On se päivä,joka muutti elämäni.Rakas mummoni siirtyi henkimaailmaan.Vaikka en sitä vielä silloin, kun itkin ja huusin lohduttomasti hänen asunnollaan, tajunnut,niin siitä alkoi kuitenkin rankka kehittyminen henkiseksi ihmiseksi.kehittyminen sitä ymmärrystä kohti,mikä minä OLEN,olemukseltani.
Tänään vuosipäivänä,palaan miettimään asia,ja suhteita heihin,jotka henkimaailmaan ovat jo siirtyneet.Mietin sitä olemusta,millaisina he meille ilmentyvät.Minun mummoni on edelleen samanlainen ,kuin täällä maan päällä ollessaankin; hän on minun neuvonantajani,minua vanhempi ja viisaampi,rauhallinen ja lempeä,ja lisöksi hänessä on nykyään ne taivaallisetkin puolet,jotka saamme osaksemme sitten tuonpuoleisessa elämässämme.Joskus hän ilmentyy kuin enkelinä minulle,joskus itsenään,mutta paljon henkisempänä kuin maassa ollessaan.
Samoin enkeli-lapseni (s.k.05) on edelleen lapsi,ja henkilapseni,joka ei koskaan ole syntynytkään,on lapsi,mutta hän hieman muuttaa olomuotoaan toisinaan.
Sitten on toinen mummo,on pappa,on yksi poikaystävä,ja yksi melkein poikaystävä.He kaikki ovat omia itsejään tuolla,ja se tyyli kommunikoida kanssani,on sama kuin silloin heidän täällä ollessaan.
Mutta on joskus vaikea selittää rakkaitaan menettäneille tätä kaikkea.He ovat joskus luonani,juttelen heidän kanssaan,mutten vain näe heitä silmilläni,vaan sieluni silmin,pään sisällä.Kuulostaa varmaan hassulle.
Miten voisin jakaa tätä tietoa,tätä sanomaa,ettei kuolemaa ole?
Ainut kuolema jonka minä ymmärrän,on se kuolema,jos tahallaan,eli omilla valinnoilla,ajudut kauaksi alkulähteestäsi,korkeimmastasi,Jumalasta.Jos et halua olla sen rakkauden piirissä,josta kaikki saamme nauttia,vaan kiellät sen.On iso askel antaa itsensä tuntea olevansa ennen kaikkea henkiolento,vaikkakin olemme tässä maan päällä niin kauan,kun määrätty on.
Juttelin tänään ystävän kanssa siitä,miksi me emme kuitenkaan usko sitä totuutta,joka meille kerrotaan asioista,vaan mielellään tappelemme sitä vastaan?
Me haluamme kysyä neuvoa ja ohjausta ja apua,ja silti saatuamme sitä,emme usko.
Meillä on sisällämme kaikki tieto,kuten olen usein sanonut.Joka ikinen murunen on sisällämme,mutta emme halua uskoa,ja niimpä käännymme ystävien puoleen,ja kysymme.Tai jonkun muun puoleen,jonka uskomme voian auttaa.Ja hän kertoo.Ja emme usko :)
On haasteellista olla rehellinen itselleen,ja kuulla mitä sisin kertoo.
Se ei ole läheskään aina sitä,mitä haluamme kuulla,mutta se on totuus.
Minulla on nyt henkilökohtaisesti hyvä olo,sillä annoin kivun tulla,ja annoin rehellisen sanan tulla sisältäni ulos,ja kuuntelin sitä.Nyt olen taas tässä,olinkin hetken eksyksissä - niin käy joskus hyvillekkin ihmisille.Pelkäsin jo menettäneeni hengen,mutta ei,henki oli vain niin väsynyt.
Mummoni muistopäivänä palaan monessa asiassa taaksepäin,moni asia nivotuu yhteen,ja niistä kulkee näkymätön sidosnaru toiseen asiaan- jopa sellaiseen,joka on ollut kauan hukassa.On uskomatonta huomata yhteyksiä,ymmärtää joitain johdatuksia,ja Luoja tietää paljonko olen rukoillut johdatusta elämääni viime aikoina!!! Kiitän siitä joka päivä,että pikku palanen kerrallaan opin,minäkin! Opin koska tahdon oppia,opin koska se tekee minulle hyvää.Ja suuri opettajani on ollut rakas mummoni,joka riensi apuun,kun suru oli viedä minut mukanaan,ja antoi Maailmakaikkeuden lempeimmän viestin minulle: ELÄMÄ JATKUU!!!!!!
Kiitos mummoni henkenäsi,ja kiitos Oppaalleni tästä kirjoitustuokiosta,johon hän saapui jo muutama tunti sitten luokseni auttamaan.Hän antoi kertomansa merkin itsestään minulle; minua alkaa itkettää ja hymyilyttää saman aikaan.Ihana Oppaani tietää,että se on minun persoonalleni luontaista,ja siksi on valinnut sen merkiksi minulle.
Hän lähettää myös hymyillen viestinsä kaikille,ja voimistaa minua tänäkin päivänä.
Vastaanottamaan Uutta Elämääni.
Henkimaailman korkeimpien ja kirkkaimpien enkeleiden kautta tervehdin teitä.
Jumala on kanssanne ja hänen valonsa rakkautensa.
Aamen.
.With all my Love and Compassion.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti