Ymmärsin tänään, että sieluni etsii etsii etsii paikkaa,joka vastaisi sen värähtelyjä, ja minun ihmismieleni tulkitsee sen niin, että haluaisin muuttaa. Muutto tuntuu ajatuksena jo raskaalle ja vaivalloiselle, ja kaiken lisäksi ei löydy sellaista paikka, jossa sydämeni huutasi ehdottomasti KYLLÄ.
Tänään sain tähänkin selityksen ja vastauksen.
Istuin etupihalla lukemassa kirjaa korituolissa. Aurinko paistoi minuun ,ja käärin lahkeet ylös. Päälläni oli aurinkolasit ja aurinkohattu- yhdistelmä josta on tänä kesänä tullut luottoystäviäni.
Luin siis kirjaa, ja ajatukseni alkoivat jotenkin näin... ompa tässä ihanaa, voin vahtia pienimpiä lapsia hyvin tässä ja....
ja sitten kuvat alkoivat taas juosta. Etupihalle ,joka on vain pienipläntti sisääntuloa ja pyörin parkkipaikkaa,sekä pieni katos, ilmestyi auringonvarjo, koska hänet oli pidettävä auringolta suojattuna.Hänet, vauva. Vauva oli kuvassa välillä viltillä tai peiton päällä maassa, ja välillä matkarattaissa kellimässä, niin että hänellä oli kumminkin suoja ja viileä olla,vaikka äiti halusinkin istua auringossa.
Sitten minulle selitettiin,että meidän haluttiin pysyvän tässä. Aikaa kelattiin vuosi eteenpäin, ja selitettiin,että meidän pitää asettua tähän nyt ihan rauhassa olemaan, juurruttaa itseämme tässä,voimistaa itseämme tässä kokoonpanossa.
Että raskaus ja vauva hyötyvät tästä sijainnista, koska sairaalaa on niin lähellä.Minkään ei haluttu nyt muuttuvan fyysisellä tasolla.
Kun olin tämän näyn ja selityksen saanut, mieleni rauhoittui ihan täysin.
Minulla ei ole edelleenkään mitään syytä epäillä asioita, joita minulle kerrotaan, ja se jos mikä on huojentavaa!!
Toisaalta joskus, kun oikein haluaisi tietoja ja vastauksia,ja niitä penää,ei saa vastaukseksi kuin "hymyä". Se on joskus turhauttavaa, mutta ymmärrettävää :D
With all my Love and Compassion, Ajna ∞
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti