Heipä hei!
Vuosi on jo hyvällä mallilla, oikeastaan tuntuu, että aika olisi aivan hujahtanut nenän edestä. On ollut paljon kaikenlaista itselläkin, ja muutenkin minusta tuntuu että alkuvuodet menevät jotenkin opetellessa ja tasapainoillessa uuden vuoden energioissa. Vaikka vuodenkierto onkin jatkuva spiraali ilman katkoksia, olo on monesti joulukuusta tammikuuhun siirryttäessä, kuin "putoaisi kalenterista", sieltä joulukuun lehdeltä kohti tammikuuta joka on jossain alapuolella. Minulla meni koko tammikuu siinä, että pidin kiinni tästä pyörteestä ja pudotuksesta, ja ryömin kohti helmikuuta. Jotenkin tämä helmikuun alku helpotti jotain painetta minussa, vaikka usein tuntuukin kuinka oikein sisin kihisisi asioita, joiden pitäisi päästä ulos, joko ihan puhuttuna tai konkreettisina tekoina. No nämä ovat varmasti minun ainainen "riesa", sillä tällainen ihminen kun tuntee ja kokee niin paljon. herkkyys on ihanaa, mutta on se myös kuluttavaa. Myös tämä asioiden jarruttelu on turhauttavaa. Tietää että jotain olisi tulossa, muttei saa sitä ulos, toimintaan.
Tuntuuko yhtään tutulle kenenkään elämässä tällainen?
Miten olette jakselleet korona-aikana, vaivaako epävarmuudet ,pelot, yksinäisyys entistäkin enemmän?
On todella kuluttavaa tasapainoilla tässä ajassa, niin monet tunteidenvoimat mylläävät ja yksinäisyys ilmestyy vakiovieraaksi tupaan kuin varkain. Toisaalta yksin olossa, silloin kun se tuntuu hyvälle ja on vapaaehtoista ja voimaannuttavaa, on paljon potentiaalia itsensä kuulemiselle. Ihminen tarvitsee sitä aikaa, ettei korvissa soi ja helise muu kuin hiljaisuus, ja ne omat ajatukset. Voi aivan hätkähtää sen keskellä, millaisia asioita sitä alkaakaan kuulla. Nykyaika on niin täynnä ulkoapäin tulevaa ärsykettä, joka peittää alleen sen "oman äänen". Tietenkin on mukavaa ja hyödyllistäkin käyttää digitaalista tiedonhakua, mutta on tärkeää säädellä sitä aikaa, kauanko altistamme itseämme sille. Jos työsi on ruudun äärellä istumista suurimmaksi osin, korvasi, aivosi, hermostosi, koko systeemisi tarvisi vastapainoksi lehtien kahinaa, tuuleen huminaa, seinäkellon hiljaisen tikityksen tai lämpimän kissan kehräyksen sylissä. Usein vain juutumme siihen helppoon viihdykkeeseen, joka antaa näennäisesti tekemistä, kun väsynyt mielemme kaipaisi oikeasti lepoa. Tämä lienee yleinen ongelma nykyään, itsekin tunnistan tämän.
Ei ole pöllömpi "viisas mies" ollut, joka sanonut : "Kun olet väsynyt, lepää!"
Pätee erityisen hyvin nimenomaan mielen väsymiseen, jonka usein hiljennämme vaatimusten takia. Älä tee sitä, lepää. Aloita sitten uusin silmin työsi, jonka ehkä keskeytit levätäksesi.
**********************************************************
Juuri nyt tässä hetkessä: Oikein ihanaa Ystävänpäivää juuri sinulle!
Toivon että ympärilläsi on ihmisiä,joita voit täydestä sydämestäsi kutsua Ystäviksi. Vaikka tämä aika hillitseekin suurempia fyysisiä kohtaamisia, mutta onneksi meillä on nämä virtuaalisetkin kanavat käytössä. Ihan ajatustensiirrolla emme vielä pelkästään pärjää, mutta tärkeiden ihmisten kanssa, ja keskittymällä toiseen, voit hyvinkin luoda sydänyhteyden, jossa vaiston varaisesti oman herkkyytesi kautta voit kuunnella sen toisen tunteita. Kokeile!
Tässä Ystävänpäivän alla päätin tehdä myös uudistuksen ->
Hiljalleen jaan päivityksiä tähänkin somekanavaan, sitä mukaa kuin "inspiraatio" nousee ja tulee teille jotain kerrottavaa jostain tietolähteestäni käsin.
Haluaisin ehkä eniten jakaa niitä pläjäyksiä ja viestejä, joita saan spontaanisti missä vain, milloin vain. Voisitte kommentoida, resonoiko viestit kenellekään. Olisiko kysyntää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti