Kuinka voinkaan aina vain ,uudelleen ja uudelleen, hämmästyä Elämän Ihmeellisyyttä!!??
Unen vahvuutta- sen eheyttävyyttä?
Viimeinkin sain nähdä erään unen loppuun. Ihan totta, olin nähnyt sitä samaa unta jo monesti aiemminkin, jo siis ex.mieheni aikaan, mutta se uni ei edennyt koskaan loppuun saakka, pysyi vain samassa aikaluupissa,ja toisti samaa kuvaa, jossa olen raskaana. Vauva mahassani ei kasvanut kunnolla eikä se liikkunut juurikaan.Tiesin että jotain on vialla, mutta kukaan ei kertonut minulle mikä on vialla.
Viime yönä tämä uni näytettiin loppuun saakka. Olinhan tuota alkua nähnyt jo ainakin viisi kertaa, ja aina yhtä hämmennyksissä olin,ja tuskissanikin, sillä onhan minut "koulutettu" hautomaan vauvoja sisälläni, ja olemaan huolissani niistä.
Viime yönä uni eteni loppuun saakka, ja näytettiin ratkaisu, loppu tulema. Vauva olikin kuolemansairas, ei kasvanut eikä kehittynyt. Raskaus oli jo pitkällä, mutta vauva oli pienen pieni. Viimeinen ultraääni otettiin vauvasta, kun koitettiin arvioida sen mahdollisuuksia selvitä. Minä otin videota ultratutkimuksesta ja soitin uutiset ex. miehelleni. Tätä asiaa ihmettelin siinä kesken untakin, että miten tämä nyt häneen liittyy, vaikka tosiaan sitä alkua olin nähnyt vain silloin kun suhteemme oli vielä olemassa.
Pieni poika syntyi, tosi pieni, tosi sairas, ja hän kuoli pian syntymänsä jälkeen. Kaikki oli niin väistämätöntä.
Aamulla ahdisti ja suretti. Kirjoitin kokemuksesta toisaalle, ja jonkin aikaa sen jälkeen tajusin! Tarina oli nyt kirjoitettu loppuun. Minun ja ex.mieheni haaveilema henkilapsi oli syntynyt viimein ja kuollut, pääsemättä ikinä maan päälle elossa. Se oli piste tarinalle, se oli vapautus! Henkilapsi on päässyt omaan ulottuvuuteensa takaisin, ja voi tehdä tilaa toiselle sielulle, uudelle elämälle, uudelle tarinalle.
Mielettömän kaunis kuvio aukeaa tästä silmieni eteen, tämä Elämän suuri Viisaus ja Johdatus.
Kiitän siitä jälleen nöyränä
Illalla ennen nukkumaan käymistä olo oli muutenkin ahdistunut ja vaikea, joten päätin rukoilla tiiviimmin kuin vähän aikaan. Juttelin myös mummolle,ja itkin ahdistusta siitä, että jouduin luopumaan hänestä jo 22-vuotiaana. Olisin niin tarvinnut häntä näiden 23 vuodenkin aikana kulkemaan oikeasti rinnalla ja lohduttamaan, sillä siinä mummo oli maailman paras. Olen joutunut kuitenkin kulkemaan tätä matkaa yksin, ilman hänen konkreettista apua, mutta aina tietenkin mukana ollut ja olen saanut ammentaa voimaa ja viisautta hänen energioista, jotka pyytäen ja pyytämättä ohjaavat. Niin nytkin sain tämän unen nähtyä loppuun. Taivaan isän ja henkimaailman sekä mummon auttaessa siinä. Auttaen näyttämällä tämän, ja auttaen tajuamaan mitä näin.
Niin ihmeellinen elämä!
Kiitän siitä jälleen kerran tänään ja pyydän jatkoa rauhan ja tyyneyden nimissä, Amen.
With all my Love and Compassion ∞
