Halusin alkaa kirjoittamaan ikäänkuin kirjettä teille ,mitä tässä on ollut, ja millaisia juttuja tapahtunut, jotka ovat kovasti koetelleet ajatusmaailmaa sekä selittämisen taitojani.
Olemme siis muuttamassa.
Muutamme ihan toiselle paikkakunnalle, reilun 120 kilometrin päähän.
Kysymyksiä alkoi pulputa, mitä ihmettä, miksi, oletteko hulluja, entä kaikki tukiverkot,rakenteet, toivottavasti pärjäätte jne.
Olin hämmentynyt, sekä surullinen. Hämmentynyt siitä, että oletin saavani tukea, ja surullinen varmaan samasta syystä, sekä siitä omituisesta oletuksesta, että elämä automaattisesti menee nyt huonompaan suuntaan, koska teimme näinkin radikaalin päätöksen.
Olen sitten ehkä naiivi, lapsenuskoinen ihminen, taikka viimeinkin saavuttanut, kenties, sen tilan, että voin levollisesti katsella eteenpäin tuntematta paniikkia taikka pelkoa, ja uskoa asioiden hoituvan, vaikka maantieteellisesti siirrymmekin sen 120 kilometriä etelämmäksi.
En missään kohtaa ole kieltänyt, ettei homma tuottaisi paljon lisätyötä tässä alussa, ja muuton suhteen. Jotenkin kummassa tämä asia nyt kuitenkin on tähän kohtaan meille laitettu, ja oikeastaan kun katselen muutamia tapahtumia elämissämme tässä hiljattain, näen kyllä sitä liittävää energiaa tapahtumien välillä, jotka kertovat omaa kieltään muutoksesta.
2015 elokuussa kun muutimme tähän asuntoon, ja kun jo ennen muuttoa, sanoin ääneen sen selvätiedon joka minulle kuiskattiin, että asumme tässä vain vuoden,en sitä oikein meinannut itsekään uskoa. Kuulostihan se ihan pimahtaneelle. Mutta toisaalta uskoin sen ihan täysin, sillä osalla, jota ei heilauta ihmisten reaktiot taikka mielipiteet. Ajan kanssa sen hiukan unohdinkin, kotiuduimme tähän, kaikki sujui kivasti ja helposti. Mutta eihän se suunnitelma anna sinun unohtaa! Aikamme tuli täyteen tässä. En osaa vieläkään selittää sitä kenellekään mitenkään yhtään selvemmin. Ulkoisia puitteita ja tilanteita kun katsoo, ei meillä olisi ollut mikään "hätä" tässä, ja toisaalta "hädän kanssa" ei muutenkaan pitäisi tehdä asioita. Ehkäpä siksi vain harvat ja valitut voivat ymmärtää tätä tilannetta, mutta senkin edestä se ymmärrys tuntuu ihanalle. Olen aina ollut ihmisenä, niin lapsena kuin aikuisena, niin oppilaana, opiskelijana,tuoreena äitinä,yksinhuoltajana jne, vaikeasti ymmärrettävä tapaus, eikä itseni selittäminen ole yhtään heelpommaksi käynyt vanhemmitenkaan :)
Mutta mutta, samaan aikaan kaiken tämän muun muutoksen pyörteessä, olen tehnyt "urasuunnitelmia" :)
Aloin jo löytää tietäni ns. normaaliammattien joukossa ja työkuviot alkoivat selkeytyä sen suhteen, millaista ns. päivätyötä olisin parhaimmillani tekemässä.
Ja sitten laitoin tietoni Auttajalistalle, ja puhelin alkoi soida.
Oli pakko ottaa suoranumero pois sieltä, ja ohjata ihmiset sivustoni kautta (eli tämän blogin, koska hienompaa alustaa en ole oikeastaan edes halunnut rakentaa- uskon että ne löytävät, keiden tarviikin) ottamaan yhteyttä, koska ensisijaisesti haluan kommunikoida tekstin kautta tulkinnoissani. Puhelun tullessa saatoin olla ihan missä vain, ihan millaisessa tilanteessa vain, enkä halunnut siltikään soittajaa torjua. Nyt toivon, että minut löydetään sivustoni kautta, ja osataan hakea se tapa ottaa yhteyttä, mikä on paras. Tottakai valikoimassa on puhelinaikojakin, mutta ne täytyy sopia niin, että minulla oikeasti on aikaa rauhassa puhua. Ilman että perhe vaatii minun huomiotani :)
Olin tosi iloinen, että valikoiduin auttajaksi näillekin ihmisille, ja mietin monia juttuja. Ensinnäkin sitä, että tarvetta on paljon. Ymmärrän. Itsekin olen joskus puuhkunut kollegoille että "katso miltä tämä minun elämä nyt näyttää", joskus sitä vain tarvii päivitystä omaankin olomuotoonsa, koska itselle ei voi tulkita samalla tavalla.
Puhelimitse tuntuu olevan monelle ihmiselle helpointa ottaa yhteyttä, ja mietinkin, miten voisin olla paremmin tavoitettavissa, oikeaan aikaan! Kaikki eivät ole facebookissa, taikka ylipäänsä halua tai pysty käyttämään nettiä niin tiiviisti. Mietin tätä asiaa, ja uskon että sekin loksahtaa paikoilleen kun aika on oikea. Nyt se antaa jo käynnistymisen merkkeejä minulle, jotta osaan olla valmiina. Silti se tulee minulle yllättäen, senkin tiedän :) Kiitos vain näistä ennakkoilmoituksista ja tietoiskuista, on kivaa olla hiukan kartalla omassakin elämässä :D
Tällaista tällä erää!
Kommentoikaa ihmeessä vaikka minulle suoraan, jos mielessänne olisi joku idea, jonka voisin toteuttaa.
Minulle saa lähettää toiveita siitä, millaista toimintaa toivoisit näkeväsi tällä TT:n sivulla.
Kuten näille soittajillekin, niin teillekin sanon, että olen kuitenkin päätoiminen äiti, nykyään kotonani asuu "enää" viisi alaikäistä lasta kaikista kahdeksasta lapsestani <3
Perheen pyöritys vie paljon kaistaa, mutta antaa myös paljon, ja toivoisin saavani antaa myös muille hippusia näistä henkimaailman asioista, sellaisessa muodossa ja sellaisella tahdilla, kuin jokaiselle on hyväksi ja tarpeen.
Kiitos tästä, rakkaudellista maanantaita Sinulle
Suojauksia ja siunauksia elämääsi
Tässä on minun elämäni helminauha ja ydin.
Millainen Sinun on?
With all my Love and Compassion, Ajna ∞
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti