Niin kauan kuin on maan tomua, on elämää

Heipä hei vaan vuosi 2022! 

Olet jo hyvää vauhtia menossa eteenpäin, kuten sinun, Ajan, kuuluukin. Olen pahoillani, mutta me ihmiset olemme usein hitaita. Tai oikeastaan olemme niin painavia, ettemme vain ehdi Ajan mukaan. Meiltä kuluu paljon enemmän energiaa pysyä Ajassa mukana, sillä kiinnitämme huomiotamme niin paljon muuhun, kuin siihen mitä tapahtuu juuri nyt. Elämme joko menneisyydessä tai haaveilemme tulevaisuudesta, jolloin meidän NYT- hetki purjehtii ohi, ja tärkeitä asioita jää huomaamatta ja taltioitumatta muisteihimme. Aika hujahtaa ohi, kuulostaa varmaan tutulle?

On myös toisenlainen tapa ajatella tätä Aika- asiaa. Olemme niin kuormittuneita, ettemme yksinkertaisesti pysty elää rehellisessä, autenttisessa NYT- hetkessä, koska se on täynnä huolia ja ahdistusta. Odotuksia ja vaatimuksia niin oman itsemme sisältä, kuin myös ulkopuoleltamme yhteiskunnasta, läheisiltämme, työstä...kyllä te tiedätte! Kun pinnistelemme näiden odotusten kourissa pohtien, kuinka selviydymme parhain päin, meidän NYT- hetkemme menee ohi. 

Näin on käynyt myös minulle. Kirjoitin viime vuonna kokonaista kaksi blogikappaletta tähän blogiin. Jossain vaiheessa, oikeastaan aika useaankin otteeseen, kävin Facebook sivullani, selasin asetuksia ja katselin "poista sivu"- asetusta. En kuitenkaan tehnyt sitä, vaikka monesti siinä kohdassa kävinkin katsomassa, ja miettimässä jatkaako vaiko ei. 

Miksi en sitten poistanut sivuani Facebookista? No ensinnäkin ajattelin että JOS joku ihminen, joka seuraa tai on tykännyt sivustani, sattuisi mahdollisesti haluamaan tulla lukemaan jotain kirjoituksiani JUURI, kun olisin poistanut sivun. En halunnut pettää ketään niistä ihmisistä, jotka ovat seuranneet "Toivon Tähti"- sivustoa.

Toinen syy oli se, että se sivusto, ja tämä blogi, nämä ovat osa historiaani. Tässä on auki kirjoitettu henkistä matkaani, jota olen pyrkityt myös jakamaan teille muille. Avuksi, oppaaksi ja inspiraatioksi teille, jotka olette sattuneet näkemään sivustoni päivityksiä. Tosin, koska uutta materiaalia ei ole tullut, en usko että juuri kukaan on käynyt varta vasten sivustolla taikka täällä blogissa, ne algoritmit ovat aika ankaria, aivan kuin koko elämän odotuksetkin! Jos et ole tuottelias, kukaan ei huomaa sinua, ei muista sinun olemassa oloa, eikä perään huutele. 

 🚩Tällaiseksi on elämämme mennyt, ja tällaisena se pysyy ellemme itse ymmärrä painaa jarrua ⚠🚫

Joulun alla koin kumminkin kutsumusta muistaa teitä, kertoa etten ole ihan vielä laittanut hanskoja naulaan, vaikka 2021 vuosi olikin aikamoista hurukyytiä koko vuosi. Tein postauksen sivulle, tällaisen:

Jofielin Maailma

Julkaisija: Marika Mettinen  · 2. joulukuuta 2021  · 

Heipä hei!

Tänään minulla läikähti sydämessä sellainen idea, jonka laitan nyt eetteriin teille luettavaksi.

Mieti kenelle haluaisit lahjoittaa aineettoman lahjan tänä jouluna?

Olisiko joku ystäväsi vailla pikaista katsausta omasta elämästään?

Arvon kolmelle (3) tähän postaukseen kommentoivalle lahjaksi kahden kysymyksen/ aiheen pikaluennan. Saat itse päättää milloin haluat lahjasi käyttää. Jos haluat antaa lahjana tämän mahdollisuuden myös jollekin toiselle, tägää hänet tähän postauksen mukaan. Saat tietenkin ihan itsekin osallistua

Arvonnan suoritan jouluaattona ja ilmoitan täällä henkilöt, joille lahja osui.

Luenta toteutuu siten, että olemme yhteydessä joko sähköpostitse tai messenger/wa keskustelussa, jos toivot liveä.

Milles kuulostaa, kenelle haluat antaa lahjan vai onko itselläsi mielessä asioita joihin toivoisit henkimaailmasta energioiden tulkintaa?

Valolla ja rakkaudella!

Sain kolme tykkäystä tähän postaukseen, ei yhtään kommenttia, ei yhtään ilmaisua siitä, että joku haluaisi vaikka lahjoittaa luennan ystävälle, ja tägäisi ystävänkin mukaan, joka olisi tietenkin voinut osallistua itsekin ja niin edelleen. Tulin jonkin verran surulliseksi asiasta, sillä olin miettinyt tämän tarjouksen valmiiksi niin, että pystyisin suorittamaan arvonnan jouluaattona, vaikka olimmekin perheen kanssa kylpylälomalla, ja antaa joillekin joululahjan tätä kautta.

Tämä arvonta oli jotenkin sellainen viimeinen hengenveto ja koetus sille, onko minulle täällä tarvetta enää tällaisena henkisenä tulkkina. Ymmärsin kyllä, että tuskin kovin moni oli tätä edes nähnytkään (tai hetkinen, postauksen yhteydessä lukee statistiikat: 96 tavoitettu. Tämä tarkoittaa, että 96 ihmistä eivät halunneet itse osallistua, tai antaa tätä kenellekään lahjaksi)

Harmittelen, etten aikoinaan, kun aktiivisesti tein luentoja, pyytänyt palautteita. Usein sain kyllä sähköpostitse viestejä ja hämmästelyjä, kiitoksia, mutten ymmärtänyt silloin pyytää niitä tänne Facebook- sivulleni tuomaan luotettavuutta. Tällä hetkellä minulla on yksi arvostelu, jossa henkilö ei suosittele palveluani. En muista tehneeni hänelle luentaa koskaan 💜 Sen sijaan muistan useita henkilöitä, joiden kanssa olen vuosien aikana ollut useinkin yhteydessä, enkä suinkaan ole sulkenut yhteyttämme sen jälkeen kun olen kirjoittanut luennan, vaan olen aina sanonut, että pitää kysyä jos jokin asia ei aukea. Minä tulkitsen tietenkin oman kokemusmaailmani kautta näitä asioita, ja toisinaan joudun tutkia asiaa pitkäänkin, että saan varmasti rehellisen vaikutelman, ettei esimerkiksi minun omat arvot tms sotke saatua tulkintaa. Pidän tätä työtä todellisena kunnia-asiana, sillä pääsen näissä tulkinnoissa hyvin lähelle ihmistä ja hänen haavoittuvuuttaan, kipukohtiaan. Kuin myös tietenkin niitä iloja, onnistumisia ja onnistuneita "ohjauksia" elämänsuunnan ollessa kyseessä.

Kirjoitan tätä postausta nyt kuitenkin Suurella Ilolla, sillä minun olemukseni on tunnistettu! Yllättäen minuun otti yhteyttä ennalta tuntematon ihminen, ja hän alkoi jutella minulle henkisiä asioita, kysellä miten tämä ja tämä menee, ja totesi epäilevänsä että olen noita. Keskustelimme asiasta eilen pitkään ja hartaasti, ja nämä keskustelut saivat taas liekin lepattamaan sisälläni. Kuulin taas kutsun 💓 Eräälle tärkeimmistä ystävistäni olen valitellut usein viime vuoden aikana, kuinka minua harmittaa että aktiivinen henkisyyden harjoittaminen jäänyt niin vähiin, ennen kelluin muissa maailmoissa pitkiäkin aikoja, osasin mennä lepäämään henkimaailmaan. Eilen oivalsin, että se on juuri se asia mitä tarvin! Tai siis sitäKIN tarvin. Se on askel oikeaan suuntaan, siihen suuntaan joka on ominta minua, ja joka tekee minulle itselleni hyvää, ja sitä kautta voin antaa sitä hyvää muillekin.

Yhtäkkiä Facebook olikin armollinen, ja antoi minun vaihtaa sivuston nimen Toivon Tähti -> Jofielin Maailma. Blogi on ollut Jofielin Maailma- niminen jo "kauan", mutta jostain syystä FB ei antanut vaihtaa sivuston nimeä. Mutta EILEN oli Jofielin Maailman virallinen syntymäpäivä! Toivon Tähti on jo yrityksenä rekisteröity, ja vaikken yritys olekkaan, en voi käyttää samaa nimeä, jolla on jo jokin "tavaramerkki" ja toimiala. Jofielin Maailma on toistaiseksi "minun", mutta koska en ole yritys, en voi rekisteröidä nimeä itselleni, toivon vain että saan itse käyttää tätä. Ja miksi Jofielin Maailma? Jofiel on ihana keltaisen energian ja säteen arkkienkeli, josta voit lukea halutessasi lisää täältä

Nyt suljen tämän pitkääkin pidemmän kirjoituksen, jolle oli selkeästi tarve, ainakin minulla itselläni. Olen nyt todella tyytyväinen että sain tämän pitkän hiljaisuuden ja tukoksen liukenemaan. Tein itselleni hyvän työn, ja olen täällä olemassa sinuakin ohjaamassa ja tulkitsemassa näkymätöntä maailmaa tarpeidesi mukaan.

Kyllä tässä olikin juttua vuoden hiljaiselon verran 😍

With all my Love and Compassion ∞

Helmikuun juttuja

Heipä hei! 

Vuosi on jo hyvällä mallilla, oikeastaan tuntuu, että aika olisi aivan hujahtanut nenän edestä. On ollut paljon kaikenlaista itselläkin, ja muutenkin minusta tuntuu että alkuvuodet menevät jotenkin opetellessa ja tasapainoillessa uuden vuoden energioissa. Vaikka vuodenkierto onkin jatkuva spiraali ilman katkoksia, olo on monesti joulukuusta tammikuuhun siirryttäessä, kuin "putoaisi kalenterista", sieltä joulukuun lehdeltä kohti tammikuuta joka on jossain alapuolella. Minulla meni koko tammikuu siinä, että pidin kiinni tästä pyörteestä ja pudotuksesta, ja ryömin kohti helmikuuta. Jotenkin tämä helmikuun alku helpotti jotain painetta minussa, vaikka usein tuntuukin kuinka oikein sisin kihisisi asioita, joiden pitäisi päästä ulos, joko ihan puhuttuna tai konkreettisina tekoina. No nämä ovat varmasti minun ainainen "riesa", sillä tällainen ihminen kun tuntee ja kokee niin paljon. herkkyys on ihanaa, mutta on se myös kuluttavaa. Myös tämä asioiden jarruttelu on turhauttavaa. Tietää että jotain olisi tulossa, muttei saa sitä ulos, toimintaan. 

Tuntuuko yhtään tutulle kenenkään elämässä tällainen?

Miten olette jakselleet korona-aikana, vaivaako epävarmuudet ,pelot, yksinäisyys entistäkin enemmän? 

On todella kuluttavaa tasapainoilla tässä ajassa, niin monet tunteidenvoimat mylläävät ja yksinäisyys ilmestyy vakiovieraaksi tupaan kuin varkain. Toisaalta yksin olossa, silloin kun se tuntuu hyvälle ja on vapaaehtoista ja voimaannuttavaa, on paljon potentiaalia itsensä kuulemiselle. Ihminen tarvitsee sitä aikaa, ettei korvissa soi ja helise muu kuin hiljaisuus, ja ne omat ajatukset. Voi aivan hätkähtää sen keskellä, millaisia asioita sitä alkaakaan kuulla. Nykyaika on niin täynnä ulkoapäin tulevaa ärsykettä, joka peittää alleen sen "oman äänen". Tietenkin on mukavaa ja hyödyllistäkin käyttää digitaalista tiedonhakua, mutta on tärkeää säädellä sitä aikaa, kauanko altistamme itseämme sille. Jos työsi on ruudun äärellä istumista suurimmaksi osin, korvasi, aivosi, hermostosi, koko systeemisi tarvisi vastapainoksi lehtien kahinaa, tuuleen huminaa, seinäkellon hiljaisen tikityksen tai lämpimän kissan kehräyksen sylissä. Usein vain juutumme siihen helppoon viihdykkeeseen, joka antaa näennäisesti tekemistä, kun väsynyt mielemme kaipaisi oikeasti lepoa. Tämä lienee yleinen ongelma nykyään, itsekin tunnistan tämän.

Ei ole pöllömpi "viisas mies" ollut, joka sanonut : "Kun olet väsynyt, lepää!" 

Pätee erityisen hyvin nimenomaan mielen väsymiseen, jonka usein hiljennämme vaatimusten takia. Älä tee sitä, lepää. Aloita sitten uusin silmin työsi, jonka ehkä keskeytit levätäksesi.

**********************************************************

Juuri nyt tässä hetkessä: Oikein ihanaa Ystävänpäivää juuri sinulle! 

Toivon että ympärilläsi on ihmisiä,joita voit täydestä sydämestäsi kutsua Ystäviksi. Vaikka tämä aika hillitseekin suurempia fyysisiä kohtaamisia, mutta onneksi meillä on nämä virtuaalisetkin kanavat käytössä. Ihan ajatustensiirrolla emme vielä pelkästään pärjää, mutta tärkeiden ihmisten kanssa, ja keskittymällä toiseen, voit hyvinkin luoda sydänyhteyden, jossa vaiston varaisesti oman herkkyytesi kautta voit kuunnella sen toisen tunteita. Kokeile! 

 

Tässä Ystävänpäivän alla päätin tehdä myös uudistuksen ->

Jofielin Maa laajentaa Twitteriin! 

Hiljalleen jaan päivityksiä tähänkin somekanavaan, sitä mukaa kuin "inspiraatio" nousee ja tulee teille jotain kerrottavaa jostain tietolähteestäni käsin. 

Haluaisin ehkä eniten jakaa niitä pläjäyksiä ja viestejä, joita saan spontaanisti missä vain, milloin vain. Voisitte kommentoida, resonoiko viestit kenellekään. Olisiko kysyntää?

With all my Love and Compassion ∞

Mun koti on...täällä????

Olen tässä henkilökohtaisessa elämässä kipuillut identiteetin kanssa, tuntunut että olen hukassa itsestäni, että sisin on tyhjää täynnä, että olen ihan hukassa itseltäni, siitä mitä minun "kuuluisi" olla oman sisäisen tunteeni mukaan.
Ja sitten - tämä kuva!!
Kuvan on ottanut valokuvaaja Jukka Risikko

Niin, mitä ihmettä tästä kuvasta, niinkö?

Visiot alkavat kulkea pään sisällä, ja piirryn tuohon kuvaan itse. Tuohon pellolle istumaan kummallisissa ryysyissäni, vähän samoin kun tänään kotipihalla maadoittelin itseäni.
Minä ja noita sisälläni. Noita, ei minkäänlaisella negatiivisela twistillä miellettynä, vaan se sellainen mystinen olento, joka näkee enemmän kuin silmät näkevät. Siinä istun ja tunnistan tässä jotain hyvin hyvin omaa, tuttua ,minua. Minua!!! Tämän minä tunnistan itsessäni, vaikka niin moni muu asia onkin täysin vierasta itsessäni.

Tuo valoilmiö on pysäyttävä, tuo maisema on lumoava. Se on itseasiassa Lapualta, juuri siitä suunnasta maata, jossa tunnen henkisen kotini olevan, kuinkas sattuikaan. Tuo kuu edustaa jollain lailla kotia, kaipuuta jonnekin enemmän kotiin. Mitä ihmettä?

Tämä noita pysyttelee hiukan kauempana talosta, ei halua olla häiriöksi vaikka lumoutuukin kuusta. Kauneus on kaikkien saatavilla, ja kuun voima saatavilla heille jotka vain haluavat. Taikakalut on laitettu kuunvaloon latautumaan, ja kuten aurinkoakin, tämä noita rakastaa kuuta. 

Sanaton. Onnellinen. Kiitollinen.
Kiitos tästä kuvasta ja tästä matkasta jonka sain tehdä tämän kuvan kautta.



With all my Love and Compassion ∞

blogikappale päivitetty 7.2.2022 
 

Satuttavaa Siirtymää

💔 on ihan sydänsuruinen olo, tunteet hajalla. Itku polttaa luomien alla ja sydäntä viiltää suru. Menetys.

Taas on se vaihe elämässä että jotain otetaan pois, jotta...ehkä sitten niin... jotain uutta tulee tilalle. En voi väittää että nauttisin näistä shifteistä, vaihdoista. Koen että omat energiat muuttuvat, niiden on kai nyt pakko muuttua koska vanha malli on kertakaikkisen vanhentunutta. Tarvin uutta suuntaa, uusin energioin.

Minulla on omanlainen fiilis tästä muutoksesta, ja tiedän jo että on luovuttava osasta sellaista mitä on rakastanut tähän saakka niin ehdottomasti. On luovuttava osasta sellaista taajuutta, joka ei enää palvele, jotta saa tilaa sille mikä on tulossa,ja mitä HALUAA,vaikkei tiedä tarkkaan mitä se on.

Tällaista on elämä värähdemaailmassa, kun toisinaan kaikki energiat ovat kuin polttavia neuloja iholla ja woodoo neuloja sydämessä :(

Tämä on itsellekin hämmentävää, saatikka että koetan nyt kertoa teille, mitä tämä on ja mille tämä tuntuu. On annettava itseni nyt valua tähän hämmentävää suruun, odotukseen, mitä tapahtuu ja missä ajassa. Mutta se on ihan kohta kuitenkin.

Puhuin tyttären kanssa hetki sitten, puhuimme manifestoinnista, kuinka hän tekee omassa elämässään ja kehuin häntä kuinka viisasta :) Puhelun jälkeen alkoi avautua itsellekin. Aloin kuunnella musiikkia,ihan ennemmin itselle tuntematonta. Käynnistin taas terapiaistuntoni YouTuben kanssa, ja annan intuition ohjata musiikkivalintoja.

Totisesti suosittelen, oli sitten hämmentävä tunnetila mikä vain! Musiikki antaa omaa värähdettä joka melko varmasti resonoi juuri oikein omaan tunnetilaasi.Se vaan on niin upeaa viisautta...

Musiikin avulla pystyin vapauttamaan itseäni irti arkiminästä ja tästä tunteesta, joka hämyllään ahdisti. Musiikki irrotti sitä tietoa vapaammin käyttööni, ja ymmärsin mitä olin itse tilannut jo muutaman kuukauden, se mihin tunsin kovasti vetoa mutta epäilin kumminkin riittävätkö voimat. Nyt alan uskoa että riittävät koska saan siihen taatusti apua silmille näkymättömiltä. Tavallaan tiedän jo nyt harmikseni, että uhraan ehkä vielä vähän lisää maallisesta elämästäni, mutta olen oppinut raskaan läksyn: jos jokin on mennäkseen, sen on annettava mennä.

Sen minkä on tarkoitus olla luona, pysyy.

Sekavilla fiiliksillä mutta kohti pintaa uiden ja tätä muuntumishetkeä kohti arasti tassutellessa.

