hyvin erikoisellakin tavalla :)
Ihminen kun on niin sokea itselleen,useinkin,niin on aivan mahtavaa että tällä omalla kyvylläni voin nähdä näitä kuvioita,joita joskus annetaan myös oman elämäni viitoiksi.
Tässä on tosiaan ollut raskasta aikaa koko perheellä,saati sitten parisuhteessa.
Ne ketkä minut tuntevat,tietävät millaisilla aisteilla elän ja toimin,ja kuinka herkkä olen kaikenlaisille energioille.
Tässä meni noin pari viikkoa,tunsin että mieheni tavallaan hylkii minua,hänestä lähtee sellainen ene/rgiapatja ikäänkuin,joka estää pääsyn lähelle.Koin tämän siten,ettei hän rakasta minua enää.Se erottautuminen meidän hyvinkin voimakkaasta yhteisestä kentästä tällaiseksi yksilöksi,tuntui aika riipaisevalle.
Sen johdosta olemme olleet kovastikkin sotajalalla,sanomista tulee pienemmästäkin jutusta ja ymmärrystä ei ole löytynyt toiselle,ennen kuin tilanne on riidelty surkeaan pisteeseen,tai itku tulee.Aivan järjettömän raskasta ja surullista.
Eilen illalla sitten siinä saatiin taas suukopua aikaan.Ei auta vaikka näyttää (sanoin) että tuo ja tuo juttu on nyt väärin,ei voi periksi antaa,vaan mieluummin tahalleen ymmärtää väärin.
Yritin miehelle kertoa tätä kuviota,jonka olen aistinut,tuntenut etähän haluaa lähteä,ja olen sanonutkin että hän saa mennä jos niin haluaa.En enää tässä elämäni ymmärryksessä ala taistella Ihmisestä.Vaikka aineellisia asioita tarkastellen yhden aikuisen puuttuminen tekisi omasta toimimisesta raskaampaa jne,mutta se joku ymmärrys,jolle en osaa nimeä antaa,kertoo että se asia vaan menee niin,ja niin sen pitää ollakkin.
Vapaa tahto,vaikka se joskus kääntyykin sitten kanssaeläjiä vastaan tietyllä tvalla,mutta yksilön vapaa tahto ja rehellinen tahto,aie...niin.
No mies tietenkin suuttui-loukkaantui,vaikka hän on itsekkin ihan laajasti ymmärtävä olento,mutta se pitää hänelle aina muistuttaa,että sinähän oikeasti ymmärrät mitä puhun.Tai ainakaan se ei ole ihan sellaista soopaa kuin monille,jotka eivät ymmärrä kuin sanat näiden tapahtumien takana.Hän otti ensin asenteen että hällä väliä,antaa sitten olla.Hän ei osannut edes lohduttaa kun tuskaisena yritin tuoda ulos tätä asiaa,sanat eivät vain tulleet.
Sitten hän laittoi käden päälleni ja minulta alkoi purkautua itku.
Sen jälkeen osasin jo kertoa.
Se patja joka näyttäytyi minun ja hänen välissä,oli ikäänkuin pisaran mallinen,se "terävä pää" vain oli pidempi ja ohuempi.Se kuvasti hänen energiaansa,joka hylki minua.Mies ei tätä todennäköisesti itse edes tiedostanut ainakaan päivätajunnallaan.
Siinä kun kertoilin tästä,niin tästä pisarasta alkoi hahmottua kuvio,jossa on kaksi pisaraa "kiertyneenä" toisiinsa.
Se näytti oikeastaan jin ja jang- kuviolle
Minulle selitettiin tätä kuviota sitten.
Me olemme siinä,kiinni toisissamme,mutta tuon kuvion ikäänkuin päällikerros lähti sellaisena levynä siitä irti.Kuvitelkaa tuo kuva niinkuin vaakatasoon.Se kerros oli ikäänkuin rakkauden ja kiintymyksen tunne toisiamme kohtaan.Se irtosi,nousi ylös.Samaan aikaan näin "jonkun aukon taivaassa" ja minulle kerrottiin sille nimi: tähtiportti.Se Tähtiportti sulkeutui siinä silmieni edessä,ja tieto tästä taahtumasta oli se,että nyt me olemme kaksin tässä maassa,me emme pääse takaisin,eikä meidän luo pääse kukaan.
Tämän oli tarkoitus painottaa sitä asiaa,että me kaksi "voimaa" joudumme nyt työskentelemään.
Sitten huomio kiinnitettiin takaisin tähän kuvioon.Kerrottiin,että näiden palojen välistä on poistunut pehmentävä kerros,joka on ollut tuossa saumakohdassa.Näin nämä palat hyvin teräväreunaisina metallikappaleina.Minulle kerrottiin,että nämä palat pienestäkin liikkeestä hiertävät ja satuttavat toista palaa,että se pehmennin olisi saatava tänne väliin.
Tässä kohtaa kerrotaan,että tehtävämme on oppia liikkumaan niin,ettei vahingoita toista.
Hiukan aikaa tässä annetaan sulatteluaikaa,ja sitten tarina jatkui.
Tämän kuvion päälle laskeutui se levy,se kerros joka siitä irtosi.Se laskeutui ihanana loistavana vaaleanpunaisena siihen päälle,ja se elävöitti koko tämän kuvion.
rakkaus laskeutui takaisin
Kun tämä vaaleanpunainen vaippaharso oli laskeutunut,tästä kuviosta alkoi virrata voimakasta valoa,joka oli täynnä iloa,hyvyyttä,rakkautta,se meni pilviin,pilvet aukesivat ja pilvin aukosta näin taas tämän tähtiportin,joka aukesi taas tämän valtavan valon voimasta.
Ja taas me saimme yhteyden sen tähtiportin taakse olevaan totuuteen,todellisuuteen,meidät otettiin siihen mukaan.Olimme suorittaneet tehtävän.
Tämän kerrottuani rentouduin ja minuun sai jopa koskea.
Nämä tilanteet on joskus kauhean raskaita,koska nämä tietopaketit täytyy muuntaa ihmisen kielelle ja ymmärtää myös omalla kohdalla symboliikka.
Ymmärsin myös jälkikäteen,että ne itkut joita tiristin ennen tätä,olivat oman oppani antamia merkkejä siitä,että hän on lähellä ja auttamassa,ja myös osaltaan auttoi sen itkun kautta pahaa oloa ulos.
Minulle nousee aina kyyneleet silmiin kun teen esim luentaa ja saan oman oppaani auttajaksi.Hän koskettaa niin syvältä,ettei sitä ihmisten kielellä voi edes selittää,se pitäisi kokea.
Mutta...sitten helpotti.
Moni asia sai taas selityksiä,ja epätoivo joka alkoi jo olla raskaasti läsnä,väistyi.
Tiedämme että on tehtävä työtä toistemme eteen.
Kyllähän sen ihmis-minä on ymmärtänytkin,mutta siitä ei ole enää kahta sanaa,että alkaisiko sitä toteuttaa ihan heti,kun ohjeet tuodaan henkimaailman viestinä läpi <3
Jälleen voin vaan ihmetellä miten upea on elämä.
Kaikkine murheinen ja vastoinkäymisineen,meille myös vastataan,ja autetaan.
Huh,tätä oli vaikeaa kirjoittaa,koska käsitteet täällä ja "tuolla" tarviivat vähän tulkkia.
Mutta siksihän minä olenkin täällä!!!
.With all my Love and Compassion.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti