Kuinka voinkaan aina vain ,uudelleen ja uudelleen, hämmästyä Elämän Ihmeellisyyttä!!??
Unen vahvuutta- sen eheyttävyyttä?
Viimeinkin sain nähdä erään unen loppuun. Ihan totta, olin nähnyt sitä samaa unta jo monesti aiemminkin, jo siis ex.mieheni aikaan, mutta se uni ei edennyt koskaan loppuun saakka, pysyi vain samassa aikaluupissa,ja toisti samaa kuvaa, jossa olen raskaana. Vauva mahassani ei kasvanut kunnolla eikä se liikkunut juurikaan.Tiesin että jotain on vialla, mutta kukaan ei kertonut minulle mikä on vialla.
Viime yönä tämä uni näytettiin loppuun saakka. Olinhan tuota alkua nähnyt jo ainakin viisi kertaa, ja aina yhtä hämmennyksissä olin,ja tuskissanikin, sillä onhan minut "koulutettu" hautomaan vauvoja sisälläni, ja olemaan huolissani niistä.
Viime yönä uni eteni loppuun saakka, ja näytettiin ratkaisu, loppu tulema. Vauva olikin kuolemansairas, ei kasvanut eikä kehittynyt. Raskaus oli jo pitkällä, mutta vauva oli pienen pieni. Viimeinen ultraääni otettiin vauvasta, kun koitettiin arvioida sen mahdollisuuksia selvitä. Minä otin videota ultratutkimuksesta ja soitin uutiset ex. miehelleni. Tätä asiaa ihmettelin siinä kesken untakin, että miten tämä nyt häneen liittyy, vaikka tosiaan sitä alkua olin nähnyt vain silloin kun suhteemme oli vielä olemassa.
Pieni poika syntyi, tosi pieni, tosi sairas, ja hän kuoli pian syntymänsä jälkeen. Kaikki oli niin väistämätöntä.
Aamulla ahdisti ja suretti. Kirjoitin kokemuksesta toisaalle, ja jonkin aikaa sen jälkeen tajusin! Tarina oli nyt kirjoitettu loppuun. Minun ja ex.mieheni haaveilema henkilapsi oli syntynyt viimein ja kuollut, pääsemättä ikinä maan päälle elossa. Se oli piste tarinalle, se oli vapautus! Henkilapsi on päässyt omaan ulottuvuuteensa takaisin, ja voi tehdä tilaa toiselle sielulle, uudelle elämälle, uudelle tarinalle.
Mielettömän kaunis kuvio aukeaa tästä silmieni eteen, tämä Elämän suuri Viisaus ja Johdatus.
Kiitän siitä jälleen nöyränä
Illalla ennen nukkumaan käymistä olo oli muutenkin ahdistunut ja vaikea, joten päätin rukoilla tiiviimmin kuin vähän aikaan. Juttelin myös mummolle,ja itkin ahdistusta siitä, että jouduin luopumaan hänestä jo 22-vuotiaana. Olisin niin tarvinnut häntä näiden 23 vuodenkin aikana kulkemaan oikeasti rinnalla ja lohduttamaan, sillä siinä mummo oli maailman paras. Olen joutunut kuitenkin kulkemaan tätä matkaa yksin, ilman hänen konkreettista apua, mutta aina tietenkin mukana ollut ja olen saanut ammentaa voimaa ja viisautta hänen energioista, jotka pyytäen ja pyytämättä ohjaavat. Niin nytkin sain tämän unen nähtyä loppuun. Taivaan isän ja henkimaailman sekä mummon auttaessa siinä. Auttaen näyttämällä tämän, ja auttaen tajuamaan mitä näin.
Niin ihmeellinen elämä!
Kiitän siitä jälleen kerran tänään ja pyydän jatkoa rauhan ja tyyneyden nimissä, Amen.
With all my Love and Compassion ∞
keskiviikkona, huhtikuuta 11
keskiviikkona, maaliskuuta 21
Prophetic message
http://mysticalraven.com/spirituality/11472/choose-a-healing-crystal-to-receive-your-prophetic-message
Minä sain tällaisen vastauksen:
DIVINATORY MEANING: Choosing this stone indicates a need to break with old patterns and embrace change. It particularly asks us to take responsibility for transforming our lives.
Naurahdin. No tottakai. Muutos. Sitähän tässä ollaan tehty tiedostaen ja tiedostamatta. Elämä vain on niin hienoa, että kun asioiden pitää tapahtua, ne tapahtuu vaikket niihin itse juurikaan panostaisi. Lupa riittää.
Olen taas aktivoitunut aistimaan energioita, nyt taas erilaisista paikoista kuin ennen. Vaatteista.
Heräsin tähänkin juttuun vähän huomaamatta, yllättäen, kun puhuin eräistä vanhoista vaatteista, ja siitä, haluanko käyttää niitä lapsella enää. Tai saaduista vaatteista. Ymmärsin että kaikkien vaatteiden mukana tulee myös edellisen käyttäjän omaa energiaa ja jopa elämäntilanteiden energiaa. Tunne, että vieroksuu jotain saatua vaatetta, voi juontaa juurensa juurikin tällaisesta aistimuksesta, eikä sitä pidä vähätellä. Oikeastaan olisi täysin hullua inttää intuitioaan vastaan tällaisessa tilanteessa, sillä kehommekin kyllä tuntee- kunhan sitä ei ole sotkettu monella muulla jutulla- sen värähtelyn. Onko se minulle ok vaiko ei.
Eihän kaikki ole tietenkään huonoa. Tiedän montakin asiaa ja vaatekappaletta, joista lähtee vielä vuosikymmenienkin jälkeen edellisen käyttäjänsä siihen tallentama energia, ihan kuin mihin tahansa muuhunkin esineeseen. Vaate tietenkin on iholla, ja sen vaikutus tuntuu tällöin melkolailla jatkuvana.
Myöskään uutena ostetut vaatteet eivät ole turvassa, eivätkä puhtaita.Todellakaan. Niistä voi aistia vaikkapa sen, millainen henkilö on ommellut vaatteen, ja onko siihen varastoitunut jotain hänen energiaansa.
Jokaisen vaatteenkin kohdalla, oli se sitten uusi tai käytetty, on hyvä olla hereillä tunnelmasta. Vaate saattaa kutsua, mutta kuitenkin antaa vähän epämääräistä tunnetta. Jos tällainen muuten mieluisa vaate päätyy sinulle, se on hyvä omalla kosketuksella puhdistaa, myös ihan mekaanisesti puhdistaa eli pestä ennen käyttöä. Omassa kädessä ollessa voit antaa siunauksen vaatteelle, ja pyytää sen varastoiman energian valoistumista.
Mutta tämä muutos, siihen on liittynyt paljon muutakin. Tietyllä tavalla aistien aukeamista ja ajatuksien tervettä selviämistä. Minulle on annettu kokemus siitä, mille tuntuu, kun asioita voi selvittää, mikäli henkilöt niin haluavat. Kuitenkaan vain toisen ei tarvitse olla aktiivinen osapuoli, aika kertoo kyllä oikean hetken. Tiiviissä ihmissuhteessa minua on nyt opastettu avautumaan ja luottamaan, mutta samalla tiedostamaan sitä, mitä toiselle tapahtuu kun hän kuulee tiettyjä juttuja. Asiat sujuvat oikein hyvin kaikesta huolimatta, mikäli - vallankin sydämen taajuus- on molemmille sopiva. Silloin tapahtuu ymmärrys, vaikka sanojen tasolla ymmärrystä ei olisikaan, Ja toisaalta minkäänlaista ymmärrystä ei synny sanojen tai muunkan tasolla, mikäli vastassa on itsekkyys.Itsekäs ajatus omasta oikeudestaan blokkaa alleen kaiken, silloin kahden ihmisen vuorovaikutuksesta jää jäljelle vain sen toisen energia ja vuorovaikutusta ei synny.
Olen muutoksessa.
Olen onnellinen siitä, olen kiitollinen.
Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Se on tullut jälleen todistettua.
ps. tehkääpä testi itsekin, mitä siitä teille nousee?
With all my Love and Compassion ∞
torstaina, maaliskuuta 15
Auki, lennä!
Vau!
Muuta en voi tähän alkuun sanoa.
Viime postauksessa kerroin uusien energioiden haistelemisesta, ja siitä lupauksesta joka minulle annettiin viime vuoden loppupuolella. Mutta VAU, niin vähän tiesin vielä viimeisen postauksen aikaan.
Pieni ihminen on seurannut omaa elämäänsä ja oman maailmansa muuttumista joissakin kohdin kuin ulkopuolisena, hämmästellen, tapahtuuko tämä todella minulle. Nyt? Oikeasti????
Tammikuun alku oli vasta alkusoittoa. Hentoa näppäilyä kitaran kielillä kokeillen mille alkaa tuntua ja kuinka tämä alkaa soida. Pientä kokeilua ilonpirskahduksista, hetken täydellisyyttä. Mutta olisihan minun pitänyt tietää että tähän kätkeytyy joku juju, sillä uuttahan ei rakenneta ellei vanha ole romuna. Ja mikäli vanha ei ole vielä maan tasalla, niin pitää odottaa niin kauan kunnes se on.
Tämä vuosi on näyttäytynyt tähän mennessä "Ihmissuhdevuotena"
Kun maallinen maja, uusi kotimme, sai juurien alut multaan,kasvaakseen ja kiinnittyäkseen siihen sillä lailla, kuin ei oikeastaan koskaan ennen aiemmin,ja kun näin oli varmistettu fyysinen pysyvyys, olikin aika alkaa sotkea korttipakkaa tunnepuolelta.Mikäpä sen tehokkaampaa kuin käydä ihmissuhteiden kimppuun.
Tässä kohtaa on sanottava, että mihinkäänhän ei voi puuttua tai tarttua, ellei siinä ole tilausta ja tartuntapintaa sille muutokselle. Jollei tilanne ole juuri siinä kohtaa, jossa sen kuuluukin katketa ja pudota pois kyydistä. Tämä pätee niin hyvään kuin pahaankin. Aina löytyy se adapteri, johon tietynlainen energia kiinnittyy,se tilaus, jolla sitä on kutsuttu. Tarkoituksella taikka johdatuksesta.
Ensimäinen ihminen poistui elämästä. Sitten räjähti suurempi kuvio maan tasalle, jonka pölyistä noustua, tai jo siinä vaiheessa kun istuin vielä naama noessa räjähdyksen voimasta maassa, tunsin sen vapautuksen. Sen pitikin mennä, olisi pitänyt mennä jo aiemmin jos ihmisjärkeä olisi kuunneltu, mutta sen aika oli juuri silloin. Se tapahtui niin keveästi, että itseäkin oikeastaan huvittaa ja naurattaa- näin jälkeenpäin siis. Siitä tiedän sadan prosentin varmuudella, että se purkki oli puristettu niin loppuun kuin vain ikinä mikään voi.
Tuhkasta alkoi nousta Fenix.Minä, nenä nokisena ja hiukset mustina. Ravistelin itsestäni tuhkaa ja totesin että olen sotkuinen ja räjähtänyt, mutta elossa. ELOSSA! Minä selvisin. Hyvä jumala minä selvisin. Katselin häkkiä vierelläni jonka kalterit olivat taipuneet räjähdyksestä,ja päästäneet minut ulos. Vapaa!!!!! Juokse nyt kun voit,ja minähän juoksin.
Mahalasku tottakai tuli jossain vaiheessa,kun keho alkoi hapottaa juoksemisesta. Makasin maassa ja itkin kaksi viikkoa. Samaan aikaan kuitenkin nakuttelin uuden elämän pohjia uudelleen. Rakensin niistä tahalleen ihan erilaista kuin koskaan aiemmin, sillä vaikka makasin maassa ja itkin, olin voimakkaampi. Ja vaikka mielenikin oli tuhantena sirpaleena, olin silti voimakkaampi. Olin voittaja. Olin taistelija, joka adrenaliinihuuruissaan tietää että voi tehdä ihan mitä vain elämällään.
Uuden elämän pohja alkoi hahmottua.Uusia rutiineita tuli, uusien päätösten äärellä päätin avautua erilaisille toimintamalleille. Menin tahalleen ihmisten ilmoille haistelemaan uusia tuulia, tutustumaan ihmisiin. Sitten olikin jo aika saada korvausta menetetyistä ihmissuhteista, uuden muodossa.
Ei kahta ilman kolmatta. Elämäni ovi aukeaa vähän väliä, ihmisiä tulee ja menee. Jotain ihan hurjan perustavaa on muuttunut, koska näin käy. Ainahan se ihmetyttää, mutta joskus asioille ei vain löydy mitään syytä, jonka ihmismieli ymmärtäisi. Mutta sielunsopimustaan ja ohjaustaan kuunnellessa voi oivaltaa tarkoituksia.
Jos minulle olisi kerrottu viime vuonna, että tämän vuoden voittoputki tulee koskemaan näin rajusti ihmissuhteita elämässäni, niin olisin varmaan pelännyt.
Mikä Viisaus, että siitä ei kerrottu. Päinvastoin, kehotettiin olemaan rohkea, avoin ja ottamaan vastaan.
Näin tämä etenee tästäkin eteenpäin.
Rentoudu. Annapa hartioiden laskea alas, ja muista hengittää. Turvavyötä kannattaa käyttää, eikä pelästyä liikaa kun liikkeelle lähtö tempaisee aluksi lujaa, pitele kiinni vain ja anna mennä.
Niin minä aion tehdä.
Huomisesta ei kukaan tiedä, joten eletään tänään niin hyvin kuin osataan.
Eletään niin onnellisina, kuin kykenemme.
Elämä ei ole tuskin koskaan juuri niin kuin unelmoit, mutta voimasi onkin löytää se Onni juuri tästä hetkestä.
Annan kaiken negatiivisen mennä pois, tervehdin ja annan mennä pois,koska en tarvi sitä.
Valoa ja Rakkautta, Ystävät!
With all my Love and Compassion ∞
Muuta en voi tähän alkuun sanoa.
Viime postauksessa kerroin uusien energioiden haistelemisesta, ja siitä lupauksesta joka minulle annettiin viime vuoden loppupuolella. Mutta VAU, niin vähän tiesin vielä viimeisen postauksen aikaan.
Pieni ihminen on seurannut omaa elämäänsä ja oman maailmansa muuttumista joissakin kohdin kuin ulkopuolisena, hämmästellen, tapahtuuko tämä todella minulle. Nyt? Oikeasti????
Tammikuun alku oli vasta alkusoittoa. Hentoa näppäilyä kitaran kielillä kokeillen mille alkaa tuntua ja kuinka tämä alkaa soida. Pientä kokeilua ilonpirskahduksista, hetken täydellisyyttä. Mutta olisihan minun pitänyt tietää että tähän kätkeytyy joku juju, sillä uuttahan ei rakenneta ellei vanha ole romuna. Ja mikäli vanha ei ole vielä maan tasalla, niin pitää odottaa niin kauan kunnes se on.
Tämä vuosi on näyttäytynyt tähän mennessä "Ihmissuhdevuotena"
Kun maallinen maja, uusi kotimme, sai juurien alut multaan,kasvaakseen ja kiinnittyäkseen siihen sillä lailla, kuin ei oikeastaan koskaan ennen aiemmin,ja kun näin oli varmistettu fyysinen pysyvyys, olikin aika alkaa sotkea korttipakkaa tunnepuolelta.Mikäpä sen tehokkaampaa kuin käydä ihmissuhteiden kimppuun.
Tässä kohtaa on sanottava, että mihinkäänhän ei voi puuttua tai tarttua, ellei siinä ole tilausta ja tartuntapintaa sille muutokselle. Jollei tilanne ole juuri siinä kohtaa, jossa sen kuuluukin katketa ja pudota pois kyydistä. Tämä pätee niin hyvään kuin pahaankin. Aina löytyy se adapteri, johon tietynlainen energia kiinnittyy,se tilaus, jolla sitä on kutsuttu. Tarkoituksella taikka johdatuksesta.
Ensimäinen ihminen poistui elämästä. Sitten räjähti suurempi kuvio maan tasalle, jonka pölyistä noustua, tai jo siinä vaiheessa kun istuin vielä naama noessa räjähdyksen voimasta maassa, tunsin sen vapautuksen. Sen pitikin mennä, olisi pitänyt mennä jo aiemmin jos ihmisjärkeä olisi kuunneltu, mutta sen aika oli juuri silloin. Se tapahtui niin keveästi, että itseäkin oikeastaan huvittaa ja naurattaa- näin jälkeenpäin siis. Siitä tiedän sadan prosentin varmuudella, että se purkki oli puristettu niin loppuun kuin vain ikinä mikään voi.
Tuhkasta alkoi nousta Fenix.Minä, nenä nokisena ja hiukset mustina. Ravistelin itsestäni tuhkaa ja totesin että olen sotkuinen ja räjähtänyt, mutta elossa. ELOSSA! Minä selvisin. Hyvä jumala minä selvisin. Katselin häkkiä vierelläni jonka kalterit olivat taipuneet räjähdyksestä,ja päästäneet minut ulos. Vapaa!!!!! Juokse nyt kun voit,ja minähän juoksin.
Mahalasku tottakai tuli jossain vaiheessa,kun keho alkoi hapottaa juoksemisesta. Makasin maassa ja itkin kaksi viikkoa. Samaan aikaan kuitenkin nakuttelin uuden elämän pohjia uudelleen. Rakensin niistä tahalleen ihan erilaista kuin koskaan aiemmin, sillä vaikka makasin maassa ja itkin, olin voimakkaampi. Ja vaikka mielenikin oli tuhantena sirpaleena, olin silti voimakkaampi. Olin voittaja. Olin taistelija, joka adrenaliinihuuruissaan tietää että voi tehdä ihan mitä vain elämällään.
Uuden elämän pohja alkoi hahmottua.Uusia rutiineita tuli, uusien päätösten äärellä päätin avautua erilaisille toimintamalleille. Menin tahalleen ihmisten ilmoille haistelemaan uusia tuulia, tutustumaan ihmisiin. Sitten olikin jo aika saada korvausta menetetyistä ihmissuhteista, uuden muodossa.
Ei kahta ilman kolmatta. Elämäni ovi aukeaa vähän väliä, ihmisiä tulee ja menee. Jotain ihan hurjan perustavaa on muuttunut, koska näin käy. Ainahan se ihmetyttää, mutta joskus asioille ei vain löydy mitään syytä, jonka ihmismieli ymmärtäisi. Mutta sielunsopimustaan ja ohjaustaan kuunnellessa voi oivaltaa tarkoituksia.
Jos minulle olisi kerrottu viime vuonna, että tämän vuoden voittoputki tulee koskemaan näin rajusti ihmissuhteita elämässäni, niin olisin varmaan pelännyt.
Mikä Viisaus, että siitä ei kerrottu. Päinvastoin, kehotettiin olemaan rohkea, avoin ja ottamaan vastaan.
Näin tämä etenee tästäkin eteenpäin.
Rentoudu. Annapa hartioiden laskea alas, ja muista hengittää. Turvavyötä kannattaa käyttää, eikä pelästyä liikaa kun liikkeelle lähtö tempaisee aluksi lujaa, pitele kiinni vain ja anna mennä.
Niin minä aion tehdä.
Huomisesta ei kukaan tiedä, joten eletään tänään niin hyvin kuin osataan.
Eletään niin onnellisina, kuin kykenemme.
Elämä ei ole tuskin koskaan juuri niin kuin unelmoit, mutta voimasi onkin löytää se Onni juuri tästä hetkestä.
Annan kaiken negatiivisen mennä pois, tervehdin ja annan mennä pois,koska en tarvi sitä.
Valoa ja Rakkautta, Ystävät!
With all my Love and Compassion ∞
tiistaina, tammikuuta 2
Uusia energioita haistelemassa
Sanoin viime vuoden puolella, että minä tiedän tämän vuoden tuovan minulle uusia kivoja,mahtavia, opettavaisia ja eritoteen eteenpäin vieviä kokemuksia. Tietenkään en osannut sanoa tarkemmin, mitä ne ovat, koska harvemmin minun ennakko ilmoitukseni kertovat kuin pääpiirteittäin jutun jujun. Mutta olen oppinut, että se riittää. Se varmuus ja vakaumus, joka niiden ilmoitusten kautta tulee, riittää. Oikeastaanse on osoittautunut minulle tässä elämässä olevan ainut asia, mikä riittää ihan sellaisenaan.Ilman epäilyjä tai uudelleen kyselyitä. Se on ihan huikeaa luottamusta, ja näissä hommissa näkijän on nimenomaan luotettava.
Ja minähän luotin!
Loppu vuodesta kaikki meni entistä järkyttävämpään solmuun, kaikkien voimat hupenivat miinukselle, paljon ikävää ehti taas tapahtua. Mutta samaan aikaan joku kummallinen tietoisuus siitä, että tämä koneisto puksuttaa eteenpäin juuri sinne, mitä on luvattukin. Juuri sinne minne pitääkin. Vaikka ihan äkkiä niistä olosuhteista ei uskoisikaan, vaan jälleen kerran, totuus ja tieto eivät olekaan uskon asioita. Usein sitä joutuu oikeasti nauramaan, miten ne asiat vain menee todellakin sillä kuuluisalla "painollaan", ilman että itse tässä maanpäällisessä maailmassa laittaa ikään kuin rikkaakaan ristiin.
