lauantaina, joulukuuta 31

Vuoden viimeiseen postaukseen

Heips!

Aamuni alkoi kolmella tavalla vähän hölmösti. Ensinnäkin nousin ylös vasta 10.30. Mikä aika se on herätä uuteen päivän, mutta mieheni oli halunnut antaa minun nukkua.

Aamukahvistani tuli liian viileää, koska laitoin maitoa liikaa. Siitä seurasi vähän epämukava ja tyytymätön fiilis, ja kun sohvallakaan ei löytynyt mukavaa asentoa kahvikupin kera, aloin olla jo aika tuskainen näiden fyysisten "vastoinkäymisten" takia.

Mutta sitten se alkoi. Ilotulitus. Minun päässäni!  Energiasuihkut näyttäytyivät ihan kuin rakettien valovanat, kun ne laukaistaan. Yhtä suurta ääntä ne eivät pitäneet, vaan vienompaa suhinaa, ja iloista lentelyä tietoisuudessani. Totesin että nyt, nyt nousen sohvalta, teen kierroksen hakeakseni lämmintä kahvia, ja tulen omaan rauhaani fiilistelemään ja kertomaan vähän näkymiä näistä energioista, jotka halusivat tulla kertomaan tarinoitaan tässä ajassa.

Vuoden vaihtumisen aika on aika epätodellinen tunne kuitenkin. Nyt olemme tässä "vuodessa" ja ihan hetken päästä se onkin jo seuraava. Missä on se raja jonka ylitimme,  jotta pääsimme seuraavaan vuoteen? Voisinko vielä kumminkin hypätä takaisin edelliseen, koska se on niin abstraktia. Jos juoksisin lujaa takaisinpäin, niin pääsisinkö edelliseen vuoteen, vaikka monenkin vuoden päähän?

Me olemme itse lukinneet elävämme tässä nimenomaisessa ajassa. Tällöin kalenterimme loppuu 31.12. ja seuraavana päivänä ripustamme uuden kalenterin seinään, joka kertoo taas kuluvista päivistä. Tämä maailma on lukinnut meidät kaaikki kulkemaan samassa ajassa. Onneksi vain fyysinen olemuksemme on lukittu siihen, mielemme saa lentää missä vain, siellä missä aikaa ei ole. Se onkin minun lempi paikkani.
Nyt kuitenkin valmistaudumme vuoden vaihtumiseen. Suuri joukko ihmisiä täällä Suomessa luo katseensa meidän kellon lyömäämme, joka kertoo vuoden vaihtumisen ajan. Se innostunut ja toiveikas energia luo aika paljon omanlaistaan värähdettä tämän päivän päättymiseen. Niinkuin monissa muissakin suurten odotusten juhlissa, se valtava energiamäärä sitten joidenkin osalta kääntyy myös purkaantumaan negatiivisesti, agressiivisesti ,ulos. Se on kuin suihkuava raketti väärinpäin, joka päätyykin vain räjähtämään itsensä sisällä.

Mutta nyt haluan jo kertoa näistä energioista, jotka malttamattomina pörräävät tässä.  Kaikilla on toive jälleen kerran, että ravistamme itsestämme painavia ja likaantuneita kerroksia pois. He näyttävät että voimme jäättää ne ihan siihen maahan vain, ja pyytää uusia, kirkkaita ja puhtaita. Ne tullaan ikäänkuin liimaamaan energiakenttäämme, kunhan vain pyydämme. Ne kerrokset sisältäävät hiukan uutta koodiakin, mutta alkuun vain hiukan,  herätteenä, niin että jokainen saa kuulostella kehossaan ja mielessään mitä alkaa tapahtua. He kertovat, että koodin on tarkoitus nyt auttaa meitä enemmän eriytymään tehtävissämme, niin että löytäisimme paremmin suuntaa ,minne meidän on tarkoitus astella.

Nyt he innoissaan näyttävät liikkeitä, jotka tuolevat "koodin mukaan".  He kertovat, että liikkeiden avulla saa moskat paremmin irti ja puettua kirkkauttaa. Nämä liikkeet voi suorittaa ihan kuivalla maalla, taikka vedessä, jossa ne saavat hiukan erilaista voimaa.

Seiso jalat yhdessä, sitten ala avata polvia ylospäin samalla hiukan kyykistyen niin että saat neliön,jonka kärki osoittaa maata, muodostettuaa jaaloillasi. Voit pitää käsilläsi jaloista kiinni, mutta tässä asennossa hengitellään rauhassa hetki. Jos et pysty seisomaan, istu maahan ja muodosta kuvio istuen. Käy ihan yhtä hyvin, anna käsien levätä polvilla. ( rentoutuminen ,puhdistumiseen vaalmistautuminen)

Tämän jälkeen seisoessasi, kumarru maata kohden, jalat suorina. Yritä saada kädet maahan, voit muodostaa A- sillan ,jollei muuten onnistu. Tärkeää olisi saada sekä jalat että kädet yhtä aikaa maahan. Tässä asennossa ime jaloilla ja päästä käsien kautta ulos. Istuallasi ollessa kumarru eteenpäin niin paljon kuin pystyt ja kosketa käsillä maata jalkojen välistä. Tällöin ota energia vastaan kantapäiden kautta ja laske pois käsien kautta.Tässä liikkeessä olisi hyvä olla venytyksessä,eli hae tuntuma oman liikkuvuutesi mukaan. Tässä asennossa ollaan noin viiden rauhallisen, pitkän hengityksen verran, tai juuri sen aikaa  kun siä tunnet itsellesi hyväksi (koodin vastaanotto)

Sitten viimeiseen liikkeeseen, jossa seisten viet kädet eteesi, kämmenet  vastakkain, kyynärpäät sivuille osoittaen. Lähde nostamaan käsiäsi ylöspäin,samalla sisään hengittäen, ja kun ne ovat  ojennuksessa, irrota kädet ja tuo ne sivukautta uudelleen kosketuksiin, niin että olet huokaissut keuhkot tyhjiksi ennen uutta kosketusta. Toista 3-5 kertaa. ( aktivoidaan koodi, kirkastetaan keho)

Näitä liikkeitä voi suorittaa omien tuntemusten mukaan, ja kuunnellen kehoa, millaista vastakaikua saa. Nämä liikkeet eivät "vanhene", eli sinun ei todellakaan tarvitse aloittaa 1.1 ,vaan jos tunnet vetoa tähän metodiin.
He sanovat että tämä on Valokehon jumppa. Ja on hyödyksi missä ajassa vain.

He ovat innoissaan tästä metodista, ja suihkuttelevat energioitaan iloissaan, saadessaan tuoda tämän viestin .
Tähän ajanjakson muutokseen liittyy myös tällaainen mahdollissuus ikäänkuin resetoida itseään. He kuvaavat, että nyt kun muutumme ykköseksi (2017 on numerologisesti laskettuna 1) niin on hieno mahdollisuus niin paljon suurempaan resetointiin, ja se käy helpommin. On helpompaa nyt päästää irti vanhoista tavoista ja omaksua helposti uusia, parempia.

***************************************************
Siinäpä sitä oli sitten vuoden viimeiseen postailuun asiaa.

Oma olo on edelleen aika leijuva ja naureskeleva, nämä viestit tuovat niin paljon hyvää oloa mukanaan.

Kiitän teitä jotka olette olleet matkalla mukana Toivon Tähdellä, ja otan mielellään toiveita vastaan, jos haluatte kuulla jostain asiasta enemmän.

Minun toiveeni uudelle vuodelle on, että löydän tosiaankin sen ammatillisen/ työpolun, jota haluan kulkea niin, että saan siitä oikeasti Iloa ja tyydytystä. Joten jos voin palvella täältä käsin tätä yhteisöä, niin olen tyytyväinen. Oman tyytyväisyyteni säteily tulee auttamaan koko perhettäni voimaan paremmin <3

Kiitos tästä hetkestä teille, ihanille energiapeipposille, ja tälle hetkelle jonka sain rauhassa viettää heitä kuunnellen.












With all my Love and Compassion, Ajna ∞

torstaina, joulukuuta 15

Jälkimainingeissa

Niinhän siinä kävi, etten ehtinyt juurikaan, oikeaan aikaan livenä ,osallistua luennoille. Katselin jälkikäteen joitakin, mutta valitettavat tekniset ongelmat kuormittivat yhteyksiä, ja sisällöt jäivät monilta osin aika hajanaisiksi. Sikäli minuahan asia ei niinkään haitannut, koska asiat ovat minulle tuttuja, mutta sen sijaan he, ketkä olivat vasta taipaleensa ensiaskelia ottamassa hapuillen, tiedonsiirto jäi osittain vaillinaiseksi.

Itse sain varmasti imaistua sen, mitä minun kuuluikin sieltä saada. Kontakteja, ideoita, kertakaikkiaan lennokkaita visioita ja uutta potkua omaan tekemiseeni niin kotirintamalla kuin näiden töidenkin saralla. Olen iloinen ja innostunut taas, ihminen tarvii välillä näitä herätteitä, että pääsisi etenemään elämän eri osa-alueilla.

Tarkoituksena oli vähän kirjoitella omia kokemuksia ja fiiliksiä asiasta sielunkumppani, parisielu ja kaksoisliekki. Itse ymmärrän parhaiten käsitteet sielunkumppani ja parisielu, sekä ajattelen asiaa" Näin on tarkoitettu"- näkökulmasta.

Elämässäni on ollut, ja on tälläkin hetkellä, joitakin merkityksellisiä ihmisiä.Aina ne ihmiset eivät pysy löydyttyään, eikä suhteet vallankaan ole helppoja, ei likimainkaan.Oikeastaan päinvastoin, koska näillä merkityksillisillä ihmisillä on opetuksia mukanaan. Sanotaankin ettei kannata katua kehenkään ihmiseen törmäämistä, kaikilla on joku viesti elämääsi. Sielunkumppanit haastavat sinua kehittymään, mitä enemmän ärsyttää, sen paremmin oppi menee perille, koska joudut työskentelemään.

Useimmiten nämä henkilöt tulevat nopealla temmolla elämääsi,sukeltavat syvälle, ja aloittavat hurjan muutoksen sisimmässä. Voisi sanoa, että aina tunne on sellainen, kuin olisit odottanutkin tätä ihmistä, tai olisit tuntenut hänet aina. Itse "tilasin" kerran, tosin vahingossa silloin, tällaisen ihmisen elämääni,ja siitä muodostui hyvin hyvin merkityksellinen ajanjakso, joka opetti ihan huikeasti minulle, mutta eniten se(kin) oppiläksy liittyi henkimaailman kanssa olemiseen ja yhteyteen, ja siihen, kuinka voi hurjalla tahdilla omaksua kaikkea ja tietoja avautua..Huh huh. Useat tällaiset henkilöt toimivat kuin antenneina, vahvistaen signaalia joka tulee taivaankannelta meille, ja he ovat tarkoituksella siinä osallisina, osittain saaden itsekin, ja osittain antaen sitä omaa energiaa ja läsnäoloa tilanteesen, kuinka sen kuuluukin olla ja tapahtua. Nämä suhteet voivat katketa välillä, palautua sitten tai jäädä siihen lyhykäisyyteensä. Mutta kaikkia niitä leimaa kuitenkin sama tunne, on "sen aika", tai että "aika loppui". Toisinaan jokin kehitystapahtuma ikäänkuin loppuu, ja saamme tunteen "ajan loppumisesta". Ajan loppuminen saattaa tuntua joskus jopa kuoleman odottamiselle, luulemme että ajan loppumisen tunne tulee siitä, että aikamme NYT tässä maailmassa on loppumassa. Aina ei näinkään ole, vaikka herkät sielumme senkin usein tunnistaa.

Itse elän tälläkin hetkellä sielunkumppanini kanssa. Matkamme on ollut järkyttävän vaikea, ja samalla mielettömän tunnepitoinen. Tähän saakka pääseminen on vaatinut ponnisteluja ja olen joskus liki "ulvonut kuuta" ja kiukutellut, miksi näin vaikea ja rikkinäinen ihminen minulle annettiin, miksi minun tehtävänä niin usein on ohjata ihmisiä paremmalle polulle elämässä , miksi elämäni on näin haastavaa ja kuluttavaa, miksi en vain voisi olla ja nauttia, köllötellä auringonsäteillä ja laulaa harmonisesti henkimaailman keralla.
No eihän se olisi niin opettavaista, enkä silloin pääsisi toteuttamaan elämäntehtävääni.
Nerokasta.

Kumppanini on toiminut usein sellaisena viestinvälittäjänäkin minulle, sillä omalla kehittymättömällä tavallaan, tuonut minulle asioita, joita olen sitten hiukan herkemmällä sihvilällä suodattanut ja saanut hienoa enkelipölyä siitä itsellenikin opiksi ja elämän tienviitaksi.
Ja toisinaan olen käyttänyt koko kaistani ottaakseni vastaan hoitoa hänelle, jolla vielä raskaat maan energiat ja häiriötekijät ottavat vallan, ja jonka sisin uskoo liikaa egoa, eikä luota sielunsa lentoon niin täysillä kuin minä. Sellainen on minun kumppanini tällä matkalla tällä planeetalla.

Tarkoitukseni oli valaista tätä nimenomaista kokemusta enemmänkin, mutta tämä olikin riittävästi tältä erää, ympärilläni pörräävän kansan mielestä näin on hyvä koska "jokainen haluaa kokea sen itse". No niimpä tietenkin, enhän minä voi pilata teidän iloa kokemukseenne.

Visiot lentelee, suunnittelen kiivaasti toimintaani tällä saralla. Perhe-elämä toki pitää aika kierroksilla ja kiinnittyneenäkin (nytkin kun olin päättänyt että kirjoitan, niin toki pienin lapsi ei pääse nyt millään uneen, kappas vain, vaan nousee "häiriköimään" vähän päästä) Joten aikapa ei ole vielä teille eetteriin lyödä mitään suunnitelmiani, ne tulee sitten kun niiden aika on.

                    AIKA, mikä VIISAS työkalu!!!!



With all my Love and Compassion, Ajna ∞

tiistaina, joulukuuta 6

Elämäntehtävä- kääk!!??

Eilen enkeliseminaarin avajaisissa oli chatissa äänestys haluammeko luennon Elämäntehtävästä tai jostain toisesta,en edes muista mikä vaihtoehto oli. Klikkasin toki elämäntehtävää, koska haluan tietenkin kuulla ajatuksia ja mielenkuvia aiheesta, mitä se kellekin on ,ja kuinka se kenelläkin ilmenee. Se luento tulisi jonain seminaaripäivänä, en edes muista mille päivää se oli suunniteltu. Mutta...en eilen edes tajunnut sitä, en oikeasti tajunnut, vaikka jo ajattelin sitä. Miten voi ihminen ajatella, muttei tajuta??? En voi lopettaa hämmästelemästä tätä asiaa uudelleen ja uudelleen.

Mutta siis eilen se vaan oli että poks, niin minä teen. Mutta vasta nyt äsken, ihan ÄSKEN siis, se pamahti tajuntaani. Huh huh. En voi muuta sanoa kuin että, on maailmankaikkeus täydellinen viisaudessaan, ohjauksessaan. Kiitos, KIITOS!!!!

Asia kohdallani on oikeastaan aika ilmeinenkin johtuen omista intresseistä ja taipumuksista, ja kun eilen kumminkin sen verran ajattelin asiaa, että kuinka sen toteutan, niin sekin pamahti päähän ihan itsestäänselvyytenä, ihan kuin olisin aina tiennyt kuinka toimia sellaisessa tilanteessa! Ja eilen olin vaan ihan cool, kiva, ja nyt vasta VOUUUU,oikeesti, NIINKÖ???? Ihminen on hassun hidas. Sielu tietää niin paljon,ettemme perässä pysy.

Oli ihan pakko tulla teille heti ilakoimaan asiaa, ettei se jää epämääräiseksi abstraktiksi asiaksi mieleeni.

Tottakai ihmismieleni miettii, mistä revin voimat siihen, ja joku varovainen höpöttää "no kannattaako sinun vähäisiä voimiasi siihen laittaa", mutta tiedän, että se antaa minulle niin paljon tyytyväisyyttä ,iloa ja onnistumista, juuri tätä olen odottanut liki koko elämäni.Tätä fiilistä, tätä suuntaa, tätä ohjausta, tätä tukea, uskoa... mitä kaikkea.

Kiitos kiitos kiitos kaikille auttajille!
Ilman teitä olisin niin kuuro, niin eksyksissä :)


With all my Love and Compassion, Ajna ∞

maanantaina, joulukuuta 5

Enkeliseminaari- Go!!



Tänään se sitten alkoi, klo 20. Olin ihan hiukan aikaisemmin, ja jännittyneenä katsoin kun counter laski sekunteja aloitukseen. Vou!
Paikalla oli noin puolitoistatuhatta liittynyttä henkilöä, eli sutina oli ihan kiitettävästi. Itse pystyin osallistua hiukan puolivillaisesti, koska perhe, ja ilta-aika on aina vähän hankala tiettyyn aikaan. Viimeiset 40 minuuttia jäi näkemättä, mutta sain ehkä tälle illalla sen tärkeimmän, meditaation.

Kirjoitin siitä jo tuohon perheblogiini, lukaise sieltä! Samalla vahvistui ajatus siitä asiasta, jonka olen aiemminkin kokenut vähän hankalana, siis se, miten erottelen juttujani näissä blogeissa. Haluan toki viedä ajatusta myös heille, jotka voivat toista blogiani lukea, ja sitten toisaalta kaikki kokemukseni kietoutuvat niin paljon oman elämän ympärille, että toisinaan on silkkaa kidutusta yrittää erotella niitä :) Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Tänään sain kumminkin laittaa eetteriin yhden puhelinkonsultaation, ja koskapa se tuntui olleen sopiva asiakkaalle, olin minäkin siitä iloinen :)

Mutta tosiaan- Toivon Tähden Fb-sivulla edelleenkin linkki seminaariin,sinne vaan mukaan! Ja lopussa linkki
Perheblogin postailuun

Rakkautta,Voimaa ja Valoa


https://app.webinarjam.net/register/34157/f2f09eac09
With all my Love and Compassion, Ajna ∞

maanantaina, syyskuuta 19

8 kiveä jotka empaatilla pitäisi olla kotona

Lähde: Daily Vibes

Empaatit ovat energiaherkimpiä ihmisiä maapallolla. He ovat ainutlaatuisia, intuitiivisia, ja usein herkkiä muiden ihmisten käytöksen vaikutuksille. Monet ovat oppineet vuosien aikana, kuinka suojautua ja puolustaa itseään muiden energiakentiltä, mutta pikku apu ei varmaan haittaa :)

Empaths are the most energy sensitive people on earth. They are unique, intuitive, and often influenced by the actions of others. Many have learned over the years of their lives how to protect and defend themselves from the energy fields of others, but a little help can’t hurt.
Crystals are great for an empath to keep in their spaces. Each one has a unique impact on your spirit energy. These are 8 that I think every empath should keep in their homes.

(ja vapaasti suomentanut blogin pitäjä) 

1. Amethyst.

shutterstock_373346545
Amethyst is a protection stone.
- Ametisti on suojaava kivi
 It enhances spiritual awareness and attracts positive energy.
- auttaa henkisessä avautumisessa ja vetää puoleensa positiivista energiaa
 At the same time, it repels negative energy, both spiritual and ethereal.
-Samaan aikaan poistaa negatiivista energiaa
 This is also a good stone to have inside of your vehicle.
-Hyvä kivi omassa ajoneuvossa 

2. Blue topaz.


Blue topaz is an important stone for an empath because it helps you think clearly and communicate your desires to the universe.
- Auttaa empaattia ajattelemaan selkeästi ja tuomaan ilmi toiveitaan universumille
 It also helps you see the big picture and relieve tension caused by your social, work, or love life.
- Auttaa näkemään ns. suuremman kuvan ja liennyttää jännitteitä joita syntyy sosiaalisessa, työ taikka rakkauselämässä

3. Fossils.

Not quite qualifying as a stone or crystal, fossils are still important to the well being of an empath’s space.
- Eivät aivan niin voimallisia kuin kristallit, mutta silti tärkeitä empaattien hyvinvoinnille
 While the organic matter hat made up these animals are long gone, the energy signature is still present.
- Energiajälki säilyy hyvin fossiilissa
 Fossils keep an empath grounded and strong, while reminding that energy is fluid and all things will inevitably change.
- Fossiilit pitävät empaatin maadoittuneena, ja samaan aikaan muistuttavat, että energia on alati muuttuvaa 

4. Jade.

jade-005
Jade is a popular stone for lovers, and it should be for empaths too. It helps balance the sometimes opposing energies of partners and prevents too much personal harm from being done during quarrels and spats.
- Jade on suosittu rakastavaisten kivi, ja sen pitäisi olla myös empaateille tärkeä. Se auttaa tasapainottamaan partnerien (parin) vastakkaisia energioita ja estää liiallista henkilökohtaista harmia tapahtumasta riitojen aikana

5. Lapis lazuli.

Natural rough lapis lazuli stone on a white background.
Lapis lazuli is another stone of protection, but with more of an influence on spiritual growth.
- Lapis on myös yksi suojaava kivi, mutta enemmän se vaikuttaa henkiseen kasvuun
 It helps you remain objective and not take the actions of others too personally.
- Se auttaa sinua pysymään objektiivisena, eikä ottamaan liian henkilökohtaisesti toisten ihmisten käytöstä
This is a great stone for the office or workplace as well, as it helps keep your head clear and your energy unbound.
- Tämä on loistava kivi työpaikalla pidettäväksi, sillä se auttaa pitämään pään selkeänä ja energian vapaana

6. Turquoise.

Turquoise is the ultimate anti-negativity stone. It dispels negative energy from your space while creating a stronger bond between your body and your energy field.
- Turkoosi on mieletön anti-negatiivinen kivi. Se karkottaa negatiivista energiaa tilastasi samaan aikaan kun se luo vahvempaa sidosta kehosi ja omien energiakenttiesi kanssa
 This stone is special because a little bit goes a long way. A small piece can fill an entire home with soothing energy.
- Tämä kivi on todella erityinen, sillä pienikin pala voi täyttää koko kodin rauhoittavalla energialla

7. Unakite.

file_19_72
Unakite is a lesser known stone, which makes it all the more important to have in your crystal arsenal.
-Unakiitti on vähemmän  tunnettu kivi, minkä vuoksi se on erityisen tärkeä olla kristallivalikoimissasi
Unakite helps balance your emotions and brings your spirit closer to the other side, keeping you connected to passed loved ones who check in on you from time to time.
-Unakiitti auttaa tasapainottamaan tunteita ja tuo henkesi /sielusi lähemmäs toista puolta, pitäen sinut yhteydessä menneisiin rakkaisiin, jotka haluavat tervehtiä sinua aika-ajoin

8. Zoiste.

anyolite-ruby-zoisite-rough-crystal
Zoiste is also uncommon, and it’s perfect for the more artistic empaths.
-Zoisiitti on myös harvinainen, ja se on täydellinen monille taiteellisille empaateille
 It helps promote individuality, creativity, and most importantly, connectedness to others.
-Se auttaa vahvistamaan yksilöllisyyttä, luovuutta ja kaikista tärkeintä, toisiin yhdistymistä
  Many artistic empaths become introverted and try to shut others out. Zoiste reminds our spirits that human contact isn’t just important, but also fun.
-Monet taiteelliset empaatit tulevat sisäänpäinkääntyneiksi, ja yrittävät sulkea muita pois. Zoisiitti muistuttaa sielujamme siitä, että ihmiskohtaktit ovat tärkeitä, mutta myös hauskoja!

With all my Love and Compassion, Ajna ∞

Muutoksia monella tasolla

Heipparallaa kaikki Toivon Tähteä seuraavat ,henkimaailmasta kiinnostuneet kulkijat!

Halusin alkaa kirjoittamaan ikäänkuin kirjettä teille ,mitä tässä on ollut, ja millaisia juttuja tapahtunut, jotka ovat kovasti koetelleet ajatusmaailmaa sekä selittämisen taitojani.

Olemme siis muuttamassa.
Muutamme ihan toiselle paikkakunnalle, reilun 120 kilometrin päähän.
Kysymyksiä alkoi pulputa, mitä ihmettä, miksi, oletteko hulluja, entä kaikki tukiverkot,rakenteet, toivottavasti pärjäätte jne.
Olin hämmentynyt, sekä surullinen. Hämmentynyt siitä, että oletin saavani tukea, ja surullinen varmaan samasta syystä, sekä siitä omituisesta oletuksesta, että elämä automaattisesti menee nyt huonompaan suuntaan, koska teimme näinkin radikaalin päätöksen.

Olen sitten ehkä naiivi, lapsenuskoinen ihminen, taikka viimeinkin saavuttanut, kenties, sen tilan, että voin levollisesti katsella eteenpäin tuntematta paniikkia taikka pelkoa, ja uskoa asioiden hoituvan, vaikka maantieteellisesti siirrymmekin sen 120 kilometriä etelämmäksi.

En missään kohtaa ole kieltänyt, ettei homma tuottaisi paljon lisätyötä tässä alussa, ja muuton suhteen. Jotenkin kummassa tämä asia nyt kuitenkin on tähän kohtaan meille laitettu, ja oikeastaan kun katselen muutamia tapahtumia elämissämme tässä hiljattain, näen kyllä sitä liittävää energiaa tapahtumien välillä, jotka kertovat omaa kieltään muutoksesta.

2015 elokuussa kun muutimme tähän asuntoon, ja kun jo ennen muuttoa, sanoin ääneen sen selvätiedon joka minulle kuiskattiin, että asumme tässä vain vuoden,en sitä oikein meinannut itsekään uskoa. Kuulostihan se ihan pimahtaneelle. Mutta toisaalta uskoin sen ihan täysin, sillä osalla, jota ei heilauta ihmisten reaktiot taikka mielipiteet. Ajan kanssa sen hiukan unohdinkin, kotiuduimme tähän, kaikki sujui kivasti ja helposti. Mutta eihän se suunnitelma anna sinun unohtaa! Aikamme tuli täyteen tässä. En osaa vieläkään selittää sitä kenellekään mitenkään yhtään selvemmin. Ulkoisia puitteita ja tilanteita kun katsoo, ei meillä olisi ollut mikään "hätä" tässä, ja toisaalta "hädän kanssa" ei muutenkaan pitäisi tehdä asioita. Ehkäpä siksi vain harvat ja valitut voivat ymmärtää tätä tilannetta, mutta senkin edestä se ymmärrys tuntuu ihanalle. Olen aina ollut ihmisenä, niin lapsena kuin aikuisena, niin oppilaana, opiskelijana,tuoreena äitinä,yksinhuoltajana jne, vaikeasti ymmärrettävä tapaus, eikä itseni selittäminen ole yhtään heelpommaksi käynyt vanhemmitenkaan :)

Mutta mutta, samaan aikaan kaiken tämän muun muutoksen pyörteessä, olen tehnyt "urasuunnitelmia" :)
Aloin jo löytää tietäni ns. normaaliammattien joukossa ja työkuviot alkoivat selkeytyä sen suhteen, millaista ns. päivätyötä olisin parhaimmillani tekemässä.
Ja sitten laitoin tietoni Auttajalistalle, ja puhelin alkoi soida.
Oli pakko ottaa suoranumero pois sieltä, ja ohjata ihmiset sivustoni kautta (eli tämän blogin, koska hienompaa alustaa en ole oikeastaan edes halunnut rakentaa- uskon että ne löytävät, keiden tarviikin) ottamaan yhteyttä, koska ensisijaisesti haluan kommunikoida tekstin kautta tulkinnoissani. Puhelun tullessa saatoin olla ihan missä vain, ihan millaisessa tilanteessa vain, enkä halunnut siltikään soittajaa torjua. Nyt toivon, että minut löydetään sivustoni kautta, ja osataan hakea se tapa ottaa yhteyttä, mikä on paras. Tottakai valikoimassa on puhelinaikojakin, mutta ne täytyy sopia niin, että minulla oikeasti on aikaa rauhassa puhua. Ilman että perhe vaatii minun huomiotani :)

Olin tosi iloinen, että valikoiduin auttajaksi näillekin ihmisille, ja mietin monia juttuja. Ensinnäkin sitä, että tarvetta on paljon. Ymmärrän. Itsekin olen joskus puuhkunut kollegoille että "katso miltä tämä minun elämä nyt näyttää", joskus sitä vain tarvii päivitystä omaankin olomuotoonsa, koska itselle ei voi tulkita samalla tavalla.

Puhelimitse tuntuu olevan monelle ihmiselle helpointa ottaa yhteyttä, ja mietinkin, miten voisin olla paremmin tavoitettavissa, oikeaan aikaan! Kaikki eivät ole facebookissa, taikka ylipäänsä halua tai pysty käyttämään nettiä niin tiiviisti. Mietin tätä asiaa, ja uskon että sekin loksahtaa paikoilleen kun aika on oikea. Nyt se antaa jo käynnistymisen merkkeejä minulle, jotta osaan olla valmiina. Silti se tulee minulle yllättäen, senkin tiedän :) Kiitos vain näistä ennakkoilmoituksista ja tietoiskuista, on kivaa olla hiukan kartalla omassakin elämässä :D

Tällaista tällä erää!
Kommentoikaa ihmeessä vaikka minulle suoraan, jos mielessänne olisi joku idea, jonka voisin toteuttaa.
Minulle saa lähettää toiveita siitä, millaista toimintaa toivoisit näkeväsi tällä TT:n sivulla.

Kuten näille soittajillekin, niin teillekin sanon, että olen kuitenkin päätoiminen äiti, nykyään kotonani asuu "enää" viisi alaikäistä lasta kaikista kahdeksasta lapsestani <3
Perheen pyöritys vie paljon kaistaa, mutta antaa myös paljon, ja toivoisin saavani antaa myös muille hippusia näistä henkimaailman asioista, sellaisessa muodossa ja sellaisella tahdilla, kuin jokaiselle on hyväksi ja tarpeen.

Kiitos tästä, rakkaudellista maanantaita Sinulle
Suojauksia ja siunauksia elämääsi


Tässä on minun elämäni helminauha ja ydin. 
Millainen Sinun on?




With all my Love and Compassion, Ajna ∞

keskiviikkona, syyskuuta 7

Kummallinen raskaus

Se alkoi niin yllättäen. 4 vuotta ensin ettei mitään, ja sitten pam. Se oli täynnä enkeleitä, viestejä, minulle kohdennettua pohtimisen aihetta, kasvatusta. Sen huomaamista, kuka ja mikä on tärkeää, ja millaisena minun oma olemukseni on parhaimmillaan.

Kun raskaus todettiin keskeytyneeksi, siitä alkoi viikon mittainen raskas aika, vaikka se olisi voinut mennä helpomminkin, mutta menin sen vielä kirjoittamaankin, eli tilaamaan : " tulee raskas viikko". Niin siitä sitten tuli. Mutta sillä raskaalla viikollakin oli minulle opetuksensa, rankka rankka opetus, jonka kautta minut pakotettiin ymmärtämään. Kiitin siitä. Kiitin siitä ettei henki mennyt, vaikka rankka infektio seurasi toimenpiteestä, ja johti vielä toiseenkin toimenpiteeseen. Oli lyhyt raskaus, mutta sitäkin enemmän kaikkea säätöä.

Ehdin surra menetettyä raskautta pari päivää ennen ensimmäistä toimenpidettä. Sen jälkeen ehdin surra päivän, kunnes alkoi taistelu oman terveyden kanssa. Sinä aikana sitä vain rukoili ja pyysi enkeleiltä, että antakaa minun nyt toipua. Kaikki oli niin vaikeaa, ja jouduin sairaalamaailmaan sukeltamaan moneksi päivää monien pistosten, kanyylien,tutkimusten ja toimenpiteiden maailmaan. Se on aika rajua menoa meikäläisen kokemusmaailmassa.

Kun viimeinen operaatio viimeisteli vauvahaaveeni lopullisesti, siitä alkoi ihan erilainen sureminen.
Eilen minulle nousi välähdyksen lailla oivallus, että omituinen oloni tunnetasolla johtuu siitä, etten nyt meinaa osata olla ilman häntä, vauvaani, joka käväisi kohdussa kokemassa maallista muotoaan, ja jatkaa soturina taivaissa elämistään. Hän tuli käymään, minun vuokseni, ja antamaan opetuksen. Mutta hänen energiansa on puuttunut minusta nyt jo kauan, ja koska hän oli Lähde minun Ilooni ja rauhaan, on ollut nyt vaikeaa, siis vaikeampaa, tavoittaa sitä. Hänen värähtelynsä eivät ole nyt fyysisesti auttamassa minua. Hänen värähtelynsä auttoivat minua ja hänen isäänsä löytämään toisemme uudelleen, todella syvällisesti.

Kun tulimme viimeistä kertaa sairaalasta, kun mieheni haki minut lopulta kotiin viimeisen toimenpiteen  jälkeen, sain sen näyn, joka viimeisteli ymmärrykseni. Minä ja vauva kamppailimme elämästämme, istukka oli alkanut irrota, vuosin verta sisäänpäin, kohtu alkoi täyttyä verellä ja me molemmat olimme menehtyä siinä. Lopputulosta ei näytetty, mutta tämä oli selkeästi tarina siitä, mitä olisi tapahtunut jos raskaus olisi jatkunut, jos Jacob olisi minun terveydenkin uhalla tullut maan päälle. (minullahan on veren hyytymiseen liittyvää problematiikkaa, eli jatkuessaan raskaus olisi ollut todellakin suuri riski) Näystä pelästyneenä ,ja kiitollisenakin, olin hetken tyytyväinen lopputulokseen.
Silti näen ja tunnen hetkittäin pienen lapsen kädet. Näen ne kuvana, jossa pidän niitä käsissäni, ja samalla voin tuntea ne käsissäni. Silloin minut valtaa voimakas tunne, että mistä minä löydän sen vauvan, kenen käsiä minun piti pitää noin.

Eilen tosiaan istuin myrtsinä keittiössä, ja mieleni haahuili ties missä. Ymmärsin silloin sen, etten nyt meinaa osata olla ilman häntä. Olen ollut pimennossa pari viikkoa, en halunnut puhua kenenkään kanssa henkimaailmaan, ja hekin ovat antaneet minun olla rauhassa. Uskon kuitenkin, että tapaan Jacobia vielä. Hän ilmestyy minulle ja selvitämme tarkkaan mitä tapahtui. Minulla on hänet aina, vaikka emme fyysisessä maailmassa ehkä tapaakaan.

Toivon että tästä kirjoituksesta voi olla jollekin toiselle apua, koettuaan keskenmenon. Henkilapsen tuleminen fyysiseen kehoon ja maailmaan on kaunista taidetta, ja hienovaraista järjestelyä. Joskus on tarkoitettu niin, että lapsi tulee, vaikka se vaatiikin äidin hengen. Tilanteet ovat raadollisia, mutta toimivat jumalallisen suunnitelman mukaan toimien meille kaikille opetuksina, ohjeina,tienviittoina jne.
Kaikelle on tarkoituksensa.
On tietenkin todella vaikeaa nähdä mitään tarkoitusta vaikkapa lapsen kuolemassa, koska se jättää vanhemmille ja muille jälkeensä jääneille suuren surun ja ikävän. Aikanaan kaikki tulee kirkastumaan ja selviämään.

Pyydän teille kaikille rauhaa sydämeenne juuri tänään, tämän luettuasi saat henkäistä valoa sisääsi ja tuntea levollisuutta hetken, vaikka tilanteesi olisi miten vaikea juuri nyt.
Kun pyydät ja saat kokea pieniä levonhetkiä Rauhassasi, niistä kasvaa helpommin uusiutuva käyttövara, koska valo kutsuu valoa, hyvä kutsuu hyvää.
Nauti hetkestäsi valossa ja lämmössä, juuri nyt.

Hyvää keskiviikko päivää sinulle, sielullesi

With all my Love and Compassion, Ajna ∞

torstaina, heinäkuuta 28

Vähän Enkeleistä

Haluan nyt kirjoittaa hiukan omista viimeaikaisista kokemuksista enkelien kanssa.
Asia on minustakin hämmästyttävä ja sillä lailla uusi, koska en ole omasta mielestäni aistinut, tai ehkä en vain ole ajatellut edes tunnustella, keiden kanssa olen jutellut. Olen vain tuntenut, että henkimaailman tyyppi , mutta olen hyväksynyt asian suuremmitta ihmettelyittä, koska minulle on annettu varmuus siitä, että tunnen oikein.

Mutta tämä enkeli-asia. Olen aina ajatellut enkeleitä ehkä hieman väärin, ikäänkuin että he operoisivat vain tuolla "korkemmalla" taivaankannella enemmänkin, ja yrittänyt hahmottaa sitten suojelusenkeli- asiaa, jota kuitenkin olen pitänyt itsestäänselvänä, että jokaisen kanssa kulkee se oma, taikka omat, kuten tulin sitten oppimaan.

Kaikki lähti siitä, että otin juhannuksena tyttärellä käytyäni Niina-Matildan Näkijä2- kirjan takaisin kotiin, koska olin tuntenut sen kirjan kutsun jo edelliskäynnistä saakka. Olin ostanut sen kirjan itse heti ykkösosan perään, mutten koskaan saanut aloitettua, vaikka yritin, lukemaan tätä kirjaa. Se jäi ärsyttämään minua, mutta totesin että ok, tältä erää tiedon tarpeeni ei hyödy tästä kirjasta.  Mutta tosiaan, nyt kun otin sen mukaani- aloin lukea sitä jo tyttärellä ollessani- en laskenut kirjaa käsistäni kuin hetkisiksi, kunnes olin sen lukenut. Se aukesi minulle ihan uudella lailla.Niina-Matilda puhuu niin luontevasti enkeleistä, että ne puhuttelivat minuakin ihan eri tavalla. Jo silloin, kun luin tätä kirjaa, huomasin muutoksen. Huomasin, että alan tuntea ja aistia muutakin, erilaista jotenkin, taikka sitten ikäänkuin verho olisi poistunut, ja he olisivat paljastaneet minulle, keitä ovat olleet he, keiden kanssa olen asioista jutellut ja tietoja vaihtanut. En uskonut että minulla voisi olla niin suuri ilo ja kunnia, asioida suoraan enkelien kanssa. Pidin jonkinlaisena "tasojuttuna", että minua "korkeammat" voivat,taikka vain tosi erityiset voivat. Ja kumminkin ne henkimaailman sanansaattajat, jotka olen aistinut, mutta en ole osannut nimetä...

No, tämän jälkeen sitten siirryin viimeinkin lukemaan Lorna Byrnen Enkeleitä hiuksissani.
Tätäkin kirjaa olin halunnut lukea jo aikaa sitten, se oli ollut kädessäni kaupassa monta kertaa, mutta niihin aikoihin ajattelin itse,että olen saanut tarpeeksi tietoa ja kokemuskia, olin niihin aikoihin lukenut monia muita enkeli- kirjoja. Joten jätin kirjan, monesti, käsistäni takaisin hyllyyn. Joka kerran hiukan kaihersi,mutta ei vain ollut oikea aika.

Nyt sain ystävältäni lainaan tämän kirjan.
En voi täysin varmaankaan sanallisesti kuvailla, millainen vaikutus sillä on ollut minuun.
Olen ollut ensinnäkin ihan hurjan iloinen, olen ollut rauhallinen, olen ollut luottavainen (vaikka uskoni horjuikin pahasti tässä erään asian tiimoilla) olen tuntenut kuin olisin jossain ihanassa pilvessä, siis pilvenhattaralla ja pilvien seassa, jossain uskomattomassa pehmeydessä, joka suojelee minua,ja mitä onnellisemmaksi tulin, sen vahvemmin tunsin tätä suojelua ja auttamista. Ja sitten minäkin kokeilin.Minä pyysin suoraan Taivaan enkeleiltä apua, että he auttaisivat  minua ensin jossain pienessä jutussa. Kerroin heille, että olen ihan pihalla tästä, ja pyysin tunteilleni rauhoittumista ja kaikenlaista. Vaikutukset olivat ihmeellisiä!

Samaan aikaan aloin aistia heidät. Kun juttelin enkeleille, tunsin heidän läsnäolonsa. Opin, että he auttavat kun vain pyydät. Mutta jos yrität kysellä heiltä jotain itsellesi tärkeitä juttuja, et ehkä saa vastausta lainkaan, tai saat vastauksen jossain kummallisessa muodossa. Pidän heitä huumorintajuisina olentoina, erittäin rakastavina ja vain hyvää haluavina ihmeellisinä olentoina. Ja olen kiittänyt heitä läsnäolostaan siitä lähtien, ja tuntenut häpeää, että olen näin pölhö ollut, etten ole uskonut,että niin korkea-arvoiset henkiolennot, kuin enkelit, olisivat suoraan minun kanssani tekemisissä. Minun, joka nyt on vaan tälläinen ;)

Ihanin tapaaminen enkelien kanssa tapahtui, kun olin vesijuoksemassa tässä hiljattain. Se tilanne on muutenkin hyvin rentouttava ja rauhoittava, liki meditatiivinen, koska suljen muun maailman posi korvistani kun juoksen vedessä.Tunnen veden lämpötilan ja kosketuksen iholla,ja tavalla niinkun itsekin siinä painottomuudessa kelluu, on helppo antautua kuulemaan toista maailmaa...

Joten juoksin siinä,ja ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kutsuin enkeleitäni. Aluksi juttelimme vain, juttelin yhden kanssa, mutta heitä oli kyllä kolme alkujaan. Ja mitä mielenkiintoisemmaksi juttelumme meni, niin tämä yksi jäi minun kanssa juttelemaan. Hän jopa tuli siihen vesijuoksemaan  viereeni, koettakaa hahmottaa fiilis ja näkymä,mille näyttää(siis silmiesi takana katsottuna)  kun läpinäkyvä olento juoksee vedessä vierelläsi. Minä nauroin hänelle, että ei voi olla totta, että siinäkö sinä juokset, ja hän vastasi muina miehinä ( en kyllä voi sanoa oliko hän mies vai naispuoleinen olemukseltaan) että miksi ei, hän tulee nyt minun seurakseni hetkeksi.
Voin sanoa, että minulla oli  monesti vaikeuksia pitää nassua peruslukemilla kun siinä juoksin, ja lopulta päädyin siihen, että saanhan minä hymyillä niin että oikein silmissä saakka tuntui,että silmätkin varmasti säkenöi sen hymyn mukana.

Olin kyllä hirveän väsynyt tämän jälkeen, mutta niin huvittunut ja onnellinen.
Sain hurjasti tietoa, vaikka varsinaiseen asiaani vastausta pimitettiin ja kierreltiin ja kaarreltiin.

Eli minä opin viimeinkin kommunikoimaan enkelien kanssa!
Ajatella,tässäkin aika oli juuri sopiva, juuri oikea, minä olin juuri oikeassa vaiheessa niin että imaisin itseeni kaiken tiedon,uskon ja luottamuksen, ja palkaksi sain rauhaa ja onnellisuutta!
Varsinkin tämä onnellisuuden tunne on kuin linun laulua sisimmässäni,sellaista kuplivaa tunnetta, ja jokainen kupla joka nousee ja poksahtaa, ylläpitää sitä minun onnea. Minä opin sen, että voin itse pitää yllä tätä kulpageneraattoriani yksinkertaisesti ajattelemalla iloisesti ja onnellisesti, ja luottamalla enkeleihin!



With all my Love and Compassion, Ajna ∞

keskiviikkona, heinäkuuta 20

Helpotus

On aina jotenkin helpottavaa, kun saa ainakin väliaikaisen päätepisteen jollekin asialle taikka asioille.
Ymmärsin tänään, että sieluni etsii etsii etsii paikkaa,joka vastaisi sen värähtelyjä, ja minun ihmismieleni tulkitsee sen niin, että haluaisin muuttaa. Muutto tuntuu ajatuksena jo raskaalle ja vaivalloiselle, ja kaiken lisäksi ei löydy sellaista paikka, jossa sydämeni huutasi ehdottomasti KYLLÄ.
Tänään sain tähänkin selityksen ja vastauksen.

Istuin etupihalla lukemassa kirjaa korituolissa. Aurinko paistoi minuun ,ja käärin lahkeet ylös. Päälläni oli aurinkolasit ja aurinkohattu- yhdistelmä josta on tänä kesänä tullut luottoystäviäni.

Luin siis kirjaa, ja ajatukseni alkoivat jotenkin näin... ompa tässä ihanaa, voin vahtia pienimpiä lapsia hyvin tässä ja....
ja sitten kuvat alkoivat taas juosta. Etupihalle ,joka on vain pienipläntti sisääntuloa ja pyörin parkkipaikkaa,sekä pieni katos, ilmestyi auringonvarjo, koska hänet oli pidettävä auringolta suojattuna.Hänet, vauva. Vauva oli kuvassa välillä viltillä tai peiton päällä maassa, ja välillä matkarattaissa kellimässä, niin että hänellä oli kumminkin suoja ja viileä olla,vaikka äiti halusinkin istua auringossa.
Sitten minulle selitettiin,että meidän haluttiin pysyvän tässä. Aikaa kelattiin vuosi eteenpäin, ja selitettiin,että meidän pitää asettua tähän nyt ihan rauhassa olemaan, juurruttaa itseämme tässä,voimistaa itseämme tässä kokoonpanossa.
Että raskaus ja vauva hyötyvät tästä sijainnista, koska sairaalaa on niin lähellä.Minkään ei haluttu nyt muuttuvan fyysisellä tasolla.

Kun olin tämän näyn ja selityksen saanut, mieleni rauhoittui ihan täysin.
Minulla ei ole edelleenkään mitään syytä epäillä asioita, joita minulle kerrotaan, ja se jos mikä on huojentavaa!!

Toisaalta joskus, kun oikein haluaisi tietoja ja vastauksia,ja niitä penää,ei saa vastaukseksi kuin "hymyä". Se on joskus turhauttavaa, mutta ymmärrettävää :D

Sisälläni tuntema tutina ja sieluni etsintä, tarkoittaakin siis jotain muuta muutosta,jota sieluni hakee ja etsii. On toisinaan vaikeaa siis erottaa, mikä on maallisen kehomme ja minämme halua ja toivetta, mikä taas sielumme tehtävää, jota kohden se aina koettaa meitä kuljettaa.


With all my Love and Compassion, Ajna ∞

keskiviikkona, heinäkuuta 13

Ihania asioita alkaa tapahtumaan

näin minulle luvattiin Metatronin viestissä muutamia päiviä sitten.
(Valkoisen liekin voima,Enkeliviesti http://valkoisenliekinvoima.fi/page/enkeliviestit )
Kappas. Kannattaa uskoa.
Sydän täynnä iloa,ja tuntuu että se Ilo vain lisää iloa ja onnea,ja niinhän se tekee,koska se houkuttelee sitä vain lisää.

Mille tuntuu kun sydän laulaa????
Oletko koskaan miettinyt.
Kun se näkee jotain kauan kaivattua,jotain kauan etsittyä, ja kehosi tuskin pysyy nahoissaan, niin lujaa kaikki värähtelee.

Moni maallinen asia tuntuu nyt potkivan päähänkin, mutta sitten nämä tietyt asiat, ne kauan kaivatut,kauan pyydetyt... olen aivan sanaton!!!!!!!!!!!!

Nyt on kaivettava esiin uskallus ja rohkeus, tehdä iso hyppy tuntemattomaan, ottaen mukaan tämän luottamuksen. Tässä samalla kun kirjoitan tätä,minulle sanotaan " mikäs hätä meillä siellä olisi" "rauha. koti"

Sanojakin on hyvin härkeä palanen tulevaisuudessani, ollut jo kauan. Hän ohjaa jo, ihan niinkuin aiemmatkin, järkyttävällä viisaudella kuuluu se puhe. Hän on tuomassa minulle sitä palasta, jota olisin tarvinut jo aikaa sitten, jämäkkyyttä. Hän on jämäkkä soturi, jolla on uskomattoman kaunis ja lämmin sydän, vaikka olemuksensa saattaa olla hätkähdyttäväkin.
Kuinka kuva hänen sielustaan ja olemuksestaan yhdistyvät fyysiseen kehoon?
Hymy huulilla odotan, naurahtelen mielessäni, se tuntuu nyt niin huvittavalle.

Pyydetään siis Rohkeutta tulemaan läsnä.
Annetaan naru,sidotaan jalkaan,heitetään alas,ja huomaa että ei käynyt mitenkään,pahasti ainakaan.
Ulkopuoliset moittivat ,mutta sinähän lupasit,ettet elä kuin itsellesi,et välitä muiden puheista.
Sinua ei olla ymmärretty ennenkään, miten se nyt muuttuisi?
Samat ihmiset, sama rajoittunut näkökyky.
Nosta leuka pystyyn ja hymyile.
Luota.Hyvän tähden,luota kun minä niin sanon!
Uskoithan äskenkin?

Kiitos kiitos, minä lopetan tältä illallata, on säästettävä voimia.
On tärkeä tehtävä minulla.

Blessings with Light and Love



With all my Love and Compassion, Ajna ∞

keskiviikkona, heinäkuuta 6

Mitäpä siihen sanomaan...

...kun Prisman liukuportaita kulkiessasi korvaasi kuiskataan, että mene katsomaan vaaleansinisiä potkuhousuja.
Naamahan siinä väkisinkin virneeseen kääntyi,ja tirskuin itsekseni. Menin siitä sitten vauvanvaateosastolle, mutta ei siellä sellaisia potkuhousuja näkynyt,mitkä mieleeni siinä poksahti. Siinä käskyssä mennä katsomaan potkuhousuja,tuli mukana sellainen fiilis,että "tunnistan kyllä omani". Siellä oli kyllä yksi vauvan body,johon silmäni iskeytyivät välittömästi.

Eihän tämä vielä mitään, mutta kun aamulla vielä sängyssä ollessani, mahaan alkoi taas pistellä ja turvotuksesta tuntuva paine tuntua, niin minulle kerrottiin että mahassasi on vauva.Että juuri HÄN, jota olen odottanut monta vuotta, olisi tulossa. Tunsin voimakkaan liitoksen hänestä tähän kuopukseeni- onhan hän aikoinaan ilmestyessään minulle ekoja kertoja, kertonut, että " hän on samasta "laivueesta" kuin kuopuksemme" , ja samalla käynnillä hän puki minut punaiseen viittaan ja sanoi että minä olen Soturin Äiti.
Menkkoja tässä kyllä odottelen alkavaksi...mutta ei minulle tullut yhtään ajatustakaan,etten uskoisi tätä mitä minulle sanottiin!!!

Henkimaailman testaukseen olen ehkä joutunut, että kuinka pitkälle usko riittää. Ja riittääkö erottelukyky.

Aktiivista harjoittelua olen tehnyt viime aikoina.
Niina-Matildan kirja on toiminut aktivoijana minulle nyt.Pystyin viimeinkin alkamaan sen lukemisen, välillä se kävi tyttärelläkin jo luettavana, mutta nyt vasta se takertui minun käsiini. Se kirja kuljetti minut lempeästi takaisin siihen minun todelliseen olemukseen,olomuotooni,jonka voi niin helposti tavallaan jättää vähälle huomiolle arjen pyörteissä.

Muistin taas, ettei kannata- hukata tätä lahjaa!

Kaunista ja siunauksellista kesän jatkoa Sinullekin Ystäväni


With all my Love and Compassion, Ajna ∞

maanantaina, kesäkuuta 27

Kahdella oli asiaa

Tässä näin,juhannuksen aikaan, katselin pitkästä aikaa taloja.Vuokrattavia omakotitaloja. Kokeilin erilaisilla määreillä,ja katsoin mitä sieltä ilmaantuu. Tein taas haun,johon tuli aika monta vastaavuutta, ja samalla kun katsoin listaa, lävitseni pyyhälsi kaksi energiaa. En osannut oikein sanoa mitä, mutta "henkilöiksi" heidät tunnistin. Ja sen verran siinä tilanteessa, kun jouduin puuskuttelemaan niiden energioiden jälkeen jonkin aikaa,enkä oikeen pystynyt puhumaankaan, ymmärsin,että ne kaksi olivat tulleet erään talon "mukana". Varmaankin siksi,että kiinnostuneena katselin sitä taloa, pohtien potentiaalia.

No,huomioin heidät siinä kuitenkin,mutta jätin vähän omaan arvoonsa,koska eivät alkaneet tarinaa siinä pukkaamaan.Ilmaisivat vain että sen talon takia.Ymmärsin kyllä pian minkä talon, koska alkoi vedestä tulla tunnetta ja nämä kaksi siinä toimittivat asiaansa.

Illalla vasta olin siinä tilanteessa,että otin heidät vastaan.He olivat isä ja poika, poika ilmoitti iäkseen 34 ja isä sanoi " jotain päälle 60" ihan kuin ei olisi halunnut myöntää.

Heidän tarinastaan kävi ilmi,että he ovat hukkuneet niihin vesiin,jotka taloa ympäröivät.Ja jotenkin antoivat ymmärtää, että siinä paikassa on jotain hankalaa muutenkin,ja vedestä varoittivat kovin.Kertoivat,että siksi olivat sekoittaneet ilmoituksen kuvatkin ylösalaisin, että se jo karkoittaisi mahdolliset asukkaat.

Kiitin heitä käynnistä ja ymmärsin että tämä oli heille tärkeä juttu, päästä ilmaisemaan itseään koskien tätä taloa. Pyysin heitä palaamaan valoonsa koska tehtävä oli toimitettu.

Kiitos tästäkin viestistä, tällaisia tietoiskuja on ihan kiinnostava saada.

With all my Love and Compassion, Ajna ∞

lauantaina, kesäkuuta 18

Todellisuuden tarkastelua

Kun puhutaan todellisuudesta,mitä sillä tarkoitetaan?
Tarkoitatko tätä näkyvää maailmaa,jossa raskaat maakehomme elävät,kaikkine inhimillisine ongelmineen ja vaivoineen.
Tarkoitatko todellisuutena sitä näkymätöntä maailmaa,jossa suurin osa sinustakin on,halusit tai et.

Asia nousi jotenkin taas mietiskelyyn,kun aloin ajatella,miten toiset tuomitsevat toisiaan "koska ei näe totuutta"...
Miten kukakin näkee tätä todellisuutta.Mikä on tosi kenellekin???
Uskotko vain siihen mitä silmilläsi näet,vai uskotko enemmän siihen,mitä tunnet,miten tunnet,ja tunnetko laajemmin asioiden merkityksiä?
Katsotko maanpäällistä elämää niiden kriteerien kautta,jotka sinulle on opetettu yhteiskuntamme,vanhempiemme,yhteisöidemme kautta?
Näetkö ihmisen ilmentämän luonteensa,jota ego päällepäsmäröi,taakse- voitko uskoa,että kaikki ei ole ihmisen ohjailtavissa?

Tämä ajatuskuvio on minulle tosi tärkeä,sillä koen usein,etten osaa selittää kenellekään näitä kokemuksia,ymmärryksiä ja muuta,mitä koen.Ne ovat useinkin ristiriidassa tämän näkyvän maailmamme kanssa,ja näin ollen aiheuttaa suurimmalle osalle ihmisistä vaikeuksia todella ymmärtää "kaiken taakse".
Lempilauseeni on ollut jo vuosia
"Kaikki ei ole sitä miltä näyttää"
Se on mielenkiintoista havainnoida,miten eri ihmiset todella kokevat tämän totuuden.
Minulle siis tämä on nimenomaan totuus.Kaikki ei todellakaan ole sille miltä näyttää.Tämä teoria toimii kumminkinpäin,kaikki näkyvän maailman asiat joita näemme,ei tarkoita tai ole ihan sitä miten se ilmenee täällä,verrattuna mitä sillä halutaan ilmentää henkimaailmassa.
Ja toisinpäin.
Henkimaailmassa ilmenevät asiat eivät näyttäydy näkyvässä maailmassa samanlaisina,koska se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Tarvitaan herkkää näkökykyä saadakseen selvää siitä "lähetyksestä", mitä henkimaailma haluaa meidän ymmärtävän tästä elämästä.
Tai sitten voit haluta nähdä vain tämän näkyvän maailman,ja pitää siinä ilmentyviä asioita ainoana totuutena.
Valinta on sinun!!!!
:)

Koska meitä ihmisiä on niin monessa vaiheessa olevia,emme voi tietää kuinka paljon,ja miten,kukakin näkee ja ymmärtää asioita.Mikä on hänen maailmankatsomuksensa,uskonsa elämästä.
Joten neuvoni on: olkaa ymmärtäväisiä toisianne kohtaan!
On hyvää ihmisyyttä uskoa toisen totuuteen.Ei tarvitse olla samaa mieltä,mutta hyväksyä eri katsonta kanta,ja eritoten se ero, mikä syntyy siitä, missä ulottuvuudessa kukakin elää.







With all my Love and Compassion, Ajna ∞




keskiviikkona, toukokuuta 11

Intuition kertomaa tarinaa

Tänään tuskailin aihetta,etten tunne oikein mitään tunteita edes ajatuksen tasolla miespuolisia kohtaan ,siis siinä mielessä,kuten esim poikaystävää kohtaan tuntisi.tai potentiaalista poikaystävää kohtaan.Tuntui että tunnetasolla olen ihan kuollut ja tunteeton...kunnes tämä eräs asia pamahti päähäni kovalla voimalla. Se kohdistui erääseen ihmiseen jonka olen oppinut tuntemaan hiukan aikaa sitten,ja hänen kanssaan olemme keskustelleet hyvinkin korkeavärähteisesti asioista.Sitä voisi kuvata ehkä "tunnistamiseksi",jostain muusta ajasta taikka ulottuvuudesta,hän tunnisti minut.Minä en "muista" häntä,mutta tunnepommitus joka viittaa suoraan häneen,kertoo kyllä,että todella tärkeästä henkilöstä on kyse. Tämä tapahtuma vahvistaa minulle sitä tietoa joka minulla on asioista,että sielut kyllä tuntevat toisensa,vaikka olisivat missä olomuodossa jne.Minä en esimerkiksi tiedä hänen fyysisen elämänsä asioista juuri mitään,vain sen,millainen hän on astraalikeholta ja värähteiltään yleensä,ja mitä hän resonoi minullepäin. Ihan mahtavaa!
Ainut vaan,että tällaisen jälkeen "kukaan" ei tunnu miltään.

Olen juuri joutunut jättämään yhden tällaisen henkilön taakseni, joka oli ,ja on toki edelleen,hyvin hyvin tärkeä ihminen minulle,mutta meidän oppimatkamme tuli päätökseen.Ihmistasolla eroaminen on todella raskasta,koska siihen sekoittuu niin paljon tätä maan energiaa,ja maallisia asioita,ja toisaalta sitä tilannetta sotkee,ainakin minunkaltaisten aistivien ihmisten nkökulmasta se,että tietyllä lailla niitä sielujen sidoksia ei edes voi katkaista.Voit viedä ne kyllä hyvin matalavoimakkuuksiselle energialle, siis kuin "valmiustilaan",mutta niiden ei kuulukaan koskaan sammua.
Joten kun tunnen suurta tuskaa antaessani tämän sielun irtaantua minusta ja jatkaa oppimatkaansa muualle,koen suurta tyhjyyttä siitä kohdasta,jossa hän oli kiinni minussa.Siitä kohdasta,jossa meidän elämämme yhtyivät ja täydensivät ja opettivat toisiaan.Se on äärimmäisen surullista,mutta näin nämä tapahtuvat.On raskasta päästää irti siitä jumalaisesta sielullisesta yhteydestä ja rakkaudesta,jota ei voi selitää kenellekään. Mutta kun Aika on, me emme voi sille mitään.

Joten kun sain taas yhteyden uuteen sielututtavaan,olo on iloinen,riemukas. kun olin maatasolla vajonnut ajatukseen,että en voi,en kykene tuntea mitään,niin sitten sain taas sähköshokin hänestä.Toisen jo oikeastaan,sinä aikana kuin olemme tutustuneet.Tämä siis suuri ilon aihe siksi,että ensinnäkin
- tämä toimii. Tämä asia todellakin toimii,sinä tunnet Hänet,vaikka missä.Vaikka missä te kohtaisitte,ja vaikka hänen merkityksensä elämässäsi olisi mikä vain.
-minä tunnen. En ole tullut kuuroksi mykäksi enkä tunteettomaksi kaiken menetyksen keskellä.
Päinvastoin,nyt kun pystyin toteuttamaan Ajan minulle määrittämää tehtävää,irtipäästämistä,ja kun tämän seurauksena sain kokea ihanan kiitollisuuden universumista ,ikäänkuin olisin "valmistunut" jostain tehtävästä ja minua kiitellään ja kehutaan.Tämän kaiken ansiosta minun omaan energiaani on hivuttautunut vieläkin herkempää värähdettä.Se toimii hyvin pienellä liikkeellä,äärimmäisen pieninä hiutaleina,joka pystyy menemään sellaisiin lempeyttä vaativiin "energia-aukkoihin" meidän kentässämme, joka eheyttää meitä.
Minua siis eheytetään. Kyllä maailmankaikkeus tietää,miten paljon olen ihmismaailmassa kärsinyt,ja saan palkintoni eheyttämisenä.
Kiitos siitä,olen niin kiitollinen <3

Minun,ja Sinunkin,pitää luottaa niihin värähteisiin,joita saat ihmisestä.Vaikka ne olisivatkin ristiriidassa näkemäsi taikka kuulemasi kanssa,mutta luota energiaan.

Energy does not lie.

With all my Love and Compassion, Ajna ∞

sunnuntaina, toukokuuta 1

Koulutuksista

Toisinaan tulee ihmisten kanssa puheeksi "tämän alan" koulutukset,ja minulta kysytään,missä olen opiskellut ym. Hämmennyn. Minulle "tämä", miksi sitä ikinä halutaankaan kutsua, on tullut lahjana. Tottakai olen sen halunnut vastaanottaa,ja olen ollut avoin sille koko elämäni.

Minun ensimäiset "oppikirjani" olivat varmaan Johanna Bromanin teoksia.Johanna oli siihen aikaan Suomen tunnetuin selvänäkijä,ja ahmin hänen kirjojaan nopealla tahdilla,imien niistä kaiken minkä irti sain.En muista enää tarkkaan, mutta olin hyvin keskittynyt joka tapauksessa asioihin kirjassa,ja sain sieltä omanlaistani virittäytymistä.

Samaan aikaan käsiini "lenteli" paljon enkelikirjoja,jotka toki luin suurella innolla.Aloin ymmärtää heitäkin,enkeleitä,paremmin.Ne kaikki oli kuin oppikirjoja minulle,jotka viitoittivat tietäni.
Suuri oli onneni,kun sain näin tutustua ja opiskelle.Materiaalia kertakaikkiaan tulvi luokseni- siitä tiesin että niin sen pitää ollakin.

Omat tuntemukseni vahvistuivat vahvistumistaan,ja siihen aikaan minulla oli eräs kontakti,jonka kanssa puhelin asioista,ja sain ymmärrystä aina vain lisää.

Myöhemmässä vaiheessa muutettuani toiseen kaupunkiin, näin ehkä jonkun ilmoituksen paikallisesta spiritualistisesta yhdistyksestä,ja ystäväni kanssa  kävimme yhdessä tapahtumassa.Minulle syttyi halu jäädä sinne, niimpä liityin yhdistykseen ja aloin käydä heidän tunneillaan. Heidän kautta sain ensimäiset oikeat "koulutukset" jos näin voi sanoa. Liittyessäni mukaan, he olivat vaikuttuneita taidoistani,jotka tulivat ihan spontaanisti, mutta sittemmin kursseilla opin myös paljon siitä pohjasta,joka on jokaisen henkimaailman kanssa työskentelevän ihmisen alla oltava.
Kunnioitus ,rehellisyys, ja oman edun tavoittelemattomuus. Moraali.
"Ne hommat" eivät ole mikään leikin asia,sen olin jo huomannut ja kokenut.Jouduin kerran matalien henkiolentojen leikkikaluksi,kun vasta aloittelin omia kokemuksia,ja lähdin leikkien mukaan.
Sen jälkeen tuli todellakin tavaksi suojaukset ja puhdistukset,mennen tullen.

Tutustuin myös,en enää muista mitä kautta,paikalliseen maya-astrologi-selvänäkijään Kaskimäen Päiviin,ja kävin hänen ja silloisen kumppanin järjestämissä jutuissa,myöskin kävin tällaisessa viikonlopun kestäneessä workshopissa.Meinasin kirjoittaa sen olleen planeetta alkuperistä ,mutta se planeetta-aihe tähän nyt tupsahti ihan muista syistä :) WS taisi olla Sydänyhteyden vahvistaminen sillä kertaa.Ihania uusia ideoita ja oivalluksia syntyi sielläkin.

Jossain kohtaa sitten halusin alkaa itse kouluttaa,ja aktiivisesti jakamaan tietoutta eteenpäin ja herättelemään ihmisiä. Omat kokemukset olivat karttuneet huikeasti,takana oli raskaus,jossa juttelin tulevan lapseni sieluminä kautta,ja hän kertoili aika huikeita tarinoita.Olen ollut raskauksien aikana todella herkässä ja virittyneessä tilassa,mutta koska vauvan kehittyminen on tärkeintä silloin,kaistaa rajataan- ellei itse vauva sitten ole tällainen Valonkantaja,joka sillä erää oli tulossa.
Opetusta syntymättömältä lapselta...senkin sain siis kokea.

Olen siis itseopiskellut tähän työhön.
Viritellyt itseäni ja opetellut hiljentymistä ja muita tekniikoita sen mukaan,millaisia ihmisiä matkalleni on tullut. On monta,keiltä olen ikäänkuin ohjausta saanut.Ikinä ei valmis ole,ja jos niin luulee ja pöyhkeäksi alkaa,voi lahja olla pian mennyttä kalua.
Se on voimakas,mutta samalla herkkä ja kunnioituksella kohdeltava työväline.

Nyt viime aikoina on tullut vastaan mahdollisuuksia taas uusiin kursseihin ja ns. opintoihin.Ne herättävät kiinnostuksen todella paljon, mutta samalla ikäänkuin vastustusta.Oli eräs enkeleihin paneutuva kurssi, johon olin aivan kinthaalla ilmoittautua,mutta vetäydyinkin pois,sillä en voi keskittyä vain enkeleihin, he ovat yksi alue ja yksi olentotyyppi taivaankannella.En voisi olla niin rajaava,että haluaisin opiskella vain heistä ja heidän kanssa toimimisesta.Henkimaailma on niin paljon suurempi ja laveampi,kuin enkelit. Itse aistin vaikka ja minkälaista kulkijaa,ja se,missä hahmossa he milloinkin tulevat, on mielenkiintoista ja hauskaa. En vaihtaisi tätä mihinkään.

Joten,minulla ei ole tarjota kenellekään mitään diplomia opinnoista,ei mitään selitystä sille, mistä tämä tulee. Minä uskon siihen,että lahja annetaan niille,jotka sitä osaavat käyttää. Voisinko sanoa,että olen kuin vanhan kansan ihminen,joka tekemällä oppii.

Olen uskollinen sille tiedolle,joka on minulle pikku hiljaa sisäistetty.Se ei ole pettänyt minua koskaan.
Tämä on minun tie,
ja minä olen käytettävissä :)





With all my Love and Compassion, Ajna ∞

keskiviikkona, huhtikuuta 20

The Promise.

( eilen illalla vastaanotettu,merkitys ei selvillä)

Haluan antaa lupaukseni sinulle tässä.Tulen tähän luoksesi, minulla on päälläni vaalean vihreaä harsomainen huivi (viitta) joka on päälläni olkapäiltä alas saakka.

Olen kevyt kuin keiju,ja minä leijun tässä.Olen tulossa luoksesi antamaan lupauksen siitä,että olen yhtä sinun kanssasi.Tämä sitoumus on suurin,mitä olen koskaan antanut,kenellekään,vaikka läsnä ei ole pappia,tai muutakaan kirkon väkeä.On vain sinä ja minä ja luonto.Tämän hetkinen totuus ja läsnäolo ,jotka tulevat ihan jostain muualta kuin siitä,mitä näemme tässä (fyysisesti) 

Sinä olet vaaleassa asussa siinä minua odottamassa ,ja ilma väreilee odotuksesta ,siitä energiasta joka pian yhdistyy. Sanomme sanamme toisillemme, kuin runot. Ne on lausuttu suurella vakaumuksella ja kunnioituksella, eikä kukaan ihminen niitä ole todistamassa,vain me kaksi. Vai voiko meitä enään ihmisiksi sanoa? Olemme samaa väreilevää energiaa,joka yhdistyy.

Yhdessä.Aina.


With all my Love and Compassion, Ajna ∞

maanantaina, huhtikuuta 4

Viestejä



Olen nyt ilmaissut tahtoni henkimaailmalle vastanottaa viestejä,sillä minulle tuli tunne,että minun tarvii saada "muistiinpanovälineet" esiin ,ja kirjoittaa mitä minulle kerotaan :)

Saan tähän vanhemman miehen.Hän on seitsemissäkymmenissä,on hoikka ja rusehtavat hiukset,hiukan harvenneet.Silmät on edellen tummat,liki pistävät,kulmakarvat tummat.
Hän on hiukan heikossa voinnissa juuri nyt,hän on elävä ihminen ,mutta yhteys aukeaa häneen ja tilanteeseen. Hän haluaisi neuvoa perhettään jälkeensä tapahtuvista asioista,mutta toteaa,että sen aika ei ole vielä,ja että hän jatkaa elämää kunnes toisin määrätään.Mutta terveydellisiä ongelmia on jo,huolestuttavia.Hän on huolestunut itsekin,vaikka ei sitä myönnä.
Hänellä ei ole muuta viestiä tällä hetkellä.
Kiitos hänelle.

Läsnä on ollut tällainen vihreää valoa ja energiaa loistava olento,ei ehkä perinteisin enkeli vaan korkeampi,ikäänkuin Arkkienkeli, mutta hän on feminiinisemmässä muodossa tässä nyt .Rafaelin kaksoisliekki Maria siis :) Hauska tilanne,sillä sain hiukan aikaisemmin Äiti Marialta enkeliviestin kautta viestiä No näin se johdatus kulkee.
Eli Rafael/ Maria tässä,selkeästi minua varten tullut.Hän saapui tähän tilanteeseen auttamaan nyt minua vastaanottamaan viestejäHän ikäänkuin puhdistaa kolmatta silmääni näkemään paremmin ja pyytää minua rauhoittumaan ja unohtamaan nyt minua painavat asiat hetkeksi- nautitaan tästä hetkestä yhdessä- hän sanoo. Hän sanoo nyt hoitavansa minua ensin hetken, koska olen aika stressaantunut,mutta tänään halusin availla yhteyksiä,koska sille minusta tuntui .Että jotain olisi otettava vastaan.

Minun mummonikin haluaa olla tässä tilanteessa mukana,hän laskeutui tähän hyvin samanlaisena kuin ihmishahmossaan hän oli.Hän haluaa tällä nyt jotenkin alleviivata,että hän on tässä läsnä,ihan minun käden ulottuvilla,ja että hän haluaa edelleen kuunnella minun murheita.Hän sanoo että hän jaksaa ne,kestää siis,ja melkein kuin vinkkaisi silmää,että kyllä sitä tyttö tiedät mitä minä tarkoitan.Mummo oli aina tosi leppoisa minulle ja mummo oli kyllä ensimäinen jolle kerroin mitä elämässä tapahtuu.Mummo sanoo että pieni lapsi pienet murheet,iso lapsi isot murheet,ja tällä tarkoittaa että nyt kun olen iso,minulla on isot murheet.No niin kyllä on. Hän sanoo vieläkin että hän on se,kenelle minun pitää jutella ja puhua asioistani,hän kyllä auttaa.Hän sanoo että se energia jonka minä laitan liikkeelle puhuessani näitä ikäviä juttuja,ne on niin täynnä myrkkyä,että lähimpiä ne satuttaa hirveästi.Hän nostaa tässä esiin kaksi henkilöä jotka kärsivät minun puheistani,ja siis sanoo että juttele minulle.Ei ole muutenkaan hyvä antaa sille energialle lisää voimaa antamalla sen tulla suusta ulos,vaan antaa ajatusten jarruttaa sitä,ja vaikka ajatuksin kerron kaiken,se ei satuta niin paljon.Minun pitää muistaa ruokkia aivojani,että ne jaksaa pitää prosessia yllä. Mummo sanoo että minua on neuvottu kyllä ruokavaliossa,ja jo hän ohjasi minua lapsena,vaikka omat ruuat olikin vaatimattomia.Mutta että olen ollut aina niin oman tien kulkija,ja kaikki on pitänyt itse kokeilla,että eihän ne neuvot ole menneet perille.Hän toki kehuu että olen sanut jätettyä karkit pois,hän sanoo että minun elimistö odottaa vielä jonkun asian tasaantumista,ja sitten alan kuin itsestään voida paremmin.Sanoo että ruokavalio on ok,mutta minulta pitää ottaa aivosumu pois.

Hän haluaa sanoa minun parisuhteesta jotain,ok....
Sinulla on ollut lapsenomainen luulo,ja väärä tieto itsestäsi.Olet hakenut vääränlaista asiaa elämään,ei se tule kenenkään mukana,et sinä voi ostaa kenenkään pyyteetöntä rakkautta.Ja unohda mies-nainen rakkaus romantiika on ihanaa ja hienoa,mutta todellinen rakkaus johon kuuluu toisen ihailu ja kunnioitus kaikissa hänen elämänsä osa-alueissa ,se ei ole tv ohjelmien romantiikkaa sitä on mukava katsoa mutta elämä on tärkeintä. Olet etsinyt ja juossut ihan väärän asian perässä.Nyt olet kyllin viisas tietämään ja oppimaan viimeinkin,me kaikki voimme alkaa lepäämään kun sinä olet oppinut.minä tiedän että olet. mutta nyt aion olla sinun tukena tässä ja jos itkettää niin itke,minä pidän sinut tässä pehmeässä "renkaassa" sinulla on pehmustetta ympärillä ja minä pidän sinua.vaikka sattuisi,sinä selviät.tämä on tuskallista mutta on sen aika.katso tätä näkymää- hän näyttää minulle kuin hologrammina kaunista maisemaa josta huokuu rauha ja ilo,minun hymy tuntuu siitä kuvasta. Auringonpaistetta ja keltaista peltoa,tuulenvire,joitain rakennuksia pellolla,huonoon kuntoon menneitä mutta vielä niissä jotain pidetään.Missä me ollaan kysyn,mummo sanoo että olemme pohjanmaalla,siellä minne sinä aina kaipaat.Hän kysyy haluanko nähdä lisää ja haluan. siirryn jonkun talon taakse.siellä on sellaista samanlaista keltaista peltoa ja aurinko paistaa tulee kevyt tuoksu jotain hyvää kukkaa taikka puun kukintoa. se tuuli siellä sivelee minun kasvoja,en minä siinä mitään tee,eikä taloa näytetä minkä takana olen, mutta se on joku tärkeä talo mulle . Selviää aikanaan kuulema,yllätys.

ymmärrätkö nyt miksi pitää olla nyt vahva.Tämä aikalenkki on nyt murrettava,lopetettava,koska sinua odotetaan muualla,muihin thtäviin,tärkeisiin juttuihin.Pidä silmät auki,ja älä torju asiaa tai ihmistä joka tuntuu aluksi ehkä vieraalle tai .. (no en saa selvää mitä muuta, )

Mummo haluaa nyt lähteä,muistuttaa vielä siitä että hänelle juttelen.Ja hän antaa minun taakkaani enkeleille ja korkeammalle vietäväksi. Minä olen vaan sinun mummo,sanoo,hymyilee ha halaa minua.

Sinne meni mummokin.
Kiitos,kiitos niin paljon.
Tämä oli ihan mahtavaa.
Ne olikin minun omat jutut jotka vaati päivätajuntaan tulemista.

Olen onnellinen!!!!
Kiitos.







With all my Love and Compassion, Ajna ∞