keskiviikkona, lokakuuta 25
Sananen rakkaudesta ja sitoutumisesta
Heipparallaa!
Tänään mieleeni pirskahti kirjoittaa näkemyksiä rakkaudesta,parisuhteesta,tunteista,sitoutumisesta,päättäväisyydestä...koska silmiini osui jälleen kerran lööppi, jossa kehuttiin miten "valjuun suhteeseen" ei kannata jäädä, edes lasten vuoksi.
Määrittele valju suhde.
Miksi se on valju, onko se ollut aina valju, mikä on johtanut siihen, että siitä on tullut valju?
Oletko tsekannut oman osuutesi asiasta? Kuinka suhtaudut puolisoon? Otatko häneen kontaktia? Menetkö henkisesti lähelle,annatko hänen tulla henkisesti lähelle?
Kaikkihan nämä tietää, eikö?
Silti tajuton määrä pareja päättävät yhdessä taikka toisen toimesta että noniin, suhde on valju,haluan erota. Haluan kokea räiskyviä tunteita ja tulenpalavaa kiihkoa taas, ihan niinkuin nuorena,vaikka silloin teininä jo, ai vitsi kuinka olikaan ihania romansseja. Ne ne vasta olikin upeita tunteita ja kokemuksia.
Kummasti nekin olivat loppuneet, tuli bänksit ja erottiin ja siirryttiin seuraavaan.
No karkeasti noin.
Mietin tätä juttua avioliiton näkökulmasta, mutta samalla painotan, että avoliitto ei ole yhtään sen vähempiarvoisempi instituutio, vaikka siitä puuttuukin vihkiminen. Kyse on ihmisen sitoutumisesta, siitä ajatuksesta, mitä hän ajattelee ihmissuhteen kestävästä hoitamisesta ja korjaamisesta ja ylläpitämisestä.
Kyllä minä ymmärrän ihmisiä jotka eroavat, olenhan itsekin eronnut. Silloin tullaan pisteeseen, jossa tuntuu, että tämä oli nyt tässä, tämän suhteen ylläpitäminen on käynyt aivan liian tuskaiseksi,on parempi nyt luovuttaa. Tässä kohtaa puhun siis vain suhteista, jotka päätyvät eroon suht draamatomasti. Aikani eikä aivokapasiteettini riittäisi käsittelemään kaikkia esimerkkejä erotavoista, vaikkapa jättämistä niin että toinen ei edes tajua tulleensa jätetyksi, tai jotain muuta. Vaan mietin tätä nimenomaan tuon "valjun suhteen" näkökulmasta. Tuskaa parisuhteessa voi tuottaa monikin juttu, ja on täysin oikein lopettaa suhde, joka on vaarallinen tai tuhoava. Mutta että valju!
Rakkaus loppui, meistä tuli vain kämppikset.
-Miksi? Niinkö halusit? Halusiko toinenkin niin? Mitä teitte asialle?
Arki tuli elämään.
- Suurinosa elämäämme on arkea, se on kuitenkin elämämme pohja. Miksi et kestä arkea? Onko se puolisosi vika ettei hän kykene tarjoamaan juhlaa koko ajan? Miksi se on sinulle niin tärkeää?
Paljon kysymyksiä. Niitä pitäisi parisuhteessa olevien esittää toisilleen, viimeistään siinä vaiheessa kun elämä alkaa tuntua nihkeälle, ja tunnet että et nyt elä sellaista hyväntuntuista elämää itsellesi.
Mutta älä hyvä ihminen määrittele erollesi syytä siksi, että se on valju. Valju on yksi elämänvaihe siinä missä rakastuminen,symbioosi,ruuhkavuodet,vanhuus...Valju on sellainen vaihe, joka änkee siihen väliin, kun ette hoida suhdetta. Kun annatte toisen karata liian kauas. Parisuhde ei voi koskaan olla vain yhden vastuulla, mutta voimakkaampi ja tietyllä tavalla viisaampi ja tietoisempi teistä tulee ottaa ohjat käteen ja tehdä aloite!
Usein tilanne on tietenkin kehittynyt jo sillä lailla liian pitkälle, että ne tunteet ovat ikäänkuin kuolleet, ja tuntuu ettei tässä nyt enää mitään ole.
En tietenkään tuomitse eroja, koska niin, olenhan itsekin eronnut, kahdesti jopa. Tiedän mitä olen käynyt läpi ja mitkä on olleet vaikuttimia. Näin jälkeenpäin katsottuna en voi sanoa kummastakaan erosta, että se olisi ollut turha tai estettävissä. Ihmiset liikehtivät omaan tahtiinsa,kehittyvät eri tahtiin, ja se on ok. Seuraavaksi astuukin kuvaan "Tahto", mitä olet valmis tekemään, eli kuinka paljon tahtomaan, suhteesi eteen.
Toiset toteuttavat omia halujaan parisuhteessa toisesta piittaamatta, tämähän on selvää ettei sellainen parisuhde elä.Siitä tulee sinkkusuhde hyvin äkkiä. Eli se tahtotila parisuhteen vuoksi, on itsekeskeinen, ja itsekeskeisyyteen ei mahsu kuin 1 ihminen, hän itse. Silloin sinkkusuhde omaan itseensä onkin paras juttu. Tällainen henkilö voi silti haluta parisuhdetta, mutta jälleen kerran itsekkäistä näkökulmista katsoen hyötyvänsä siitä.
Valjuun suhteeseen voi vaikuttaa.
Ymmärtämällä ensin, että se on omanlaisensa välivaihe, josta taas seuraa omista valinnoista riippuen joko ero taikka askel parempaan, syvempään suhteeseen. Mutta se on sinusta kiinni! Sinusta itsestäsi ja ajatuksistasi ja toimintatavoistasi.
Parisuhde ja eroaminen ovat molemmat todella monisyisiä asioita, enkä tässä nyt edes yritä kyetä tämän suurempaan analyysiin.
Meillä ihmisillä on siitä vielä paljon opittavaa, olemme itsekkyyden maailmassa ajautuneet tavoittelemaan helppoa onnea, ja välttelemään pidempää ja vaikeampaa reittiä. Jokainen voi tehdä itsensä kanssa sopimuksen siitä, että tavoitteleekin pitkäkestoista onnea iloa autuutta rakkautta elämässään, sen sijaan että ostaa halpakaupasta kertakäyttö rakkautta, on iloinen hetken ja syöksyy sen jälkeen syvempiin syövereihin,niin kuin addikti kerrassaan halutessaan kokea sen huuman uudelleen ja uudelleen...äkkiä.
Toivon että sanani eivät loukkaa vaan avaa ovia, tai jos loukkaavat ja ärsyttävät, niin silloin tiedät, että joku osa löytyi sinusta itsestäsi.
Sinä päätät mitä sille teet vai teetkö.
Rakasta!
With all my Love and Compassion ∞
Tänään mieleeni pirskahti kirjoittaa näkemyksiä rakkaudesta,parisuhteesta,tunteista,sitoutumisesta,päättäväisyydestä...koska silmiini osui jälleen kerran lööppi, jossa kehuttiin miten "valjuun suhteeseen" ei kannata jäädä, edes lasten vuoksi.
Määrittele valju suhde.
Miksi se on valju, onko se ollut aina valju, mikä on johtanut siihen, että siitä on tullut valju?
Oletko tsekannut oman osuutesi asiasta? Kuinka suhtaudut puolisoon? Otatko häneen kontaktia? Menetkö henkisesti lähelle,annatko hänen tulla henkisesti lähelle?
Kaikkihan nämä tietää, eikö?
Silti tajuton määrä pareja päättävät yhdessä taikka toisen toimesta että noniin, suhde on valju,haluan erota. Haluan kokea räiskyviä tunteita ja tulenpalavaa kiihkoa taas, ihan niinkuin nuorena,vaikka silloin teininä jo, ai vitsi kuinka olikaan ihania romansseja. Ne ne vasta olikin upeita tunteita ja kokemuksia.
Kummasti nekin olivat loppuneet, tuli bänksit ja erottiin ja siirryttiin seuraavaan.
No karkeasti noin.
Mietin tätä juttua avioliiton näkökulmasta, mutta samalla painotan, että avoliitto ei ole yhtään sen vähempiarvoisempi instituutio, vaikka siitä puuttuukin vihkiminen. Kyse on ihmisen sitoutumisesta, siitä ajatuksesta, mitä hän ajattelee ihmissuhteen kestävästä hoitamisesta ja korjaamisesta ja ylläpitämisestä.
Kyllä minä ymmärrän ihmisiä jotka eroavat, olenhan itsekin eronnut. Silloin tullaan pisteeseen, jossa tuntuu, että tämä oli nyt tässä, tämän suhteen ylläpitäminen on käynyt aivan liian tuskaiseksi,on parempi nyt luovuttaa. Tässä kohtaa puhun siis vain suhteista, jotka päätyvät eroon suht draamatomasti. Aikani eikä aivokapasiteettini riittäisi käsittelemään kaikkia esimerkkejä erotavoista, vaikkapa jättämistä niin että toinen ei edes tajua tulleensa jätetyksi, tai jotain muuta. Vaan mietin tätä nimenomaan tuon "valjun suhteen" näkökulmasta. Tuskaa parisuhteessa voi tuottaa monikin juttu, ja on täysin oikein lopettaa suhde, joka on vaarallinen tai tuhoava. Mutta että valju!
Rakkaus loppui, meistä tuli vain kämppikset.
-Miksi? Niinkö halusit? Halusiko toinenkin niin? Mitä teitte asialle?
Arki tuli elämään.
- Suurinosa elämäämme on arkea, se on kuitenkin elämämme pohja. Miksi et kestä arkea? Onko se puolisosi vika ettei hän kykene tarjoamaan juhlaa koko ajan? Miksi se on sinulle niin tärkeää?
Paljon kysymyksiä. Niitä pitäisi parisuhteessa olevien esittää toisilleen, viimeistään siinä vaiheessa kun elämä alkaa tuntua nihkeälle, ja tunnet että et nyt elä sellaista hyväntuntuista elämää itsellesi.
Mutta älä hyvä ihminen määrittele erollesi syytä siksi, että se on valju. Valju on yksi elämänvaihe siinä missä rakastuminen,symbioosi,ruuhkavuodet,vanhuus...Valju on sellainen vaihe, joka änkee siihen väliin, kun ette hoida suhdetta. Kun annatte toisen karata liian kauas. Parisuhde ei voi koskaan olla vain yhden vastuulla, mutta voimakkaampi ja tietyllä tavalla viisaampi ja tietoisempi teistä tulee ottaa ohjat käteen ja tehdä aloite!
Usein tilanne on tietenkin kehittynyt jo sillä lailla liian pitkälle, että ne tunteet ovat ikäänkuin kuolleet, ja tuntuu ettei tässä nyt enää mitään ole.
En tietenkään tuomitse eroja, koska niin, olenhan itsekin eronnut, kahdesti jopa. Tiedän mitä olen käynyt läpi ja mitkä on olleet vaikuttimia. Näin jälkeenpäin katsottuna en voi sanoa kummastakaan erosta, että se olisi ollut turha tai estettävissä. Ihmiset liikehtivät omaan tahtiinsa,kehittyvät eri tahtiin, ja se on ok. Seuraavaksi astuukin kuvaan "Tahto", mitä olet valmis tekemään, eli kuinka paljon tahtomaan, suhteesi eteen.
Toiset toteuttavat omia halujaan parisuhteessa toisesta piittaamatta, tämähän on selvää ettei sellainen parisuhde elä.Siitä tulee sinkkusuhde hyvin äkkiä. Eli se tahtotila parisuhteen vuoksi, on itsekeskeinen, ja itsekeskeisyyteen ei mahsu kuin 1 ihminen, hän itse. Silloin sinkkusuhde omaan itseensä onkin paras juttu. Tällainen henkilö voi silti haluta parisuhdetta, mutta jälleen kerran itsekkäistä näkökulmista katsoen hyötyvänsä siitä.
Valjuun suhteeseen voi vaikuttaa.
Ymmärtämällä ensin, että se on omanlaisensa välivaihe, josta taas seuraa omista valinnoista riippuen joko ero taikka askel parempaan, syvempään suhteeseen. Mutta se on sinusta kiinni! Sinusta itsestäsi ja ajatuksistasi ja toimintatavoistasi.
"Voi jos haluaa"
Parisuhde ja eroaminen ovat molemmat todella monisyisiä asioita, enkä tässä nyt edes yritä kyetä tämän suurempaan analyysiin.
Halusin vain kertoa, että meidän ihmisten toivotaan onnistuvan parisuhteissamme, sillä niin on ollut tarkoitettu aikojen alusta saakka.
Rakkaus ei ole kertakäyttökamaa, se on Olemus, joka meidän toivotaan omaksuvan,ja ilmentävän eri tilanteissa
Toivon että sanani eivät loukkaa vaan avaa ovia, tai jos loukkaavat ja ärsyttävät, niin silloin tiedät, että joku osa löytyi sinusta itsestäsi.
Sinä päätät mitä sille teet vai teetkö.
Rakasta!
With all my Love and Compassion ∞
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)