Mutta siis, tässä olen nyt. Tänään, vaikkei ole vasta kuin toinen päivä tätä kuluvaa vuotta, jolloin minulle luvattiin, että kaikki alkaa sujua, saan iloa ja onnistumista, voin sanoa että uskon. Tämä vahvuuden tunne, jolla kuitenkin kaikesta väsymyksestä huolimatta seison, on huikea. Tiedän, että minut on nyt ohjattu mielettömän oikealle polulle, osoitettu työkaluja joiden avulla kykenen nikkaroimaan tähän vahvan jalustan, ja siitä etenemään itse rakentaen polkuani, minne ikinä haluankaan.
Tämä pyörryttävä ilo ja onni!!!
Tänään tulin myös hyvin tietoiseksi maantieteellisestä sijainnistani. Seisoin kaupassa, ja yhtäkkiä näin itseni kuin kartalla, oikeastaan näin koko maapallon jonka yllä risteili verkko. Ja palloa käännettiin niin että minun sijaintini näkyi siinä, minä näin itseni siinä kartalla, siinä missä juuri olin, ja tätä näkymää näyttäessä minulle kerrottiin, että minulle on suotuisaa nyt ollakin juuri tässä. Tällä maa-alueella on värähteet sellaisia, joita tarvin, ja jotka tukevat minun ihmishahmonkin olemusta. Se välkkyi keltaisena pisteenä siinä kartalla,ja kaikki väylät vakuuttivat minulle tätä. Tulin niin onnelliseksi, vaikkei tämä nyt ollut ensimäinen kerta kun tästä asiasta minulle puhutaan ja viestitään tänä aikana, kun olimme päätöksemme tehneet jo muuttaa takaisin.
Minun hiljentynyt minäni,minun aloillaan oleva minäni kerää minulta itseltäni hämmästelyä, vaikka todellakin tiedän että näinhän sen pitikin mennä.
Ja tämä väsymys- se kyllä menee pois aikanaan, mutta tarvin sitäkin nyt tässä kohden. Se auttaa minua olemaan aloillani. Näyttää minulle, että väsyn jos liikaa yritän. Se sanoo että ole aloillasi, kerrankin,ja kuuntele vain.
Ja minä kuuntelen. Jokaisella kerralla kun menen ruokapöydän ääreen syömään, laitan yhden taikka kaksi kynttilää palamaan. Siitä tuli tapa tällä uudessa kodissa. Se on yksi sellainen riitti, jonka muuttuminen on ollut osana tässä minun muutoksessa.
Kiitän taas taivaisiin, olen niin mielettömän kiitollinen tästä mitä nyt saan. On raskasta sanoa omasta elämästä näin, mutta enemmän ja vähemmän ihmiset ympärilläni joutuvat mukaelemaan minun vaihtelevien tilanteiden vuoksi. Minä olen suojassa, olen jo niin kauan elänyt tätä toista maailmaa rinnalla, etten itsekään tajua, kuinka alttiina perheeni on kaikenlaiselle. Onneksi on vielä maan päällä täti joka osaa auttaa näkemällä erilailla näitä maailmamme oikkuja, ja korjaamalla vinksalleen menneitä asioita. Kiitos hänelle tässäkin kohtaa!
Olen väsynyt, mutta olen samaan aikaan enemmän auki kuin aikoihin. Enemmän siinä missä pitääkin, enemmän sellainen kuin toivonkin. Kynttilän liekki vahvisti asian. Niin rauhassa tuossa ollut ja yhtäkkiä sai hepulin kun kirjoitin auki olemisesta, nyt tyyntyi taas. Ihan kuin nauraisi minulle, että osaathan joskus kuunnellakin, osaat nähdä kun sinullekin jutellaan ja ohjataan. Aina vain muita katselet ja tulkitset.
Oliko se niin että suutarin lapsella ei ole kenkiä, ja näkijä on sokea omalle elämälleen?
With all my Love and Compassion ∞
Ja minähän luotin!
