Miten saada mahdottomasta mahdollinen?

Vielä illan päälle oli kirjoitettava tämä loppuun,vaikka sanat meinasi vain jäädä kurkkuun, tai ehkä paremminkin aivopoimuun kiinni.

Tunnen läheisesti erään nuoren miehen,joka ei saanut synnyinlahjakseen sen enempää kultalusikkaa,kuin hyviä korttejakaan.
Kortit olivat korkeintaan kelvollisia,ja jokaiseen korttiin kohdistui paljon haittoja.
Mutta sanoin hänelle,niillä korteilla pärjää,kun pelaa oikein.
Tarkoitin sitä,millaisella asenteella elää tätä elämää ja miten suhtautuu muihin.
Miten suhtautuu itseensä,ja siihen että minä itsekkin tarvin apua.
Se on monesti se vaikein kohta,ymmärtää että tarvii apua,ja uskaltaa antautua autettavaksi.

Toisinaan tilanteet tuntuvat mahdottomille.Tätä tapahtuu varmasti ihan jokaisen elämässä.
Tuntuu,että kaikki kaatuu päälle,mistään ei saa kiinni,alkaa ahdistaa koko sekasotku ympärillä...
Tiedän,se tunne ei ole kiva,mutta siitäkin voi selvitä!

Piece by piece
pala palalta

Katsot yhtä palaa oman elämäsi palapelissä,ja mietit,minne se kuuluisi laittaa.
Toisin kuin palapelissä,elämässä se palanen voi napsahtaa kohdalleen useammassakin paikkaa.
Siinä mielessä elämän palapeli on suopeampi tekijälleen,pelaajalleen -eläjälleen.
On hyvä nähdä,että pelipaikkoja on useita,eikä ehden paikan "epäonnistuminen" sulje vielä kaikkia paikkoja
Oikeastaan,elämä sinällään on niin ihmeellinen peli,että niitä pelipaikkoja tulee aina vain lisää!
Tämä on ihmisen kehityksenkin kannalta todella mielekästä,sillä yritys ja erehdys ovat parhaat opettajat.
Samaa läksyä tarjotaan sinulle ratkaistavaksi,kunnes osaat sen.Näin maailmankaikkeus varmistaa,että tehtävä tulee opittua.Usein ns kantapään kautta.Vai tuntuuko tutulle? :)

Ehkä tärkein taito elämän pelissä,etsiessäsi palasille oikeita paikkoja,on sitkeys.
Nähdä epäonnistuminen haasteena.
En usko enkä väitä,että suuren epäonnistumisen jälkeen heräät seuraavana päivänä pompaten sängystäsi iloinen virne naamalla huutaen jee,mutta toivon että voisit suhtautua siihen kuin mihin tahansa huonoon koenumeroon - uusintakokeita tulee kyllä!

Niin kauan on toivoa kuin on elämää,ja minä uskon ja tiedän,että elämä on.Ikuista.
Olomuotomme vain vaihtuu.

*****************************

Sitten muunlaista asiaa:
Mulla on sellainen tunne,että maahan tulevien sielujen määrä on nyt hetkellisesti vähentynyt.Täällä maan päällä käydään sellaista taistelua monien asioiden suhteen,ettei saapuminen ole nyt turvallista.Riippuen sielun päämäärästä,mitä tulee tänne oppimaan,joillekkin on varmaan melko mahdotonta ottaa juuri nyt fyysinen olomuoto.
Tietooni on tullut taas viimeaikoina hurja määrä poistumisia.Saapumassa olevien sielujen fyysistyminen on mennyt vikaan- tulee kohtukuolemia,keskenmenoja,lapsettomuus lisääntyy.
Yhtenä syynä näihin kaikkiin toki löytyy meistä itsestämme fyysisellä tasolla,emme pysty suojaamaan itseämme ja fyysistä olomuotoamme nykypäivän myrkyiltä.Minusta tuntuu ja näyttää sille,että ihminen on altistanut itsensä enenevässä määrin maalliselle tuholleen,mennessään mukaan egoa palvovaan ja tyydyttävään toimintaan,jonka tarkoituksena siis tuottaa vain mielihyvää ulkoapäin tulevin keinoin.Näitä keinoja ovat siis kaikki miellyyttävyyteen tähtäävät ulkoapäin tulevat aisti"stimulantit" esim alkoholi,sokeri,rasva,materia,valmiiksi pureskeltu viihde,ihmisen värähteitä sotkevat laitteet.... nämä ovat helppoja ansoja vietävissä olevalle egolle,ja mitäpä sitä ei ihminen tekisi täyttääkseen tyhjiönsä,joita tämä nykyelämä meihin tekee.

Toivoisin että nykyihminenkin oppisi täyttämään tyhjiä kohtie elämässään...
hiljaisuudella
Itsensä kuuntelemisella
rakkaudella lähimmäisiä kohtaan
puhtailla suhteilla ja rakkauden osoittamisella
hyväksymisellä
jne
Nämä asiat saisivat herkän elimistömme parempaan balanssiin,meidät kasvamaan Tulevaisuuden Ihmisiksi,joiksi meidän tulisi kasvaa ja kehittyä,jottei ihmiskunta kohtaisi tuhoaan liian pian.
Apua saamme paljon,ja olemme saaneet.Ihmiset vain omassa itsekkyydessään ja itserakkaudessaan ovat ummistaneet korvansa siltä.Onneksi myös aina vain kasvava joukko tulee mukaan siihen Ymmärrykseen,jota meille yritetään opettaa.

Me olemme pieni joukko maailmankaikkeudessa,mutta hyvin tärkeä joukko siltikin.Me olemme joukko,joka on syntynyt ja kasvanut,ja joka on jäljellä siitä alkutilanteesta,kun maapallo on syntynyt.
Erilaisia vaiheita olemme käyneet ihmiskuntana läpi,ja loppu on vain kysymysmerkki.
Kuitenkin pitäisi peilata seurauksia siihen,kuinka olemme toimineet...niin yksilöinä kuin joukkonakin.

Olisin onnellinen,jos jokainen ihminen omalla henkilökohtaisella yksilötasollaan,ottaisi käyttöön Rakkauden Tavan toimia.
Jos jokainen sen tekisi...vau!
Millainen maailmastamme tulisikaan?

.With all my Love and Compassion.