Vuoden loppuun muutos tsekkaus

Tänään minua haastettiin pohtimaan muutoksia.
Ihan tuosta vain, automatkalla arkisten asioiden hoidon ohessa, sain vahvan tunteen siitä,että minun halutaan tekevän muutoksia.
Muutoksia mihin?????, kysyin.
Koetin hahmottaa ja kysyä. Ruokailutapoihin? Ei ,ei ollut se tällä kertaa. Jotain muuta sitten, mitä???? Piti hetken aikaa käydä arvuutteluleikkiä ja kuulostella tunnelmia, ennenkuin aukesi lisää.

Minua kehoitettiin alkamaan tekemään muutoksia siihen suuntaan, että lisään elämääni voimaannuttavia asioita,ja pidän huolta henkisestä hyvinvoinnistani.
Tietoiskussa oli kolmaskin asia, josta juttelin miehenikin kanssa matkalla,mutta asia on pyyhkiytynyt mielestä kuin tuhka tuuleen. Jonkinlaiseen ajatusten suuntaamiseen tai asenteiden uudelleen suuntaamiseen se liittyi ....
Minullehan usein käy näin, kun saan itselle viestiä, niin unohdan sen hyvin nopeasti ellen kirjoita sitä ylös. Samoin kun tuon muille viestiä,en muista niitä,enkä tavallaan ole edes läsnä siinä kun käsittelen muiden asioita. Sen verran mitä kirjoitan, muistan,ja sitten unohdan. Eihän toisten asiat minulle kuulukaan kuin sen tapahtuman ajan :)

Oli mukavaa! Tulee niin kevyt olo kun saa hiukan neuvoja. Nyt vain pitäisi keskittyä kuuntelemaan millaisilla teoilla taikka valinnoilla pääsisi siihen pisteeseen. Tiedän kyllä että vallankin tämän vuoden aikana energiani on hajaantunut moneen suuntaan johtuen tietenkin ihan näistä maallisista asioista, joten sitäkin tärkeämpää on kerätä säteensä ja yhdistää voimansa yhteen voimakkaaseen energiasäteeseen.

On hienoa kun on "piireissä" ihmisiä, jotka joko samaan aikaan tai hetkeä ennen kuin ehtii itse avata suutaan,kertovat samoista asioista jotka juuri omassa mielessä nousseet. Nytkin kävi tämän muutoksen ja puhdistautumisen kanssa niin. Puhuttiin tästä vuoden loppumisesta, ja siitä ettei seuraavalle vuodelle otettaisi mukaan painolastia jota ei tarvi. Siis päästää irti. Kuinka se onkaan meille vaikeaa!!!! Joutuu aivan tosissaan tehdä työtä, eikä edes yksi kerta auta,vaan energiat joiden kautta jotkin asiat ovat meihin tarrautuneet, joutuu usein katkaisemaan useamman kerran, niillä on taipumus tulla takaisin siihen kuoppaan energiakentässämme, johon ne pääsi kaivamaan kuopan ja asettumaan.
Meidän pitää täyttää ne kuopat valolla ja rakkaudella!!!
Tämä on vaikeaa ja voimia vievää. Tiedän. Itsekin tätä opettelen ja opettelen....ehkä joskus pääsen loppuun, ainakin hetkeksi.

Nyt toivottelen kaikille iloa onnea rauhaa ja rakkautta tulevalle vuodelle! Vielä ehtii tehdä oman elämän inventaariota ja miettiä tavoitteita 🌈🙏🥰

Minun tavoitteeni on ehdottomasti oppia vain olemaan. 🙏


With all my Love and Compassion ∞

Vuodenkierto

Tasan vuosi sitten muuttui taas energiat perheessäni suuren positiivisen sitoumuksen johdosta.
Paljon, ihan mielettömän paljon on taas tähänkin vuoteen mahtunut, onnea ja iloa,sekä surua ja haastetta. Sillä negatiivisella puolella on vain ikävä taipumus jäädä päälle, koska meille aika luontainen toimintatapa on murehtiminen. Silloin ne negatiivisetkin asiat jäävät sinne päähän pyörimään ja kuluttamaan meille arvokasta voimavaraa. Sieltä päästä se väsymys hyvin herkästi pyrkii laajenemaan koko kehoa koskevaksi uupumukseksi, ja jos ollaan sinne saakka päädytty, ollaankin jo ison matkan päässä siitä olotilasta, jossa ihmisen on hyvä olla. Ja työtä on paljon päästäkseen siihen hyvään oloon. Mutta se ei ole mahdotonta ollenkaan!!

Ensimäinen askel on ihmisen oma aikomus, aie, päätös, päästä ylös, korjaantua, voimistua
Se on kuin käsky alitajunnallemme alkaa päästämään irti siitä kehästä, joka meidät uuvuttaa,ja syöksee maan mutaan uudelleen ja uudelleen. Älä koskaan luovu aikeestasi nousta ja päästä takaisin valoon!

Seuraavaksi, kun pahin sumu alkaa hälvetä, vaikka oletkin vielä väsynyt ja uupunut, ja kenties et näe mitään hyvää ja iloista ympärilläsi, päätä rauhoittaa mielesi. Tiedän, se ei ole helppoa, koska niillä negatiivisilla jutuilla on yllättävän tiukka ote, ja pelkästään niiden olemassaolo vie voimia. Yritä silti! En tarjoa sinulle ohjetta meditoida, koska se voi olla aika haastavaa, mutta hyvänä ensiapuna voi toimia rentoutusohjelmat tai musiikki, jossa on sopiva taajuus aivoille ja jonka kuunteleminen automaattisesti laskee sykettä ja rauhoittaa mieltä. En oletakaan että jaksaisit sitä kovin kauaa, mutta jos jaksat niin hienoa! Pääasia tässä vaiheessa on itsesi tietoinen rauhoittaminen. Hermostosi joka ulottuu koko kehoosi, vaatii sitä, jotta aivosi, joka on koko organismisi tietokone, pystyisi toimia ja auttaa eteenpäin. Jos aivot ovat tukossa, myöskään muu keho ei ole balanssissa.

Kierrokset nousevat herkästi uudelleen, kun ne on joskus päässeet ylivirittyneeseen tilaan, joten ole herkästi reagoimassa kehosi viesteihin, joudut todennäköisesti harjoittelemaan tätä tietoista rauhoittumista usein, jopa päivittäin, ja jopa useasti päivässä. Älä huoli siltikään että koko elämäsi olisi yhtä harjoittelua, vaan hyvin pian opit pikku niksit joilla rauhoitat itsesi, ja kun opit tämän, on pienempi riski päätyä siihen uupumukseen joka kaikki negatiivinen sinussa aiheuttaa.

Ystäväni, kutsun häntä ystäväksi vaikka olen tavannut hänet vasta kerran, mutta hän on auttanut minua etänä jo paljon ja sysännyt lempeästi uudelle polulle päin, muistutti minua irtipäästämisestä.

-Se onkin yllättävän vaikeaa, koska ensin pitää miettiä, mistä haluat päästää irti. Olet ehkä jo niin tottunut sinua kuormittaviin asioihin, ettet heti hahmota mistä sinun pitäisi päästää irti. On konkreettisia asioita joista kannattaa päästää irti, esimerkiksi turha materian kerääminen on ehkä helpoin esimerkki. Omat tunnereaktiot on yksi osa, jossa kannattaa tutkailla niitä tapahtumia, jotka aiheuttavat ikäviä tunnereaktioita, ja miettiä mitä sille voisi tehdä. Jos itse tapahtumienkulkuun ei voi itse juuri vaikuttaa, voi vaikuttaa siihen millaisia tunteita otat kehoosi niistä tapahtumista. Voi olla pettynyt, voi olla loukkaantunut, mutta tunnista etteivät ne tunteet kuulu kehoosi,vaan niiden voi antaa jatkaa matkaa.  Tämä tekniikka avautui itsellekin vastaikään, kun olin hienon "kivimiehen" Jan-Mikael Maroksen kivillä parantamisen kurssilla.

On siis kaikki mahdollisuudet voida hyvin, kun muistaa auttaa itseään.

Tämä kuva on jo liki seitsemän vuoden takaa, mutta sopinee tähänkin tarinaan hyvin



Julkaisu on sivustoltani, ja löytyy 16.1.2013 päivän postauksesta.

Hymyä ja Valoa tähänkin päivääsi !!

With all my Love and Compassion ∞

Kuuntelen kutsumusta

Kerroinkin tuolla Instan puolella, että kävin palauttamassa kivillä hoitamista mieleeni viime viikonloppuna. Se käynti oli jotenkin mullistava muutenkin, vaikutukset tulivat vain vähän jälkijunassa. Olin niin jännittynyt uudesta paikasta ja uusista ihmisistä, etten ehtinyt sulaa sinä aikana- tarkkailtavaa oli niin paljon :) 

Kotimatkalla autossa illan pimeydessä alkaa silmien takaa nousta kuvaa jossa minun käsien välissä on ihmisen pää. Tämä ihminen makaa edessäni ja pää lepää käsissäni. Vaihdan käsien paikkaa välillä jopa kasvoja sivelen. Tiedän että hoidan, mutten tiedä ollenkaan muuten ”mitä teen”. Se näky veti minua puoleensa ja koin että tuo on todellakin sydämeni asia, jota haluan tehdä. Kerron matkalla miehellekin ja hän haluaa tukea minua siinä mitä ikinä haluankaan tehdä ❤️

Liekö taas liian kirkas valo ollut minussa ja meissä, mutta mies päätyi aivan hirvittävään mustaan aukkoon, syvään negaan. Minä hänen mukanaan. Jo samana iltana. Ymmärsin että nyt on voimat kulutettu niin pahoin, että halusin heti alkaa selvittää syytä. Niinpä ensin yhteys tätiini, joka aina etäältä osaa kertoa mikä häiriö milloinkin meillä kyseessä.

Minä sain taivaallisen avun seuraavana päivänä ja oloni koheni entiselleen. Hoitoa vastaanottaessani näin taas näyn- se oli kuin pallo jonka päällä oli harvakseltaan "lankaa", se oli hyvin heikko ja hauras. Mutta sitten siihen palloon alkoi tulla kiinteitä palasia,ja se alkoi korjaantua. 
Nyt on mieli selkeä ja pää täynnä valoa ja kiitollisuutta, niin että kyynelehdin vähän väliä. Sanat tulevat selkeästi suusta, ja elämä näkyy omana sotkuisena vyyhtinään, mutta niin että ymmärrän sitä edes hiukan. Miehelle luvattu sama apu, sitten voimme taas tankattuina jatkaa haastavaa arkea eteenpäin.

Mikä tämän jutun pointti on? Aika monikin juttu. Henkisellä polulla tapahtuu vaikka mitä, ja toisinaan se elämänenergia vain hiipuu monien eri juttujen vuoksi. Toiset ovat sille lie alttiimpia? Mitä voimakkaampi valosi on, sitä mieluummin sinua halutaan häiritä. Onneksi on keinoja auttaa energiaa palaamaan ja tasapainottamaan ihmistä kokonaisuutena, ja siksipä tunnen viimein sen kutsumuksen, joka sisällä on kolkuttanut. Se joka kertonut että haluan tehdä ”jotain” mutten tiennyt mitä. Nyt tarvin vielä rohkeutta hypätä mukaan ja alkaa toteuttaa sitä haavetta joka muhinut jo muutaman vuoden sisälläni.
Kiitos Kiitos Kiitos!
Helppoa tietä ei ole minulle annettu, onneksi matkalleni on kuitenkin siunaantunut aina auttajia kun on kyse ollut viimeisistä voimista ❤️🌈❤️

4 t

With all my Love and Compassion ∞

Onni täällä vaihtelee, taivaan Isä suojelee

Olen saanut tasaiseen tahtiin ilmoituksia Facebookista, että sivullani on uusia tykkääjiä tai seuraajia. Mietin, mistä he minut vielä löytävät, en ole ollenkaan aktiivinen, enkä mainosta sivuani enkä palveluitani missään, enää.
Tulee suorastaan huono omatunto ja huijaritunne, kun uusia ihmisiä löytää sivuni,ajattelevat ehkä löytäneensä jotain joka auttaa heitä elämässään eteenpäin. Tämä on ollutkin minun motiivini, kun sivustoni pystytin, muistaakseni... niin, milloin? Nyt en edes muista!!

Haluan edelleen auttaa, haluan ohjata ja jakaa sitä tietoutta ja vallankin sitä tunnetta ja varmuutta siitä, että elämä jatkuu. Haluan, en vaan ole jaksanut paneutua tuottamaan julkaisuja mistään, sillä olen niin kunnianhimoinen ihminen, että kaikki minkä tuotan ulos omissa nimissäni, on oltava autenttisesti minun ikiomaa ajatusta. Harvoin jaan edes mitään, sellaisia suuria "tietoja" jotka haluan saada kaikkien tietoisuuteen. Mutta tosiaan, kovin vaisuksi olen heittäytynyt. Elämä on väsyttänyt minua niin paljon.

Vasta kun perheemme oli, tässä ja edellisissä kokoonpanoissaan, muuttanut kuuden vuoden sisään viidennen kerran, tajusin että oikeasti, olen aivan järjettömän väsynyt! Muuttaminen on todella raskasta, mutta pidin sitä aina kilpailuna itsenikin kanssa, pitäähän minun jaksaa, olenhan minä jaksanut koska on ollut pakko vaan jaksaa, hoitaa toisinaan aivan yksinkin elämässä yhtä aikaa seitsemää lasta kotona, joten onhan minun jaksettava tämäkin. Olen ollut aika armoton itselleni siinä ,mitä minun on jaksettava auttaakseni muita ja viedäkseni perhettä eteenpäin, ja samaan aikaan olen tuonut viestiä ihmisille tuonpuoleisesta, kuinka heidän toivotaan antavan armoa ja lepoa itselleen,ja kiitettävä itseään. Jokainen viesti joka kauttani on kulkenut, on antanut minulle palkinnoksi hyväntuntuista energiaa, koska henkimaailman olemus on niin suurta rakkautta.

Katselen usein sivuani Facebookissa ja näen tämän blogin joka kerran kun kirjoitan jotain meidän arkiblogiimme. Yritän aina kirjoittaa, koska olen aina kirjoittanut, rakastan kirjoittamista. Se on tapani tutkia elämää ja tunnustella asioita. Tulkinnoissanikin käytän välineenä kirjoittamista, sähköpostia. Toisinaan asiat voivat tulla äänenäkin, mutta se on minulle vähän oudompi olomuoto. Toisinaan, ihan pyytämättä, kun asiat alkavan vyöryä ulos, ne on toki tuotava päivänvaloon silloin kertomuksen muodossa omalla äänellään, silloin se on ihan spontaania. Toki omassa elämässäni puhun kyllä paljon ;)
...Mutta haluaisin kirjoittaa. Haluaisin sanoa edes jonkin rohkaisevan sanan seuraajille, jotka sattuvat saamaan päivitykseni- tilastojen mukaan oikeasti kovin moni seuraajani ei edes näe päivitykisäni, se lienee joku Facen oma juttu, mitä näytetään ja kenelle.
...mutta haluaisin kirjoittaa! Haluaisin jakaa edes jotain, mutta pääni on tyhjä. Ja mitään tyhjänpäiväistä en halua kirjoittaa. Ammattiylpeys se on minullakin. Tämä kaikki on varmaankin nyt pahoitteluni teille sivuni seuraajille, että juurikaan sisältöä en ole jaksanut tuottaa. Omalla tavallaan koen myös, että nykyään "tätä samaa" kirjoitetaan niin monella sivulla, ja koskapa en ole ollut koskaan kilpailuhenkinen, annan muille estradin, ja liityn itsekin muiden sivustojen lukijaksi. Välillä olen samaa mieltä, toisinaan en, joskus kommentoin omien tulkintojen kautta asioita, usein vain hymyilen taustalla lueskellen ja nyökytellen. "Aivan totta, juuri näin se menee. Kyllähän minä tämän tiedän. " On kuitenkin hyvä tuntea ja tietää, että tietää. Että se lahja on tallessa, mutta siirretty taka-alalle odottamaan uutta kukoistusta kenties?

Aikoinaan kirjoittelin yhdelle vauvapalstalle todella aktiivisesti. Minut opittiin tuntemaan siellä äitinä, joka näkee asioita ja voi antaa näkymän verhon taakse tuonpuoleiseen. Minulla oli paljon kysyntää ja kun lahjaa käytetään, se pysyy yllä ja kasvaa ja vahvistuu.  Siihen aikaan eräs nykyäänkin tunnettu kollega sanoi,että minulle oli iso tilaus silloin tällä vauvapalstalla näiden äitien keskuudessa.Olin herkkä tuntemaan toisten äitien värähteet, olinhan siihen aikaan itsekin moninkertainen äiti ja moninkertainen pikkulapsien äiti, joten tuntosarvet olivat ojossa, ja ottivat signaalia vaikka mistä. Se oli jotenkin hienoa aikaa.

Nykyään muistelen niitä aikoja kuin vanhus muistelee nuoruuttaan. Minulle on kyllä luvattu että minä tästä vielä nousen ja vahvistun, ja voin julistaa omaa tietoani, tämän toisen maailman saloja, muillekin. Antaa lohtua. Auttaa solmukohdissa.
Itseään selvänäkijä ei oikein voi auttaa, minäkin joudun turvautua toiseen energiatason työskentelijään kun tarvin latausta ja puhdistusta. Mutta Tieto, se on kristallin kirkasta selvätietoa edelleen, ja tässä oman henkisen kehitykseni myöhäisessä etsikkovaiheessa, kamppailen ihmiselämän tuottaman väsymyksen ja toisaalta tämän selvätiedon kanssa, joka kyllä kertoo mitä minun pitäisi tehdä... Tämä myöhäisempi etsikkoaikani, eli viimeiset kuukaudet, vuosi, on ollut sikäli hassua aikaa, sillä kun aloitin tämän elämäntien, ja siitä kun viimein ymmärsin että se tieto mitä saan, on todellakin totta, johan niistä on ensimäisestä yli 20 vuotta ja ymmärryksestäkin jo melkein sen saman. On varmaan 20-vuotis päivityksen aika?

Eniten on hoidettava nyt itseä. Lävitseni on mennyt niin paljon erilaista energiaa, ja myös fyysisessä elämässäni olen joutunut hyvin hyvin erilaisten,raskaiden ja pahojenkin energioiden piinaamaksi, sillä tiedän että olen vahva valo, ja sellaista voi "alamaailma" pitää niin suurena uhkana, että kiinnittyy minuun ja haittaavat elämääni aivan hirvittävästi. Se on taistelu, jossa minua koetetaan nitistää niin voimattomaksi, piru pitää pihdeissään, voisin sanoa kansankielisesti.

Pyydän apua siihen, että malttaisin nyt asettua tähän elämään vain itseäni varten. Se on mielettömän vaikeaa koska on lapset, mutta se olisi nyt ainoa keino säilyttää "minut". Mutta kuinka malttaa, kuinka antaa lupa itselle ihan rehellisesti olla väsyny. Minä olen väsynyt ja silti koetan vain touhuta eteenpäin.
EI! Ei sillä lailla. Olen ymmärtänyt hiljattain sen yhtälön, mitä herkempi eetterikeho on, mitä hienojakoisemmalla pölyllä olet kuorrutettu (pölyllä kuvaan ehkä eniten energiakenttää ja niitä hippusia joita siihen tarrannut) sen tarkempi on oltava sen väsymyksen ja lepäämisen tasapainon kanssa. Meinasin kirjoittaa "olisi oltava", mutta ei se niin ole, vaan se vaan ON OLTAVA. Itsekkyyttä on opeteltava siinä muodossa että osaa rakastaa omaa kehoaan ja mieltäänkin oikein.
Toisilla on enemmän "rautaa" eetterikehossaan, he ovat niitä voimanpesiä, kuin härkiä. Usein vähemmän herkkiä kuin meikäläiset, joka osaltaan suojaakin heitä paremmin. Pikku hiljaa kun alkaa tässä iässä ymmärtää itseään, ehtii vielä opiskella sen ihmisyyden oppimäärän joka sinun on tarkoitettu oppivan tällä kierroksella maan päällä :)

Halusin kirjoittaa teille tämän "kirjeen"- en ole mennyt minnekään,mutta en vain voi nyt rehellisyyden nimissä jakaa paljoakaan- mutta sen vähän näette tässä taikka Instagramissa on myös tilini.

