tiistaina, marraskuuta 26

Kuuntelen kutsumusta

Kerroinkin tuolla Instan puolella, että kävin palauttamassa kivillä hoitamista mieleeni viime viikonloppuna. Se käynti oli jotenkin mullistava muutenkin, vaikutukset tulivat vain vähän jälkijunassa. Olin niin jännittynyt uudesta paikasta ja uusista ihmisistä, etten ehtinyt sulaa sinä aikana- tarkkailtavaa oli niin paljon :) 

Kotimatkalla autossa illan pimeydessä alkaa silmien takaa nousta kuvaa jossa minun käsien välissä on ihmisen pää. Tämä ihminen makaa edessäni ja pää lepää käsissäni. Vaihdan käsien paikkaa välillä jopa kasvoja sivelen. Tiedän että hoidan, mutten tiedä ollenkaan muuten ”mitä teen”. Se näky veti minua puoleensa ja koin että tuo on todellakin sydämeni asia, jota haluan tehdä. Kerron matkalla miehellekin ja hän haluaa tukea minua siinä mitä ikinä haluankaan tehdä ❤️

Liekö taas liian kirkas valo ollut minussa ja meissä, mutta mies päätyi aivan hirvittävään mustaan aukkoon, syvään negaan. Minä hänen mukanaan. Jo samana iltana. Ymmärsin että nyt on voimat kulutettu niin pahoin, että halusin heti alkaa selvittää syytä. Niinpä ensin yhteys tätiini, joka aina etäältä osaa kertoa mikä häiriö milloinkin meillä kyseessä.

Minä sain taivaallisen avun seuraavana päivänä ja oloni koheni entiselleen. Hoitoa vastaanottaessani näin taas näyn- se oli kuin pallo jonka päällä oli harvakseltaan "lankaa", se oli hyvin heikko ja hauras. Mutta sitten siihen palloon alkoi tulla kiinteitä palasia,ja se alkoi korjaantua. 
Nyt on mieli selkeä ja pää täynnä valoa ja kiitollisuutta, niin että kyynelehdin vähän väliä. Sanat tulevat selkeästi suusta, ja elämä näkyy omana sotkuisena vyyhtinään, mutta niin että ymmärrän sitä edes hiukan. Miehelle luvattu sama apu, sitten voimme taas tankattuina jatkaa haastavaa arkea eteenpäin.

Mikä tämän jutun pointti on? Aika monikin juttu. Henkisellä polulla tapahtuu vaikka mitä, ja toisinaan se elämänenergia vain hiipuu monien eri juttujen vuoksi. Toiset ovat sille lie alttiimpia? Mitä voimakkaampi valosi on, sitä mieluummin sinua halutaan häiritä. Onneksi on keinoja auttaa energiaa palaamaan ja tasapainottamaan ihmistä kokonaisuutena, ja siksipä tunnen viimein sen kutsumuksen, joka sisällä on kolkuttanut. Se joka kertonut että haluan tehdä ”jotain” mutten tiennyt mitä. Nyt tarvin vielä rohkeutta hypätä mukaan ja alkaa toteuttaa sitä haavetta joka muhinut jo muutaman vuoden sisälläni.
Kiitos Kiitos Kiitos!
Helppoa tietä ei ole minulle annettu, onneksi matkalleni on kuitenkin siunaantunut aina auttajia kun on kyse ollut viimeisistä voimista ❤️🌈❤️




With all my Love and Compassion ∞