Oma Tie.
Rakas mummoni siirtyi henkimaailmaan vuoden -95 maaliskuussa.
Olin menossa lasten kanssa mummolla käymään samalla kun menimme vanhemmilleni kotikaupunkiini. Perjantaina olimme lähdössä kotipuoleen, ja mummo soitti. En ehtinyt vastata, vaan mummon viesti meni vastaajaan (siihen aikaan oli muotia lankapuhelimissa
vastaajat)
Lauantaina kotona sitten teimme lähtöä mummolle, mutta
mummo ei vastannutkaan puhelimeen. Lähdimme isän kanssa mummon asunnolle. Mikähän siinäkin oli, että minäkin lähdin sinne mukaan. Muistan sydän pamppaillen lähteneeni sinne
mukaan.
Ei tultu ovikelloa avaamaan, mutta nyt en muista kumpi meistä avasi oven. Asunto oli hiljainen kun menimme, ja pieni asunto kun oli, astuimme melkein heti olohuoneesen.
Siellä mummo nukkui sohvalla viltin alla,lämpötyyny jalkojen alla.
Puhelin ei ollut enää häirinnyt mummoa, sillä pistoke oli irronnut jatkojohdosta. Mietittiin sitä, onko mummo sen irrottanut, koska jatkojohto meni keskellä huonetta, vai
oliko kentien kompastunut...Oliko mummolle tullut yöllä jalat kipeeksi, vetänyt suonta? Siksi siirtynyt sohvalle ja laittanut lämpötyynyt jalkojen alle.
Mummo oli aamusella vielä lämmin kun saavuimme :(
Kuolema oli käynyt vain hieman aiemmin.
Siihen päättyy selkeät kuvat osaltani.
Isä soitti sinne jotain ihmisiä paikalle, tietenkin äidille ensin kotiin. Oli varmaan kamalaa ottaa vastaan sellainen viesti, siellä oli minun silloiset 2 lasta hänen seuranaan, ja siskoni joka nuori oli hänkin.
****************************
Tästä tapauksesta alkoi kuitenkin oma avautuminen
Ikävöin mummoa niin hurjasti, että oikeen kehoon sattui. Mummo ehti opettaa minulle tosi paljon, puhui henkisistä jutuista, enkeleistä, ja mummolassa tykkäsin Siionin kannel-nimisestä hengellisestä laulukirjasta(virsikirjasta) Mummolla oli paljon enkeliaiheisia tauluja ja koristeita, ja niistä hän puhuikin minulle usein. Ihan varmasti paljon jäi opettamattakin. Tätä hän sitten kyllä jatkoi henkimaailmasta käsin, ja siitä alkaakin tämä varsinainen oma henkinen avautuminen.
Ensimmäinen "kosketus" jonka tajusin sieltä verhon tuoltapuolen, oli kai uni- en ole ihan varma oliko se yöllinen uni vaiko selväuni, mutta siinä mummo kuitenkin näytti minulle niin selkeästi kuin vain voi, mikä on todellinen luontomme, keitä me olemme. Hän opetti minulle mitä kuolemassa tapahtuu.
Hän saapui korkea kattoisen talon katosta valona luokseni. En mielestäni tunne tätä taloa. Hän kuljetti minut tästä korkeakattoisesta salista eteiseen, jossa oli naulakko. Hän (Valo) ripusti mummon ruumiin/kuoren naulakkoon roikkumaan, kuin ulkovaatteen konsanaan.
Hän piti minua siinä naulakon edessä seisomassa hellästi hartioista kiinnipitäen, kunnes tajusin että ruumis on vain "vaate" Sielumme päällä, ja nyt hän ei enää tarvitse sitä. Hän jätti sen siihen roikkumaan, ja kun olin Todella Tajunnut asian, hän kuljetti minut takaisin korkeaan huoneeseen.
Koko ajan tapahtuman aikana oli lämmin ja rakastava ilmapiiri, Valona hän hymyili minulle (energiallaan) koko ajan. Hänellä oli minulle hyvin syvällinen viesti tällä, joka painui mieleni uumeniin, niin etten enää osaa sitä sanoin sanoa. Mutta tilanteessa oli lupaus, ettei hän koskaan ole poissa luotani, sen varmuuden halusi antaa.
Sitten hän poistui Valona katon läpi, ja minä jäin siihen seisomaan Uuden Ymmärrykseni kanssa.
Sen jälkeen olen ymmärtänyt,että kuolemaa ei ole.
Sielu ei kuole.
Tietenkin maallisella tasolla tämä tapahtuu,mutta sillä ei ole sillä lailla merkitystä muuten kuin se, että me Ihmisinä tunnemme toisemme näkyvinä olentoinakin, ja jäämme inhimillisillä tunteillamme kaipaamaan tätä näkyvää, sitä Sielua joka asui ruumiissa jonka pystyimme näkemään ja tuntemaan täällä maan päällä, ja jonka kautta on useimmille meistä helpompaa kommunikoida.
On vaikeaa hyväksyä, ettei se Rakas ole mennyt kuin hiukan kauemmas, verhon toiselle puolelle. Se on kuin "Varjoteatteri", et näe esiintyjiä, mutta voit kuitenkin kommunikoida heidän kanssaan verhon läpi. Näin myös toimii Henkimaailma, ja he haluavat, että heitä kuullaan.
He ovat aina tässä, jotkut ihmiset kuulevat ja aistivat heidät herkemmin, mutta jokaisella on tämä taito kuitenkin olemassa.
Ja sitä voi kehittää,herkistää itseään.
Sitä varten on monia spiritualistisia seuroja ympäri
Suomen, on paljon hyviä ja puhtaitakin henkisentien kulkijoita, jotka mielellään jakavat tietoaan ja opetustaan, sekä paljon kirjallisuutta.
Itse aloin lukea kirjoja hurjasti tämän avautumisen jälkeen, Siinä 90-luvun lopussa.
Sitten sain kolmannen lapseni 1997, joka syntyi mummon sielusta tai sielun osasta. Mummon sielu oli auttamassa minua elämässäni paljon tuolloin kun aloin odottaa tätä lasta. Minulle tuli saitaalasta jo keskeytysaikakin, koska olin todella tukalassa tilanteessa elämässäni; minulla oli kaksi pientä lasta ja mies oli lähtenyt. Ajattelin etten pysty ottamaan kolmatta lasta vastaan. Pyysin apua mummolta, rukoilinkin, pyysin apua. Kertokaa minulle mitä teen!!! Seuraavana aamuna olin tyyni ja tiesin. Peruin aikani.
Avautumiseni johdosta sain myös tietää kahden ensimmäisen lapseni "taustaa", eli edellistä elämää. Tämä tieto annettiin minulle, kun pähkäilin pää kuumana mikä lapsiani vaivaa kun he ovat aina, siis painotan AINA, toistensa kurkussa kiinni. Vastaus oli hauska ja selkeä, looginen; he syntyivät vajaan kahden vuoden välein luokseni jatkamaan aiemman
elämänsä aikana avioparina olleita selvityksiään...
Selvätietoisuuteni toimi jo tuolloin, en vain tajunnut sitä, siis kymmeneen vuoteen en ymmärtänyt, että ne tiedot, jotka vain "poksahti" päähän, olivat henkimaailmasta
minua varten. Sitä suurempi oli ilo, kun viimein tajusin asian, että minua oli autettu jo vuosia, vuosia!!!
Aikalailla vuonna 2005 aloin ymmärtää laajemmin, mikä tämä kuvio oli.
Tähän mennessä omassa elämässä oli ollut tragediaa jos jonkinmoista. 2005 meni mummon luo pieni Casper-poika, joka ei ehtinyt edes syntyä tänne. Hänet myös haudattiin mummon "kainaloon", mikä oli ihana juttu että se onnistui niin. Matka Tampereelta Heinolan hautuumaalle oli pitkä ja hiljainen, Casperin uurna matkusti sylissäni, taisi olla ihan turvavöissäni kiinni.