Loppu vuodesta kaikki meni entistä järkyttävämpään solmuun, kaikkien voimat hupenivat miinukselle, paljon ikävää ehti taas tapahtua. Mutta samaan aikaan joku kummallinen tietoisuus siitä, että tämä koneisto puksuttaa eteenpäin juuri sinne, mitä on luvattukin. Juuri sinne minne pitääkin. Vaikka ihan äkkiä niistä olosuhteista ei uskoisikaan, vaan jälleen kerran, totuus ja tieto eivät olekaan uskon asioita. Usein sitä joutuu oikeasti nauramaan, miten ne asiat vain menee todellakin sillä kuuluisalla "painollaan", ilman että itse tässä maanpäällisessä maailmassa laittaa ikään kuin rikkaakaan ristiin.
Mutta siis, tässä olen nyt. Tänään, vaikkei ole vasta kuin toinen päivä tätä kuluvaa vuotta, jolloin minulle luvattiin, että kaikki alkaa sujua, saan iloa ja onnistumista, voin sanoa että uskon. Tämä vahvuuden tunne, jolla kuitenkin kaikesta väsymyksestä huolimatta seison, on huikea. Tiedän, että minut on nyt ohjattu mielettömän oikealle polulle, osoitettu työkaluja joiden avulla kykenen nikkaroimaan tähän vahvan jalustan, ja siitä etenemään itse rakentaen polkuani, minne ikinä haluankaan.
Tämä pyörryttävä ilo ja onni!!!
Tänään tulin myös hyvin tietoiseksi maantieteellisestä sijainnistani. Seisoin kaupassa, ja yhtäkkiä näin itseni kuin kartalla, oikeastaan näin koko maapallon jonka yllä risteili verkko. Ja palloa käännettiin niin että minun sijaintini näkyi siinä, minä näin itseni siinä kartalla, siinä missä juuri olin, ja tätä näkymää näyttäessä minulle kerrottiin, että minulle on suotuisaa nyt ollakin juuri tässä. Tällä maa-alueella on värähteet sellaisia, joita tarvin, ja jotka tukevat minun ihmishahmonkin olemusta. Se välkkyi keltaisena pisteenä siinä kartalla,ja kaikki väylät vakuuttivat minulle tätä. Tulin niin onnelliseksi, vaikkei tämä nyt ollut ensimäinen kerta kun tästä asiasta minulle puhutaan ja viestitään tänä aikana, kun olimme päätöksemme tehneet jo muuttaa takaisin.
Minun hiljentynyt minäni,minun aloillaan oleva minäni kerää minulta itseltäni hämmästelyä, vaikka todellakin tiedän että näinhän sen pitikin mennä.
Ja tämä väsymys- se kyllä menee pois aikanaan, mutta tarvin sitäkin nyt tässä kohden. Se auttaa minua olemaan aloillani. Näyttää minulle, että väsyn jos liikaa yritän. Se sanoo että ole aloillasi, kerrankin,ja kuuntele vain.
Ja minä kuuntelen. Jokaisella kerralla kun menen ruokapöydän ääreen syömään, laitan yhden taikka kaksi kynttilää palamaan. Siitä tuli tapa tällä uudessa kodissa. Se on yksi sellainen riitti, jonka muuttuminen on ollut osana tässä minun muutoksessa.
Kiitän taas taivaisiin, olen niin mielettömän kiitollinen tästä mitä nyt saan. On raskasta sanoa omasta elämästä näin, mutta enemmän ja vähemmän ihmiset ympärilläni joutuvat mukaelemaan minun vaihtelevien tilanteiden vuoksi. Minä olen suojassa, olen jo niin kauan elänyt tätä toista maailmaa rinnalla, etten itsekään tajua, kuinka alttiina perheeni on kaikenlaiselle. Onneksi on vielä maan päällä täti joka osaa auttaa näkemällä erilailla näitä maailmamme oikkuja, ja korjaamalla vinksalleen menneitä asioita. Kiitos hänelle tässäkin kohtaa!
Olen väsynyt, mutta olen samaan aikaan enemmän auki kuin aikoihin. Enemmän siinä missä pitääkin, enemmän sellainen kuin toivonkin. Kynttilän liekki vahvisti asian. Niin rauhassa tuossa ollut ja yhtäkkiä sai hepulin kun kirjoitin auki olemisesta, nyt tyyntyi taas. Ihan kuin nauraisi minulle, että osaathan joskus kuunnellakin, osaat nähdä kun sinullekin jutellaan ja ohjataan. Aina vain muita katselet ja tulkitset.
Oliko se niin että suutarin lapsella ei ole kenkiä, ja näkijä on sokea omalle elämälleen?
With all my Love and Compassion ∞
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)