Eilen enkeliseminaarin avajaisissa oli chatissa äänestys haluammeko luennon Elämäntehtävästä tai jostain toisesta,en edes muista mikä vaihtoehto oli. Klikkasin toki elämäntehtävää, koska haluan tietenkin kuulla ajatuksia ja mielenkuvia aiheesta, mitä se kellekin on ,ja kuinka se kenelläkin ilmenee. Se luento tulisi jonain seminaaripäivänä, en edes muista mille päivää se oli suunniteltu. Mutta...en eilen edes tajunnut sitä, en oikeasti tajunnut, vaikka jo ajattelin sitä. Miten voi ihminen ajatella, muttei tajuta??? En voi lopettaa hämmästelemästä tätä asiaa uudelleen ja uudelleen.
Mutta siis eilen se vaan oli että poks, niin minä teen. Mutta vasta nyt äsken, ihan ÄSKEN siis, se pamahti tajuntaani. Huh huh. En voi muuta sanoa kuin että, on maailmankaikkeus täydellinen viisaudessaan, ohjauksessaan. Kiitos, KIITOS!!!!
Asia kohdallani on oikeastaan aika ilmeinenkin johtuen omista intresseistä ja taipumuksista, ja kun eilen kumminkin sen verran ajattelin asiaa, että kuinka sen toteutan, niin sekin pamahti päähän ihan itsestäänselvyytenä, ihan kuin olisin aina tiennyt kuinka toimia sellaisessa tilanteessa! Ja eilen olin vaan ihan cool, kiva, ja nyt vasta VOUUUU,oikeesti, NIINKÖ???? Ihminen on hassun hidas. Sielu tietää niin paljon,ettemme perässä pysy.
Oli ihan pakko tulla teille heti ilakoimaan asiaa, ettei se jää epämääräiseksi abstraktiksi asiaksi mieleeni.
Tottakai ihmismieleni miettii, mistä revin voimat siihen, ja joku varovainen höpöttää "no kannattaako sinun vähäisiä voimiasi siihen laittaa", mutta tiedän, että se antaa minulle niin paljon tyytyväisyyttä ,iloa ja onnistumista, juuri tätä olen odottanut liki koko elämäni.Tätä fiilistä, tätä suuntaa, tätä ohjausta, tätä tukea, uskoa... mitä kaikkea.
Kiitos kiitos kiitos kaikille auttajille!
Ilman teitä olisin niin kuuro, niin eksyksissä :)
With all my Love and Compassion,
Ajna ∞
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti