kevät on jo melkein kääntynyt kesäksi,vaikkei luonto oikein osaakkaan päättää,nauraako vai itkeekö,sataako vai paistaako.Mutta niinkuin jokapaikassa,elämä on laineita,ylös ja alas,hymyä,naurua ja itkua,kaikkea vuorotellen.Silloin pysyy tasapaino.Luontokin välillä ruokkii itseään sateella.
Aivan kuin luontokin osaa antamisen lahjan,ja opettaa sitä meille ihmisillekkin siinä muodossa,millaisia antimia löytyy luonnosta;marjat,sienet,ihanat vesistöt rauhoittumiseen ja nautiskeluun...on ihmisen tärkeä oppi,oppia antamaan.
Itsestään henkisellä tasolla muille,ystävällisyydellä,konkreettisella avulla ystävälle,lähimmäiselle.
usein se voi tuntua todella vaikealle,sillä meitä vaivaa itsekkyys; eihän tuokaan tee minun hyväkseni mitään,mitä minä siitä saan?
Se mitä sinä saat,ei ole rahalla ja materialla mitattavissa.
Ihmisen tarkoitus on tehdä hyvää,ei pahaa.Kun myönnyt tähän yhteen luonnon lakiin,kun ymmärrät sen rehellisesti sisälläsi tämän tarkoituksen,se avaa uusia ovia sinulle!
Mitään ei saa,jos ei itse anna myös.Yksipuolinset tilanteet kuolevat,kuihtuvat kuin kukka ilman vettä; kukkakin antaa kauneutensa miellyttää ihmistä,mutta jos hänelle ei suoda vettä ja ravinnetta,se ilo kuolee.
Itsekkyys on kuin törkeästi ihmisiin istutettu luonnevika,joku mikrosiru,joka aktivoituu tietyissä tilanteissa.
Ihminen on muuttunut evoluution myötä,jolloin tämä henkiinjäämistaistelu on sikäli jäämässä pois- ainakin meidän kehittyneissä maissa,joissa yltäkylläisys on tukahduttamaisillaan ihmiset.Halutaan lisää ja lisää,ja vieläkin lisää,koska turtunut sisin ei tunnista enää saamista.
Voi kuinka toivoisin kaikille sitä ymmärrystä,joinakin hetkinä elämässään,että sanovat,kiitos nyt riittää,en halua enempää.Irrottautumista siitä pyörästä,että kilpaillaan siitä mitä on.
Kilpaillaan mieluummin siitä,kuka osaa antaa!
Hyvä antaa vähästäänkin,paha ei paljostaankaan.
Miettimistä jokaiselle.
Omalla kohdalla tämä antaminen on näyttäytynyt ihanana asiana.Kun saan tehdä luentaa ihmisille,antaa heille jonkin pienen palan,jonka sisällä on merkitys tai huojennuss,taikka ymmärrys...kun siitä ollaan iloisia,se antaa niin paljon.
Kun annan,sitä enemmän saan.
Sitä enemmän kasvan ihmisenä ja sieluna
Sitä enemmän herkistyn asioille ja antaudun työhöni,joka on asetettu minulle.
Koko elämää ajatelleen tämä minun palvelutehtäväni on varmasti pieni,mutta ei se haittaa,kun antaa hyvästä sydämestä,sen merkitys kasvaa.
Joka päiväisessä elämässäni saan itselleni osoitettuja antamisia,tekoina,rakkautena,hyväksymisenä,tukenaa - myös annan,ja opetan antamista.
Kaikki se tekeminen,jonka voit tehdä toisen hyväksi ja avuksi..
Aina ei voi konkreettisesti auttaa,mutta sinun sieluasi luetaan,ja sinusta luetaan jo aikomus hyvään (myös aikomuksesi pahaan),ja se sinulle hyväksi lasketaan.Jo hyvät ajatukset auttavat,sinua ja toista.
Meitä ohjataan ja johdatellaan tällä tiellä,ja on vastaanottajan herkkyydestä ja omantunnon herkkyydestä kiinni,kuinka sanoma menee perille.Johdatellaan aina oikeaan suuntaan,mutta vääryys on tehty helpommaksi niin kauan kunnes yksilön sisin nousee sen yläpuolelle,ja kuulee vain hyvän kutsun.
Yksinkertainen asia elämässä.Antaminen.Ja niin vaikeaa monelle.
Jos sinun on vaikea antaa,kysy ,miksi!!?? Mitä minulle tapahtuu jos en voi itsestäni antaa mitään?Sattuuko minuun? Pelkäänkö että minua satutetaan?Mitä pelkäät....
Älä pelkää,sillä hyväntekijää autetaan!
Päivän voimalause a`la Kristal Valo:
Anna avoimesti
Elä pelottomasti
Rakasta lämpimästi
-Sinua autetaan
Olemaan juuri niin hyvä ihminen
kuin itse haluat!
