Vähän Enkeleistä

Haluan nyt kirjoittaa hiukan omista viimeaikaisista kokemuksista enkelien kanssa.
Asia on minustakin hämmästyttävä ja sillä lailla uusi, koska en ole omasta mielestäni aistinut, tai ehkä en vain ole ajatellut edes tunnustella, keiden kanssa olen jutellut. Olen vain tuntenut, että henkimaailman tyyppi , mutta olen hyväksynyt asian suuremmitta ihmettelyittä, koska minulle on annettu varmuus siitä, että tunnen oikein.

Mutta tämä enkeli-asia. Olen aina ajatellut enkeleitä ehkä hieman väärin, ikäänkuin että he operoisivat vain tuolla "korkemmalla" taivaankannella enemmänkin, ja yrittänyt hahmottaa sitten suojelusenkeli- asiaa, jota kuitenkin olen pitänyt itsestäänselvänä, että jokaisen kanssa kulkee se oma, taikka omat, kuten tulin sitten oppimaan.

Kaikki lähti siitä, että otin juhannuksena tyttärellä käytyäni Niina-Matildan Näkijä2- kirjan takaisin kotiin, koska olin tuntenut sen kirjan kutsun jo edelliskäynnistä saakka. Olin ostanut sen kirjan itse heti ykkösosan perään, mutten koskaan saanut aloitettua, vaikka yritin, lukemaan tätä kirjaa. Se jäi ärsyttämään minua, mutta totesin että ok, tältä erää tiedon tarpeeni ei hyödy tästä kirjasta.  Mutta tosiaan, nyt kun otin sen mukaani- aloin lukea sitä jo tyttärellä ollessani- en laskenut kirjaa käsistäni kuin hetkisiksi, kunnes olin sen lukenut. Se aukesi minulle ihan uudella lailla.Niina-Matilda puhuu niin luontevasti enkeleistä, että ne puhuttelivat minuakin ihan eri tavalla. Jo silloin, kun luin tätä kirjaa, huomasin muutoksen. Huomasin, että alan tuntea ja aistia muutakin, erilaista jotenkin, taikka sitten ikäänkuin verho olisi poistunut, ja he olisivat paljastaneet minulle, keitä ovat olleet he, keiden kanssa olen asioista jutellut ja tietoja vaihtanut. En uskonut että minulla voisi olla niin suuri ilo ja kunnia, asioida suoraan enkelien kanssa. Pidin jonkinlaisena "tasojuttuna", että minua "korkeammat" voivat,taikka vain tosi erityiset voivat. Ja kumminkin ne henkimaailman sanansaattajat, jotka olen aistinut, mutta en ole osannut nimetä...

No, tämän jälkeen sitten siirryin viimeinkin lukemaan Lorna Byrnen Enkeleitä hiuksissani.
Tätäkin kirjaa olin halunnut lukea jo aikaa sitten, se oli ollut kädessäni kaupassa monta kertaa, mutta niihin aikoihin ajattelin itse,että olen saanut tarpeeksi tietoa ja kokemuskia, olin niihin aikoihin lukenut monia muita enkeli- kirjoja. Joten jätin kirjan, monesti, käsistäni takaisin hyllyyn. Joka kerran hiukan kaihersi,mutta ei vain ollut oikea aika.

Nyt sain ystävältäni lainaan tämän kirjan.
En voi täysin varmaankaan sanallisesti kuvailla, millainen vaikutus sillä on ollut minuun.
Olen ollut ensinnäkin ihan hurjan iloinen, olen ollut rauhallinen, olen ollut luottavainen (vaikka uskoni horjuikin pahasti tässä erään asian tiimoilla) olen tuntenut kuin olisin jossain ihanassa pilvessä, siis pilvenhattaralla ja pilvien seassa, jossain uskomattomassa pehmeydessä, joka suojelee minua,ja mitä onnellisemmaksi tulin, sen vahvemmin tunsin tätä suojelua ja auttamista. Ja sitten minäkin kokeilin.Minä pyysin suoraan Taivaan enkeleiltä apua, että he auttaisivat  minua ensin jossain pienessä jutussa. Kerroin heille, että olen ihan pihalla tästä, ja pyysin tunteilleni rauhoittumista ja kaikenlaista. Vaikutukset olivat ihmeellisiä!

