keskiviikkona, lokakuuta 25
Sananen rakkaudesta ja sitoutumisesta
Heipparallaa!
Tänään mieleeni pirskahti kirjoittaa näkemyksiä rakkaudesta,parisuhteesta,tunteista,sitoutumisesta,päättäväisyydestä...koska silmiini osui jälleen kerran lööppi, jossa kehuttiin miten "valjuun suhteeseen" ei kannata jäädä, edes lasten vuoksi.
Määrittele valju suhde.
Miksi se on valju, onko se ollut aina valju, mikä on johtanut siihen, että siitä on tullut valju?
Oletko tsekannut oman osuutesi asiasta? Kuinka suhtaudut puolisoon? Otatko häneen kontaktia? Menetkö henkisesti lähelle,annatko hänen tulla henkisesti lähelle?
Kaikkihan nämä tietää, eikö?
Silti tajuton määrä pareja päättävät yhdessä taikka toisen toimesta että noniin, suhde on valju,haluan erota. Haluan kokea räiskyviä tunteita ja tulenpalavaa kiihkoa taas, ihan niinkuin nuorena,vaikka silloin teininä jo, ai vitsi kuinka olikaan ihania romansseja. Ne ne vasta olikin upeita tunteita ja kokemuksia.
Kummasti nekin olivat loppuneet, tuli bänksit ja erottiin ja siirryttiin seuraavaan.
No karkeasti noin.
Mietin tätä juttua avioliiton näkökulmasta, mutta samalla painotan, että avoliitto ei ole yhtään sen vähempiarvoisempi instituutio, vaikka siitä puuttuukin vihkiminen. Kyse on ihmisen sitoutumisesta, siitä ajatuksesta, mitä hän ajattelee ihmissuhteen kestävästä hoitamisesta ja korjaamisesta ja ylläpitämisestä.
Kyllä minä ymmärrän ihmisiä jotka eroavat, olenhan itsekin eronnut. Silloin tullaan pisteeseen, jossa tuntuu, että tämä oli nyt tässä, tämän suhteen ylläpitäminen on käynyt aivan liian tuskaiseksi,on parempi nyt luovuttaa. Tässä kohtaa puhun siis vain suhteista, jotka päätyvät eroon suht draamatomasti. Aikani eikä aivokapasiteettini riittäisi käsittelemään kaikkia esimerkkejä erotavoista, vaikkapa jättämistä niin että toinen ei edes tajua tulleensa jätetyksi, tai jotain muuta. Vaan mietin tätä nimenomaan tuon "valjun suhteen" näkökulmasta. Tuskaa parisuhteessa voi tuottaa monikin juttu, ja on täysin oikein lopettaa suhde, joka on vaarallinen tai tuhoava. Mutta että valju!
Rakkaus loppui, meistä tuli vain kämppikset.
-Miksi? Niinkö halusit? Halusiko toinenkin niin? Mitä teitte asialle?
Arki tuli elämään.
- Suurinosa elämäämme on arkea, se on kuitenkin elämämme pohja. Miksi et kestä arkea? Onko se puolisosi vika ettei hän kykene tarjoamaan juhlaa koko ajan? Miksi se on sinulle niin tärkeää?
Paljon kysymyksiä. Niitä pitäisi parisuhteessa olevien esittää toisilleen, viimeistään siinä vaiheessa kun elämä alkaa tuntua nihkeälle, ja tunnet että et nyt elä sellaista hyväntuntuista elämää itsellesi.
Mutta älä hyvä ihminen määrittele erollesi syytä siksi, että se on valju. Valju on yksi elämänvaihe siinä missä rakastuminen,symbioosi,ruuhkavuodet,vanhuus...Valju on sellainen vaihe, joka änkee siihen väliin, kun ette hoida suhdetta. Kun annatte toisen karata liian kauas. Parisuhde ei voi koskaan olla vain yhden vastuulla, mutta voimakkaampi ja tietyllä tavalla viisaampi ja tietoisempi teistä tulee ottaa ohjat käteen ja tehdä aloite!
Usein tilanne on tietenkin kehittynyt jo sillä lailla liian pitkälle, että ne tunteet ovat ikäänkuin kuolleet, ja tuntuu ettei tässä nyt enää mitään ole.
En tietenkään tuomitse eroja, koska niin, olenhan itsekin eronnut, kahdesti jopa. Tiedän mitä olen käynyt läpi ja mitkä on olleet vaikuttimia. Näin jälkeenpäin katsottuna en voi sanoa kummastakaan erosta, että se olisi ollut turha tai estettävissä. Ihmiset liikehtivät omaan tahtiinsa,kehittyvät eri tahtiin, ja se on ok. Seuraavaksi astuukin kuvaan "Tahto", mitä olet valmis tekemään, eli kuinka paljon tahtomaan, suhteesi eteen.
Toiset toteuttavat omia halujaan parisuhteessa toisesta piittaamatta, tämähän on selvää ettei sellainen parisuhde elä.Siitä tulee sinkkusuhde hyvin äkkiä. Eli se tahtotila parisuhteen vuoksi, on itsekeskeinen, ja itsekeskeisyyteen ei mahsu kuin 1 ihminen, hän itse. Silloin sinkkusuhde omaan itseensä onkin paras juttu. Tällainen henkilö voi silti haluta parisuhdetta, mutta jälleen kerran itsekkäistä näkökulmista katsoen hyötyvänsä siitä.
Valjuun suhteeseen voi vaikuttaa.
Ymmärtämällä ensin, että se on omanlaisensa välivaihe, josta taas seuraa omista valinnoista riippuen joko ero taikka askel parempaan, syvempään suhteeseen. Mutta se on sinusta kiinni! Sinusta itsestäsi ja ajatuksistasi ja toimintatavoistasi.
Parisuhde ja eroaminen ovat molemmat todella monisyisiä asioita, enkä tässä nyt edes yritä kyetä tämän suurempaan analyysiin.
Meillä ihmisillä on siitä vielä paljon opittavaa, olemme itsekkyyden maailmassa ajautuneet tavoittelemaan helppoa onnea, ja välttelemään pidempää ja vaikeampaa reittiä. Jokainen voi tehdä itsensä kanssa sopimuksen siitä, että tavoitteleekin pitkäkestoista onnea iloa autuutta rakkautta elämässään, sen sijaan että ostaa halpakaupasta kertakäyttö rakkautta, on iloinen hetken ja syöksyy sen jälkeen syvempiin syövereihin,niin kuin addikti kerrassaan halutessaan kokea sen huuman uudelleen ja uudelleen...äkkiä.
Toivon että sanani eivät loukkaa vaan avaa ovia, tai jos loukkaavat ja ärsyttävät, niin silloin tiedät, että joku osa löytyi sinusta itsestäsi.
Sinä päätät mitä sille teet vai teetkö.
Rakasta!
With all my Love and Compassion ∞
Tänään mieleeni pirskahti kirjoittaa näkemyksiä rakkaudesta,parisuhteesta,tunteista,sitoutumisesta,päättäväisyydestä...koska silmiini osui jälleen kerran lööppi, jossa kehuttiin miten "valjuun suhteeseen" ei kannata jäädä, edes lasten vuoksi.
Määrittele valju suhde.
Miksi se on valju, onko se ollut aina valju, mikä on johtanut siihen, että siitä on tullut valju?
Oletko tsekannut oman osuutesi asiasta? Kuinka suhtaudut puolisoon? Otatko häneen kontaktia? Menetkö henkisesti lähelle,annatko hänen tulla henkisesti lähelle?
Kaikkihan nämä tietää, eikö?
Silti tajuton määrä pareja päättävät yhdessä taikka toisen toimesta että noniin, suhde on valju,haluan erota. Haluan kokea räiskyviä tunteita ja tulenpalavaa kiihkoa taas, ihan niinkuin nuorena,vaikka silloin teininä jo, ai vitsi kuinka olikaan ihania romansseja. Ne ne vasta olikin upeita tunteita ja kokemuksia.
Kummasti nekin olivat loppuneet, tuli bänksit ja erottiin ja siirryttiin seuraavaan.
No karkeasti noin.
Mietin tätä juttua avioliiton näkökulmasta, mutta samalla painotan, että avoliitto ei ole yhtään sen vähempiarvoisempi instituutio, vaikka siitä puuttuukin vihkiminen. Kyse on ihmisen sitoutumisesta, siitä ajatuksesta, mitä hän ajattelee ihmissuhteen kestävästä hoitamisesta ja korjaamisesta ja ylläpitämisestä.
Kyllä minä ymmärrän ihmisiä jotka eroavat, olenhan itsekin eronnut. Silloin tullaan pisteeseen, jossa tuntuu, että tämä oli nyt tässä, tämän suhteen ylläpitäminen on käynyt aivan liian tuskaiseksi,on parempi nyt luovuttaa. Tässä kohtaa puhun siis vain suhteista, jotka päätyvät eroon suht draamatomasti. Aikani eikä aivokapasiteettini riittäisi käsittelemään kaikkia esimerkkejä erotavoista, vaikkapa jättämistä niin että toinen ei edes tajua tulleensa jätetyksi, tai jotain muuta. Vaan mietin tätä nimenomaan tuon "valjun suhteen" näkökulmasta. Tuskaa parisuhteessa voi tuottaa monikin juttu, ja on täysin oikein lopettaa suhde, joka on vaarallinen tai tuhoava. Mutta että valju!
Rakkaus loppui, meistä tuli vain kämppikset.
-Miksi? Niinkö halusit? Halusiko toinenkin niin? Mitä teitte asialle?
Arki tuli elämään.
- Suurinosa elämäämme on arkea, se on kuitenkin elämämme pohja. Miksi et kestä arkea? Onko se puolisosi vika ettei hän kykene tarjoamaan juhlaa koko ajan? Miksi se on sinulle niin tärkeää?
Paljon kysymyksiä. Niitä pitäisi parisuhteessa olevien esittää toisilleen, viimeistään siinä vaiheessa kun elämä alkaa tuntua nihkeälle, ja tunnet että et nyt elä sellaista hyväntuntuista elämää itsellesi.
Mutta älä hyvä ihminen määrittele erollesi syytä siksi, että se on valju. Valju on yksi elämänvaihe siinä missä rakastuminen,symbioosi,ruuhkavuodet,vanhuus...Valju on sellainen vaihe, joka änkee siihen väliin, kun ette hoida suhdetta. Kun annatte toisen karata liian kauas. Parisuhde ei voi koskaan olla vain yhden vastuulla, mutta voimakkaampi ja tietyllä tavalla viisaampi ja tietoisempi teistä tulee ottaa ohjat käteen ja tehdä aloite!
Usein tilanne on tietenkin kehittynyt jo sillä lailla liian pitkälle, että ne tunteet ovat ikäänkuin kuolleet, ja tuntuu ettei tässä nyt enää mitään ole.
En tietenkään tuomitse eroja, koska niin, olenhan itsekin eronnut, kahdesti jopa. Tiedän mitä olen käynyt läpi ja mitkä on olleet vaikuttimia. Näin jälkeenpäin katsottuna en voi sanoa kummastakaan erosta, että se olisi ollut turha tai estettävissä. Ihmiset liikehtivät omaan tahtiinsa,kehittyvät eri tahtiin, ja se on ok. Seuraavaksi astuukin kuvaan "Tahto", mitä olet valmis tekemään, eli kuinka paljon tahtomaan, suhteesi eteen.
Toiset toteuttavat omia halujaan parisuhteessa toisesta piittaamatta, tämähän on selvää ettei sellainen parisuhde elä.Siitä tulee sinkkusuhde hyvin äkkiä. Eli se tahtotila parisuhteen vuoksi, on itsekeskeinen, ja itsekeskeisyyteen ei mahsu kuin 1 ihminen, hän itse. Silloin sinkkusuhde omaan itseensä onkin paras juttu. Tällainen henkilö voi silti haluta parisuhdetta, mutta jälleen kerran itsekkäistä näkökulmista katsoen hyötyvänsä siitä.
Valjuun suhteeseen voi vaikuttaa.
Ymmärtämällä ensin, että se on omanlaisensa välivaihe, josta taas seuraa omista valinnoista riippuen joko ero taikka askel parempaan, syvempään suhteeseen. Mutta se on sinusta kiinni! Sinusta itsestäsi ja ajatuksistasi ja toimintatavoistasi.
"Voi jos haluaa"
Parisuhde ja eroaminen ovat molemmat todella monisyisiä asioita, enkä tässä nyt edes yritä kyetä tämän suurempaan analyysiin.
Halusin vain kertoa, että meidän ihmisten toivotaan onnistuvan parisuhteissamme, sillä niin on ollut tarkoitettu aikojen alusta saakka.
Rakkaus ei ole kertakäyttökamaa, se on Olemus, joka meidän toivotaan omaksuvan,ja ilmentävän eri tilanteissa
Toivon että sanani eivät loukkaa vaan avaa ovia, tai jos loukkaavat ja ärsyttävät, niin silloin tiedät, että joku osa löytyi sinusta itsestäsi.
Sinä päätät mitä sille teet vai teetkö.
Rakasta!
With all my Love and Compassion ∞
lauantaina, syyskuuta 23
Kun näkijäkin tarvitsee näkijää
Heipsis!
Fb-sivuni ystävällisesti alkoi vihjailemaan, että olisi aika muistaa seuraajia, koska on kulunut jo tovi viime postauksesta sinnekin. Tänne blogiin vieläkin enemmän.
Tuntuu, ettei ole mitään aktiivisesti annettavaa, tai kuulutettavaa maailmalle. Tuntuu että monet vastaavat sivustot tarjoilevat ihan kaiken sen, mitä itsekin tarjoaisin, ja ajoittain tulee jopa tilanteita, kun ajattelen juuri kirjoittavani jotain päivitystä, ja yhtäkkiä juuri se sama asia pompahtaa eteeni jostain muualta,ennen kuin ehdin kirjoittaa. Mitä ihmettä??!! Joten en halua enää toistaa sanomaa, koska se tuntuisi jo plagioinnille.
Olen viettänyt hiljaiseloa muutenkin.
Olen ajatellut, että minut löydetään kyllä, jos minun tulkintoja kaipaillaan. En ole pitänyt meteliä itsestäni missään, ehkä vanhat asiakkaat muistavat, ja jos heidän ystäväpiiristä joku tarvii tulkintaa, ovat he toimineet minun rumpuna, ja näin tullut yhteydenottoja. Se on minusta todella kivaa, koska se tarkoittaa onnistunutta asiakaspalvelua suosittelijan taholle. Mikään ei ole niin hienoa tässä työssä, kuin saada se kokemus, että tulkina on osunut ja ns. uponnut asiakkaani sieluun.
Tänään silmiini osui erään tunnetun näkijän postailu. Hengähdin kuin suurenkin ahaa- elämyksen saaneena, tajutessani että itsekin voisin tarvita näkijän palveluita. Näen tämän vähän kuin työnohjauksena, kuten joissain työpaikoissa on tapana. Myös kollegiaalista tukea ja neuvoa kaivaten, mutta kuitenkin niin, että se kytkeytyy omaan kehityskaareen, joka on ollut hyvin hyvin takkuinen viime aikoina.
- Halua olisi edetä eteenpäin, mutta nousee vain iso kysymys eteen : miten????
Elämä on ollut itselläkin niin kovakiitoista, että olen vain saanut haaveilla jokapäiväisistä, edes jokaviikkoisista rauhoittumis ja rentoutumis riiteistä, joista aina mielessäni haaveilen. Toisaalta olenhan kahden maailman kansalainen, ja pystyn kyllä uppoamaan siihen toiseenkin maailmaan, ja elämään siellä näitä hetkiäni, vaikkei ne tässä maanpäällisessä näkyvässä maailmassa näykkään toimintana. Olisin varmasti huonommassa kunnossa, ellei minulla olisi tätä toista maailmaa tässä apuna.
Ihminen voi hyvinkin helposti saada itsensä kuuroksi niille herkille vihjeille ja ohjeille, joilla meitä koetetaan ohjata. Itsekin olen saanut itseni kiinni lukemattomia kertoja siitä, että teen jotain, vaikka sisin sanoo "ei näin". Silloin pysähdyn ihmettelemään mitä täällä taas tapahtuu, mutta omasta vireydestä riippuen joko ymmärrän sen taikka en.
Tulin siis siihen tulokseen, että minä tarvitsen ohjausta. Minä haluan ohjausta. Sellaista ohjausta mitä minä tarvitsen, ei pysty täysin antamaan mikään psykologikaan, van siihen tarvitaan paljon herkempää henkilöä ,jolla on samaan aikaan taito lukea minua, ja kuulla niitä asioita joita on kerroksina sisimpäni ympärille kasaantunut, kuin iso ja painava kasa ihania terälehtiä- kuitenkin se kauniskin alkaa painamaan jos sitä on liikaa.
Tarvisin siis sielunkuorintaa! Vau minkä termin juuri keksin!
Mutta sitä minä tarvisin, ja sille minä etsin tekijän.
Taannoin lähipiirissäni olikin henkilöitä, jotka samalla herkkyydellä kuin itsekin, pystyivät lukemaan minua, ja tuomaan päivänvaloon asioita, joille en vielä osannut antaa edes nimeä, tai joista en tiennyt vielä niitä olevankaan. Se oli ihanaa ja huojentavaa. Ne muutamat lauseet riitti saamaan kiinni taas siitä langasta, jota seuraamalla pysyisin omalla kaistalla, ja omalla matkallani. Nyt olen harhaillut kuin Hannu ja Kerttu pimeässä, koska heidän kulkumerkkinsä oli syöty.
Kuka söi minun kulkumerkit?
Olemme täällä samassa veneessä, koetamme elää kukin omaa elämäämme parhaalla mahdollisella tavalla, ja matkallemme tarvimme kukin eri määrän kanssakulkijoita ja ohjausta. Jokainen voi vähän eksyä, mutta se tahto jolla pyrit pääsemään taas omalle reitillesi, ratkaisee elämäsi suuntaa.
Etsin itselleni näkijää, joka näkisi tämän kohtaamani seinän, ja auttaisi minuakin löytämään avaimen, joka avaisi portin seuraavalle tielle ja seuraavalle kehityksen polulle.
Olisi aivan huikeaa voida auttaa itseään, kerran onhan milla The Gift, mutta se vaan ei toimi niin, kuten olen monesti todennut.
Nyt pyydän itselleni johdatusta ja lempeitä ja keveitä energioita elämään auttamaan tätä uudistumisen prosessia jo käyntiin. Ja oikeastaan tiedänkin jo, koskapa kirjoitan tätä, että se energia on tavoittanut minut ja alkanut työstää sieluni kanssa suunnitelmaa. Minun tehtäväksi jää nyt avautua, ottaa vastaan ja pyytää (minä PYYDÄN!) tätä prosessia jatkumaan ja pyydän, että löydän tämä sopivan tulkitsijan itsellenikin.Teille blogini lukijoille ja FB seuraajilleni pyydän sopivan tyyniä laineita elämään, jotka lempeästi auttavat teitäkin eteenpäin omalla tiellänne!
With all my Love and Compassion ∞
tiistaina, kesäkuuta 13
Kesäloman palveluista
Hei, lomailen pääsääntöisesti kesän.Tämä vaikuttaa eniten puhelintulkintoihin, joihin minulla ei ole nyt rauhaa keskittyä.
Palvelen sähköpostitse niin pienissä kuin suuremmissakin asioissa, ja toiveenne ja tarpeidenne mukaan nopeastikin.
Aurinkoista ja soljuvaa kesää :)
With all my Love and Compassion ∞
Palvelen sähköpostitse niin pienissä kuin suuremmissakin asioissa, ja toiveenne ja tarpeidenne mukaan nopeastikin.
Aurinkoista ja soljuvaa kesää :)
With all my Love and Compassion ∞
maanantaina, kesäkuuta 5
Kaksoisliekkejä ja muita merkityksellisiä ihmissuhteita
En ole juurikaan perehtynyt muiden kirjoittamiin tai jo jolkaistuihin juttuihin koskien kaksoisliekkejä, sielunkumppanuuksia, ja muita suhdetyyppejä, joita on jo nimetty, olen vain kertoillut itse omien kokemuksien kautta havaintoja ihmissuhteista, joilla on ollut erityinen merkitys.
Haluan tässä kohtaa ottaa esiin kaksi esimerkkiä parisuhteissa esiintyneistä jutuista.
Ensimäinen selkeästi tarkoituksellinen suhde tuli "tilattuna". Esitin maailmankaikkeudelle pyynnön lähettää mies tietystä suunnasta Suomea. En tiedä miksi niin tein, mutta se oli minulle ihan selkeä juttu, että näin on tehtävä, ja kaikenlisäksi ilmaista maailmankaikkeudelle se selvästi, että täällä ollaan. Ihmetykseni oli ihan hirvittävä, kun tällainen mieshenkilö sitten otti minuun yhteyttä. Hän kertoi nähneenäs kuvani netissä, mennyt ensin ohi, mutta palannut takaisin kun jäin häiritsemään mieltä.
Kirjoittelimme aluksi, puhuimme puhelimessa.Sitten tapasimme. Aluksi vierastin häntä ulkonäön perusteella, en tunnistanut häntä siitä, mutta kun laitoin silmät kiinni ja kuuntelin ääntä, tunsin. Hän teki jo ekalla tapaamisellamme sellaisen tempun, joka kertoi minulle selvällä kielellä, että tässä on jotain järisyttävää nyt käsillä. Hän sai maailman pyörimään päässä ja valtavan energian kulkemaan lävitseni vain pitämällä käsiä hartioillani. Se oli se sidos josta tunnistin hänet, kai hän esitteli itsensä energiatasolla.
Suhteemme oli todella intensiivinen, molempia leijuttava kokemus, jossa kumpikin eli voimakkaasti henkimaailman kautta juttuja. Se loppui yhtä salamannopeasti kuin alkoikin, siis että aivan kuin olisi sormia napsautettu ja se oli sitten siinä.
Sen suhteen tarkoitus oli saattaa asioita loppuun, joita meillä jäänyt tekemättä joskus aikaisemmin elämissämme. Se oli raju kohtaaminen, toisen muistaminen ja tunteminen ja sitten suorittaa tehtävät loppuun ja poks, erota. Se oli kummallista. Molemmat olimme maapersoonina suutukissa toisillemme, hämmästyksissä, minäkään en voinut selittää asiaa mitenkään, se vain loppui! Se oli yhtä aikaa hieno kokemus ja kovin ravisteleva. Nykyään olemme kuitenkin etäisesti ystäviä :)
Tässä kohtaa täytyy sanoa, että elämääni on liittynyt tätä enenkin ihmissuhteita, mutten koskaan ollut edes kuvitellut että tällaista yhteyttä voisi olla....
Tämän jälkeen parantelin itseäni hetken, ravistelin itsestäni kaikenlaista ihme moskaa irti ja koitin vielä selvittää mitä ihmettä tapahtui!!!!!
Sitten sain hassua kautta yhteyden ihmiseen, jonka kanssa sovinne tapaavamme aika pian. Juttelimme Facebookissa varmaan kerran ennen kuin tapasimme. Kuitenkin kun tapaamisemme aika oli tulossa, olin ihmeen levoton. Päähäni alkoi tunkeutua ihmeellisiä juttuja,semmoisia tietoiskuja tulevasta ihmisestä. En tuntenut mitään erityistä häntä kohtaan kun olimme saaneet yhteyden, siis ihan neutraalit ajatukset, kunhan nyt tavataan. Olin kutsunut hänet kotiin, pieni muksu siinä kanssani. Ovikello kun soi, pieni lapsi lähti kohti ovea. Minä kävelin siinä vaiheessa kuin unessa, ja päässäni oli tieto että tässä on tulossa ihminen mun elämääni, jonka kuuluukin tulla. Joka tulee pysymään. Joten kun avasin oven, ajattelin "ai tuolta näyttää tuleva mieheni". Naurahdin itsekin ajatusta, se tunne oli ihan tosissaan väittämänsä kanssa. Tässä sinun tuleva miehesi. Kuten aina muutenkin, ei minulla ole mitään syytä väittää vastaan, kun minulle kerrotaan elämää suurempia totuuksia.
En tuntenut hänessä mitään tuttuutta ulkonäön suhteen, ja hän oli jälleen kerran ulkonäöltään ihan erilainen kuin perinteisesti ihannemieheni (vaikkakin nyt melkein 8v jälkeen voin sanoa että hän on ihannemieheni näköinenkin) mutta lähietäisyydeltä ja kosketuksesta sain taas energiapiikin läpi kehon, joka sisälsi paljon enemmän tietoa, kuin mitä ymmärtää saatoinkaan.
Kun luin tätä artikkelia tässä ihan hiljattain- sillä kuten kerroin, en ole lukenut näistä jutuista- niin silmäni olivat ymmyrkäisinä,ja pääni vain nyökkäili.
With all my Love and Compassion ∞
Haluan tässä kohtaa ottaa esiin kaksi esimerkkiä parisuhteissa esiintyneistä jutuista.
Ensimäinen selkeästi tarkoituksellinen suhde tuli "tilattuna". Esitin maailmankaikkeudelle pyynnön lähettää mies tietystä suunnasta Suomea. En tiedä miksi niin tein, mutta se oli minulle ihan selkeä juttu, että näin on tehtävä, ja kaikenlisäksi ilmaista maailmankaikkeudelle se selvästi, että täällä ollaan. Ihmetykseni oli ihan hirvittävä, kun tällainen mieshenkilö sitten otti minuun yhteyttä. Hän kertoi nähneenäs kuvani netissä, mennyt ensin ohi, mutta palannut takaisin kun jäin häiritsemään mieltä.
Kirjoittelimme aluksi, puhuimme puhelimessa.Sitten tapasimme. Aluksi vierastin häntä ulkonäön perusteella, en tunnistanut häntä siitä, mutta kun laitoin silmät kiinni ja kuuntelin ääntä, tunsin. Hän teki jo ekalla tapaamisellamme sellaisen tempun, joka kertoi minulle selvällä kielellä, että tässä on jotain järisyttävää nyt käsillä. Hän sai maailman pyörimään päässä ja valtavan energian kulkemaan lävitseni vain pitämällä käsiä hartioillani. Se oli se sidos josta tunnistin hänet, kai hän esitteli itsensä energiatasolla.
Suhteemme oli todella intensiivinen, molempia leijuttava kokemus, jossa kumpikin eli voimakkaasti henkimaailman kautta juttuja. Se loppui yhtä salamannopeasti kuin alkoikin, siis että aivan kuin olisi sormia napsautettu ja se oli sitten siinä.
Sen suhteen tarkoitus oli saattaa asioita loppuun, joita meillä jäänyt tekemättä joskus aikaisemmin elämissämme. Se oli raju kohtaaminen, toisen muistaminen ja tunteminen ja sitten suorittaa tehtävät loppuun ja poks, erota. Se oli kummallista. Molemmat olimme maapersoonina suutukissa toisillemme, hämmästyksissä, minäkään en voinut selittää asiaa mitenkään, se vain loppui! Se oli yhtä aikaa hieno kokemus ja kovin ravisteleva. Nykyään olemme kuitenkin etäisesti ystäviä :)
Tässä kohtaa täytyy sanoa, että elämääni on liittynyt tätä enenkin ihmissuhteita, mutten koskaan ollut edes kuvitellut että tällaista yhteyttä voisi olla....
Tämän jälkeen parantelin itseäni hetken, ravistelin itsestäni kaikenlaista ihme moskaa irti ja koitin vielä selvittää mitä ihmettä tapahtui!!!!!
Sitten sain hassua kautta yhteyden ihmiseen, jonka kanssa sovinne tapaavamme aika pian. Juttelimme Facebookissa varmaan kerran ennen kuin tapasimme. Kuitenkin kun tapaamisemme aika oli tulossa, olin ihmeen levoton. Päähäni alkoi tunkeutua ihmeellisiä juttuja,semmoisia tietoiskuja tulevasta ihmisestä. En tuntenut mitään erityistä häntä kohtaan kun olimme saaneet yhteyden, siis ihan neutraalit ajatukset, kunhan nyt tavataan. Olin kutsunut hänet kotiin, pieni muksu siinä kanssani. Ovikello kun soi, pieni lapsi lähti kohti ovea. Minä kävelin siinä vaiheessa kuin unessa, ja päässäni oli tieto että tässä on tulossa ihminen mun elämääni, jonka kuuluukin tulla. Joka tulee pysymään. Joten kun avasin oven, ajattelin "ai tuolta näyttää tuleva mieheni". Naurahdin itsekin ajatusta, se tunne oli ihan tosissaan väittämänsä kanssa. Tässä sinun tuleva miehesi. Kuten aina muutenkin, ei minulla ole mitään syytä väittää vastaan, kun minulle kerrotaan elämää suurempia totuuksia.
En tuntenut hänessä mitään tuttuutta ulkonäön suhteen, ja hän oli jälleen kerran ulkonäöltään ihan erilainen kuin perinteisesti ihannemieheni (vaikkakin nyt melkein 8v jälkeen voin sanoa että hän on ihannemieheni näköinenkin) mutta lähietäisyydeltä ja kosketuksesta sain taas energiapiikin läpi kehon, joka sisälsi paljon enemmän tietoa, kuin mitä ymmärtää saatoinkaan.
Kun luin tätä artikkelia tässä ihan hiljattain- sillä kuten kerroin, en ole lukenut näistä jutuista- niin silmäni olivat ymmyrkäisinä,ja pääni vain nyökkäili.
- Olet nähnyt unia tai visioita tästä henkilöstä kauan ennen tapaamistamme tässä ajassa
- Henkilön tapaaminen tuntuu paluulta kotiin – ja tavattuanne mieleesi nousee muistoja toisista ajoista ja paikoista, joissa olette tavanneet (toisissa elämissä)
- Henkilö peilaa omia ongelmiasi, huoliasi ja epätasapainoisuuksiasi, mutta myös täydennätte toisianne monilla tavoilla
- Tunnette toistenne sairaudet tai tunnetilat, vaikka ette ole yhteydessä
- Kun olet yhteydessä häneen ja suhteenne on tasapainossa, tunnet itsesi voimakkaamaksi ja vahvemmaksi kuin koskaan ennen. Koette, että teillä on missio, tai että teidän on autettava muita.
- Rakkautesi tätä henkilöä kohtaan on ehdotonta – tällä henkilöllä on todennäköisesti tapa, ominaisuus tai ”taakka”, jota et toisessa ihmissuhteessa kestäisi. Tässä tapauksessa olet valmis kohtaamaan tai elämään sen kanssa.
- Tapasit henkilön, kun molemmat tai jompi kumpi teistä oli varattu – tavalla tai toisella. Tapasitte todennäköisesti silloin, kuin vähiten moista odotitte.
- Molemmat, tai jompi kumpi teistä pelkäsi yhteytenne voimakkuutta ja pakeni suhteesta. Voi kestää vuosia, että suhde saa varauksettoman huomion molemmilta. Joskus se tapahtuu vaikean henkilökohtaisen tilanteen myötä.
- Vahvat voimat tuntuvat työntävän teitä yhteen eroista huolimatta. Näet merkkejä yhteydestänne jaktuvasti.
- Suhdettanne luonnehtii äärimmäiset hyvät ja vaikeat hetket – tasolla, jota et ole ennen kokenut
- Tasapainoa hakiessanne testaatte toistenne rajoja, mutta äärimmäisten hyvien hetkien ja kokemusten määrä kasvaa jatkuvasti
- Perhe, ystävät ja sukulaiset eivät ymmärrä suhteenne luonnetta, ja pyrkivät johdattelemaan teidät pois siitä
- Ymmärrät, että aiemmat sielunkumppanit ja muut suhteet valmistivat sinua kaksoisliekkisi kohtaamiseen. Kaksoisliekilläsi voi hyvin olla epätavallisia piirteitä, joita aiemmilla kumppaneillasikin oli.
- Koet, että tämä on henkilö, jota olet odottanut koko ikäsi. Kun katsot taakse päin, huomaat miten aiemmat suhteet, tilanteet ja jopa sairaudet ovat johtuneet siitä, että odotit ja etsit vielä tätä suhdetta.
- Tunnet syvästi, että henkilö on kohtalosi – ei ainoastaan tässä elämässä, mutta myös kun palaatte ”kotiin” ja yhdistytte ikuisuudessa
Suhteemme on ollut kaikkea muuta kuin rauhallinen taikka tasapainoinen. Kuitenkin tietty harmonia on ollut läsnä ja vallankin se tunne, että tämä vain on NÄIN, juurikin näin, ja näin sen kuuluukin olla.
Tässä kohtaa täytyy sanoa, että tämän aiheen käsittely tuottaa minulle hirmuisen lepatuksen sisääni, näin on ollut aina kun olen tästä lukenut.Luulen että minua kumminkin auttaa kun lopulta kerrankin käsittelen tätä asiaa, vaikka tämä tällaista värettä aiheuttaakin, siis ei pahaa, vaan levotonta, ihan hullun Iloista Energiaa, joka on niin villiä etten oikein ehtisi edes kirjoittaa tätä auki. Nassu hymyssä ja rinnassa lepattaa ja ilo laulaa. Että tällainen tunneryöppy, vaikka juuri nyt maatasolla ei niin riemukasta olekaan.
Tämä seikka onkin juuri se hauskuus tässä, että vaikka meillä tässä maailmanajassa olisikin mitä vain vaikeutta (ja koskapa ei olisi) niin silti kun olen etäällä hänestä, tunnen onnellisia tunteita ja kaipausta häneen. Sekin on yksi ominaispiirre, että tunnen olevani niin puolikas ilman häntä. Vaikka hän olisi vaan töissä tai jossain muualla, olen usein kuin orpo piru ja elämä kirkastuu heti kun hän tulee (vaikka sitten maatasolla saatan ollakin hänelle heti jotenkin ärtynyt) Nämä omituiset vastakohdat tavallaan fyysisessä ja henkisessä suhteessa ovat oikeastaan huvittavia, mutta mukaelevat tietenkin täysin sitä mottoa, jota olen käyttänyt jo vuosia
"Mikään ei ole sitä mille näyttää"
On ollut ihanaa tässä matkan varrella tulkita tilannettamme energioiden kautta, ja samaa levotonta lepatusta tunnen aina kun koetamme selvittää jotain suurta kummallista solmua, johon kaksi herkkätunteista ihmistä joutuu yhtenään. Ne on tuskaisia selvittelyjä, jotka tuottavat ihanan helpotuksen, kun asiat saadaan soimaan samaa säveltä. Minun on oltava orkesterin johtaja, ja laitettava sävelet samalle taajuudelle puolisoni kanssa. Minä teen sen useimmin, mutta hänkin on oppinut hiukan tekemään samaa.Hän on minun paras asiantuntijani. Hän tietää luonnostaan mitä tarvin, vaikkei aina kykene sitä toteuttamaankaan.
Olemme erilaisia, molemmilla omat vahvuudet suhteessa toiseen. Siksi täydennymmekin aina yhdeksi ja samaksi.
En usko että voimme erota koskaan (yritetty on muutamasti..) , ennenkuin kuolema meidät erottaa.
With all my Love and Compassion ∞
maanantaina, toukokuuta 15
Yhteyksiä parannellaan
Heissan!!
Yhteyksien äärellä kun tässä työskennellään, niin koetan laajentaa mahdollisuuksia ottaa yhteyttä minuunkinpäin. Toivon olevani helposti tavoitettavissa, ja nyt on aktivoitu FB sivulle niin viesti-osio, kuin tämä messengerkin. Tämä koodin voi skannata matkapuhelimeen, ja oletan että keskustelu mahdollisuus löytyy nyt suoraan matkapuhelimestakin.
Kokeilkaa!
Olen hiukan innoissani tästä, sillä tärkeää olisi sellainen matalan kynnyksen yhteydenotto. Nykyihmisille se voi olla helpointa puhelimen kautta.
Olen yrittänyt kehitellä sitäkin, miten voisin olla hyvin tavattavissa määritteleminäin aikoina myös puhelimen äärellä, sillä yhä useampi tykkää jutella asioita helpommin kuin kirjoittamalla.
Ihanaa!!
On ihanaa kun asiat menevät eteenpäin, vaikkakin pikkuisin tipunaskelin, mutta sitäkin pysyvämmin ja päättäväisemmin.
With all my Love and Compassion, Ajna ∞
keskiviikkona, maaliskuuta 15
Vihdoinkin vähän eteenpäin
...siinä omassa haaveessa ja suunnitelmassani tämän "työn" suhteen.
Tervetuloa Facebook- ryhmään
TT: Henkimaailman Huiskeessa
jossa voimme jakaa toisillemme kokemuksia ja pyytää apua ja selityksiä asioille, olla sitä samaa varkostoa, jota valomme kautta olemmekin.
Tehdään tästä ihana oma ryhmä, josta jokainen haluava pääsee nauttimaan!
With all my Love and Compassion, Ajna ∞
Tervetuloa Facebook- ryhmään
TT: Henkimaailman Huiskeessa
jossa voimme jakaa toisillemme kokemuksia ja pyytää apua ja selityksiä asioille, olla sitä samaa varkostoa, jota valomme kautta olemmekin.
Tehdään tästä ihana oma ryhmä, josta jokainen haluava pääsee nauttimaan!
With all my Love and Compassion, Ajna ∞
torstaina, helmikuuta 2
Kun sun on pakko Muuttua....
On hirveän ihanaa huomata, millaista potentiaalia kannat sisälläsi, siinä vaiheessa kun sun vaan pitää muuttaa juttuja, niin sä pystyt siihen!
Omalla kohdalla suuri suksee ollut se, että olen kyennyt päästää irti helvetillisestä suorittaamisesta. Se mun suorittaminen oli kyllä useimmiten sitä vain, että stressasin kaikesta hirveästi, mutten saanut lopulta kauheasti aikaan ,muuta kuin hepuleita ja pahaa oloa. Iso osa siitä, miksi tämä juttu muuttui, oli kertakaikkiaan se, että en vaan jaksanut enää. Siis kertakaikkiaan, oma vointi vaikkapa oli jo niin uupunut ,että fiilis oli "ihan sama". Tämä koitui kyllä siunaukseksi ja ihanaksi oivalluksentieksi mulle, koska huomasin, että
With all my Love and Compassion, Ajna ∞
Omalla kohdalla suuri suksee ollut se, että olen kyennyt päästää irti helvetillisestä suorittaamisesta. Se mun suorittaminen oli kyllä useimmiten sitä vain, että stressasin kaikesta hirveästi, mutten saanut lopulta kauheasti aikaan ,muuta kuin hepuleita ja pahaa oloa. Iso osa siitä, miksi tämä juttu muuttui, oli kertakaikkiaan se, että en vaan jaksanut enää. Siis kertakaikkiaan, oma vointi vaikkapa oli jo niin uupunut ,että fiilis oli "ihan sama". Tämä koitui kyllä siunaukseksi ja ihanaksi oivalluksentieksi mulle, koska huomasin, että
korttitalo ei kaadu tekemättömiin juttuihin,
mutta se kaatuu ihmisten ilkeyteen ja kireyteen
Tämä havainto olikin hartaasti odotettu. Se on kytenyt sisällä pitkään, ja olen sen tiennytkin toki, mutta se, että se tulee niin voimakkaasti pintaan ja esille, niin sen aika oli nyt.
Ainoa huono juttuhan tässä on tietenkin se, miten saan tämän asian vietyä riittävän voimakkaasti myös muualle, esimerkiksi perheelleni.
Perheen sisällä on asunut kilpailutilanne pitkään. Se on ihan naurettavaa, uskomatonta, säälittävääkin, koska ei kenenkään tarvisi kilpailla toisen kanssa mistään muusta kuin siitä,
kuka on ystävällisin toiselle ihmiselle!!!!
Lapsilla on rasittava kilpailuasetelma toisiaan kohtaan. Se voi olla ihan tavanomaistakin, en osaa sanoa, koska itse kasvoin lapsuuteni ainoana lapsena, ja kilpailijan sain vasta 11- vuotiaana. Siinä kohtaa elämää kun opetteleekin olemaaan kakkonen, on se tosi vaikeaa.
Omien lasten kohdalla jotenkin ajattelin, että se olisi luontevampaa, koska heillä on ikäeroa keskimäärin 2 vuotta seuraavaan sisarukseen. Mutta ei se kai menekään niin? Omilla lapsillani on ollut aina hirmuinen tarve olla parempi kuin toinen. Se on luonut todella ikäviä ja uuvuttavia asetelmia tässä elämässä.
Olen yrittänyt heille opettaa suvaitsevaisuutta toisiaan kohtaan, sekä tietenkin kaikkia muitakin kanssaeläjiämme kohtaan
. Sinusta ei tule yhtään parempaa ihmistä, etkä menesty yhtään sen paremmin omissa jutuissasi, vaikka litistäisit toisen itsetuntoa haukkumalla, solvaamalla, vähättelemällä.
Itse näen asian kääntöpuolen: ihminen jonka on pakko toimia noin toista kohtaan, on itse henkisesti köyhä, hän ei ole kyennyt oppimaan ihmisyyden tärkeimpiä lakeja, niitä, että
kohottamalla itseäsi, alennat itsesi.
Hyvyys ja suvaitsevaisuus, toisen auttaminen ja kunnioittaaminen, eivät ole koskaan heikkouden merkkejä, vaan ne ovat äärimmäisen herkän ja syvällisen älykkyyden merkkejä. Valitettavasti maailmassa näitä käytetään hyväksi, niillä lyödään sinua ja niiden takia joudut moniin hankaluuksiin omassa elämässä, jos vaikkapa autat jotakuta ,mutta saat siitä kiitokseksi vain ongelmia itsellesi.
Kiittämättömyys on maailman palkka??????
Olen vasta oman henkisenkehitykseni myötä oppinut itsestäni sen karunkin tosiasian, että tämän maailman ihmisten raakuus ja alempivärähteinen käytös, tuottaa minulle hirveästi ahdistusta. En osaa siihen suhtautua rauhallisesti, vaan se tuottaa hämmennystä kyllä koko ajan kokiessani sitä. Enkä oikeastaan ole vieläkään voinut hyväksyä sitä, että se on todellakin totta, suurimmanosan kohdalla!!!
Vastaavasti suuria ilonpilkahduksia tuo mukanaan ne ihmiskohtaamiset, joilla ei ole tätä ikävää tarvetta pahuuteen ja alistamiseen toista kohtaan.
Ikävä tosi asia tietenkin on, tarkastellessa tätä käytöstä, että kasvuolot ohjaavat tätä kehitystä. Se, millaiseen perheeseen synnymme, millaisiin ihmiskuvioihin- siis millaisia oppiläksyjä meillä on tälle elämälle. Usein niitä miettiessä tunnen raastavaa turhautumista, kun ajattelen, miten paljon pahaa jotkut joutuvat kokemaan. On itsellekin vaikeaa ajatella, että se on varmaankin suunniteltu niin tapahtuvaksi. Minua lohduttaa se paljon, että monet rankkoja kokemuksia kokeneet myös selviävät niistä kokemuksista. On tahdottava selvitä, on tahdottava kehitystä itselle!!
Ilman omaa tahtoa, ei tapahdu kehitystä!
Eli se elämänkatsomus, jonka haluan nyt istuttaa koko mun perheeseen, ja olen todella tosissani tämän kanssa, koska minä olen nyt tajunnut, että se on ainoa tie. Se on minun mielestä niin helppoa, olla vain kiltti ja ystävällinen toiselle,
kohdella toista, niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan!!
Mutta MIKSI se on niin vaikeaa?
Koska niin kauan kun emme ole tiedostavia ihmisiä, ja annamme EGON päsmäröidä ja kertoa sinulle, kuinka sinä voit keinoja kaihtamatta toimia vain ja ainoastaan itsesi hyväksi, emme pääse siihen levolliseen moodiin, jossa voit antaa hyvyyden toimia kaikessa rauhassa.
Antaa itsesi hymyillä, tietäen, että asiat järjestyvät, vaikka et kaada likaämpäriä toisen niskaan.
On kai vaikeaa luottaa elämään niin paljon, että hillitsee egon itsekkään kuiskuttelun.
Tunnen itseni niin onnekkaaksi, kun olen voinut heittäytyä tähän luottamukseen jo aikaa sitten. Ei se tarkoita sitä, ettei elämässä olisi ongelmia, tai ettenkö ärsyyntyisi jne- olenhan sentään ihmishahmossa tässä maailmassa, ja toimin inhimillisesti, silti tiedostaen ja tuntien sen sisäisen olemukseni, jonka ei tarvi kilvoitella.
Minun olemukseni tehtävä on opettaa läheisilleni sitä, kuinka toisia auttamalla, kuulemalla, kunnioittamalla ja kauniisti kohtelemalla, viemme elämää ja maailmaa siihen suuntaan, kuin on tarkoitettu.
Toinen näkymä on toki se sotatanner maailmanlaajuisesti, jota varmaan kukaan, joka kuulee edes vaimeasti sisimpänsä, ei halua.
Amen.
Pyydän näille asioille nyt Valon apua, suuremmilta voimilta taivaista.
Auta meitä ihmisiä tässä tehtävässä, tässä paremmaksi tulemisessa, ja auta meitä ymmärtämään oma heikkoutemme.
Yhdessä voimme olla Voima.
Anna meidän kaikkien kohdata suuri hyvyys, ja tuntea sen vaikutus ja kokea, kuinka hyvä valinta se on meille kaikille, jokaisen elämään.
Kiitos!
With all my Love and Compassion, Ajna ∞
keskiviikkona, tammikuuta 25
Heipä hei tähän vuoteen!
Johan tätä vuotta onkin kulunut hyvä tovi, melkein koko tammikuu.
Mille tuntui vuoden viimeinen postaus, kokeilitteko uusia aktivointeja liikesarjalla, tai onko auennut muunlaisia virtauksia?
Minusta tuntuu, että joka tuutista tulee eteeni kaikenlaista tällaista fyysistä työstämistä erilaisten liikeharjoitusten muodossa. Perinteinen ja kovin muodikas mindfullnes saa mukaansa aina enemmän ja enemmän kehon toimintaa. Suoraan sanoen koen, että lihaksien aktivoinnin kautta saamme jälleen kerran astetta enemmän viisautta vuodatettua kehoon. Samaan aikaan kun lihakset aktivoivat liikkeiden avulla solumuistia, niin myös henkiset muistot pääsevät helpommin pujahtamaan tietoisuuteemme. Joten suosittelen jatkamaan, vaikka se ei aivan omalle mielihyväalueelle sattuisikaan.
Ennen kuin perheessämme alkoi vuotuinen tammikuinen sairastelukierre, ehdin aloittaa sitä "mun juttua". En paljasta sitä vielä, en ehkä aikoihin, mutta olen kevyesti innostunut. Ymmärrän, että haukkaan ison palan, ja luullakseni tulen tarvitsemaan ammattilaisen apuakin, mutta yritän luoda sen jutun, mistä olen alitajuisesti haaveillut, ja osittain sitä jo vuosien ajan työstänytkin. Vaihe jonka aloitin nyt, on sellaista tiedon yhteensaattamista järkeväksi kokonaisuudeksi. Katsotaan mitä siitä tulee!!
Olin todella positiivisesti yllättynyt, kun sain pyynnön ihmiseltä, jolle oli kerrottu minusta. Kiitos, on ihana tunne kun on voinut olla avuksi toiselle niin, että hän jopa haluaa mainita minut auttajana.
Tästä ilahtuneena päätän tarjota nyt teille kaikille luennat helmikuun loppuun saakka -20%
Rahaa tärkeämpää minulle on se Ilo, jonka saan onnistuneesta auttamisesta.
Sain tänään tällaisen ihanan akaatti- kaulakorun, ja otin tietenkin hienon selfien itsestäni se kaulassa. Halusin sen esitellä nyt teillekin, ja tajusin samalla, että esittelen teille minun tilani.
Tässä tilassa työskentelen ja teen teidän luennat.
Tässä tilassa poltan kynttiläni ja katselen kristallejani, ja käytän niitä tarpeen mukaan mukana työssä. Tämä tila oli kuin minua varten tehty tässä talossa, tykkään tästä hirmuisesti :)
Itse olen vielä vähän räyskän oloinen, olenhan ollut kipeänä pari viikkoa, joka onkin todella vaatinut veronsa fyysisesti. Puhelintulkintoja en ole voinut tarjota, koska olen ollut vaihtelevasti kokonaan äänetön noin viikon verran!
Toisaalta se, ettei ole voinut käyttää ääntään, on avannut muita väyliä kommunikoida esim perheen kanssa, ja sekin on ollut mielenkiintoinen matka omaan itseen ja omiin ominaisuuksiin!
Kuulumisiin!!
Kokeilen muuttaa Blogisivustolta niin, että halukkaat voivat tilata nämä postit suoraan omaan sähköpostiinsa.
Aion muutenkin muuttaa uutiskirjemäisemmiksi näitä posteja, niin kuulette minusta useammin, ja sitten kun Flowtila iskee, ja kirjoitan syvällisempiä postauksia, niin saan niihin kaiken energiani silloin antaa.
Haluan olla kuuluvilla teille, ja toivon että olette kuuluvilla minulle!
With all my Love and Compassion, Ajna ∞
Mille tuntui vuoden viimeinen postaus, kokeilitteko uusia aktivointeja liikesarjalla, tai onko auennut muunlaisia virtauksia?
Minusta tuntuu, että joka tuutista tulee eteeni kaikenlaista tällaista fyysistä työstämistä erilaisten liikeharjoitusten muodossa. Perinteinen ja kovin muodikas mindfullnes saa mukaansa aina enemmän ja enemmän kehon toimintaa. Suoraan sanoen koen, että lihaksien aktivoinnin kautta saamme jälleen kerran astetta enemmän viisautta vuodatettua kehoon. Samaan aikaan kun lihakset aktivoivat liikkeiden avulla solumuistia, niin myös henkiset muistot pääsevät helpommin pujahtamaan tietoisuuteemme. Joten suosittelen jatkamaan, vaikka se ei aivan omalle mielihyväalueelle sattuisikaan.
Ennen kuin perheessämme alkoi vuotuinen tammikuinen sairastelukierre, ehdin aloittaa sitä "mun juttua". En paljasta sitä vielä, en ehkä aikoihin, mutta olen kevyesti innostunut. Ymmärrän, että haukkaan ison palan, ja luullakseni tulen tarvitsemaan ammattilaisen apuakin, mutta yritän luoda sen jutun, mistä olen alitajuisesti haaveillut, ja osittain sitä jo vuosien ajan työstänytkin. Vaihe jonka aloitin nyt, on sellaista tiedon yhteensaattamista järkeväksi kokonaisuudeksi. Katsotaan mitä siitä tulee!!
Olin todella positiivisesti yllättynyt, kun sain pyynnön ihmiseltä, jolle oli kerrottu minusta. Kiitos, on ihana tunne kun on voinut olla avuksi toiselle niin, että hän jopa haluaa mainita minut auttajana.
Tästä ilahtuneena päätän tarjota nyt teille kaikille luennat helmikuun loppuun saakka -20%
Rahaa tärkeämpää minulle on se Ilo, jonka saan onnistuneesta auttamisesta.
Sain tänään tällaisen ihanan akaatti- kaulakorun, ja otin tietenkin hienon selfien itsestäni se kaulassa. Halusin sen esitellä nyt teillekin, ja tajusin samalla, että esittelen teille minun tilani.
Tässä tilassa työskentelen ja teen teidän luennat.
Tässä tilassa poltan kynttiläni ja katselen kristallejani, ja käytän niitä tarpeen mukaan mukana työssä. Tämä tila oli kuin minua varten tehty tässä talossa, tykkään tästä hirmuisesti :)
Itse olen vielä vähän räyskän oloinen, olenhan ollut kipeänä pari viikkoa, joka onkin todella vaatinut veronsa fyysisesti. Puhelintulkintoja en ole voinut tarjota, koska olen ollut vaihtelevasti kokonaan äänetön noin viikon verran!
Toisaalta se, ettei ole voinut käyttää ääntään, on avannut muita väyliä kommunikoida esim perheen kanssa, ja sekin on ollut mielenkiintoinen matka omaan itseen ja omiin ominaisuuksiin!
Kuulumisiin!!
Kokeilen muuttaa Blogisivustolta niin, että halukkaat voivat tilata nämä postit suoraan omaan sähköpostiinsa.
Aion muutenkin muuttaa uutiskirjemäisemmiksi näitä posteja, niin kuulette minusta useammin, ja sitten kun Flowtila iskee, ja kirjoitan syvällisempiä postauksia, niin saan niihin kaiken energiani silloin antaa.
Haluan olla kuuluvilla teille, ja toivon että olette kuuluvilla minulle!
With all my Love and Compassion, Ajna ∞
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)