Mun koti on...täällä????

Olen tässä henkilökohtaisessa elämässä kipuillut identiteetin kanssa, tuntunut että olen hukassa itsestäni, että sisin on tyhjää täynnä, että olen ihan hukassa itseltäni, siitä mitä minun "kuuluisi" olla oman sisäisen tunteeni mukaan.
Ja sitten - tämä kuva!!
Kuvan on ottanut valokuvaaja Jukka Risikko

Niin, mitä ihmettä tästä kuvasta, niinkö?

Visiot alkavat kulkea pään sisällä, ja piirryn tuohon kuvaan itse. Tuohon pellolle istumaan kummallisissa ryysyissäni, vähän samoin kun tänään kotipihalla maadoittelin itseäni.
Minä ja noita sisälläni. Noita, ei minkäänlaisella negatiivisela twistillä miellettynä, vaan se sellainen mystinen olento, joka näkee enemmän kuin silmät näkevät. Siinä istun ja tunnistan tässä jotain hyvin hyvin omaa, tuttua ,minua. Minua!!! Tämän minä tunnistan itsessäni, vaikka niin moni muu asia onkin täysin vierasta itsessäni.

Tuo valoilmiö on pysäyttävä, tuo maisema on lumoava. Se on itseasiassa Lapualta, juuri siitä suunnasta maata, jossa tunnen henkisen kotini olevan, kuinkas sattuikaan. Tuo kuu edustaa jollain lailla kotia, kaipuuta jonnekin enemmän kotiin. Mitä ihmettä?

Tämä noita pysyttelee hiukan kauempana talosta, ei halua olla häiriöksi vaikka lumoutuukin kuusta. Kauneus on kaikkien saatavilla, ja kuun voima saatavilla heille jotka vain haluavat. Taikakalut on laitettu kuunvaloon latautumaan, ja kuten aurinkoakin, tämä noita rakastaa kuuta. 

Sanaton. Onnellinen. Kiitollinen.
Kiitos tästä kuvasta ja tästä matkasta jonka sain tehdä tämän kuvan kautta.



With all my Love and Compassion ∞

blogikappale päivitetty 7.2.2022 
 

Satuttavaa Siirtymää

💔 on ihan sydänsuruinen olo, tunteet hajalla. Itku polttaa luomien alla ja sydäntä viiltää suru. Menetys.

Taas on se vaihe elämässä että jotain otetaan pois, jotta...ehkä sitten niin... jotain uutta tulee tilalle. En voi väittää että nauttisin näistä shifteistä, vaihdoista. Koen että omat energiat muuttuvat, niiden on kai nyt pakko muuttua koska vanha malli on kertakaikkisen vanhentunutta. Tarvin uutta suuntaa, uusin energioin.

Minulla on omanlainen fiilis tästä muutoksesta, ja tiedän jo että on luovuttava osasta sellaista mitä on rakastanut tähän saakka niin ehdottomasti. On luovuttava osasta sellaista taajuutta, joka ei enää palvele, jotta saa tilaa sille mikä on tulossa,ja mitä HALUAA,vaikkei tiedä tarkkaan mitä se on.

Tällaista on elämä värähdemaailmassa, kun toisinaan kaikki energiat ovat kuin polttavia neuloja iholla ja woodoo neuloja sydämessä :(

Tämä on itsellekin hämmentävää, saatikka että koetan nyt kertoa teille, mitä tämä on ja mille tämä tuntuu. On annettava itseni nyt valua tähän hämmentävää suruun, odotukseen, mitä tapahtuu ja missä ajassa. Mutta se on ihan kohta kuitenkin.

Puhuin tyttären kanssa hetki sitten, puhuimme manifestoinnista, kuinka hän tekee omassa elämässään ja kehuin häntä kuinka viisasta :) Puhelun jälkeen alkoi avautua itsellekin. Aloin kuunnella musiikkia,ihan ennemmin itselle tuntematonta. Käynnistin taas terapiaistuntoni YouTuben kanssa, ja annan intuition ohjata musiikkivalintoja.

Totisesti suosittelen, oli sitten hämmentävä tunnetila mikä vain! Musiikki antaa omaa värähdettä joka melko varmasti resonoi juuri oikein omaan tunnetilaasi.Se vaan on niin upeaa viisautta...

Musiikin avulla pystyin vapauttamaan itseäni irti arkiminästä ja tästä tunteesta, joka hämyllään ahdisti. Musiikki irrotti sitä tietoa vapaammin käyttööni, ja ymmärsin mitä olin itse tilannut jo muutaman kuukauden, se mihin tunsin kovasti vetoa mutta epäilin kumminkin riittävätkö voimat. Nyt alan uskoa että riittävät koska saan siihen taatusti apua silmille näkymättömiltä. Tavallaan tiedän jo nyt harmikseni, että uhraan ehkä vielä vähän lisää maallisesta elämästäni, mutta olen oppinut raskaan läksyn: jos jokin on mennäkseen, sen on annettava mennä.

Sen minkä on tarkoitus olla luona, pysyy.

Sekavilla fiiliksillä mutta kohti pintaa uiden ja tätä muuntumishetkeä kohti arasti tassutellessa.

Rauhaisaa viikonloppua kuitenkin, vaikka näin täräyttävillä energioilla täältä sitä lähettelen :)

With all my Love and Compassion ∞