Samaan aikaan aloin aistia heidät. Kun juttelin enkeleille, tunsin heidän läsnäolonsa. Opin, että he auttavat kun vain pyydät. Mutta jos yrität kysellä heiltä jotain itsellesi tärkeitä juttuja, et ehkä saa vastausta lainkaan, tai saat vastauksen jossain kummallisessa muodossa. Pidän heitä huumorintajuisina olentoina, erittäin rakastavina ja vain hyvää haluavina ihmeellisinä olentoina. Ja olen kiittänyt heitä läsnäolostaan siitä lähtien, ja tuntenut häpeää, että olen näin pölhö ollut, etten ole uskonut,että niin korkea-arvoiset henkiolennot, kuin enkelit, olisivat suoraan minun kanssani tekemisissä. Minun, joka nyt on vaan tälläinen ;)

Ihanin tapaaminen enkelien kanssa tapahtui, kun olin vesijuoksemassa tässä hiljattain. Se tilanne on muutenkin hyvin rentouttava ja rauhoittava, liki meditatiivinen, koska suljen muun maailman posi korvistani kun juoksen vedessä.Tunnen veden lämpötilan ja kosketuksen iholla,ja tavalla niinkun itsekin siinä painottomuudessa kelluu, on helppo antautua kuulemaan toista maailmaa...

Joten juoksin siinä,ja ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kutsuin enkeleitäni. Aluksi juttelimme vain, juttelin yhden kanssa, mutta heitä oli kyllä kolme alkujaan. Ja mitä mielenkiintoisemmaksi juttelumme meni, niin tämä yksi jäi minun kanssa juttelemaan. Hän jopa tuli siihen vesijuoksemaan  viereeni, koettakaa hahmottaa fiilis ja näkymä,mille näyttää(siis silmiesi takana katsottuna)  kun läpinäkyvä olento juoksee vedessä vierelläsi. Minä nauroin hänelle, että ei voi olla totta, että siinäkö sinä juokset, ja hän vastasi muina miehinä ( en kyllä voi sanoa oliko hän mies vai naispuoleinen olemukseltaan) että miksi ei, hän tulee nyt minun seurakseni hetkeksi.
Voin sanoa, että minulla oli  monesti vaikeuksia pitää nassua peruslukemilla kun siinä juoksin, ja lopulta päädyin siihen, että saanhan minä hymyillä niin että oikein silmissä saakka tuntui,että silmätkin varmasti säkenöi sen hymyn mukana.

Olin kyllä hirveän väsynyt tämän jälkeen, mutta niin huvittunut ja onnellinen.
Sain hurjasti tietoa, vaikka varsinaiseen asiaani vastausta pimitettiin ja kierreltiin ja kaarreltiin.

Eli minä opin viimeinkin kommunikoimaan enkelien kanssa!
Ajatella,tässäkin aika oli juuri sopiva, juuri oikea, minä olin juuri oikeassa vaiheessa niin että imaisin itseeni kaiken tiedon,uskon ja luottamuksen, ja palkaksi sain rauhaa ja onnellisuutta!
Varsinkin tämä onnellisuuden tunne on kuin linun laulua sisimmässäni,sellaista kuplivaa tunnetta, ja jokainen kupla joka nousee ja poksahtaa, ylläpitää sitä minun onnea. Minä opin sen, että voin itse pitää yllä tätä kulpageneraattoriani yksinkertaisesti ajattelemalla iloisesti ja onnellisesti, ja luottamalla enkeleihin!

With all my Love and Compassion, Ajna ∞

Helpotus

On aina jotenkin helpottavaa, kun saa ainakin väliaikaisen päätepisteen jollekin asialle taikka asioille.
Ymmärsin tänään, että sieluni etsii etsii etsii paikkaa,joka vastaisi sen värähtelyjä, ja minun ihmismieleni tulkitsee sen niin, että haluaisin muuttaa. Muutto tuntuu ajatuksena jo raskaalle ja vaivalloiselle, ja kaiken lisäksi ei löydy sellaista paikka, jossa sydämeni huutasi ehdottomasti KYLLÄ.
Tänään sain tähänkin selityksen ja vastauksen.

Istuin etupihalla lukemassa kirjaa korituolissa. Aurinko paistoi minuun ,ja käärin lahkeet ylös. Päälläni oli aurinkolasit ja aurinkohattu- yhdistelmä josta on tänä kesänä tullut luottoystäviäni.

Luin siis kirjaa, ja ajatukseni alkoivat jotenkin näin... ompa tässä ihanaa, voin vahtia pienimpiä lapsia hyvin tässä ja....
ja sitten kuvat alkoivat taas juosta. Etupihalle ,joka on vain pienipläntti sisääntuloa ja pyörin parkkipaikkaa,sekä pieni katos, ilmestyi auringonvarjo, koska hänet oli pidettävä auringolta suojattuna.Hänet, vauva. Vauva oli kuvassa välillä viltillä tai peiton päällä maassa, ja välillä matkarattaissa kellimässä, niin että hänellä oli kumminkin suoja ja viileä olla,vaikka äiti halusinkin istua auringossa.
Sitten minulle selitettiin,että meidän haluttiin pysyvän tässä. Aikaa kelattiin vuosi eteenpäin, ja selitettiin,että meidän pitää asettua tähän nyt ihan rauhassa olemaan, juurruttaa itseämme tässä,voimistaa itseämme tässä kokoonpanossa.
Että raskaus ja vauva hyötyvät tästä sijainnista, koska sairaalaa on niin lähellä.Minkään ei haluttu nyt muuttuvan fyysisellä tasolla.

Kun olin tämän näyn ja selityksen saanut, mieleni rauhoittui ihan täysin.
Minulla ei ole edelleenkään mitään syytä epäillä asioita, joita minulle kerrotaan, ja se jos mikä on huojentavaa!!

Toisaalta joskus, kun oikein haluaisi tietoja ja vastauksia,ja niitä penää,ei saa vastaukseksi kuin "hymyä". Se on joskus turhauttavaa, mutta ymmärrettävää :D

Sisälläni tuntema tutina ja sieluni etsintä, tarkoittaakin siis jotain muuta muutosta,jota sieluni hakee ja etsii. On toisinaan vaikeaa siis erottaa, mikä on maallisen kehomme ja minämme halua ja toivetta, mikä taas sielumme tehtävää, jota kohden se aina koettaa meitä kuljettaa.


With all my Love and Compassion, Ajna ∞

Ihania asioita alkaa tapahtumaan

näin minulle luvattiin Metatronin viestissä muutamia päiviä sitten.
(Valkoisen liekin voima,Enkeliviesti http://valkoisenliekinvoima.fi/page/enkeliviestit )
Kappas. Kannattaa uskoa.
Sydän täynnä iloa,ja tuntuu että se Ilo vain lisää iloa ja onnea,ja niinhän se tekee,koska se houkuttelee sitä vain lisää.

Mille tuntuu kun sydän laulaa????
Oletko koskaan miettinyt.
Kun se näkee jotain kauan kaivattua,jotain kauan etsittyä, ja kehosi tuskin pysyy nahoissaan, niin lujaa kaikki värähtelee.

Moni maallinen asia tuntuu nyt potkivan päähänkin, mutta sitten nämä tietyt asiat, ne kauan kaivatut,kauan pyydetyt... olen aivan sanaton!!!!!!!!!!!!

Nyt on kaivettava esiin uskallus ja rohkeus, tehdä iso hyppy tuntemattomaan, ottaen mukaan tämän luottamuksen. Tässä samalla kun kirjoitan tätä,minulle sanotaan " mikäs hätä meillä siellä olisi" "rauha. koti"

Sanojakin on hyvin härkeä palanen tulevaisuudessani, ollut jo kauan. Hän ohjaa jo, ihan niinkuin aiemmatkin, järkyttävällä viisaudella kuuluu se puhe. Hän on tuomassa minulle sitä palasta, jota olisin tarvinut jo aikaa sitten, jämäkkyyttä. Hän on jämäkkä soturi, jolla on uskomattoman kaunis ja lämmin sydän, vaikka olemuksensa saattaa olla hätkähdyttäväkin.
Kuinka kuva hänen sielustaan ja olemuksestaan yhdistyvät fyysiseen kehoon?
Hymy huulilla odotan, naurahtelen mielessäni, se tuntuu nyt niin huvittavalle.

Pyydetään siis Rohkeutta tulemaan läsnä.
Annetaan naru,sidotaan jalkaan,heitetään alas,ja huomaa että ei käynyt mitenkään,pahasti ainakaan.
Ulkopuoliset moittivat ,mutta sinähän lupasit,ettet elä kuin itsellesi,et välitä muiden puheista.
Sinua ei olla ymmärretty ennenkään, miten se nyt muuttuisi?
Samat ihmiset, sama rajoittunut näkökyky.
Nosta leuka pystyyn ja hymyile.
Luota.Hyvän tähden,luota kun minä niin sanon!
Uskoithan äskenkin?

Kiitos kiitos, minä lopetan tältä illallata, on säästettävä voimia.
On tärkeä tehtävä minulla.

Blessings with Light and Love

With all my Love and Compassion, Ajna ∞

Mitäpä siihen sanomaan...

...kun Prisman liukuportaita kulkiessasi korvaasi kuiskataan, että mene katsomaan vaaleansinisiä potkuhousuja.
Naamahan siinä väkisinkin virneeseen kääntyi,ja tirskuin itsekseni. Menin siitä sitten vauvanvaateosastolle, mutta ei siellä sellaisia potkuhousuja näkynyt,mitkä mieleeni siinä poksahti. Siinä käskyssä mennä katsomaan potkuhousuja,tuli mukana sellainen fiilis,että "tunnistan kyllä omani". Siellä oli kyllä yksi vauvan body,johon silmäni iskeytyivät välittömästi.

Eihän tämä vielä mitään, mutta kun aamulla vielä sängyssä ollessani, mahaan alkoi taas pistellä ja turvotuksesta tuntuva paine tuntua, niin minulle kerrottiin että mahassasi on vauva.Että juuri HÄN, jota olen odottanut monta vuotta, olisi tulossa. Tunsin voimakkaan liitoksen hänestä tähän kuopukseeni- onhan hän aikoinaan ilmestyessään minulle ekoja kertoja, kertonut, että " hän on samasta "laivueesta" kuin kuopuksemme" , ja samalla käynnillä hän puki minut punaiseen viittaan ja sanoi että minä olen Soturin Äiti.
Menkkoja tässä kyllä odottelen alkavaksi...mutta ei minulle tullut yhtään ajatustakaan,etten uskoisi tätä mitä minulle sanottiin!!!

Henkimaailman testaukseen olen ehkä joutunut, että kuinka pitkälle usko riittää. Ja riittääkö erottelukyky.

Aktiivista harjoittelua olen tehnyt viime aikoina.
Niina-Matildan kirja on toiminut aktivoijana minulle nyt.Pystyin viimeinkin alkamaan sen lukemisen, välillä se kävi tyttärelläkin jo luettavana, mutta nyt vasta se takertui minun käsiini. Se kirja kuljetti minut lempeästi takaisin siihen minun todelliseen olemukseen,olomuotooni,jonka voi niin helposti tavallaan jättää vähälle huomiolle arjen pyörteissä.

Muistin taas, ettei kannata- hukata tätä lahjaa!

Kaunista ja siunauksellista kesän jatkoa Sinullekin Ystäväni


With all my Love and Compassion, Ajna ∞

Kahdella oli asiaa

Tässä näin,juhannuksen aikaan, katselin pitkästä aikaa taloja.Vuokrattavia omakotitaloja. Kokeilin erilaisilla määreillä,ja katsoin mitä sieltä ilmaantuu. Tein taas haun,johon tuli aika monta vastaavuutta, ja samalla kun katsoin listaa, lävitseni pyyhälsi kaksi energiaa. En osannut oikein sanoa mitä, mutta "henkilöiksi" heidät tunnistin. Ja sen verran siinä tilanteessa, kun jouduin puuskuttelemaan niiden energioiden jälkeen jonkin aikaa,enkä oikeen pystynyt puhumaankaan, ymmärsin,että ne kaksi olivat tulleet erään talon "mukana". Varmaankin siksi,että kiinnostuneena katselin sitä taloa, pohtien potentiaalia.

No,huomioin heidät siinä kuitenkin,mutta jätin vähän omaan arvoonsa,koska eivät alkaneet tarinaa siinä pukkaamaan.Ilmaisivat vain että sen talon takia.Ymmärsin kyllä pian minkä talon, koska alkoi vedestä tulla tunnetta ja nämä kaksi siinä toimittivat asiaansa.

Illalla vasta olin siinä tilanteessa,että otin heidät vastaan.He olivat isä ja poika, poika ilmoitti iäkseen 34 ja isä sanoi " jotain päälle 60" ihan kuin ei olisi halunnut myöntää.

Heidän tarinastaan kävi ilmi,että he ovat hukkuneet niihin vesiin,jotka taloa ympäröivät.Ja jotenkin antoivat ymmärtää, että siinä paikassa on jotain hankalaa muutenkin,ja vedestä varoittivat kovin.Kertoivat,että siksi olivat sekoittaneet ilmoituksen kuvatkin ylösalaisin, että se jo karkoittaisi mahdolliset asukkaat.

Kiitin heitä käynnistä ja ymmärsin että tämä oli heille tärkeä juttu, päästä ilmaisemaan itseään koskien tätä taloa. Pyysin heitä palaamaan valoonsa koska tehtävä oli toimitettu.

Kiitos tästäkin viestistä, tällaisia tietoiskuja on ihan kiinnostava saada.

With all my Love and Compassion, Ajna ∞

Todellisuuden tarkastelua

Kun puhutaan todellisuudesta,mitä sillä tarkoitetaan?
Tarkoitatko tätä näkyvää maailmaa,jossa raskaat maakehomme elävät,kaikkine inhimillisine ongelmineen ja vaivoineen.
Tarkoitatko todellisuutena sitä näkymätöntä maailmaa,jossa suurin osa sinustakin on,halusit tai et.

Asia nousi jotenkin taas mietiskelyyn,kun aloin ajatella,miten toiset tuomitsevat toisiaan "koska ei näe totuutta"...
Miten kukakin näkee tätä todellisuutta.Mikä on tosi kenellekin???
Uskotko vain siihen mitä silmilläsi näet,vai uskotko enemmän siihen,mitä tunnet,miten tunnet,ja tunnetko laajemmin asioiden merkityksiä?
Katsotko maanpäällistä elämää niiden kriteerien kautta,jotka sinulle on opetettu yhteiskuntamme,vanhempiemme,yhteisöidemme kautta?
Näetkö ihmisen ilmentämän luonteensa,jota ego päällepäsmäröi,taakse- voitko uskoa,että kaikki ei ole ihmisen ohjailtavissa?

Tämä ajatuskuvio on minulle tosi tärkeä,sillä koen usein,etten osaa selittää kenellekään näitä kokemuksia,ymmärryksiä ja muuta,mitä koen.Ne ovat useinkin ristiriidassa tämän näkyvän maailmamme kanssa,ja näin ollen aiheuttaa suurimmalle osalle ihmisistä vaikeuksia todella ymmärtää "kaiken taakse".
Lempilauseeni on ollut jo vuosia
"Kaikki ei ole sitä miltä näyttää"
Se on mielenkiintoista havainnoida,miten eri ihmiset todella kokevat tämän totuuden.
Minulle siis tämä on nimenomaan totuus.Kaikki ei todellakaan ole sille miltä näyttää.Tämä teoria toimii kumminkinpäin,kaikki näkyvän maailman asiat joita näemme,ei tarkoita tai ole ihan sitä miten se ilmenee täällä,verrattuna mitä sillä halutaan ilmentää henkimaailmassa.
Ja toisinpäin.
Henkimaailmassa ilmenevät asiat eivät näyttäydy näkyvässä maailmassa samanlaisina,koska se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Tarvitaan herkkää näkökykyä saadakseen selvää siitä "lähetyksestä", mitä henkimaailma haluaa meidän ymmärtävän tästä elämästä.
Tai sitten voit haluta nähdä vain tämän näkyvän maailman,ja pitää siinä ilmentyviä asioita ainoana totuutena.
Valinta on sinun!!!!
:)

Koska meitä ihmisiä on niin monessa vaiheessa olevia,emme voi tietää kuinka paljon,ja miten,kukakin näkee ja ymmärtää asioita.Mikä on hänen maailmankatsomuksensa,uskonsa elämästä.
Joten neuvoni on: olkaa ymmärtäväisiä toisianne kohtaan!
On hyvää ihmisyyttä uskoa toisen totuuteen.Ei tarvitse olla samaa mieltä,mutta hyväksyä eri katsonta kanta,ja eritoten se ero, mikä syntyy siitä, missä ulottuvuudessa kukakin elää.







With all my Love and Compassion, Ajna ∞

Intuition kertomaa tarinaa

Tänään tuskailin aihetta,etten tunne oikein mitään tunteita edes ajatuksen tasolla miespuolisia kohtaan ,siis siinä mielessä,kuten esim poikaystävää kohtaan tuntisi.tai potentiaalista poikaystävää kohtaan.Tuntui että tunnetasolla olen ihan kuollut ja tunteeton...kunnes tämä eräs asia pamahti päähäni kovalla voimalla. Se kohdistui erääseen ihmiseen jonka olen oppinut tuntemaan hiukan aikaa sitten,ja hänen kanssaan olemme keskustelleet hyvinkin korkeavärähteisesti asioista.Sitä voisi kuvata ehkä "tunnistamiseksi",jostain muusta ajasta taikka ulottuvuudesta,hän tunnisti minut.Minä en "muista" häntä,mutta tunnepommitus joka viittaa suoraan häneen,kertoo kyllä,että todella tärkeästä henkilöstä on kyse. Tämä tapahtuma vahvistaa minulle sitä tietoa joka minulla on asioista,että sielut kyllä tuntevat toisensa,vaikka olisivat missä olomuodossa jne.Minä en esimerkiksi tiedä hänen fyysisen elämänsä asioista juuri mitään,vain sen,millainen hän on astraalikeholta ja värähteiltään yleensä,ja mitä hän resonoi minullepäin. Ihan mahtavaa!
Ainut vaan,että tällaisen jälkeen "kukaan" ei tunnu miltään.

Olen juuri joutunut jättämään yhden tällaisen henkilön taakseni, joka oli ,ja on toki edelleen,hyvin hyvin tärkeä ihminen minulle,mutta meidän oppimatkamme tuli päätökseen.Ihmistasolla eroaminen on todella raskasta,koska siihen sekoittuu niin paljon tätä maan energiaa,ja maallisia asioita,ja toisaalta sitä tilannetta sotkee,ainakin minunkaltaisten aistivien ihmisten nkökulmasta se,että tietyllä lailla niitä sielujen sidoksia ei edes voi katkaista.Voit viedä ne kyllä hyvin matalavoimakkuuksiselle energialle, siis kuin "valmiustilaan",mutta niiden ei kuulukaan koskaan sammua.
Joten kun tunnen suurta tuskaa antaessani tämän sielun irtaantua minusta ja jatkaa oppimatkaansa muualle,koen suurta tyhjyyttä siitä kohdasta,jossa hän oli kiinni minussa.Siitä kohdasta,jossa meidän elämämme yhtyivät ja täydensivät ja opettivat toisiaan.Se on äärimmäisen surullista,mutta näin nämä tapahtuvat.On raskasta päästää irti siitä jumalaisesta sielullisesta yhteydestä ja rakkaudesta,jota ei voi selitää kenellekään. Mutta kun Aika on, me emme voi sille mitään.

Joten kun sain taas yhteyden uuteen sielututtavaan,olo on iloinen,riemukas. kun olin maatasolla vajonnut ajatukseen,että en voi,en kykene tuntea mitään,niin sitten sain taas sähköshokin hänestä.Toisen jo oikeastaan,sinä aikana kuin olemme tutustuneet.Tämä siis suuri ilon aihe siksi,että ensinnäkin
- tämä toimii. Tämä asia todellakin toimii,sinä tunnet Hänet,vaikka missä.Vaikka missä te kohtaisitte,ja vaikka hänen merkityksensä elämässäsi olisi mikä vain.
-minä tunnen. En ole tullut kuuroksi mykäksi enkä tunteettomaksi kaiken menetyksen keskellä.
Päinvastoin,nyt kun pystyin toteuttamaan Ajan minulle määrittämää tehtävää,irtipäästämistä,ja kun tämän seurauksena sain kokea ihanan kiitollisuuden universumista ,ikäänkuin olisin "valmistunut" jostain tehtävästä ja minua kiitellään ja kehutaan.Tämän kaiken ansiosta minun omaan energiaani on hivuttautunut vieläkin herkempää värähdettä.Se toimii hyvin pienellä liikkeellä,äärimmäisen pieninä hiutaleina,joka pystyy menemään sellaisiin lempeyttä vaativiin "energia-aukkoihin" meidän kentässämme, joka eheyttää meitä.
Minua siis eheytetään. Kyllä maailmankaikkeus tietää,miten paljon olen ihmismaailmassa kärsinyt,ja saan palkintoni eheyttämisenä.
Kiitos siitä,olen niin kiitollinen <3

Minun,ja Sinunkin,pitää luottaa niihin värähteisiin,joita saat ihmisestä.Vaikka ne olisivatkin ristiriidassa näkemäsi taikka kuulemasi kanssa,mutta luota energiaan.

Energy does not lie.

With all my Love and Compassion, Ajna ∞

Koulutuksista

Toisinaan tulee ihmisten kanssa puheeksi "tämän alan" koulutukset,ja minulta kysytään,missä olen opiskellut ym. Hämmennyn. Minulle "tämä", miksi sitä ikinä halutaankaan kutsua, on tullut lahjana. Tottakai olen sen halunnut vastaanottaa,ja olen ollut avoin sille koko elämäni.

Minun ensimäiset "oppikirjani" olivat varmaan Johanna Bromanin teoksia.Johanna oli siihen aikaan Suomen tunnetuin selvänäkijä,ja ahmin hänen kirjojaan nopealla tahdilla,imien niistä kaiken minkä irti sain.En muista enää tarkkaan, mutta olin hyvin keskittynyt joka tapauksessa asioihin kirjassa,ja sain sieltä omanlaistani virittäytymistä.

Samaan aikaan käsiini "lenteli" paljon enkelikirjoja,jotka toki luin suurella innolla.Aloin ymmärtää heitäkin,enkeleitä,paremmin.Ne kaikki oli kuin oppikirjoja minulle,jotka viitoittivat tietäni.
Suuri oli onneni,kun sain näin tutustua ja opiskelle.Materiaalia kertakaikkiaan tulvi luokseni- siitä tiesin että niin sen pitää ollakin.

Omat tuntemukseni vahvistuivat vahvistumistaan,ja siihen aikaan minulla oli eräs kontakti,jonka kanssa puhelin asioista,ja sain ymmärrystä aina vain lisää.

Myöhemmässä vaiheessa muutettuani toiseen kaupunkiin, näin ehkä jonkun ilmoituksen paikallisesta spiritualistisesta yhdistyksestä,ja ystäväni kanssa  kävimme yhdessä tapahtumassa.Minulle syttyi halu jäädä sinne, niimpä liityin yhdistykseen ja aloin käydä heidän tunneillaan. Heidän kautta sain ensimäiset oikeat "koulutukset" jos näin voi sanoa. Liittyessäni mukaan, he olivat vaikuttuneita taidoistani,jotka tulivat ihan spontaanisti, mutta sittemmin kursseilla opin myös paljon siitä pohjasta,joka on jokaisen henkimaailman kanssa työskentelevän ihmisen alla oltava.
Kunnioitus ,rehellisyys, ja oman edun tavoittelemattomuus. Moraali.
"Ne hommat" eivät ole mikään leikin asia,sen olin jo huomannut ja kokenut.Jouduin kerran matalien henkiolentojen leikkikaluksi,kun vasta aloittelin omia kokemuksia,ja lähdin leikkien mukaan.
Sen jälkeen tuli todellakin tavaksi suojaukset ja puhdistukset,mennen tullen.

Tutustuin myös,en enää muista mitä kautta,paikalliseen maya-astrologi-selvänäkijään Kaskimäen Päiviin,ja kävin hänen ja silloisen kumppanin järjestämissä jutuissa,myöskin kävin tällaisessa viikonlopun kestäneessä workshopissa.Meinasin kirjoittaa sen olleen planeetta alkuperistä ,mutta se planeetta-aihe tähän nyt tupsahti ihan muista syistä :) WS taisi olla Sydänyhteyden vahvistaminen sillä kertaa.Ihania uusia ideoita ja oivalluksia syntyi sielläkin.

Jossain kohtaa sitten halusin alkaa itse kouluttaa,ja aktiivisesti jakamaan tietoutta eteenpäin ja herättelemään ihmisiä. Omat kokemukset olivat karttuneet huikeasti,takana oli raskaus,jossa juttelin tulevan lapseni sieluminä kautta,ja hän kertoili aika huikeita tarinoita.Olen ollut raskauksien aikana todella herkässä ja virittyneessä tilassa,mutta koska vauvan kehittyminen on tärkeintä silloin,kaistaa rajataan- ellei itse vauva sitten ole tällainen Valonkantaja,joka sillä erää oli tulossa.
Opetusta syntymättömältä lapselta...senkin sain siis kokea.

Olen siis itseopiskellut tähän työhön.
Viritellyt itseäni ja opetellut hiljentymistä ja muita tekniikoita sen mukaan,millaisia ihmisiä matkalleni on tullut. On monta,keiltä olen ikäänkuin ohjausta saanut.Ikinä ei valmis ole,ja jos niin luulee ja pöyhkeäksi alkaa,voi lahja olla pian mennyttä kalua.
Se on voimakas,mutta samalla herkkä ja kunnioituksella kohdeltava työväline.

Nyt viime aikoina on tullut vastaan mahdollisuuksia taas uusiin kursseihin ja ns. opintoihin.Ne herättävät kiinnostuksen todella paljon, mutta samalla ikäänkuin vastustusta.Oli eräs enkeleihin paneutuva kurssi, johon olin aivan kinthaalla ilmoittautua,mutta vetäydyinkin pois,sillä en voi keskittyä vain enkeleihin, he ovat yksi alue ja yksi olentotyyppi taivaankannella.En voisi olla niin rajaava,että haluaisin opiskella vain heistä ja heidän kanssa toimimisesta.Henkimaailma on niin paljon suurempi ja laveampi,kuin enkelit. Itse aistin vaikka ja minkälaista kulkijaa,ja se,missä hahmossa he milloinkin tulevat, on mielenkiintoista ja hauskaa. En vaihtaisi tätä mihinkään.

Joten,minulla ei ole tarjota kenellekään mitään diplomia opinnoista,ei mitään selitystä sille, mistä tämä tulee. Minä uskon siihen,että lahja annetaan niille,jotka sitä osaavat käyttää. Voisinko sanoa,että olen kuin vanhan kansan ihminen,joka tekemällä oppii.

Olen uskollinen sille tiedolle,joka on minulle pikku hiljaa sisäistetty.Se ei ole pettänyt minua koskaan.
Tämä on minun tie,
ja minä olen käytettävissä :)

With all my Love and Compassion, Ajna ∞