Musiikki

Olen tämän viikon taas kuunnellut musiikkia aktiivisesti,etsinyt sopivaa musiikkia netistä,ja siihen on YouTube oivallinen väline.Minun on pitänyt jo parin päivän ajan kirjoittaakin tästä "musiikkiterapiasta",joksi sitä kutsun,joten jälleen kerran parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Keskustelin ystävän kanssa kriteereistä,joilla valitaan musiikki.Kerroin esim omasta musiikkimausta,jolla ei ole mitään tekemistä tietyn musiikkilajin kanssa,kansankielellä voisi sanoa että olen kaikkiruokainen sen suhteen.
Tunnetila on se ratkaiseva sana.Se tunnetila kertoo,mitä sisimpäsi tarvii! Musiikin värähtely on kuin täsmälääke erilaisiin vaivoihin,jotka voi hahmottaa ikäänkuin johtuvan jostain fysikaalisesta viasta.Jos tämä taikka tämä alue sinussa liikkuu liian hitaasti/ nopeasti (vrt chakrojen pyöriminen) niin se aiheuttaa sellaista ja tällaista vaivaa ja vikaa.
En ole musiikkiterapeutti,vaan kerron omien kokemusten kautta näitä asioita.

Kerrotaan,että heniolennot pitävät musiikista,sen värähtelyjen takia.Musiikkihan saa ilman värähtelemään,ja kirkossa urkumusiikki on heihin hyvin vetoavaa.
Niin myös ihminen hakee omaa tarvetaajuuttaan vastaavaa musiikkia.Joskus saatan janota raskasta musiikkia,ja kuuntelen kuulokkeet päässä koneen kautta sitä.Se ravistelee sisimmästä irti sinne juuttunutta materiaa,joka on yleensä loppupeleissä tunnetta...kaikki kokemuksemmehan muuntuu tunteeksi,ja sen me ihmiset sitten tunnistamme helpoimmin.Siis helpoimmin,vaikka ei tämäkään tarkoita,että se olisi helppoa kaikille.Tunteiden tunnistaminen on joskus todella työlästä.
Irroittelemme sitä tunnemoskaa jollain musiikilla,ja usein niitä musiikkilajeja voi olla montakin,jokainen tekee omaa työtään.Kun on saanut esim levottoman olonsa tasapainotettua raskaalla musiikilla - ja tähän väliin on kerrottava se yleinen luulo,että esim heavy-musiikkia kuuntelevat "lietsoo" rauhattomuutta taikka muita negatiivisia tunnetiloja,masennusta tmv itsessään kuuntelemalla sellaista musiikkia,ei pidä paikkaansa ainakaan tämän minun katsontakannan läpi tarkasteluna, vaan nuoret tarviivat rajuja kokemuksia,taikka kokemuksia nyt ylipäänsä,ja raskas musiikki antaa niitä helpommin - niin koko keho on valmiimpi ottamaan vastaan sitten sen "hoitavan" musiikin. Jos tuntuu tämän "ravistelun" jälkeen liian surumieliselle,voi korjata tilannetta pirteällä musiikilla. Kun on lopulta tasapainottunut,on hyvä ja rauhaisa olotila ottaa vastaan esim meditaatiomusiikkia,jotain klassista,hellää instrumentaalia, ja antaa sen huojentaa olotilan loppuun saakka.
Liian levottomassa olotilassa kun ei pysty ottamaan vastaan tällaista rauhallista värähtelyä.

...ja sitten tuli uusi Voi Hyvin-lehti,jonka kannessa oli otsikko "Voimaa musiikista".Naurahdin,ja laitoin lehden sivuun.Päätin etten lue sitä ennen kuin olen tämän vuodatuksen kirjoittanut.

"Musiikki operoi alueella,jonne kieli ei ulotu.Sävelet ja taajuudet ovat kuin viestinviejiä tiedostetun ja tiedostamattoman välillä.Musiikin vaikutus hyvään oloon on hyvin yksilöllistä.Yhtä suositeltavaa tyylilajia ei ole"

Voi Hyvin-lehti 1/2011

Lukemisen arvoinen juttu,vähän eri kantilta kuitenkin kirjoitettu, miten itse ajattelen.
Yhtä oikeaa tapaa ajatella ei ole!

Oikein hyvää lauantaita ihmiset,
valon ja värähtelyn valtakunta kulkekoon mukananne!

Yö on tehokasta työaikaa!

Taas huomaan kellon kiitävän luvattomalla vauhdilla eteenpäin,mutta ilta ja yö,ne ovat minun työaikaani,minun aikaani.Kuunnella itseäni.Valitettavasti aamu ei anna armoa :D

Halusin nyt kuitenkin avata tämän blogi-osionkin.Kirjoitin pari sivua tarinaa.Asioista esitän erilaisia vuosilukuja,mutta niiden täsmäämättömyys ei johdu siitä,etten tietäisi oikeaa,vaan siitä,että on vaikeaa sanoa,mikä oli juuri SE merkityksellinen asia,koska kaikki asiat ovat olleet merkityksellisiä!Kaikki asiat ovat merkityksellisiä,kaikkineen!

Mietin jo jonkin aikaa erottavani henkilökohtaisesta blogistani tämän "työblogin",mutta rajaus on vaikeaa,sillä elämäni ON henkimaailman kanssa elämistä,joka päivä,enemmän taikka vähemmän aktiivisesti.Olen sujuvasti tunkenut arkikerronnan väliin materiaalia,joka on alkanut pursua näppäimistön kautta ulos.Voisiko sitä sanoa inspiraatiokirjoitukseksi?
Joskus ihmettelen itsekkin,miten ne kaikki asiat ja sanat asettuvatkaan niin fiksusti esiin.Uskon että saan apua,aika paljonkin.

Nuorena kirjoitin paljon runoja,sitten tarinoita,nyt vain...kirjoitan.
Se kaikki lähtee sydämestä,ja tulee rehellisenä ulos,minkä haluan antaa.

Laitoin pystyyn Toivon Tähden Facebookiin 5.12.2010.Aivan untuvikko kaikkineen siis vielä.Toiveeni on tavoittaa ihmisiä,jotka "tarvivat" minua!
Olen matalankynnyksen lähettiläs tässä asiassa.
Ja ne ketkä minut tuntee,tietävät,etten ole lainkaan pelottava,vaikka vakavuus hämmästyttää minua itseänikin toisinaan,ja huvittaakin se.Olen niin monisärmäinen,mutta niin "jokapoika".
Toivon että tästä tulee myös matalempi kynnys kommentoida asioihin joita kirjoitan.
Paremmalla ajalla varmaan kopioin tekstejäni toisaalta,jos se tuntuu olennaiselle.

Taivaan isän siunausta ja hyvää yötä!!!

Kokemuksia..

No viikonlopusta haluan kumminkin jakaa teille tämän lohduttavan kokemuksen.
Kaikenlaisen mietinnän ja juttelun tuloksena päädyin nyyhkimään menetettyä rakkautta(romanttisessa mielessä).Siinä sänkyni reunalla istuin ja lohduttomasti nyyhkin...kunnes ylläni valaistui,ja luokseni laskeutui taas se sama kyyhynen,kuin joskus aiemminkin.Minulle kerrottiin,että Pyhä Henki ilmentyy kyyhkysenä...ja sille se tuntuikin.Sillä lempeä naishahmo oli siinä jossain ylläni,ja se valo.Hän kertoi,älä itke lapseni menetettyä rakkautta,sillä olet aina taivaallisen rakkauden,Isän rakkauden ympäröimänä.
Tunsin itseni niin hölmöksi,joten itkuni muuttui nauruksi ja lopulta itkin ja nauroin yhtä aikaa,kun ymmärsin.Miten saatoinkaan unohtaa!!!!Miten IHMINEN taas olinkaan.Mutta kiitin muistutuksesta ja oloni oli aivan loistava.
Tätähän minulle on kerrottu jo pitkään,todella pitkään.Nyt oli ihan varmasti voimallisin kerta,kun sen saan kokea itse.Miten sen voisi selittää,kun pääsee taivaallisen rakkauden ympäröimäksi?????


Itseasiassa puhuttiin ystävän kanssa tästä sielutasosta.Aina vain voimallisemmin ymmärrän,siis todella ymmärrän,mitä se on,millaista se on.Ja aina vaan enemmän onnellinen olen,että mulla on mahdollisuus levätä siinä,omassa sielumaailmassa,jossa aika on hidasta,kaikki on kaunista ja ennen kaikkea rakkaudellista.Sitä rakkautta ei vaan voi verrata mihinkään,mitä täällä maan päällä on.
Tunnet kaikki hahmot ympärilläsi,he ovat sinun tuttuja ystäviä rakkaita,ja kaikkiin sinulla on yhteys.Mitä tahansa ajatteletkin,muutkin tietää mitä ajattelet....eikä siellä tarvii pelätä mitä ajattelee,koska taivaankodissa on vain hyviä ajatuksia.
...Ihmismaailmakin on menossa kohti tätä,"me kaikki" toivomme,että sielullisuuden  löytyminen olisi tulevaisuudessa ihmisille helpompaa,enemmän kiinnostavaa tuntea alkuperänsä.Vaihtoehtoiset yhteysmuodot aktivoituu entisestään,esim telepatia ja niiden ihmisten selvänäköisyys ja herkkyys lisääntyy,jotka sen itselleen sallivat.
Mietin tässä muuten sellaista,että mitäs sitten tapahtuu,kun kaikki ihmiset ovat valaistuneita???Sittenhän meillä olisi ihmislaji maanpinnalla aivan "turhaan",eihän täällä olisi enää mitään oppimista.
no asia ei onneksi ole noin yksiselkoinen,koska ihmiset vaihtuu,eikä kaikkea saa tehtyä useinkaan yhden maanpäällisen visiitin aikana.Joten ihmiskunta on sikäli "pelastettu"...aina on ihmisiä jotka ovat maantasolla,ja ymmärtämättömiä.Ja aina tulee olemaan maapallolla paljon opittavaa,jotta tänne syntyminen olisi ylipäätään merkityksellistä.Ihan jo pelkästään maapallon tilanne on haasteellinen kokemus,ja alati muuttuva.

Opiskelukuvioita,pätevöitymistä

Opiskelua siis saattaa olla hyvä harkita, mutta ei mitään pitkää,
ainoastaan sellaista, mikä valmistaa sinua uutta tehtävää varten ja sen
toimittamista varten. Sinun on kyettävä rentoutuneesti toteuttamaan
itseäsi, käyttämään kykyjäsi ja sisintä voimaasi työssäsi. Tärkeintä
kaikessa on siis juurikin henkinen valmistautuminen. Kaikki sisäiset
valmiudet sinulla jo onkin valmiiksi! Olet älykäs, sosiaalinen ja
sinusta pidetään, koska sinulla on rakastava ja lämmin aura.


Tämä teksti oli Minnan kirjoittama (A&O) 
Minulla piti alkaa tämän vuoden kestävä mediaalinen koulutus,jonka olisin halunnut käydä,vahvistaakseni itseäni ja oppiakseni uutta,ja palvellakseni voimallisemmin.
Kurssi ei toteutunutkaan, mutta sentään kehityspiiri kokoontuu joka toinen viikko.
Kuitenkin koen,että omalla kohdalla,yksin puurtaminen voi olla tehokkainta?
Mutta koska (oi mikä kielikukkanen) tavoite on oman paikan,fyysisen "liiketilan" aikaansaaminen,niin tuntuisi kivalle myös harjoittaa muunkinlaista toimintaa,kuin puhtaasti henkistä työtä.
Minulla on muutaman paikan prosyyrejä vertailtavana, ja päätökset pitäisi tehdä aika pian.
Vuoden loppu siintää silmissä entistä vahvemmin uuden alkuna...ja sitten alkaakin jo maaginen vuosi 2012 :D
......

Perjantaina 17.12.2010

Aamulla keskustelin yhden ystävän/kouluttajani kanssa tästä jutusta(ihmissuhdeasia).Kerroin että minua ahdistaa,etten saa itkettyä,koska sisällä on sellainen tyhjä olo.No hän kertoi että hälle tuli samanlainen jossain vaiheessa,ettei tunne mitään.Mutta kun hän on tottunut tunteeseen,tajunnut,että sehän onkin todella hyvä; ei turhaa draamaa tarvi pyörittää tässä,esim itkua,raivoa,vaan kun sisimmässä tyhjää,on TILAA tulla UUTTA sinne,joka taas alkaa kasvaa.Olin hyvin tyytyväinen tähän selitykseen.
Häneltä sain niinikään vahvistusta siihen,että mun kanavointi on voimakkainta(helpointa) kirjoittaen,vaikka saan myös tarpeentullen sanallisia,ja sanottavia viestejä.Sikäli siis Toivon Tähden toiminta on hyvä nyt.Muutakin puhuttiin tulevasta "urasta" ja siihen liittyvistä harjoitteista.Tämän blogin,ym juttujen kirjoittelua kehotti jatkamaan,koska tämä vahvistaa minua.No onhan tuo nähty.


Tuo tapahtui tosiaan kuukausi sitten,hiljattain luin kirjaa Käsillä parantaminen,luin sitä itseasiassa ääneen,koska oli kuulijoita paikalla :) Kirjassakin puhuttiin muuten sisimmän tyhjästä huoneesta,tai vastaavasta,nyt en tähän hätään sanoja muista,mutta muistan kokeneeni ahaa-elämyksen kuullun ja juuri luetun välillä.Kirja käsittelee kylläkin parantamista,ja tässä yhteydessä nimenomaan henkiparannusta,healingia,jota myös harjoitan pienessä mittakaavassa.Harjoittelen :) Mutta kaivan varmaan tarkan kohdan tähän,kunhan ehdin.Idea kuitenkin on se,että kasvaakseen ja kehittyäkseen,on oltava tilaa sisällä ja nöyryyttä itsessä ottaa uutta vastaan.Niin,siinähän se olikin.


Georgina Regan- Debbie Shapiro : Käsillä Parantaminen

Oppiminen

Tätä viikkoa on leimannut taas oppiminen.
Muutamaa asiaa saanut vääntää ja kääntää monen mutkan kautta,niin että mieli olis tehnyt nakata rukkaset naulaan ja todeta,että hoitakoon joku muu nämä hommat,mutta minkäs sille voi,kun eteen ne on annettu,niin selvitettävähän ne on,vaikka kuinka vastaan tappelisi.

Itseasiassa juuri tänään mietin,miten sitä ihmisille annetaankin niin paljon vinkkejä suunnasta,johon olisi ihan suotavaa pyrkiä ja mennä,mutta miten vaikeaa niitä on hoksata.Ihan kaikki vastoinkäymisetkään kun ei suoralta kädeltä tarkoita sitä,että olisi suotavaa lähteä toiseen suuntaan,vaan sen kuopan,eli ongelman,äärellä miettiä,mitä tällä asialla on minulle "asiaa".Usein ne on tosi vaikeita asioita hoksia,tai edes nähdä,että niistä kurjistakin jutuista voi oikeasti koitua jotain hyvää...mutta siihen auttaa aika,kun ehtii tavallaan tasaantua ensireaktiosta,ja tuumia... ( nämä asiat olivat minulle yksi ennakkoilmoitus tapahtumista,jotka tapahtuivat ihan seuraavana aamuna...)

Minä muuten taas ilahduin hurjasti,kun katselin niitä kuvia joita xxx otti.Yhteiskuviin oltiin saatu moneen kohtaan useampikin "pallokaveri".Tämä on oikeasti niin lohduttavaa minusta,että he näyttäytyvät näin,koska sitä jos mitä,niin tarvin,tietoa,että he on täällä,luonani,auttamassa minua!!!!Sillä auttamassahan he ovat.
Tätä samaa sanomaa kerron lapsille,pikku lapsilleni.Joka ilta keskustelemme ennen kuin luetaan iltarukous,ja usein he haluavat puhua enkeleistä,ja varmistaa että onhan minun enkeli tässä,ja onko äidinkin enkeli paikalla.Ja sitten he haluavat suojata minut "enkelikuvuilla"-keksin joskus tämän sanan kuvaamaan sitä varjelusta,jonka heidänkin,ja minunkin,ja meidän kaikkien,enkelit tekevät,kun he suojaavat meitä.Piirrämme käsillä ilmaan kaaren toistemme päälle,nyt olet siellä suojassa.Se kuvaa ehkä enemmän sitä energiakenttää,ja että "suljemme" itsemme vallankin yöksi.Minun lapset on niin herkkiä,että heitä voi vaivata yöllä jos ei kenttiä suljeta.
Ja isojen kanssa sitten vähän enemmän puhun.Siitä ettei kuolemaa ole.
Huh.vaikeaa käsittää,todella.Edelleen ihmisminäni ymmärtää kuoleman lopullisuuden ihmistasolla,ja ymmärrän toki kaikkia surevia,ja ihan varmasti minäkin suren-ja olen surrut- rakkaiden pois menoja,mutta samalla sen ymmärtää toisin...
Kerroinko jo aiemmin,kuinka hienoa oli,kun 6-vuotiaani kertoi tämän elämän kiertokulun minulle.
Että kun joku kuolee ja sen henki menee taivaaseen,ja sitten kun joku syntyy,niin se tulee takaisin.
Ja me emme puhu pienten kanssa jälleensyntymisestä,emme todellakaan.Hän on tämän asian tiennyt ihan jostain muusta lähteestä saatuna.Semmoinen kristalli se.
Samainen lapsi minulle myös luottamuksellisesti saunassa kertoi "Ninja-kaveristaan".Ihmettelin aluksi,mikä se on,ja miksi se pelottaa lasta.Tentattuani enemmän asiasta,ymmärsin.Sitten oli helppo kertoa lisää.
Samaa suosittelen kaikille muillekkin.Jos kohtaat henkiolennon,joka ehkä pelottaakin sinua,tai joka toistuvasti tulee luoksesi,KYSY häneltä,mitä asiaa hänellä on!Sen jälkeen olet hitusen herkempi kuulemaan sen asian.Monestihan se pelottavuus tulee juuri siitä,ettei ihminen ymmärrä ja kuule sitä viestiä,vaan ihmettelee,onko käymässä jotain pahaa,jos henkimaailman olento ilmestyy luokse.


Kysyvä ei tieltä eksy!!!!!

Meedioilta Helmisalilla 11.9.2010

Tänään kävin meedioillassa.Mukava uusi meediotuttavuus siellä oli,ja ihania viestejä.Itselle ei tullut muutakuin pää kipeäski siellä,siellä oli vähän liikaa "porukkaa" =D
Hieno kokemus,monet saivat huojentavia viestejä,ja uskoa "kuoleman" jälkeiseen elämään.Itse en enää edes ajattele kuolemaa sellaisena,kuin aikoinaan.Se vain on siirtyminen siihen omaan luonnolliseen olotilaamme,hengeksi.Suru on jälkeen jäävillä,mutta useimmiten kotiin päässeet sielut ovat todella onnellisia.

Liikuttavia tarinoita kuulin tässäkin istunnossa,josta voisin kertoa parista.Nuori poika oli hyvin äkillisesti siirtynyt henkimaailmaan,ja saapui nyt istuntoon tervehtimään kahta naista(en tiedä sukulaisuus suhdetta) Meedio kertoi,että pojan eläessä,hän oli utelias ja tiedon haluinen,joten kun hän siirtyi,hän hyvin nopeasti sopeutui siihen ja lähti tutkimaan "paikkoja" =D Nämä on iloisia tilanteita.

Äiti ja tytär olivat tulleet istuntoon,ja tapasivat poismenneen sisaren/tyttären.Tilanne oli ihana.Ilahduttavinta on se,että henkinä läheiset haluavat ilahduttaa omaisiaan,ja tämäkin tyttö vitsaili heille ja sai heidät nauramaan.Nämä tilanteet tiivistää aina sidettä poismenneen ja jääneiden välillä,ja auttaa tätä yhteyttä vahventumaan,jotta me ihmiset voimme herkemmin tuntea heidät.

Kotiin tullessa olin itsekkin saanut pyytämäni kanavoinnin/luennan,mikä iloinen tapahtuma!
Kuten aina,asiat eivät ole niin yksiselitteisiä aina,ja tätäkin pitää nyt märehtiä.
Kumminkin siinä ilmeni sellaisia iloisia asioita minun kannaltani,mm työhön liittyen.Tätä odotan ihan oikeasti niin lujaa ja mielenkiinnolla,mikä se sitten lopulta onkaan.Minähän itsekkin tätä ounastelin ja mietiskelin,että jos minä saisin valita,niin haluaisin näin,ja haluaisin tehdä näin.Joten onneni on täysi jos saan tehdä sellaista työtä,josta nautin.

...sinä alat työllistää omia
kykyjäsi ja alat tehdä työtäsi innoissasi, vastuusta
huolimatta. Sinun työsi esittäytyy henkisenä haasteena, osana henkistä
elämäsi tehtävää.

Sinussahan on parantajan energiaa ja sinä olet valon kantaja. Siksi
sinä olet poikkeuksellinen nainen muiden joukossa, samoin kuin
lapsesikin ovat....

Avautumista hetki ennen nukahtamista 19.7.2010

kun aivot alkaa olla vastaanottavaisimmillaan,voi tapahtua kaikenlaista.
Eilen olin jotenkin kauhean ahdistunut ja omissa maailmoissa lähes koko päivän.Hormoonivaihtelut kiusaa ja sen kyllä huomaa,mutta oli siinä muutakin.
Minä taas "vahingossa" availin kanavia,ja sain tämän hukkuneen pikkupojan(lehdissä ja uutisissa oli laajasti asiasta...)  luokseni,jota olin ajatellut,ja tippa silmässä surrut hänen ja perheensä puolesta.Niin siinä sitten käy,myötätunto laukaisee sen tilanteen.
En nyt viitsi kirjoittaa pojan kertomaa syytä,miksi piti järjestää hänen poistuminen,mutta suloisella lapsen avoimuudella hän suhtautui henkimaailmassa olemiseen,siinä ei ollut ongelmaa,vaan hänkin suri sitä ettei voinut äitiä lohduttaa."voinko jo mennä vaikka minut kutsuit" kysyi hän.Mietin että no enhän minä häntä vallan kutsunut,mutta niin siinä käy kun ajattelee,niin kutsuu.

Kaikkiaan sitten sitä mietin,kun minulle sanottu aiemmin,että tulen olemaan äitien kanava,äitien auttaja.Jo siitä syystä että itsellä paljon kokemusta lapsista,ja siitä syystä,että henkimaailmaan siirtyneet lapset näemmä helposti tulee minun luo.Eihän tämä ollut ensimäinen kerta.Tähän liittyy tosi ankarasti kyllä raju ristiriita,niin paljon kun haluankin auttaa ja koen sen kunniatehtävänä,niin vähintään yhtä paljon se "pelottaa",koska joudun kohtaamaan sitä tosiasiaa jatkuvasti,että myös omalle rakkaalle voi tapahtua jotain pahaa :( joka satuttaa äidin sydäntä.