Lähetän teille kaikille siunauksen joka minun pyydettiin välittämään jokaiselle lukijalle, laittamaan käteni tässä virtuaalisesti teidän päällenne ja vuodattamaan tämän vaaleanvihreän samettisen energian teille. Se olkoon paarantavaa meille kaikille! 

Kiitos ja Amen.

With all my Love and Compassion ∞

Anteeksiantamisesta

"Pyydä anteeksi" -opetetaan toivoakseni jokaiselle lapselle jo pienestä pitäen, opetetaan sitä omaatuntoa ja tunnistamaan oikea väärästä. Meille jokaiselle kasvaa kuitenkin omanlainen omatunto ja käsitys oikeasta ja väärästä, omanlainen oikeudentunto mitä sallin itselleni tehtävän ja kuinka kohdeltavan ja vastaavasti mitä sallin itseni tehdä ja kuinka kohdella muita.

Emme vain ole täydellisiä olentoja, joten anteeksi pyytäminen tulee jokaiselle ajankohtaiseksi aika ajoin.
Ei se ole heikkouden merkki jos pyytää anteeksi, vaikka ei 100% olisikaan itse ollut syyllinen. Monissa tilanteissa kumpikin osapuoli ovat päätyneet toimimaan joko vasten omia periaatteita tai sitä minkä tietää kyllä oikeaksi, tai vaihtoehtoisesti niin kuten ei edes piittaa toimia oikein, jonka vuoksi syntyy tarve anteeksi pyynnölle.
On hyvä kuitata nämä vääryydet heti pois ja pyytää anteeksi, sillä tämänkin kaltaiset tapahtumat jättävät ikäviä lommoja meihin henkisellä tasolla.

Itse anteeksiantaminen on omanlaisensa vaikeakin asia toisinaan. Voimme olla syvästi loukattuja jonkun taholta, joka ei itse katso aiheelliseksi pyytää anteeksi, on kenties toiminut itse oikein eikä näe minkäänlaista tarvetta pyytää anteeksi.
Liian usein joudumme hyväksymään sen tosi asian, ettemme saa koskaan anteeksi pyyntöä. Tämä jättää meihin erityisen raskaan jäljen, joka voi alkaa vaikuttamaan koko elämäämme, ellemme osaa alkaa puhdistautua itse siitä.
Anteeksi antaminen sellaiselle, joka ei edes pyydä anteeksi, on yksi vaikeimpia tehtäviämme ihmisinä.

Miten tehdään työtä anteeksiantamisen hyväksi silloin kun toinen ei pyydä anteeksi?

Lähtökohta on se, että sinulle itsellesi on armollisempaa antaa anteeksi. Helpompaa usein koetaan olevan katkeruuteen jääminen, mutta se ei ole sinulle itsellesi hyväksi eikä oikein.
Mutta se on vaikeaa!
Työskentelet kenties järjen tasolla ja ymmärrät, miksi tuo ihminen on loukannut sinua niin syvästi. Ymmärrät ja hyväksytkin kenties sen, koska emmehän me voi toisen käytöstä määrätä- kukin on mikä on.
Mutta tunnetasolla sinulla on suuria vaurioita. Sydämesi ja tunteesi ovat saaneet iskuja, ja sellaisessa tilassa on hyvin vaikeaa koettaa antaa anteeksi. Pitäisikö tunteet koettaa sammuttaa kokonaan, jottei satu- onko se edes mahdollista?

Minä annan sinulle anteeksi.
Annan sinulle anteeksi vaikka et sitä edes halua tai pyydä.
Annan sinulle anteeksi koska välitän itsestäni.





With all my Love and Compassion ∞

Tervehdys aikojen takaa!

Varovainen heipatus täältä pölypilvien alta!
Olen kyllä kuullut kutsunne- uusia sivun seuraajia on tupsahdellut yllätyksekseni tämä aikana, jolloin mykkyyteni on ollut käsinkosketeltava möykky estäviä energioita, jotka ovat tehneet työtään tehokkaasti.
Olen ilahtunut jokaisesta uudesta kontaktista,ja ollut hämmästynyt samalla, kuinka hauskasti minua on koetettu rohkaista takaisin. Olen jokaisen uuden kohdalla tuntenut sykähdyksen sisimmässäni, ja tunteen että haluan antaa teille jotain! Haluaisin taas pystyä ammentamaan sieluni kautta teille eteeristä luettavaa ja koettavaa, sillä se on ollut kutsumukseni jo hyvin pitkään, ja onneksi sainkin sitä tehdä aktiivisesti hyvän tovin.

Henkilökohtainen elämä on ollut viimeiset reilun puolitoista vuotta suuressa myllerryksessä, ja vaikka se myllerrys on ollutkin korjaavaa, on se ollut mielettömän uuvuttavaa ja kuluttavaa, niin että ihan liian usein olen tuntenut olevani kuin märkä rätti vain, joka ei jaksa tehdä mitään.

Niinä hetkinä olen vain jaksanut rukoilla, että jaksan ja kestän seuraavaan hetkeen. Minua on piinanneet fyysisiksi muodostuneet oireet, joista jonkinlainen osa on ollut ns kosmista häirintää, eli kaikenlaisista negatiivisista ajatuskertymistä muodostuvia pahola energioita, jotka vaikuttavat aika traagisella tavalla minunlaiseeni herkkään ihmiseen. Tätini on ollut suurena apuna ja tukena,ja poistanut näitä haittaenergioita ja muita roikkujia kentästäni. Näiden haittaenergioiden vaikutus on lamannut minulta jopa spontaanin kyvyn suojata itseäni joka tilanteessa.
- ne toimivat oikeastaan samoin kuin tietoliikennevirukset: rikkovat suojauksen ja tekevät haavoittuvaiseksi. Tätä on todella raskasta kokea, mutta minua on auttanut se, että minuun on uskottu ja vakuutettu etten ole oikeasti tullut "kuuromykäksi" ja puhekyvyttömäksi, sillä sille se tuntuu kun menettää itselleen tärkeästä lahjasta sen helposti saavutettavan osan. Sen yksinkertaisen taidon siirtyä henkimaailmaan lepäämään aika ajoin, silloin kun maan voima haluisi pitää minua tiskirättinä maassa.

Me olemme perheenä tekemässä sellaista hauskaa energeettistäkin liukumaa tästä tilanteesta, hetkestä ja paikasta toiseen. Minua on hirvittänyt koko kevään tämä tunne ja veto ja tieto että tässä kohtaa tämä tarina näine energioineen  loppuu, ja on vaatinut hurjasti rohkeutta tehdä siitä näkyvää ja konkreettista. Vieläkin hetkittäin hirvittää, mutta tiedän -siis uskon jo- että se on välttämätöntä, jotta kehitys voi viedä minua ja meitä kaikkia, eteenpäin. Vaikea selittää mille se tuntuu, kun päivätajunta moukaroi konkreettista faktaa sekä epäilyksiä ja jännitystä niskaan, mutta sielutietosi tietää, että näin on juuri hyvä. Että kun pysyn rauhallisesti tässä kannassa ja uskon ja luotan tähän ratkaisuun, niin kaikki sujuu.

Joka tapauksessa... olen saanut paljon hoitoa, ja vaikka tavallaan nolottaakin, että itsekin tarvii hoitoa, ei siinä oikeasti ole mitään ihmeellistä. Hierojakin tarvii itsekin hierontaa, ja kokki ruokaa myös itse, ei se ole sen kummempaa. En ole kaikkivoipa minäkään, mutta nyt iloitsen tästä voimaantumisesta ja tunnen että se tie jonka valitsin tähän muutokseen, on oikea, sillä se vaikuttaa minuun niin positiivisesti. Aluksi luulin että vaikutus olisi vain näkyvän maailman konkreettisissa jutuissa, mutta suureksi iloksi huomaan että vaikutus on kokonaisvaltainen.

Mietin myös rooliani tämän sivuston kirjoittajana ja luojana. Haluan tarjota teille niin omaa matkaani ja sen kokemuksia, että tietoa ja selvyyttä omiin kokemuksiinne ja kysymyksiinne kokonaisvaltaisesti henkimaailmasta ilmiöineen.
Aion jatkaa luentojen tekemistä, ja ilmojen viilennyttyä selkeästi syksyn tuoksuiseksi, syntyy jotain uuttakin eetteriin.

Siihen saakka - Olen täällä kuulolla ja kerron tämän perhettämme liikuttavan liukuman etenemisestä siitä näkökulmasta, mitä näkymättömän maailman puolella tapahtuu, jotta meidän näkyvässä maailmassamme ja päivätajunnassamme nämä asiat liikahtaisi ja näyttäytyisi meille tällaisena kuin ne näyttäytyy. Se on vähän kuin teatterissa verhon takana tapahtuva taustatyö - niin henkimaailmakin on ihan tässä, verhon takana, tekemässä taustatyötä, auttamassa, tukemassa ja lohduttamassa meitä ihan jokaista.



Tämä kuva kertoo minua kohdanneesta asiasta joka on tietenkin ollut suuri lottovoitto, mutta samalla iso työstämisen aihe joka kuluttanut voimia. 


With all my Love and Compassion ∞

Oma tila

Oletko koskaan miettinyt, millaisessa ympäristössä voisit parhaiten? Mikä olisi sinun unelmamiljöö jos voisit valita siihen palaset kuin Unelmien verkkokaupasta?

Minua heräteltiin pohtimaan unelmiani. Kuinka vaikeaa!!!
Olen tottunut olemaan vaatimaton elämän suhteen, enkä ole koskaan kovaan ääneen vaatinut itselleni jotain, joten ajatus oli todella vieras. Onhan vuosien varrella monestikin tullut ajatuksia asioista joita "haluaisi", mutta ei ne ole olleet oikeita unelmia. Elämä on ollut niin kovin tässä ja nyt- tilanteessa, ettei haaveilulle ole niinkään ollut varaa. En ole halunnut haihatella ja haaveilla, vallankaan jos asia on tuntunut kovin kaukaiselle.

Unelmiin siis törmäsin hiljattain uudelleen, ja koin sen todella vaikeaksi. Omasta ,ihan tietynlaisesta talosta olen kyllä haaveillut, mutta sitten ymmärsin että siihen haaveeseen sisältyikin yksi mielenkiintoinen juttu. Olen nähnyt aina sitä taloa mielikuvissani katsoessani sen sellaisena omana paikkana, jossa olen vain minä. Olen monesti katsellut sitä sisältäpäin- se saattaa muuttua puitteiltaan joko ulkoa taikka sisältä, ja melkein aina kun menen siihen näkyyn sisään, saan sisustaa sen uudelleen jokaisen hetken oikealla fiiliksellä.

Kesti kauan ymmärtää, että se juurikin on se minun Oma Tila! Se rauhallinen paikka, minne vain minä voin mennä. Voin nähdä siellä jonkun muun, vaikkapa puolisoni, mutta en ketään muita ole koskaan siellä nähnyt, koska se on minun maailmani. Se on se minun oma unelmani, rauhallisuuden tyyssija, jossa saan olla juuri kuten haluan, saan kuulla itseni, saan antaa kehoni rentoutua ilman pelkoa pakosta olla sekunnissa valppaana...

Voiko siis unelma olla vain oma tila? Kyllä voi,vallankin jos olet elämäntyösi tehnyt eläen niin paljon muiden tarpeille ja antaen itsestäsi niin paljon muille.

Tässä unelmassa voi piillä myös selitys sille, miksi me vaihdoimme kotia muutaman kerran aika tiiviiseen tahtiin. Ehkä etsin täältä maan päältä sitä omaa tilaa, jossa olisi hyvä olla, mutta se löytyikin sisältäni, ihan muutaman ajatuksenjuoksun takaa, jonka se avain, eli oivallus, minulle avasi. Minun oman tilan.

Yhä elän uskossa, että kohtaan myös joskus fyysisesti tämän oman tilani. Voin astella siihen tyhjään huoneeseen,nauttia maisemista ja laittaa sen tilan ihan oman näköiseksi, sellaiseksi sieluni maiseman näköiseksi. Tämä ajatus on hurjan hymyilyttävä ja onnellisuutta tuottava, joten siksipä julistan sen nyt virallisesti minun Unelmaksi!

Tiesithän, että antaessasi unelmoinnillesi siivet ja vapauttaessasi ajatuksesi lentoon, saavutat herkemmän tilan kuulla myös viestejä henkimaailmasta? 

With all my Love and Compassion ∞