Nyt 2010 olen onnellinen,että Tieni on kestänyt jo näin kauan. Olen nyt käynyt kursseilla, seminaareissa, tapahtumissa...saamassa vahvistusta ja uutta virittäytymistä itselle.
Olen tehnyt jonkin verran "luentoja" eli selväaistisia, intuitiivisia tutkimuksia asiakkaiden elämän osista, joista he ovat toivoneet selvennystä, sekä vastaanottanut meedion ominaisuudessa viestejä verhon takaa, eniten pieninä lapsina poistuneilta, lohdutukseksi omille äideilleen.
Nämä kokemukset on olleet todella liikuttavia. Olen hyvin etuoikeutettu saadessani välittää viestejä, ja saadessani käsitellä näitä hienoja energioita, ja saadessani asiakkaideni luottamuksen tehdä näitä asioita, eli lukea energioita ja pyytää henkimaailmaa avaamaan asioita heille kauttani.
Kaikki aukeaa itsestään,syvän myötätunnon myötä toisen hätää ,surua, epätietoisuutta kohtaan, ja aidosta halusta auttaa, antaa huojennusta. En ole kohdannut omassa työssäni vielä ketään, joka olisi vain huvin vuoksi kysellyt asioistaan, ja henkimaailmassa onkin omat lakinsa, että he määrittävät asiat joita meidän on syytä tietää, ja mitä taas ei.
Toivon että tätä lahjaa saan käyttää vastakin, useammankin ihmisen auttamiseen.
Lisäksi suunnittelen viimeinkin omaa "uraa" (saanen naurahtaa) tämän kotiäiti- uran jatkoksi. Alan olla Valmis,kunhan saan koulutusta.
Eikö vain olekkin hämmästyttävää, miten erilaisia elämän polkuja käymme, me kaikki?
Pitkään tunsin siitä(kin) huonommuutta, etten ollut edennyt elämässä ja työelämässä varsinkaan "normaalisti". Sitten kun ymmärtää laajemmin tätä elämää, ja sitä Miksi olemme täällä, moni asia menettää merkitystään.
Maalliset ominaisuudet, materia, kilpailu....
Sen sijan täyttää ymmärrys ihmistä kohtaan, ja näkeminen sen yli ja läpi, mitä kukakin touhuaa. Suurin osa nykyihmisistä ovat kiinni siinä tutussa pyörässä, jonka mukana he
menevät, koska irrottautuminen on vaikeaa, usein tuntuu jopa "mahdotonta"
Elämämme täällä Maan päällä on muodostunut alati kiihtyväksi pyörteeksi, joka vie ihmisiä väärään suuntaan. Emme anna riittävästi tilaisuutta itsellemme kehittyä sellaisiksi, joiksi olemme syntyneet, ja millaisiksi meidän on tarkoitus kehittyä jotta tavoittaisimme oman tiemme ja tarkoituksemme. Emme uskalla nähdä keitä Olemme.
Toisaalta myös Aika muuttuu, kiihtyy, ja ottaa mukaansa heitä, jotka ovat valmiita.
Puhuttiin vuoden 2012 tuomista muutoksista. Kyseessä ei ollut mikään maailman loppu,vaan Vanhan Ajan loppu, uusien energioiden yli pyyhkäisy joka johdatti tähän aikaan jossa moni on niin umpiossa.2012 uskoimme yhä useamman ihmisen avautuvan, tämä aika puhuttelee meitä jokaista kun vain uskallat kuulla sitä.
Kaikki on mahdollista meille.
Kaikki on tarkoitettu tapahtuvaksi ilman pelkoa.
Mummoni oli suuri opettajani jo eläessään, ja hän jatkaa opetus työtään vielä nytkin, henkimaailmasta käsin 🙏
...to be continued.... :D
Sivu päivitetty 7.2.2022