaa saanut vääntää ja kääntää monen mutkan kautta,niin että mieli olis tehnyt nakata rukkaset naulaan ja todeta,että hoitakoon joku muu nämä hommat,mutta minkäs sille voi,kun eteen ne on annettu,niin selvitettävähän ne on,vaikka kuinka vastaan tappelisi.

Itseasiassa juuri tänään mietin,miten sitä ihmisille annetaankin niin paljon vinkkejä suunnasta,johon olisi ihan suotavaa pyrkiä ja mennä,mutta miten vaikeaa niitä on hoksata.Ihan kaikki vastoinkäymisetkään kun ei suoralta kädeltä tarkoita sitä,että olisi suotavaa lähteä toiseen suuntaan,vaan sen kuopan,eli ongelman,äärellä miettiä,mitä tällä asialla on minulle "asiaa".Usein ne on tosi vaikeita asioita hoksia,tai edes nähdä,että niistä kurjistakin jutuista voi oikeasti koitua jotain hyvää...mutta siihen auttaa aika,kun ehtii tavallaan tasaantua ensireaktiosta,ja tuumia... ( nämä asiat olivat minulle yksi ennakkoilmoitus tapahtumista,jotka tapahtuivat ihan seuraavana aamuna...)

Minä muuten taas ilahduin hurjasti,kun katselin niitä kuvia joita xxx otti.Yhteiskuviin oltiin saatu moneen kohtaan useampikin "pallokaveri".Tämä on oikeasti niin lohduttavaa minusta,että he näyttäytyvät näin,koska sitä jos mitä,niin tarvin,tietoa,että he on täällä,luonani,auttamassa minua!!!!Sillä auttamassahan he ovat.
Tätä samaa sanomaa kerron lapsille,pikku lapsilleni.Joka ilta keskustelemme ennen kuin luetaan iltarukous,ja usein he haluavat puhua enkeleistä,ja varmistaa että onhan minun enkeli tässä,ja onko äidinkin enkeli paikalla.Ja sitten he haluavat suojata minut "enkelikuvuilla"-keksin joskus tämän sanan kuvaamaan sitä varjelusta,jonka heidänkin,ja minunkin,ja meidän kaikkien,enkelit tekevät,kun he suojaavat meitä.Piirrämme käsillä ilmaan kaaren toistemme päälle,nyt olet siellä suojassa.Se kuvaa ehkä enemmän sitä energiakenttää,ja että "suljemme" itsemme vallankin yöksi.Minun lapset on niin herkkiä,että heitä voi vaivata yöllä jos ei kenttiä suljeta.
Ja isojen kanssa sitten vähän enemmän puhun.Siitä ettei kuolemaa ole.
Huh.vaikeaa käsittää,todella.Edelleen ihmisminäni ymmärtää kuoleman lopullisuuden ihmistasolla,ja ymmärrän toki kaikkia surevia,ja ihan varmasti minäkin suren-ja olen surrut- rakkaiden pois menoja,mutta samalla sen ymmärtää toisin...
Kerroinko jo aiemmin,kuinka hienoa oli,kun 6-vuotiaani kertoi tämän elämän kiertokulun minulle.
Että kun joku kuolee ja sen henki menee taivaaseen,ja sitten kun joku syntyy,niin se tulee takaisin.
Ja me emme puhu pienten kanssa jälleensyntymisestä,emme todellakaan.Hän on tämän asian tiennyt ihan jostain muusta lähteestä saatuna.Semmoinen kristalli se.
Samainen lapsi minulle myös luottamuksellisesti saunassa kertoi "Ninja-kaveristaan".Ihmettelin aluksi,mikä se on,ja miksi se pelottaa lasta.Tentattuani enemmän asiasta,ymmärsin.Sitten oli helppo kertoa lisää.
Samaa suosittelen kaikille muillekkin.Jos kohtaat henkiolennon,joka ehkä pelottaakin sinua,tai joka toistuvasti tulee luoksesi,KYSY häneltä,mitä asiaa hänellä on!Sen jälkeen olet hitusen herkempi kuulemaan sen asian.Monestihan se pelottavuus tulee juuri siitä,ettei ihminen ymmärrä ja kuule sitä viestiä,vaan ihmettelee,onko käymässä jotain pahaa,jos henkimaailman olento ilmestyy luokse.


Kysyvä ei tieltä eksy!!!!!