...kun Prisman liukuportaita kulkiessasi korvaasi kuiskataan, että mene katsomaan vaaleansinisiä potkuhousuja.
Naamahan siinä väkisinkin virneeseen kääntyi,ja tirskuin itsekseni. Menin siitä sitten vauvanvaateosastolle, mutta ei siellä sellaisia potkuhousuja näkynyt,mitkä mieleeni siinä poksahti. Siinä käskyssä mennä katsomaan potkuhousuja,tuli mukana sellainen fiilis,että "tunnistan kyllä omani". Siellä oli kyllä yksi vauvan body,johon silmäni iskeytyivät välittömästi.
Eihän tämä vielä mitään, mutta kun aamulla vielä sängyssä ollessani, mahaan alkoi taas pistellä ja turvotuksesta tuntuva paine tuntua, niin minulle kerrottiin että mahassasi on vauva.Että juuri HÄN, jota olen odottanut monta vuotta, olisi tulossa. Tunsin voimakkaan liitoksen hänestä tähän kuopukseeni- onhan hän aikoinaan ilmestyessään minulle ekoja kertoja, kertonut, että " hän on samasta "laivueesta" kuin kuopuksemme" , ja samalla käynnillä hän puki minut punaiseen viittaan ja sanoi että minä olen Soturin Äiti.
Menkkoja tässä kyllä odottelen alkavaksi...mutta ei minulle tullut yhtään ajatustakaan,etten uskoisi tätä mitä minulle sanottiin!!!
Henkimaailman testaukseen olen ehkä joutunut, että kuinka pitkälle usko riittää. Ja riittääkö erottelukyky.
Aktiivista harjoittelua olen tehnyt viime aikoina.
Niina-Matildan kirja on toiminut aktivoijana minulle nyt.Pystyin viimeinkin alkamaan sen lukemisen, välillä se kävi tyttärelläkin jo luettavana, mutta nyt vasta se takertui minun käsiini. Se kirja kuljetti minut lempeästi takaisin siihen minun todelliseen olemukseen,olomuotooni,jonka voi niin helposti tavallaan jättää vähälle huomiolle arjen pyörteissä.
Muistin taas, ettei kannata- hukata tätä lahjaa!
Kaunista ja siunauksellista kesän jatkoa Sinullekin Ystäväni
With all my Love and Compassion,
Ajna ∞
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti