Sanoin viime vuoden puolella, että minä tiedän tämän vuoden tuovan minulle uusia kivoja,mahtavia, opettavaisia ja eritoteen eteenpäin vieviä kokemuksia. Tietenkään en osannut sanoa tarkemmin, mitä ne ovat, koska harvemmin minun ennakko ilmoitukseni kertovat kuin pääpiirteittäin jutun jujun. Mutta olen oppinut, että se riittää. Se varmuus ja vakaumus, joka niiden ilmoitusten kautta tulee, riittää. Oikeastaanse on osoittautunut minulle tässä elämässä olevan ainut asia, mikä riittää ihan sellaisenaan.Ilman epäilyjä tai uudelleen kyselyitä. Se on ihan huikeaa luottamusta, ja näissä hommissa näkijän on nimenomaan luotettava.
Ja minähän luotin!
Loppu vuodesta kaikki meni entistä järkyttävämpään solmuun, kaikkien voimat hupenivat miinukselle, paljon ikävää ehti taas tapahtua. Mutta samaan aikaan joku kummallinen tietoisuus siitä, että tämä koneisto puksuttaa eteenpäin juuri sinne, mitä on luvattukin. Juuri sinne minne pitääkin. Vaikka ihan äkkiä niistä olosuhteista ei uskoisikaan, vaan jälleen kerran, totuus ja tieto eivät olekaan uskon asioita. Usein sitä joutuu oikeasti nauramaan, miten ne asiat vain menee todellakin sillä kuuluisalla "painollaan", ilman että itse tässä maanpäällisessä maailmassa laittaa ikään kuin rikkaakaan ristiin.
Mutta siis, tässä olen nyt. Tänään, vaikkei ole vasta kuin toinen päivä tätä kuluvaa vuotta, jolloin minulle luvattiin, että kaikki alkaa sujua, saan iloa ja onnistumista, voin sanoa että uskon. Tämä vahvuuden tunne, jolla kuitenkin kaikesta väsymyksestä huolimatta seison, on huikea. Tiedän, että minut on nyt ohjattu mielettömän oikealle polulle, osoitettu työkaluja joiden avulla kykenen nikkaroimaan tähän vahvan jalustan, ja siitä etenemään itse rakentaen polkuani, minne ikinä haluankaan.
Tämä pyörryttävä ilo ja onni!!!
Tänään tulin myös hyvin tietoiseksi maantieteellisestä sijainnistani. Seisoin kaupassa, ja yhtäkkiä näin itseni kuin kartalla, oikeastaan näin koko maapallon jonka yllä risteili verkko. Ja palloa käännettiin niin että minun sijaintini näkyi siinä, minä näin itseni siinä kartalla, siinä missä juuri olin, ja tätä näkymää näyttäessä minulle kerrottiin, että minulle on suotuisaa nyt ollakin juuri tässä. Tällä maa-alueella on värähteet sellaisia, joita tarvin, ja jotka tukevat minun ihmishahmonkin olemusta. Se välkkyi keltaisena pisteenä siinä kartalla,ja kaikki väylät vakuuttivat minulle tätä. Tulin niin onnelliseksi, vaikkei tämä nyt ollut ensimäinen kerta kun tästä asiasta minulle puhutaan ja viestitään tänä aikana, kun olimme päätöksemme tehneet jo muuttaa takaisin.
Minun hiljentynyt minäni,minun aloillaan oleva minäni kerää minulta itseltäni hämmästelyä, vaikka todellakin tiedän että näinhän sen pitikin mennä.
Ja tämä väsymys- se kyllä menee pois aikanaan, mutta tarvin sitäkin nyt tässä kohden. Se auttaa minua olemaan aloillani. Näyttää minulle, että väsyn jos liikaa yritän. Se sanoo että ole aloillasi, kerrankin,ja kuuntele vain.
Ja minä kuuntelen. Jokaisella kerralla kun menen ruokapöydän ääreen syömään, laitan yhden taikka kaksi kynttilää palamaan. Siitä tuli tapa tällä uudessa kodissa. Se on yksi sellainen riitti, jonka muuttuminen on ollut osana tässä minun muutoksessa.
Kiitän taas taivaisiin, olen niin mielettömän kiitollinen tästä mitä nyt saan. On raskasta sanoa omasta elämästä näin, mutta enemmän ja vähemmän ihmiset ympärilläni joutuvat mukaelemaan minun vaihtelevien tilanteiden vuoksi. Minä olen suojassa, olen jo niin kauan elänyt tätä toista maailmaa rinnalla, etten itsekään tajua, kuinka alttiina perheeni on kaikenlaiselle. Onneksi on vielä maan päällä täti joka osaa auttaa näkemällä erilailla näitä maailmamme oikkuja, ja korjaamalla vinksalleen menneitä asioita. Kiitos hänelle tässäkin kohtaa!
Olen väsynyt, mutta olen samaan aikaan enemmän auki kuin aikoihin. Enemmän siinä missä pitääkin, enemmän sellainen kuin toivonkin. Kynttilän liekki vahvisti asian. Niin rauhassa tuossa ollut ja yhtäkkiä sai hepulin kun kirjoitin auki olemisesta, nyt tyyntyi taas. Ihan kuin nauraisi minulle, että osaathan joskus kuunnellakin, osaat nähdä kun sinullekin jutellaan ja ohjataan. Aina vain muita katselet ja tulkitset.
Oliko se niin että suutarin lapsella ei ole kenkiä, ja näkijä on sokea omalle elämälleen?
With all my Love and Compassion ∞