Rauhaisaa viikonloppua kuitenkin, vaikka näin täräyttävillä energioilla täältä sitä lähettelen :)

With all my Love and Compassion ∞

Vuoden loppuun muutos tsekkaus

Tänään minua haastettiin pohtimaan muutoksia.
Ihan tuosta vain, automatkalla arkisten asioiden hoidon ohessa, sain vahvan tunteen siitä,että minun halutaan tekevän muutoksia.
Muutoksia mihin?????, kysyin.
Koetin hahmottaa ja kysyä. Ruokailutapoihin? Ei ,ei ollut se tällä kertaa. Jotain muuta sitten, mitä???? Piti hetken aikaa käydä arvuutteluleikkiä ja kuulostella tunnelmia, ennenkuin aukesi lisää.

Minua kehoitettiin alkamaan tekemään muutoksia siihen suuntaan, että lisään elämääni voimaannuttavia asioita,ja pidän huolta henkisestä hyvinvoinnistani.
Tietoiskussa oli kolmaskin asia, josta juttelin miehenikin kanssa matkalla,mutta asia on pyyhkiytynyt mielestä kuin tuhka tuuleen. Jonkinlaiseen ajatusten suuntaamiseen tai asenteiden uudelleen suuntaamiseen se liittyi ....
Minullehan usein käy näin, kun saan itselle viestiä, niin unohdan sen hyvin nopeasti ellen kirjoita sitä ylös. Samoin kun tuon muille viestiä,en muista niitä,enkä tavallaan ole edes läsnä siinä kun käsittelen muiden asioita. Sen verran mitä kirjoitan, muistan,ja sitten unohdan. Eihän toisten asiat minulle kuulukaan kuin sen tapahtuman ajan :)

Oli mukavaa! Tulee niin kevyt olo kun saa hiukan neuvoja. Nyt vain pitäisi keskittyä kuuntelemaan millaisilla teoilla taikka valinnoilla pääsisi siihen pisteeseen. Tiedän kyllä että vallankin tämän vuoden aikana energiani on hajaantunut moneen suuntaan johtuen tietenkin ihan näistä maallisista asioista, joten sitäkin tärkeämpää on kerätä säteensä ja yhdistää voimansa yhteen voimakkaaseen energiasäteeseen.

On hienoa kun on "piireissä" ihmisiä, jotka joko samaan aikaan tai hetkeä ennen kuin ehtii itse avata suutaan,kertovat samoista asioista jotka juuri omassa mielessä nousseet. Nytkin kävi tämän muutoksen ja puhdistautumisen kanssa niin. Puhuttiin tästä vuoden loppumisesta, ja siitä ettei seuraavalle vuodelle otettaisi mukaan painolastia jota ei tarvi. Siis päästää irti. Kuinka se onkaan meille vaikeaa!!!! Joutuu aivan tosissaan tehdä työtä, eikä edes yksi kerta auta,vaan energiat joiden kautta jotkin asiat ovat meihin tarrautuneet, joutuu usein katkaisemaan useamman kerran, niillä on taipumus tulla takaisin siihen kuoppaan energiakentässämme, johon ne pääsi kaivamaan kuopan ja asettumaan.
Meidän pitää täyttää ne kuopat valolla ja rakkaudella!!!
Tämä on vaikeaa ja voimia vievää. Tiedän. Itsekin tätä opettelen ja opettelen....ehkä joskus pääsen loppuun, ainakin hetkeksi.

Nyt toivottelen kaikille iloa onnea rauhaa ja rakkautta tulevalle vuodelle! Vielä ehtii tehdä oman elämän inventaariota ja miettiä tavoitteita 🌈🙏🥰

Minun tavoitteeni on ehdottomasti oppia vain olemaan. 🙏


With all my Love and Compassion ∞

Vuodenkierto

Tasan vuosi sitten muuttui taas energiat perheessäni suuren positiivisen sitoumuksen johdosta.
Paljon, ihan mielettömän paljon on taas tähänkin vuoteen mahtunut, onnea ja iloa,sekä surua ja haastetta. Sillä negatiivisella puolella on vain ikävä taipumus jäädä päälle, koska meille aika luontainen toimintatapa on murehtiminen. Silloin ne negatiivisetkin asiat jäävät sinne päähän pyörimään ja kuluttamaan meille arvokasta voimavaraa. Sieltä päästä se väsymys hyvin herkästi pyrkii laajenemaan koko kehoa koskevaksi uupumukseksi, ja jos ollaan sinne saakka päädytty, ollaankin jo ison matkan päässä siitä olotilasta, jossa ihmisen on hyvä olla. Ja työtä on paljon päästäkseen siihen hyvään oloon. Mutta se ei ole mahdotonta ollenkaan!!

Ensimäinen askel on ihmisen oma aikomus, aie, päätös, päästä ylös, korjaantua, voimistua
Se on kuin käsky alitajunnallemme alkaa päästämään irti siitä kehästä, joka meidät uuvuttaa,ja syöksee maan mutaan uudelleen ja uudelleen. Älä koskaan luovu aikeestasi nousta ja päästä takaisin valoon!

Seuraavaksi, kun pahin sumu alkaa hälvetä, vaikka oletkin vielä väsynyt ja uupunut, ja kenties et näe mitään hyvää ja iloista ympärilläsi, päätä rauhoittaa mielesi. Tiedän, se ei ole helppoa, koska niillä negatiivisilla jutuilla on yllättävän tiukka ote, ja pelkästään niiden olemassaolo vie voimia. Yritä silti! En tarjoa sinulle ohjetta meditoida, koska se voi olla aika haastavaa, mutta hyvänä ensiapuna voi toimia rentoutusohjelmat tai musiikki, jossa on sopiva taajuus aivoille ja jonka kuunteleminen automaattisesti laskee sykettä ja rauhoittaa mieltä. En oletakaan että jaksaisit sitä kovin kauaa, mutta jos jaksat niin hienoa! Pääasia tässä vaiheessa on itsesi tietoinen rauhoittaminen. Hermostosi joka ulottuu koko kehoosi, vaatii sitä, jotta aivosi, joka on koko organismisi tietokone, pystyisi toimia ja auttaa eteenpäin. Jos aivot ovat tukossa, myöskään muu keho ei ole balanssissa.

Kierrokset nousevat herkästi uudelleen, kun ne on joskus päässeet ylivirittyneeseen tilaan, joten ole herkästi reagoimassa kehosi viesteihin, joudut todennäköisesti harjoittelemaan tätä tietoista rauhoittumista usein, jopa päivittäin, ja jopa useasti päivässä. Älä huoli siltikään että koko elämäsi olisi yhtä harjoittelua, vaan hyvin pian opit pikku niksit joilla rauhoitat itsesi, ja kun opit tämän, on pienempi riski päätyä siihen uupumukseen joka kaikki negatiivinen sinussa aiheuttaa.

Ystäväni, kutsun häntä ystäväksi vaikka olen tavannut hänet vasta kerran, mutta hän on auttanut minua etänä jo paljon ja sysännyt lempeästi uudelle polulle päin, muistutti minua irtipäästämisestä.

-Se onkin yllättävän vaikeaa, koska ensin pitää miettiä, mistä haluat päästää irti. Olet ehkä jo niin tottunut sinua kuormittaviin asioihin, ettet heti hahmota mistä sinun pitäisi päästää irti. On konkreettisia asioita joista kannattaa päästää irti, esimerkiksi turha materian kerääminen on ehkä helpoin esimerkki. Omat tunnereaktiot on yksi osa, jossa kannattaa tutkailla niitä tapahtumia, jotka aiheuttavat ikäviä tunnereaktioita, ja miettiä mitä sille voisi tehdä. Jos itse tapahtumienkulkuun ei voi itse juuri vaikuttaa, voi vaikuttaa siihen millaisia tunteita otat kehoosi niistä tapahtumista. Voi olla pettynyt, voi olla loukkaantunut, mutta tunnista etteivät ne tunteet kuulu kehoosi,vaan niiden voi antaa jatkaa matkaa.  Tämä tekniikka avautui itsellekin vastaikään, kun olin hienon "kivimiehen" Jan-Mikael Maroksen kivillä parantamisen kurssilla.

On siis kaikki mahdollisuudet voida hyvin, kun muistaa auttaa itseään.

Tämä kuva on jo liki seitsemän vuoden takaa, mutta sopinee tähänkin tarinaan hyvin



Julkaisu on sivustoltani, ja löytyy 16.1.2013 päivän postauksesta.

Hymyä ja Valoa tähänkin päivääsi !!

With all my Love and Compassion ∞

Kuuntelen kutsumusta

Kerroinkin tuolla Instan puolella, että kävin palauttamassa kivillä hoitamista mieleeni viime viikonloppuna. Se käynti oli jotenkin mullistava muutenkin, vaikutukset tulivat vain vähän jälkijunassa. Olin niin jännittynyt uudesta paikasta ja uusista ihmisistä, etten ehtinyt sulaa sinä aikana- tarkkailtavaa oli niin paljon :) 

Kotimatkalla autossa illan pimeydessä alkaa silmien takaa nousta kuvaa jossa minun käsien välissä on ihmisen pää. Tämä ihminen makaa edessäni ja pää lepää käsissäni. Vaihdan käsien paikkaa välillä jopa kasvoja sivelen. Tiedän että hoidan, mutten tiedä ollenkaan muuten ”mitä teen”. Se näky veti minua puoleensa ja koin että tuo on todellakin sydämeni asia, jota haluan tehdä. Kerron matkalla miehellekin ja hän haluaa tukea minua siinä mitä ikinä haluankaan tehdä ❤️

Liekö taas liian kirkas valo ollut minussa ja meissä, mutta mies päätyi aivan hirvittävään mustaan aukkoon, syvään negaan. Minä hänen mukanaan. Jo samana iltana. Ymmärsin että nyt on voimat kulutettu niin pahoin, että halusin heti alkaa selvittää syytä. Niinpä ensin yhteys tätiini, joka aina etäältä osaa kertoa mikä häiriö milloinkin meillä kyseessä.

Minä sain taivaallisen avun seuraavana päivänä ja oloni koheni entiselleen. Hoitoa vastaanottaessani näin taas näyn- se oli kuin pallo jonka päällä oli harvakseltaan "lankaa", se oli hyvin heikko ja hauras. Mutta sitten siihen palloon alkoi tulla kiinteitä palasia,ja se alkoi korjaantua. 
Nyt on mieli selkeä ja pää täynnä valoa ja kiitollisuutta, niin että kyynelehdin vähän väliä. Sanat tulevat selkeästi suusta, ja elämä näkyy omana sotkuisena vyyhtinään, mutta niin että ymmärrän sitä edes hiukan. Miehelle luvattu sama apu, sitten voimme taas tankattuina jatkaa haastavaa arkea eteenpäin.

Mikä tämän jutun pointti on? Aika monikin juttu. Henkisellä polulla tapahtuu vaikka mitä, ja toisinaan se elämänenergia vain hiipuu monien eri juttujen vuoksi. Toiset ovat sille lie alttiimpia? Mitä voimakkaampi valosi on, sitä mieluummin sinua halutaan häiritä. Onneksi on keinoja auttaa energiaa palaamaan ja tasapainottamaan ihmistä kokonaisuutena, ja siksipä tunnen viimein sen kutsumuksen, joka sisällä on kolkuttanut. Se joka kertonut että haluan tehdä ”jotain” mutten tiennyt mitä. Nyt tarvin vielä rohkeutta hypätä mukaan ja alkaa toteuttaa sitä haavetta joka muhinut jo muutaman vuoden sisälläni.
Kiitos Kiitos Kiitos!
Helppoa tietä ei ole minulle annettu, onneksi matkalleni on kuitenkin siunaantunut aina auttajia kun on kyse ollut viimeisistä voimista ❤️🌈❤️

4 t

With all my Love and Compassion ∞

Onni täällä vaihtelee, taivaan Isä suojelee

Olen saanut tasaiseen tahtiin ilmoituksia Facebookista, että sivullani on uusia tykkääjiä tai seuraajia. Mietin, mistä he minut vielä löytävät, en ole ollenkaan aktiivinen, enkä mainosta sivuani enkä palveluitani missään, enää.
Tulee suorastaan huono omatunto ja huijaritunne, kun uusia ihmisiä löytää sivuni,ajattelevat ehkä löytäneensä jotain joka auttaa heitä elämässään eteenpäin. Tämä on ollutkin minun motiivini, kun sivustoni pystytin, muistaakseni... niin, milloin? Nyt en edes muista!!

Haluan edelleen auttaa, haluan ohjata ja jakaa sitä tietoutta ja vallankin sitä tunnetta ja varmuutta siitä, että elämä jatkuu. Haluan, en vaan ole jaksanut paneutua tuottamaan julkaisuja mistään, sillä olen niin kunnianhimoinen ihminen, että kaikki minkä tuotan ulos omissa nimissäni, on oltava autenttisesti minun ikiomaa ajatusta. Harvoin jaan edes mitään, sellaisia suuria "tietoja" jotka haluan saada kaikkien tietoisuuteen. Mutta tosiaan, kovin vaisuksi olen heittäytynyt. Elämä on väsyttänyt minua niin paljon.

Vasta kun perheemme oli, tässä ja edellisissä kokoonpanoissaan, muuttanut kuuden vuoden sisään viidennen kerran, tajusin että oikeasti, olen aivan järjettömän väsynyt! Muuttaminen on todella raskasta, mutta pidin sitä aina kilpailuna itsenikin kanssa, pitäähän minun jaksaa, olenhan minä jaksanut koska on ollut pakko vaan jaksaa, hoitaa toisinaan aivan yksinkin elämässä yhtä aikaa seitsemää lasta kotona, joten onhan minun jaksettava tämäkin. Olen ollut aika armoton itselleni siinä ,mitä minun on jaksettava auttaakseni muita ja viedäkseni perhettä eteenpäin, ja samaan aikaan olen tuonut viestiä ihmisille tuonpuoleisesta, kuinka heidän toivotaan antavan armoa ja lepoa itselleen,ja kiitettävä itseään. Jokainen viesti joka kauttani on kulkenut, on antanut minulle palkinnoksi hyväntuntuista energiaa, koska henkimaailman olemus on niin suurta rakkautta.

Katselen usein sivuani Facebookissa ja näen tämän blogin joka kerran kun kirjoitan jotain meidän arkiblogiimme. Yritän aina kirjoittaa, koska olen aina kirjoittanut, rakastan kirjoittamista. Se on tapani tutkia elämää ja tunnustella asioita. Tulkinnoissanikin käytän välineenä kirjoittamista, sähköpostia. Toisinaan asiat voivat tulla äänenäkin, mutta se on minulle vähän oudompi olomuoto. Toisinaan, ihan pyytämättä, kun asiat alkavan vyöryä ulos, ne on toki tuotava päivänvaloon silloin kertomuksen muodossa omalla äänellään, silloin se on ihan spontaania. Toki omassa elämässäni puhun kyllä paljon ;)
...Mutta haluaisin kirjoittaa. Haluaisin sanoa edes jonkin rohkaisevan sanan seuraajille, jotka sattuvat saamaan päivitykseni- tilastojen mukaan oikeasti kovin moni seuraajani ei edes näe päivitykisäni, se lienee joku Facen oma juttu, mitä näytetään ja kenelle.
...mutta haluaisin kirjoittaa! Haluaisin jakaa edes jotain, mutta pääni on tyhjä. Ja mitään tyhjänpäiväistä en halua kirjoittaa. Ammattiylpeys se on minullakin. Tämä kaikki on varmaankin nyt pahoitteluni teille sivuni seuraajille, että juurikaan sisältöä en ole jaksanut tuottaa. Omalla tavallaan koen myös, että nykyään "tätä samaa" kirjoitetaan niin monella sivulla, ja koskapa en ole ollut koskaan kilpailuhenkinen, annan muille estradin, ja liityn itsekin muiden sivustojen lukijaksi. Välillä olen samaa mieltä, toisinaan en, joskus kommentoin omien tulkintojen kautta asioita, usein vain hymyilen taustalla lueskellen ja nyökytellen. "Aivan totta, juuri näin se menee. Kyllähän minä tämän tiedän. " On kuitenkin hyvä tuntea ja tietää, että tietää. Että se lahja on tallessa, mutta siirretty taka-alalle odottamaan uutta kukoistusta kenties?

Aikoinaan kirjoittelin yhdelle vauvapalstalle todella aktiivisesti. Minut opittiin tuntemaan siellä äitinä, joka näkee asioita ja voi antaa näkymän verhon taakse tuonpuoleiseen. Minulla oli paljon kysyntää ja kun lahjaa käytetään, se pysyy yllä ja kasvaa ja vahvistuu.  Siihen aikaan eräs nykyäänkin tunnettu kollega sanoi,että minulle oli iso tilaus silloin tällä vauvapalstalla näiden äitien keskuudessa.Olin herkkä tuntemaan toisten äitien värähteet, olinhan siihen aikaan itsekin moninkertainen äiti ja moninkertainen pikkulapsien äiti, joten tuntosarvet olivat ojossa, ja ottivat signaalia vaikka mistä. Se oli jotenkin hienoa aikaa.

Nykyään muistelen niitä aikoja kuin vanhus muistelee nuoruuttaan. Minulle on kyllä luvattu että minä tästä vielä nousen ja vahvistun, ja voin julistaa omaa tietoani, tämän toisen maailman saloja, muillekin. Antaa lohtua. Auttaa solmukohdissa.
Itseään selvänäkijä ei oikein voi auttaa, minäkin joudun turvautua toiseen energiatason työskentelijään kun tarvin latausta ja puhdistusta. Mutta Tieto, se on kristallin kirkasta selvätietoa edelleen, ja tässä oman henkisen kehitykseni myöhäisessä etsikkovaiheessa, kamppailen ihmiselämän tuottaman väsymyksen ja toisaalta tämän selvätiedon kanssa, joka kyllä kertoo mitä minun pitäisi tehdä... Tämä myöhäisempi etsikkoaikani, eli viimeiset kuukaudet, vuosi, on ollut sikäli hassua aikaa, sillä kun aloitin tämän elämäntien, ja siitä kun viimein ymmärsin että se tieto mitä saan, on todellakin totta, johan niistä on ensimäisestä yli 20 vuotta ja ymmärryksestäkin jo melkein sen saman. On varmaan 20-vuotis päivityksen aika?

Eniten on hoidettava nyt itseä. Lävitseni on mennyt niin paljon erilaista energiaa, ja myös fyysisessä elämässäni olen joutunut hyvin hyvin erilaisten,raskaiden ja pahojenkin energioiden piinaamaksi, sillä tiedän että olen vahva valo, ja sellaista voi "alamaailma" pitää niin suurena uhkana, että kiinnittyy minuun ja haittaavat elämääni aivan hirvittävästi. Se on taistelu, jossa minua koetetaan nitistää niin voimattomaksi, piru pitää pihdeissään, voisin sanoa kansankielisesti.

Pyydän apua siihen, että malttaisin nyt asettua tähän elämään vain itseäni varten. Se on mielettömän vaikeaa koska on lapset, mutta se olisi nyt ainoa keino säilyttää "minut". Mutta kuinka malttaa, kuinka antaa lupa itselle ihan rehellisesti olla väsyny. Minä olen väsynyt ja silti koetan vain touhuta eteenpäin.
EI! Ei sillä lailla. Olen ymmärtänyt hiljattain sen yhtälön, mitä herkempi eetterikeho on, mitä hienojakoisemmalla pölyllä olet kuorrutettu (pölyllä kuvaan ehkä eniten energiakenttää ja niitä hippusia joita siihen tarrannut) sen tarkempi on oltava sen väsymyksen ja lepäämisen tasapainon kanssa. Meinasin kirjoittaa "olisi oltava", mutta ei se niin ole, vaan se vaan ON OLTAVA. Itsekkyyttä on opeteltava siinä muodossa että osaa rakastaa omaa kehoaan ja mieltäänkin oikein.
Toisilla on enemmän "rautaa" eetterikehossaan, he ovat niitä voimanpesiä, kuin härkiä. Usein vähemmän herkkiä kuin meikäläiset, joka osaltaan suojaakin heitä paremmin. Pikku hiljaa kun alkaa tässä iässä ymmärtää itseään, ehtii vielä opiskella sen ihmisyyden oppimäärän joka sinun on tarkoitettu oppivan tällä kierroksella maan päällä :)

Halusin kirjoittaa teille tämän "kirjeen"- en ole mennyt minnekään,mutta en vain voi nyt rehellisyyden nimissä jakaa paljoakaan- mutta sen vähän näette tässä taikka Instagramissa on myös tilini.

Lähetän teille kaikille siunauksen joka minun pyydettiin välittämään jokaiselle lukijalle, laittamaan käteni tässä virtuaalisesti teidän päällenne ja vuodattamaan tämän vaaleanvihreän samettisen energian teille. Se olkoon paarantavaa meille kaikille! 

Kiitos ja Amen.

With all my Love and Compassion ∞

Anteeksiantamisesta

"Pyydä anteeksi" -opetetaan toivoakseni jokaiselle lapselle jo pienestä pitäen, opetetaan sitä omaatuntoa ja tunnistamaan oikea väärästä. Meille jokaiselle kasvaa kuitenkin omanlainen omatunto ja käsitys oikeasta ja väärästä, omanlainen oikeudentunto mitä sallin itselleni tehtävän ja kuinka kohdeltavan ja vastaavasti mitä sallin itseni tehdä ja kuinka kohdella muita.

Emme vain ole täydellisiä olentoja, joten anteeksi pyytäminen tulee jokaiselle ajankohtaiseksi aika ajoin.
Ei se ole heikkouden merkki jos pyytää anteeksi, vaikka ei 100% olisikaan itse ollut syyllinen. Monissa tilanteissa kumpikin osapuoli ovat päätyneet toimimaan joko vasten omia periaatteita tai sitä minkä tietää kyllä oikeaksi, tai vaihtoehtoisesti niin kuten ei edes piittaa toimia oikein, jonka vuoksi syntyy tarve anteeksi pyynnölle.
On hyvä kuitata nämä vääryydet heti pois ja pyytää anteeksi, sillä tämänkin kaltaiset tapahtumat jättävät ikäviä lommoja meihin henkisellä tasolla.

Itse anteeksiantaminen on omanlaisensa vaikeakin asia toisinaan. Voimme olla syvästi loukattuja jonkun taholta, joka ei itse katso aiheelliseksi pyytää anteeksi, on kenties toiminut itse oikein eikä näe minkäänlaista tarvetta pyytää anteeksi.
Liian usein joudumme hyväksymään sen tosi asian, ettemme saa koskaan anteeksi pyyntöä. Tämä jättää meihin erityisen raskaan jäljen, joka voi alkaa vaikuttamaan koko elämäämme, ellemme osaa alkaa puhdistautua itse siitä.
Anteeksi antaminen sellaiselle, joka ei edes pyydä anteeksi, on yksi vaikeimpia tehtäviämme ihmisinä.

Miten tehdään työtä anteeksiantamisen hyväksi silloin kun toinen ei pyydä anteeksi?

Lähtökohta on se, että sinulle itsellesi on armollisempaa antaa anteeksi. Helpompaa usein koetaan olevan katkeruuteen jääminen, mutta se ei ole sinulle itsellesi hyväksi eikä oikein.
Mutta se on vaikeaa!
Työskentelet kenties järjen tasolla ja ymmärrät, miksi tuo ihminen on loukannut sinua niin syvästi. Ymmärrät ja hyväksytkin kenties sen, koska emmehän me voi toisen käytöstä määrätä- kukin on mikä on.
Mutta tunnetasolla sinulla on suuria vaurioita. Sydämesi ja tunteesi ovat saaneet iskuja, ja sellaisessa tilassa on hyvin vaikeaa koettaa antaa anteeksi. Pitäisikö tunteet koettaa sammuttaa kokonaan, jottei satu- onko se edes mahdollista?

Minä annan sinulle anteeksi.
Annan sinulle anteeksi vaikka et sitä edes halua tai pyydä.
Annan sinulle anteeksi koska välitän itsestäni.





With all my Love and Compassion ∞

Tervehdys aikojen takaa!

Varovainen heipatus täältä pölypilvien alta!
Olen kyllä kuullut kutsunne- uusia sivun seuraajia on tupsahdellut yllätyksekseni tämä aikana, jolloin mykkyyteni on ollut käsinkosketeltava möykky estäviä energioita, jotka ovat tehneet työtään tehokkaasti.
Olen ilahtunut jokaisesta uudesta kontaktista,ja ollut hämmästynyt samalla, kuinka hauskasti minua on koetettu rohkaista takaisin. Olen jokaisen uuden kohdalla tuntenut sykähdyksen sisimmässäni, ja tunteen että haluan antaa teille jotain! Haluaisin taas pystyä ammentamaan sieluni kautta teille eteeristä luettavaa ja koettavaa, sillä se on ollut kutsumukseni jo hyvin pitkään, ja onneksi sainkin sitä tehdä aktiivisesti hyvän tovin.

Henkilökohtainen elämä on ollut viimeiset reilun puolitoista vuotta suuressa myllerryksessä, ja vaikka se myllerrys on ollutkin korjaavaa, on se ollut mielettömän uuvuttavaa ja kuluttavaa, niin että ihan liian usein olen tuntenut olevani kuin märkä rätti vain, joka ei jaksa tehdä mitään.

Niinä hetkinä olen vain jaksanut rukoilla, että jaksan ja kestän seuraavaan hetkeen. Minua on piinanneet fyysisiksi muodostuneet oireet, joista jonkinlainen osa on ollut ns kosmista häirintää, eli kaikenlaisista negatiivisista ajatuskertymistä muodostuvia pahola energioita, jotka vaikuttavat aika traagisella tavalla minunlaiseeni herkkään ihmiseen. Tätini on ollut suurena apuna ja tukena,ja poistanut näitä haittaenergioita ja muita roikkujia kentästäni. Näiden haittaenergioiden vaikutus on lamannut minulta jopa spontaanin kyvyn suojata itseäni joka tilanteessa.
- ne toimivat oikeastaan samoin kuin tietoliikennevirukset: rikkovat suojauksen ja tekevät haavoittuvaiseksi. Tätä on todella raskasta kokea, mutta minua on auttanut se, että minuun on uskottu ja vakuutettu etten ole oikeasti tullut "kuuromykäksi" ja puhekyvyttömäksi, sillä sille se tuntuu kun menettää itselleen tärkeästä lahjasta sen helposti saavutettavan osan. Sen yksinkertaisen taidon siirtyä henkimaailmaan lepäämään aika ajoin, silloin kun maan voima haluisi pitää minua tiskirättinä maassa.

Me olemme perheenä tekemässä sellaista hauskaa energeettistäkin liukumaa tästä tilanteesta, hetkestä ja paikasta toiseen. Minua on hirvittänyt koko kevään tämä tunne ja veto ja tieto että tässä kohtaa tämä tarina näine energioineen  loppuu, ja on vaatinut hurjasti rohkeutta tehdä siitä näkyvää ja konkreettista. Vieläkin hetkittäin hirvittää, mutta tiedän -siis uskon jo- että se on välttämätöntä, jotta kehitys voi viedä minua ja meitä kaikkia, eteenpäin. Vaikea selittää mille se tuntuu, kun päivätajunta moukaroi konkreettista faktaa sekä epäilyksiä ja jännitystä niskaan, mutta sielutietosi tietää, että näin on juuri hyvä. Että kun pysyn rauhallisesti tässä kannassa ja uskon ja luotan tähän ratkaisuun, niin kaikki sujuu.

Joka tapauksessa... olen saanut paljon hoitoa, ja vaikka tavallaan nolottaakin, että itsekin tarvii hoitoa, ei siinä oikeasti ole mitään ihmeellistä. Hierojakin tarvii itsekin hierontaa, ja kokki ruokaa myös itse, ei se ole sen kummempaa. En ole kaikkivoipa minäkään, mutta nyt iloitsen tästä voimaantumisesta ja tunnen että se tie jonka valitsin tähän muutokseen, on oikea, sillä se vaikuttaa minuun niin positiivisesti. Aluksi luulin että vaikutus olisi vain näkyvän maailman konkreettisissa jutuissa, mutta suureksi iloksi huomaan että vaikutus on kokonaisvaltainen.

Mietin myös rooliani tämän sivuston kirjoittajana ja luojana. Haluan tarjota teille niin omaa matkaani ja sen kokemuksia, että tietoa ja selvyyttä omiin kokemuksiinne ja kysymyksiinne kokonaisvaltaisesti henkimaailmasta ilmiöineen.
Aion jatkaa luentojen tekemistä, ja ilmojen viilennyttyä selkeästi syksyn tuoksuiseksi, syntyy jotain uuttakin eetteriin.

Siihen saakka - Olen täällä kuulolla ja kerron tämän perhettämme liikuttavan liukuman etenemisestä siitä näkökulmasta, mitä näkymättömän maailman puolella tapahtuu, jotta meidän näkyvässä maailmassamme ja päivätajunnassamme nämä asiat liikahtaisi ja näyttäytyisi meille tällaisena kuin ne näyttäytyy. Se on vähän kuin teatterissa verhon takana tapahtuva taustatyö - niin henkimaailmakin on ihan tässä, verhon takana, tekemässä taustatyötä, auttamassa, tukemassa ja lohduttamassa meitä ihan jokaista.



Tämä kuva kertoo minua kohdanneesta asiasta joka on tietenkin ollut suuri lottovoitto, mutta samalla iso työstämisen aihe joka kuluttanut voimia. 


With all my Love and Compassion ∞

Oma tila

Oletko koskaan miettinyt, millaisessa ympäristössä voisit parhaiten? Mikä olisi sinun unelmamiljöö jos voisit valita siihen palaset kuin Unelmien verkkokaupasta?

Minua heräteltiin pohtimaan unelmiani. Kuinka vaikeaa!!!
Olen tottunut olemaan vaatimaton elämän suhteen, enkä ole koskaan kovaan ääneen vaatinut itselleni jotain, joten ajatus oli todella vieras. Onhan vuosien varrella monestikin tullut ajatuksia asioista joita "haluaisi", mutta ei ne ole olleet oikeita unelmia. Elämä on ollut niin kovin tässä ja nyt- tilanteessa, ettei haaveilulle ole niinkään ollut varaa. En ole halunnut haihatella ja haaveilla, vallankaan jos asia on tuntunut kovin kaukaiselle.

Unelmiin siis törmäsin hiljattain uudelleen, ja koin sen todella vaikeaksi. Omasta ,ihan tietynlaisesta talosta olen kyllä haaveillut, mutta sitten ymmärsin että siihen haaveeseen sisältyikin yksi mielenkiintoinen juttu. Olen nähnyt aina sitä taloa mielikuvissani katsoessani sen sellaisena omana paikkana, jossa olen vain minä. Olen monesti katsellut sitä sisältäpäin- se saattaa muuttua puitteiltaan joko ulkoa taikka sisältä, ja melkein aina kun menen siihen näkyyn sisään, saan sisustaa sen uudelleen jokaisen hetken oikealla fiiliksellä.

Kesti kauan ymmärtää, että se juurikin on se minun Oma Tila! Se rauhallinen paikka, minne vain minä voin mennä. Voin nähdä siellä jonkun muun, vaikkapa puolisoni, mutta en ketään muita ole koskaan siellä nähnyt, koska se on minun maailmani. Se on se minun oma unelmani, rauhallisuuden tyyssija, jossa saan olla juuri kuten haluan, saan kuulla itseni, saan antaa kehoni rentoutua ilman pelkoa pakosta olla sekunnissa valppaana...

Voiko siis unelma olla vain oma tila? Kyllä voi,vallankin jos olet elämäntyösi tehnyt eläen niin paljon muiden tarpeille ja antaen itsestäsi niin paljon muille.

Tässä unelmassa voi piillä myös selitys sille, miksi me vaihdoimme kotia muutaman kerran aika tiiviiseen tahtiin. Ehkä etsin täältä maan päältä sitä omaa tilaa, jossa olisi hyvä olla, mutta se löytyikin sisältäni, ihan muutaman ajatuksenjuoksun takaa, jonka se avain, eli oivallus, minulle avasi. Minun oman tilan.

Yhä elän uskossa, että kohtaan myös joskus fyysisesti tämän oman tilani. Voin astella siihen tyhjään huoneeseen,nauttia maisemista ja laittaa sen tilan ihan oman näköiseksi, sellaiseksi sieluni maiseman näköiseksi. Tämä ajatus on hurjan hymyilyttävä ja onnellisuutta tuottava, joten siksipä julistan sen nyt virallisesti minun Unelmaksi!

Tiesithän, että antaessasi unelmoinnillesi siivet ja vapauttaessasi ajatuksesi lentoon, saavutat herkemmän tilan kuulla myös viestejä henkimaailmasta? 

With all my Love and Compassion ∞

Unien auttamaa

Kuinka voinkaan aina vain ,uudelleen ja uudelleen, hämmästyä Elämän Ihmeellisyyttä!!??
Unen vahvuutta- sen eheyttävyyttä?

Viimeinkin sain nähdä erään unen loppuun. Ihan totta, olin nähnyt sitä samaa unta jo monesti aiemminkin, jo siis ex.mieheni aikaan, mutta se uni ei edennyt koskaan loppuun saakka, pysyi vain samassa  aikaluupissa,ja toisti samaa kuvaa, jossa olen raskaana. Vauva mahassani ei kasvanut kunnolla eikä se liikkunut juurikaan.Tiesin että jotain on vialla, mutta kukaan ei kertonut minulle mikä on vialla.
Viime yönä tämä uni näytettiin loppuun saakka. Olinhan tuota alkua nähnyt jo ainakin viisi kertaa, ja aina yhtä hämmennyksissä olin,ja tuskissanikin, sillä onhan minut "koulutettu" hautomaan vauvoja sisälläni, ja olemaan huolissani niistä.

Viime yönä uni eteni loppuun saakka, ja näytettiin ratkaisu, loppu tulema. Vauva olikin kuolemansairas, ei kasvanut eikä kehittynyt. Raskaus oli jo pitkällä, mutta vauva oli pienen pieni. Viimeinen ultraääni otettiin vauvasta, kun koitettiin arvioida sen mahdollisuuksia selvitä. Minä otin videota ultratutkimuksesta ja soitin uutiset ex. miehelleni. Tätä asiaa ihmettelin siinä kesken untakin, että miten tämä nyt häneen liittyy, vaikka tosiaan sitä alkua olin nähnyt vain silloin kun suhteemme oli vielä olemassa.
Pieni poika syntyi, tosi pieni, tosi sairas, ja hän kuoli pian syntymänsä jälkeen. Kaikki oli niin väistämätöntä.

Aamulla ahdisti ja suretti. Kirjoitin kokemuksesta toisaalle, ja jonkin aikaa sen jälkeen tajusin! Tarina oli nyt kirjoitettu loppuun. Minun ja ex.mieheni haaveilema henkilapsi oli syntynyt viimein ja kuollut, pääsemättä ikinä maan päälle elossa. Se oli piste tarinalle, se oli vapautus! Henkilapsi on päässyt omaan ulottuvuuteensa takaisin, ja voi tehdä tilaa toiselle sielulle, uudelle elämälle, uudelle tarinalle.
Mielettömän kaunis kuvio aukeaa tästä silmieni eteen, tämä Elämän suuri Viisaus ja Johdatus.
Kiitän siitä jälleen nöyränä

Illalla ennen nukkumaan käymistä olo oli muutenkin ahdistunut ja vaikea, joten päätin rukoilla tiiviimmin kuin vähän aikaan. Juttelin myös mummolle,ja itkin ahdistusta siitä, että jouduin luopumaan hänestä jo 22-vuotiaana. Olisin niin tarvinnut häntä näiden 23 vuodenkin aikana kulkemaan oikeasti rinnalla ja lohduttamaan, sillä siinä mummo oli maailman paras. Olen joutunut kuitenkin kulkemaan tätä matkaa yksin, ilman hänen konkreettista apua, mutta aina tietenkin mukana ollut ja olen saanut ammentaa voimaa ja viisautta hänen energioista, jotka pyytäen ja pyytämättä ohjaavat. Niin nytkin sain tämän unen nähtyä loppuun. Taivaan isän ja henkimaailman sekä mummon auttaessa siinä. Auttaen näyttämällä tämän, ja auttaen tajuamaan mitä näin.
Niin ihmeellinen elämä!

Kiitän siitä jälleen kerran tänään ja pyydän jatkoa rauhan ja tyyneyden nimissä, Amen.

With all my Love and Compassion ∞

Prophetic message

http://mysticalraven.com/spirituality/11472/choose-a-healing-crystal-to-receive-your-prophetic-message

Minä sain tällaisen vastauksen: 
DIVINATORY MEANING: Choosing this stone indicates a need to break with old patterns and embrace change. It particularly asks us to take responsibility for transforming our lives.


Naurahdin. No tottakai. Muutos. Sitähän tässä ollaan tehty tiedostaen ja tiedostamatta. Elämä vain on niin hienoa, että kun asioiden pitää tapahtua, ne tapahtuu vaikket niihin itse juurikaan panostaisi. Lupa riittää.

Olen taas aktivoitunut aistimaan energioita, nyt taas erilaisista paikoista kuin ennen. Vaatteista.
Heräsin tähänkin juttuun vähän huomaamatta, yllättäen, kun puhuin eräistä vanhoista vaatteista, ja siitä, haluanko käyttää niitä lapsella enää. Tai saaduista vaatteista. Ymmärsin että kaikkien vaatteiden mukana tulee myös edellisen käyttäjän omaa energiaa ja jopa elämäntilanteiden energiaa. Tunne, että vieroksuu jotain saatua vaatetta, voi juontaa juurensa juurikin tällaisesta aistimuksesta, eikä sitä pidä vähätellä. Oikeastaan olisi täysin hullua inttää intuitioaan vastaan tällaisessa tilanteessa, sillä kehommekin kyllä tuntee- kunhan sitä ei ole sotkettu monella muulla jutulla- sen värähtelyn. Onko se minulle ok vaiko ei.

Eihän kaikki ole tietenkään huonoa. Tiedän montakin asiaa ja vaatekappaletta, joista lähtee vielä vuosikymmenienkin jälkeen edellisen käyttäjänsä siihen tallentama energia, ihan kuin mihin tahansa muuhunkin esineeseen. Vaate tietenkin on iholla, ja sen vaikutus tuntuu tällöin melkolailla jatkuvana.

Myöskään uutena ostetut vaatteet eivät ole turvassa, eivätkä puhtaita.Todellakaan. Niistä voi aistia vaikkapa sen, millainen henkilö on ommellut vaatteen, ja onko siihen varastoitunut jotain hänen energiaansa.

Jokaisen vaatteenkin kohdalla, oli se sitten uusi tai käytetty, on hyvä olla hereillä tunnelmasta. Vaate saattaa kutsua, mutta kuitenkin antaa vähän epämääräistä tunnetta. Jos tällainen muuten mieluisa vaate päätyy sinulle, se on hyvä omalla kosketuksella puhdistaa, myös ihan mekaanisesti puhdistaa eli pestä ennen käyttöä. Omassa kädessä ollessa voit antaa siunauksen vaatteelle, ja pyytää sen varastoiman energian valoistumista.

Mutta tämä muutos, siihen on liittynyt paljon muutakin. Tietyllä tavalla aistien aukeamista ja ajatuksien tervettä selviämistä. Minulle on annettu kokemus siitä, mille tuntuu, kun asioita voi selvittää, mikäli henkilöt niin haluavat. Kuitenkaan vain toisen ei tarvitse olla aktiivinen osapuoli, aika kertoo kyllä oikean hetken. Tiiviissä ihmissuhteessa minua on nyt opastettu avautumaan ja luottamaan, mutta samalla tiedostamaan sitä, mitä toiselle tapahtuu kun hän kuulee tiettyjä juttuja. Asiat sujuvat oikein hyvin kaikesta huolimatta, mikäli - vallankin sydämen taajuus- on molemmille sopiva. Silloin tapahtuu ymmärrys, vaikka sanojen tasolla ymmärrystä ei olisikaan, Ja toisaalta minkäänlaista ymmärrystä ei synny sanojen tai muunkan tasolla, mikäli vastassa on itsekkyys.Itsekäs ajatus omasta oikeudestaan blokkaa alleen kaiken, silloin kahden ihmisen vuorovaikutuksesta jää jäljelle vain sen toisen energia ja vuorovaikutusta ei synny.

Olen muutoksessa.
Olen onnellinen siitä, olen kiitollinen.

Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Se on tullut jälleen todistettua.

ps. tehkääpä testi itsekin, mitä siitä teille nousee?



With all my Love and Compassion ∞

Auki, lennä!

Vau!
Muuta en voi tähän alkuun sanoa.

Viime postauksessa kerroin uusien energioiden haistelemisesta, ja siitä lupauksesta joka minulle annettiin viime vuoden loppupuolella. Mutta VAU, niin vähän tiesin vielä viimeisen postauksen aikaan.
Pieni ihminen on seurannut omaa elämäänsä ja oman maailmansa muuttumista joissakin kohdin kuin ulkopuolisena, hämmästellen, tapahtuuko tämä todella minulle. Nyt? Oikeasti????

Tammikuun alku oli vasta alkusoittoa. Hentoa näppäilyä kitaran kielillä kokeillen mille alkaa tuntua ja kuinka tämä alkaa soida. Pientä kokeilua ilonpirskahduksista, hetken täydellisyyttä. Mutta olisihan minun pitänyt tietää että tähän kätkeytyy joku juju, sillä uuttahan ei rakenneta ellei vanha ole romuna. Ja mikäli vanha ei ole vielä maan tasalla, niin pitää odottaa niin kauan kunnes se on.

Tämä vuosi on näyttäytynyt tähän mennessä "Ihmissuhdevuotena"
Kun maallinen maja, uusi kotimme, sai juurien alut multaan,kasvaakseen ja kiinnittyäkseen siihen sillä lailla, kuin ei oikeastaan koskaan ennen aiemmin,ja kun näin oli varmistettu fyysinen pysyvyys, olikin aika alkaa sotkea korttipakkaa tunnepuolelta.Mikäpä sen tehokkaampaa kuin käydä ihmissuhteiden kimppuun.

Tässä kohtaa on sanottava, että mihinkäänhän ei voi puuttua tai tarttua, ellei siinä ole tilausta ja tartuntapintaa sille muutokselle. Jollei tilanne ole juuri siinä kohtaa, jossa sen kuuluukin katketa ja pudota pois kyydistä. Tämä pätee niin hyvään kuin pahaankin. Aina löytyy se adapteri, johon tietynlainen energia kiinnittyy,se tilaus, jolla sitä on kutsuttu. Tarkoituksella taikka johdatuksesta.

Ensimäinen ihminen poistui elämästä. Sitten räjähti suurempi kuvio maan tasalle, jonka pölyistä noustua, tai jo siinä vaiheessa kun istuin vielä naama noessa räjähdyksen voimasta maassa, tunsin sen vapautuksen. Sen pitikin mennä, olisi pitänyt mennä jo aiemmin jos ihmisjärkeä olisi kuunneltu, mutta sen aika oli juuri silloin. Se tapahtui niin keveästi, että itseäkin oikeastaan huvittaa ja naurattaa- näin jälkeenpäin siis. Siitä tiedän sadan prosentin varmuudella, että se purkki oli puristettu niin loppuun kuin vain ikinä mikään voi.

Tuhkasta alkoi nousta Fenix.Minä, nenä nokisena ja hiukset mustina. Ravistelin itsestäni tuhkaa ja totesin että olen sotkuinen ja räjähtänyt, mutta elossa. ELOSSA! Minä selvisin. Hyvä jumala minä selvisin. Katselin häkkiä vierelläni jonka kalterit olivat taipuneet räjähdyksestä,ja päästäneet minut ulos. Vapaa!!!!! Juokse nyt kun voit,ja minähän juoksin.

Mahalasku tottakai tuli jossain vaiheessa,kun keho alkoi hapottaa juoksemisesta. Makasin maassa ja itkin kaksi viikkoa. Samaan aikaan kuitenkin nakuttelin uuden elämän pohjia uudelleen. Rakensin niistä tahalleen ihan erilaista kuin koskaan aiemmin, sillä vaikka makasin maassa ja itkin, olin voimakkaampi. Ja vaikka mielenikin oli tuhantena sirpaleena, olin silti voimakkaampi. Olin voittaja. Olin taistelija, joka adrenaliinihuuruissaan tietää että voi tehdä ihan mitä vain elämällään.

Uuden elämän pohja alkoi hahmottua.Uusia rutiineita tuli, uusien päätösten äärellä päätin avautua erilaisille toimintamalleille. Menin tahalleen ihmisten ilmoille haistelemaan uusia tuulia, tutustumaan ihmisiin. Sitten olikin jo aika saada korvausta menetetyistä ihmissuhteista, uuden muodossa.

Ei kahta ilman kolmatta. Elämäni ovi aukeaa vähän väliä, ihmisiä tulee ja menee. Jotain ihan hurjan perustavaa on muuttunut, koska näin käy. Ainahan se ihmetyttää, mutta joskus asioille ei vain löydy mitään syytä, jonka ihmismieli ymmärtäisi. Mutta sielunsopimustaan ja ohjaustaan kuunnellessa voi oivaltaa tarkoituksia.

Jos minulle olisi kerrottu viime vuonna, että tämän vuoden voittoputki tulee koskemaan näin rajusti ihmissuhteita elämässäni, niin olisin varmaan pelännyt.
Mikä Viisaus, että siitä ei kerrottu. Päinvastoin, kehotettiin olemaan rohkea, avoin ja ottamaan vastaan.

Näin tämä etenee tästäkin eteenpäin.

Rentoudu. Annapa hartioiden laskea alas, ja muista hengittää. Turvavyötä kannattaa käyttää, eikä pelästyä liikaa kun liikkeelle lähtö tempaisee aluksi lujaa, pitele kiinni vain ja anna mennä.

Niin minä aion tehdä.
Huomisesta ei kukaan tiedä, joten eletään tänään niin hyvin kuin osataan.
Eletään niin onnellisina, kuin kykenemme.
Elämä ei ole tuskin koskaan juuri niin kuin unelmoit, mutta voimasi onkin löytää se Onni juuri tästä hetkestä.

Annan kaiken negatiivisen mennä pois, tervehdin ja annan mennä pois,koska en tarvi sitä.

Valoa ja Rakkautta, Ystävät!





With all my Love and Compassion ∞

Uusia energioita haistelemassa

Sanoin viime vuoden puolella, että minä tiedän tämän vuoden tuovan minulle uusia kivoja,mahtavia, opettavaisia ja eritoteen eteenpäin vieviä kokemuksia. Tietenkään en osannut sanoa tarkemmin, mitä ne ovat, koska harvemmin minun ennakko ilmoitukseni kertovat kuin pääpiirteittäin jutun jujun. Mutta olen oppinut, että se riittää. Se varmuus ja vakaumus, joka niiden ilmoitusten kautta tulee, riittää. Oikeastaanse on osoittautunut minulle tässä elämässä olevan ainut asia, mikä riittää ihan sellaisenaan.Ilman epäilyjä tai uudelleen kyselyitä. Se on ihan huikeaa luottamusta, ja näissä hommissa näkijän on nimenomaan luotettava.

Ja minähän luotin!
Loppu vuodesta kaikki meni entistä järkyttävämpään solmuun, kaikkien voimat hupenivat miinukselle, paljon ikävää ehti taas tapahtua. Mutta samaan aikaan joku kummallinen tietoisuus siitä, että tämä koneisto puksuttaa eteenpäin juuri sinne, mitä on luvattukin. Juuri sinne minne pitääkin. Vaikka ihan äkkiä niistä olosuhteista ei uskoisikaan, vaan jälleen kerran, totuus ja tieto eivät olekaan uskon asioita. Usein sitä joutuu oikeasti nauramaan, miten ne asiat vain menee todellakin sillä kuuluisalla "painollaan", ilman että itse tässä maanpäällisessä maailmassa laittaa ikään kuin rikkaakaan ristiin.

Mutta siis, tässä olen nyt. Tänään, vaikkei ole vasta kuin toinen päivä tätä kuluvaa vuotta, jolloin minulle luvattiin, että kaikki alkaa sujua, saan iloa ja onnistumista, voin sanoa että uskon. Tämä vahvuuden tunne, jolla kuitenkin kaikesta väsymyksestä huolimatta seison, on huikea. Tiedän, että minut on nyt ohjattu mielettömän oikealle polulle, osoitettu työkaluja joiden avulla kykenen nikkaroimaan tähän vahvan jalustan, ja siitä etenemään itse rakentaen polkuani, minne ikinä haluankaan.

Tämä pyörryttävä ilo ja onni!!!

