Aamulla keskustelin yhden ystävän/kouluttajani kanssa tästä jutusta(ihmissuhdeasia).Kerroin että minua ahdistaa,etten saa itkettyä,koska sisällä on sellainen tyhjä olo.No hän kertoi että hälle tuli samanlainen jossain vaiheessa,ettei tunne mitään.Mutta kun hän on tottunut tunteeseen,tajunnut,että sehän onkin todella hyvä; ei turhaa draamaa tarvi pyörittää tässä,esim itkua,raivoa,vaan kun sisimmässä tyhjää,on TILAA tulla UUTTA sinne,joka taas alkaa kasvaa.Olin hyvin tyytyväinen tähän selitykseen.
Häneltä sain niinikään vahvistusta siihen,että mun kanavointi on voimakkainta(helpointa) kirjoittaen,vaikka saan myös tarpeentullen sanallisia,ja sanottavia viestejä.Sikäli siis Toivon Tähden toiminta on hyvä nyt.Muutakin puhuttiin tulevasta "urasta" ja siihen liittyvistä harjoitteista.Tämän blogin,ym juttujen kirjoittelua kehotti jatkamaan,koska tämä vahvistaa minua.No onhan tuo nähty.
Tuo tapahtui tosiaan kuukausi sitten,hiljattain luin kirjaa Käsillä parantaminen,luin sitä itseasiassa ääneen,koska oli kuulijoita paikalla :) Kirjassakin puhuttiin muuten sisimmän tyhjästä huoneesta,tai vastaavasta,nyt en tähän hätään sanoja muista,mutta muistan kokeneeni ahaa-elämyksen kuullun ja juuri luetun välillä.Kirja käsittelee kylläkin parantamista,ja tässä yhteydessä nimenomaan henkiparannusta,healingia,jota myös harjoitan pienessä mittakaavassa.Harjoittelen :) Mutta kaivan varmaan tarkan kohdan tähän,kunhan ehdin.Idea kuitenkin on se,että kasvaakseen ja kehittyäkseen,on oltava tilaa sisällä ja nöyryyttä itsessä ottaa uutta vastaan.Niin,siinähän se olikin.
Georgina Regan- Debbie Shapiro : Käsillä Parantaminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti