Nyt on suoritettu taso 1 reflexologiasta,ja olen entistä enemmän onnessani tästä "löydästä" auttaa erilailla ihmisiä :) Miten sen voisikaan kertoa,kuten sen tunnen.
Omia perheenjäseniä saanut jo hoitaa,ja seuraavaksi teen 10 kirjattua opiskeluhoitoa.
Mutta...
pääasia mistä halusin nyt alkaa kirjoittaa,on tämä:
" Kun itse antaa,niin itse myös saa"
Eilen tulin opiskelupäivän jälkeen kotiin...meillä oli koko viikon esiintynyt vatsaoireisia ja jopa oksentelua,joten olin kieli keskellä suuta sen suhteen,miten käy minulle...Perjantaina jo alkoi vähän kiristää lihaksia ja päätä särkeä,vetelin tuolta kaapista varmaan Kylmänroppia ja sitten Kolotustippoja (Frantsilan) Aika masentava maisema oli jo perjantaina,ja lauantaina sain viestiä koulupäivänä,että lisää "uhreja" kotona.No minä tunsin itsessäni sen,ettei kaikki ole ihan hyvin,vähän mahassa kiersi ja kevyttä etomista tuntui,mutta työnsin ne taka-alalle,ja sanoin uudelleen ja uudelleen,että kiitos ei,en halua sairautta,en OTA sairautta nyt vastaan.Taisin FBiin kirjoittaakin,että lauantai-iltana pystyn vasta sairastua,mikäli ihan pakko :D
No lauantaina pääsin siis kurssin jälkeen kotiin,iloisena todistus kourassa.Ei kovin kauaa tarvinnut kotona olla,kun tosiaan sellaienn hyytävämpi kylmyys ja kipu lihaksiin alkoi ottaa alaa.Ystävältä tuli avunpyyntö lapselleen,joka oli todella kriittinen,joten vaikka ajattelin että hoidan poikaa myöhemmin kun ilta rauhoittuu,päätin kuitenkin lähteä heti hommiin,koska en luottanut siihenkään,että olisin kunnossa enää siihen aikaan.
Kaukoparannuksen jälkeen, jonka aikana lapsen raaja joka tarvi hoitoa,ilmestyi eteeni,ja hoisin sitä kahdella kädellä,ja keltaisella valolla,sekä äitiinsä sen keltaisen värähtelyn asetin.Parasta toivon ja enkelien hoivaa pyysin.Oma oppaani kävi kuittaamassa hoidon onnistuneen sillä,että itketti minua,se on hänen tapansa tuoda esiin oma läsnäolonsa.
Niinhän siinä kävi,että klo 21,jolloin olin alunperin sopinut hoidon,olin jo itse sohvan oma,kipeä pahoinvoiva ihmismytty.Sen verran tosiaankin kipeä,etten oikein tajunnut edes miestäni jalkopäässä,jolle sopersin jotain,että anna mulle jalkojen kautta energiaa.Mutta en muistanut sitä kumminkaan.
Siinä pökertyneessä tilassa kumminkin aistin.
Minun ympärillä "pörräsi" porukkaa,ikään kuin hoitaen jotain osia minusta.Viuhe kävi siinä ympärilläni,ja jonkin ajan kuluttua mies sitten kysyi,joko pystyn kävelemään yläkertaan nukkumaan.Huomasin jo siinä vaiheessa,että minulla ei ollut enää oksettava olo,mutta muuten olo tosi rähjäinen.Nukuin sängyssä muutaman tunnin,heräsin noin keskiyöllä,ja totesin,että olo on lähes normaali.Tämän turvin jaksoin kuuden jälkeen nousta aamulla kuopuksen kanssa ylös.
Ymmärsin koko tämän kuvion vasta aamulla,kun mieskin nousi,ja muistutti mitä oli tehnyt!!!
Illan kaukohoidon tuloksista ei ole tietoa,mutta sydämestäni toivon että tilanne lähtee rauhoittumaan siellä,ja paraneminen alkaa.
Mutta todellakin,minä annoin,ja sain jo siinä hoidon aikana itsekin paljon hyvää energiaa,ja myöhemmin itsekkin sain hoitoa,josta mieskin hyötyi rauhallisella ololla!
Olisi hyvä,kun voisimme luopua itsekkäästä ajattelusta sen suhteen,mitä itse saamme,jos nyt autamme toista????
Mitä itse saamme,jos nyt annamme hyvyyttämme toisen tarpeisiin????
Niimpä.Siinäpä mietittävää itse kullekkin :)
Ihanaa Alkavaa viikkoa kaikille,ja Rauha sydämiinne!
Luottakaa,että elämä kantaa!
.With all my Love and Compassion.
Ihanata oli kyllä löytää tällainen blogi tuolta Blogilistan kautta. Itsekin jonkinverranolen perhetynyt henkimaailman juttuihin joten tätä tulee olemaan mielenkiintoista seurata. En vain osaa omia kykyjäni oikein käyttää vielä halutessani vaikka todisteita kykyjen olemassaolosta kuitenkin löytyy. Lapsena mm. useita näkyjä ja etiäisiä saanut :)
VastaaPoista