Tänään tulin myös hyvin tietoiseksi maantieteellisestä sijainnistani. Seisoin kaupassa, ja yhtäkkiä näin itseni kuin kartalla, oikeastaan näin koko maapallon jonka yllä risteili verkko. Ja palloa käännettiin niin että minun sijaintini näkyi siinä, minä näin itseni siinä kartalla, siinä missä juuri olin, ja tätä näkymää näyttäessä minulle kerrottiin, että minulle on suotuisaa nyt ollakin juuri tässä. Tällä maa-alueella on värähteet sellaisia, joita tarvin, ja jotka tukevat minun ihmishahmonkin olemusta. Se välkkyi keltaisena pisteenä siinä kartalla,ja kaikki väylät vakuuttivat minulle tätä. Tulin niin onnelliseksi, vaikkei tämä nyt ollut ensimäinen kerta kun tästä asiasta minulle puhutaan ja viestitään tänä aikana, kun olimme päätöksemme tehneet jo muuttaa takaisin.

Minun hiljentynyt minäni,minun aloillaan oleva minäni kerää minulta itseltäni hämmästelyä, vaikka todellakin tiedän että näinhän sen pitikin mennä.
Ja tämä väsymys- se kyllä menee pois aikanaan, mutta tarvin sitäkin nyt tässä kohden. Se auttaa minua olemaan aloillani. Näyttää minulle, että väsyn jos liikaa yritän. Se sanoo että ole aloillasi, kerrankin,ja kuuntele vain.
Ja minä kuuntelen. Jokaisella kerralla kun menen ruokapöydän ääreen syömään, laitan yhden taikka kaksi kynttilää palamaan. Siitä tuli tapa tällä uudessa kodissa. Se on yksi sellainen riitti, jonka muuttuminen on ollut osana tässä minun muutoksessa.

Kiitän taas taivaisiin, olen niin mielettömän kiitollinen tästä mitä nyt saan. On raskasta sanoa omasta elämästä näin, mutta enemmän ja vähemmän ihmiset ympärilläni joutuvat mukaelemaan minun vaihtelevien tilanteiden vuoksi. Minä olen suojassa, olen jo niin kauan elänyt tätä toista maailmaa rinnalla, etten itsekään tajua, kuinka alttiina perheeni on kaikenlaiselle. Onneksi on vielä maan päällä täti joka osaa auttaa näkemällä erilailla näitä maailmamme oikkuja, ja korjaamalla vinksalleen menneitä asioita. Kiitos hänelle tässäkin kohtaa!

Olen väsynyt, mutta olen samaan aikaan enemmän auki kuin aikoihin. Enemmän siinä missä pitääkin, enemmän sellainen kuin toivonkin. Kynttilän liekki vahvisti asian. Niin rauhassa tuossa ollut ja yhtäkkiä sai hepulin kun kirjoitin auki olemisesta, nyt tyyntyi taas. Ihan kuin nauraisi minulle, että osaathan joskus kuunnellakin, osaat nähdä kun sinullekin jutellaan ja ohjataan. Aina vain muita katselet ja tulkitset.

Oliko se niin että suutarin lapsella ei ole kenkiä, ja näkijä on sokea omalle elämälleen?

With all my Love and Compassion ∞

Bloglovin

Follow my blog with Bloglovin With all my Love and Compassion ∞

Sananen rakkaudesta ja sitoutumisesta

Heipparallaa!

Tänään mieleeni pirskahti kirjoittaa näkemyksiä rakkaudesta,parisuhteesta,tunteista,sitoutumisesta,päättäväisyydestä...koska silmiini osui jälleen kerran lööppi, jossa kehuttiin miten "valjuun suhteeseen" ei kannata jäädä, edes lasten vuoksi.

Määrittele valju suhde.
Miksi se on valju, onko se ollut aina valju, mikä on johtanut siihen, että siitä on tullut valju?

Oletko tsekannut oman osuutesi asiasta? Kuinka suhtaudut puolisoon? Otatko häneen kontaktia? Menetkö henkisesti lähelle,annatko hänen tulla henkisesti lähelle?

Kaikkihan nämä tietää, eikö?
Silti tajuton määrä pareja päättävät yhdessä taikka toisen toimesta että noniin, suhde on valju,haluan erota. Haluan kokea räiskyviä tunteita ja tulenpalavaa kiihkoa taas, ihan niinkuin nuorena,vaikka silloin teininä jo, ai vitsi kuinka olikaan ihania romansseja. Ne ne vasta olikin upeita tunteita ja kokemuksia.
Kummasti nekin olivat loppuneet, tuli bänksit ja erottiin ja siirryttiin seuraavaan.
No karkeasti noin.

Mietin tätä juttua avioliiton näkökulmasta, mutta samalla painotan, että avoliitto ei ole yhtään sen vähempiarvoisempi instituutio, vaikka siitä puuttuukin vihkiminen. Kyse on ihmisen sitoutumisesta, siitä ajatuksesta, mitä hän ajattelee ihmissuhteen kestävästä hoitamisesta ja korjaamisesta ja ylläpitämisestä.

Kyllä minä ymmärrän ihmisiä jotka eroavat, olenhan itsekin eronnut. Silloin tullaan pisteeseen, jossa tuntuu, että tämä oli nyt tässä, tämän suhteen ylläpitäminen on käynyt aivan liian tuskaiseksi,on parempi nyt luovuttaa. Tässä kohtaa puhun siis vain suhteista, jotka päätyvät eroon suht draamatomasti. Aikani eikä aivokapasiteettini riittäisi käsittelemään kaikkia esimerkkejä erotavoista, vaikkapa jättämistä niin että toinen ei edes tajua tulleensa jätetyksi, tai jotain muuta. Vaan mietin tätä nimenomaan tuon "valjun suhteen" näkökulmasta. Tuskaa parisuhteessa voi tuottaa monikin juttu, ja on täysin oikein lopettaa suhde, joka on vaarallinen tai tuhoava. Mutta että valju!

Rakkaus loppui, meistä tuli vain kämppikset.
-Miksi? Niinkö halusit? Halusiko toinenkin niin? Mitä teitte asialle?

Arki tuli elämään.
- Suurinosa elämäämme on arkea, se on kuitenkin elämämme pohja. Miksi et kestä arkea? Onko se puolisosi vika ettei hän kykene tarjoamaan juhlaa koko ajan? Miksi se on sinulle niin tärkeää?

Paljon kysymyksiä. Niitä pitäisi parisuhteessa olevien esittää toisilleen, viimeistään siinä vaiheessa kun elämä alkaa tuntua nihkeälle, ja tunnet että et nyt elä sellaista hyväntuntuista elämää itsellesi.
Mutta älä hyvä ihminen määrittele erollesi syytä siksi, että se on valju. Valju on yksi elämänvaihe siinä missä rakastuminen,symbioosi,ruuhkavuodet,vanhuus...Valju on sellainen vaihe, joka änkee siihen väliin, kun ette hoida suhdetta. Kun annatte toisen karata liian kauas. Parisuhde ei voi koskaan olla vain yhden vastuulla, mutta voimakkaampi ja tietyllä tavalla viisaampi ja tietoisempi teistä tulee ottaa ohjat käteen ja tehdä aloite!

Usein tilanne on tietenkin kehittynyt jo sillä lailla liian pitkälle, että ne tunteet ovat ikäänkuin kuolleet, ja tuntuu ettei tässä nyt enää mitään ole.

En tietenkään tuomitse eroja, koska niin, olenhan itsekin eronnut, kahdesti jopa. Tiedän mitä olen käynyt läpi ja mitkä on olleet vaikuttimia. Näin jälkeenpäin katsottuna en voi sanoa kummastakaan erosta, että se olisi ollut turha tai estettävissä. Ihmiset liikehtivät omaan tahtiinsa,kehittyvät eri tahtiin, ja se on ok. Seuraavaksi astuukin kuvaan "Tahto", mitä olet valmis tekemään, eli kuinka paljon tahtomaan, suhteesi eteen.

Toiset toteuttavat omia halujaan parisuhteessa toisesta piittaamatta, tämähän on selvää ettei sellainen parisuhde elä.Siitä tulee sinkkusuhde hyvin äkkiä. Eli se tahtotila parisuhteen vuoksi, on itsekeskeinen, ja itsekeskeisyyteen ei mahsu kuin 1 ihminen, hän itse. Silloin sinkkusuhde omaan itseensä onkin paras juttu. Tällainen henkilö voi silti haluta parisuhdetta, mutta jälleen kerran itsekkäistä näkökulmista katsoen hyötyvänsä siitä.

Valjuun suhteeseen voi vaikuttaa.
Ymmärtämällä ensin, että se on omanlaisensa välivaihe, josta taas seuraa omista valinnoista riippuen joko ero taikka askel parempaan, syvempään suhteeseen. Mutta se on sinusta kiinni! Sinusta itsestäsi ja ajatuksistasi ja toimintatavoistasi.

"Voi jos haluaa"

Parisuhde ja eroaminen ovat molemmat todella monisyisiä asioita, enkä tässä nyt edes yritä kyetä tämän suurempaan analyysiin.

Halusin vain kertoa, että meidän ihmisten toivotaan onnistuvan parisuhteissamme, sillä niin on ollut tarkoitettu aikojen alusta saakka. 

Rakkaus ei ole kertakäyttökamaa, se on Olemus, joka meidän toivotaan omaksuvan,ja ilmentävän eri tilanteissa

Meillä ihmisillä on siitä vielä paljon opittavaa, olemme itsekkyyden maailmassa ajautuneet tavoittelemaan helppoa onnea, ja välttelemään pidempää ja vaikeampaa reittiä. Jokainen voi tehdä itsensä kanssa sopimuksen siitä, että tavoitteleekin pitkäkestoista onnea iloa autuutta rakkautta elämässään, sen sijaan että ostaa halpakaupasta kertakäyttö rakkautta, on iloinen hetken ja syöksyy sen jälkeen syvempiin syövereihin,niin kuin addikti kerrassaan halutessaan kokea sen huuman uudelleen ja uudelleen...äkkiä.

Toivon että sanani eivät loukkaa vaan avaa ovia, tai jos loukkaavat ja ärsyttävät, niin silloin tiedät, että joku osa löytyi sinusta itsestäsi.
Sinä päätät mitä sille teet vai teetkö.

Rakasta!


With all my Love and Compassion ∞